Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni haluaa, että menen psykologin juttusille. Mitä meiltä?
20.06.2007 |
Minulla on menossa parikin kriisiä nyt yhtäaikaa. Tai oikeastaan en tiedä onko ne vain yksi iso kriisi. Joka tapauksessa olemme kärsineet lapsettomuudesta neljä vuotta. En oikein osaa kertoa asiaan liittyvistä tunteitani miehelleni joka myös toivoo kovasti lasta, mutta hänelle se ei ole mikään kriisin paikka. Minulla on välillä ehkä voimakkaankin negatiivistia asioita mielessä asiaan liittyen, ja kun yhtäkkiä sanon ne ääneen, mieheni suuttuu niistä ja ihmettelee miten voin edes ajatella semmoiosta.
Toiseksi minuun on iskenyt hirveä ikäkriisi. Uskon tämän liittyvän tuohon lapsettomuuteen. Olisin halunnut saada lapset mahdollisimman nuorena, jotta heillä olisi äiti mahdollisimman pitkään sekä myös isovanhemmat, joista nauttia. Pelkään kauheasti vanhempieni vahenemista (isä juuri 50v, äiti pikkuisen nuorempi). Pelkään sekoavani sitten kun koittaa se päivä,että vanhempani kuolevat. Välillä tutntuu muutenkin, että kohta sekoan. Tulee jotenkin epätodellinen olo. Mikä tahansa asia saattaa alkaa itkettämään yhtäkkiä. Esimerkiksi yhtenä päivänä olimme Mäkkärissä, kun huomasin läheisessä pöydässä yksin istuvan teinipojan. Hän näytty jotenkin reppanalta, vaikka oli yrittänyt pukeutua " kovikseksi" . Minun kävi häntä niin sääliksi, että alkoi itkettämään aivan kauheasti. Siitä ei ollut tulla loppua.
Mitä mieltä olette, pitäisikö minun mennä juttelemaan ammattilaisen kanssa? jotenkin tuntuu tosi pelottavalta kertoa ventovieraalle ihmselle asioista, joita ei voi kenellekkään kertoa. Ja sitä paitsi, ene varmaan edes voisi kertoa mitään, kun alkaisi vain itkettämään.
Kommentit (15)
Eihän siitä ainakaan mitään haittaa voi olla, että pääset purkamaan ja selvittelemään tuntojasi ammattilaisen kanssa. Sinulla on selvästi kriisivaihe päällä, joten kannattaa selvitellä asiat itsensä kanssa ettet sairastu masennukseen tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpottaa tilannetta, ainakin jos kohdallesi osuu semmoinen psykologi/psykiatri, joka osaa kuunnella.
Minulla on samantapaisia itkutuulia vieläkin, vaikka olen jo iäkäs ja mulla on oma perhe. Joskus, erityisesti työpäivän jälkeen, katson ihmisiä metrossa ja yhtäkkiä alkaa jotakuta käydä hirveä sääli.. tai sitten näen söpön pikkulapsen ja säälin itseäni, kun en enää voi saada lapsia. Joskus olen joutunut jäämään metrosta sen takia, etten ole voinut hillitä itkua ja olen halunnut nyyhkiä rauhassa.
Psykologin vastaanotolla sitävastoin ei ole itkettänyt koskaan.
huolissasi vanhemmistasi, jotka ovat VASTA viiskymppisiä. Ihan oikeesti, voin todeta sulle, että 30 ei todellakaan ole mikään ikälopun raja. Silloin oikea AIKUISEN (ei vanhan) elämä vasta alkaa.
Voi kun joku sanois mulle tuon edellisen, mulla lähestyy 40 tosi pian!
