Isät kaksin lastensa kanssa

Eli meillä isi on aivan tasa-arvoinen hoitaja kuin äitikin, eikä kukaan onneksi kummastele sitä että olen itse pois ja mies kotona lasten kanssa. Se on täysin itsestäänselvyys! Minullakin työmenoja joskus iltaisin, syksyksi myös tulossa pari työmatkaa ja isänsä kanssa ovat ihan normaalisti useamman päivän. Eilen puolestaan isi laittoi lapset nukkumaan iltapuuron teon ja muiden iltatoimien jälkeen kun olin itse puutarhatöissä. Kävin vain humpittelemassa hyvät yöt. :-) Isi myös vie ja hakee lapsia hoidosta yhtä paljon kuin minä, laittaa heille ruokaa ja käyttää heidät suihkussa. Ainoa mitä ei kauheasti tee on pyykinpesu, mutta eipä tuossa iso vaiva ole minullakaan.

Hei,



meillä on 2,5-vuotias tyttö ja molemmat vanhemmat ovat kyllä ihan tasavertaisia huoltajia. Imetysaika oli sikäli eri asia, että silloin olin enemmän kiinni lapsessa kuin mies, mutta suht pitkästä täysimetyksestä huolimatta tyttö oppi hyvin syömään äidinmaitoa myös pullosta. Kun likka oli puolivuotias, lähdin käymään töissä ja mies jäi puoleksi vuodeksi kotiin. Tuo aika oli varmasti tosi tärkeä miehen ja tytön vuorovaikutuksen kehittymisen kannalta.



Tiedän, ettei homma toimi kaikissa perheissä näin, mutta meillä lapsi ei ole " hoidossa" , kun on isänsä kanssa sen kummemmin kuin äidinkään kanssa ollessa. Mies on ollut sittemminkin tytön kanssa paljon myös kahdestaan ja isän ja tyttären välit ovat hyvät ja lämpimät. Miehellä on oma tapansa olla tytön kanssa ja hoitaa päivittäiset rutiinit ja minä arvostan niitä. Hommat hoituu hienosti ja hauskaa tuntuu olevan.:)



Tiedän, että on paljon isiä, jotka yksinkertaisesti pakoilevat vastuuta, mutta paljon on myös äitejä, jotka eivät uskalla tai halua miehilleen täyttä vastuuta lapsesta antaa. Mielestäni jokaisella isällä on kuitenkin oikeus täysipainoiseen ja tasa-arvoiseen isyyteen. Se on ehdottomasti sekä isän että lapsen etu. Ja myös äidin etu, hyvänen aika! Minusta on ihanaa, etten tunne päävastuun lepäävän koko ajan omilla hartioillani, ja minusta on ihanaa, ettei minun tarvitse poissa ollessani kantaa huolta siitä, pärjääkö mies.



Palopuheen piti

Lumileopardi;)

ehkä vähän harhaanjohtava tuo otsikkoni. Siis: kyllä, lapsemme viettää paljon aikaa isänsä kanssa.



Ja vielä lisäisin, että myös meillä isä siis ihan suvereenisti keittelee iltapuurot, käyttää suihkussa ja vie nukkumaan. Ja nykyään herää myös useimmiten öisin, jos tyttö (harvoin) herää sekä käyttää aamuyöstä pissalla, kun itse olen raskaana ja siksi erityisen väsynyt.

meillä molempien työ vie meitä yöksi/illaksi pois kotoa, joten ihan kumpikin ollaan jo peruslähtökohdissaan ' kaksin lasten kanssa' . Eli joskus myös silloin kun toinen vanhempi lähtee ' omalle vapaalle' yön yli tai vaikkapa viikonlouksikin. Kaikista kotihommista selviää niin isä kuin äitikin ja molemmat lapset on opetettu alusta asti myös isän hoitoon - vaikka pienempi onkin ollut alusta asti ' äitiriippuvainen takiainen' , on hänetkin ' pakotettu' hyväksymään isi hoitajaksi.



Minusta myös on kummallista, jos isä katsotaan ' hoitajaksi' kuten vieraat hoitajat tai sukulaiset... ollessaan lasten kanssa isä hoitaa isän tehtävää eikä toimi erityisenä hoitajana lapselle sen enempää kuin mitä äiti tekee. Itse en esim. koskaan huolehdi siitä, miten porukka pärjää ilman äitiä - saavat tehdä retkensä ja reissunsa ilman äidin opastusta, ruuat hoita isä, samoin lasten vaatevalikoimat ja pakkaukset yms. silloin kun äiti ei ole paikalla.

Vasta olin yksin reissussa 3 päivää ja mies oli tyttömme kanssa kotona, ikää neidillä 2v3kk. Iskä on ihan " samalla viivalla" hoitoasioissa kuin minäkin ja taitaa tyttö olla enemmän oikea " isin tyttö" . Keittelee puurot yms, samoin kuin jollain vastaajalla oli, nyt en muista nimimerkkiä :)

Nytkin ovat kaksin kotona, voi kauheeta sentään :) Mies on vielä kesälomalla ja minä siis töissä.

Monilla äideillä tuntuu olevan valitettavasti se käsitys että vain he kelpaavat lastansa hoitamaan. En tarkoita tätä pahalla ja välillä jossain imetysvaiheessa se saattaa siltä tuntuakin...

Törmäsin tähän vähän aikaa sitten, kun tuttavapariskunnan rouva sanoi, että " meidän Elviira-Anna-Matilda jää tosi mielellään myös isälleen hoitoon" ... Siis hetkinen, kuitenkin te siis asutte ihan saman katon alla?!?



Meillä isä on ihan samalla tasolla äidin kanssa. Eli lapset eivät jää hänelle mitenkään hoitoon vaan hän hoitaa omia lapsiaan siinä missä minäkin. Ja mikä ihaninta, voin itse sulkea kotioven ja tiedän, että kaikki menee hyvin eikä tarvitse huolehtia siitä miten pärjäävät :)

Tosin en ole koskaan nähnyt kenenkään äidin antavan yhtä paljon ohjeita miehelleen lapsen hoidossa