Mutta jos on todella paha olo, on syy sitten mikä tahansa, kannattaa ottaa ammatti-ihmisten apua vastaan. Mukavampi olla, kun on hyvä olla!
ei siitä haittaakaan voi olla. Olet silti ihan " normaali" . Tuli kirjoituksestasi mieleen, että miehesi voi myös kokea lapsettomuuden tosi rankkana, te vaan ilmennätte sitä surua eri tavoilla. Miehet käsittelevät eri tavalla lapsettomuutta tai hätäpäissään eivät käsittele, vaan pakkaavat sopukoihinsa sitä pahaa oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhä kysymys, mutta mitä psykologi teki silloin kun sinä itkit? Katsoiko sinu hiljaa vai yrittikö lohduttaa?
ap
Kärsiä kovasti tai hakea apua.
Kumpi kuullostaa paremmalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä vanhempanikaan ole vielä mitään kamalan vanhoja, mutta jotenkin tämä vain on jysähtänyt päälle! Vahempani asuvat aika kaukana, joten emme näe kovin usein ja isällä on alkanut hiukset harmaantumaan, niin se jotenkin pelottaa. Tuntuu, että valimatkan takia heitän hukkaan kallisarvoista yhteistä aikaamme.
itse olen käynyt julkisen puolen kautta silloin keskusteluapua antaa tavallisesti psykiatrinen sairaanhoitaja. Tai sitten psykologi. Tuskin tarvitset psykiatria.
Lapsettomuus on kova kriisi. On myös erilaisia lapsettomien tukiryhmiä. niistä voi olla iso apu juuri sinulle. Katso Simpukka-yhdistys netistä. Sinne voi soittaa auttavaan puhelimeenkin ja saa tietoa alueen toiminnasta.
Oletko lapsettomuushoidoissa? Monesti jo asian puhuminen ja hoitosuunnitelma auttaa, kun saa siirtää vastuuta raskautumisesta tavallaan lääkäreille.
Yksityisillä klinikoilla on myös omia juuri lapsettomuuten perehtyneitä psykologeja.
Hae apua. Ja olethan Lapsettomuus-palstalla käynyt hakemassa tukea?
Voimia avun hakemiseen!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Semmonenkin asia mietityttää, että miten " selviytyisin" siellä psykologilla, kun en tosiaankaan ole mitenkään avoin ihminen. En tiedä miten saan kerrottua asiat.
ap
Tavallaan se onkin helpottanut. En ole sitä aikaisemmin tajunnutkaan. On ollut helpottavaa, kun nyt pidemmän hoitokatkon aikana ei ole " tarvinnut" joka kuukausi toivoa ja taas pettyä. Meillä on aina se tietty " toivoimus aika" , joka on hoitojen aikaan. Vaikka totta puhuakseni en usko, että edes hoidot auttavat. Tämäkin on aika kova paikka, kun mieheni on sitä mieltä, että negatiivinen asenteeni on osalataan vaikuttanut siihen ettei vieläkään ole onnistunut. En yksinkertaisesti osaa muuttaa päätäni!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää varmaan yrittää kerätä rohkeutta mennä puhumaan.
ap
Mulla oli aika rankka lapsuus, jonka olin yrittänyt unohtaa ihan kokonaan. Nyt sitten käyn sitä läpi ja aina välillä joku juttu koskettaa ja tyrskähdän oikein. Pitää vaan surra ne surut ja käydä asiat tunnepuolella läpi, kun on pienenä ollut aina reipas ja pitänyt muista huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikeita asioita. Sinä menet paikalle ja ammattilainen osaa kysellä. Itse olen alkukerroilla puhunut paljon muusta ja kiertelyjen kautta päässyt itse asiaan... Saat itse kertoa juuri niin paljon kuin tahdot tai olla kertomatta. Turhaan pelkäät murtumista, ehkä juuri itkeminen auttaisi ??
Hyvä että olette hoidoissa. Omalla asenteellasi ja mielelläsi et voi estää raskautumista!!
Ethän toiveillasi saa puolestaan itseäsi raskaaksikaan...
Tsemppiä!
Alue: Aihe vapaa
Ei varmaan haittaa ainakaan oo. Ja siellä saa kyllä itkeä ihan rauhassa kuinka paljon vaan.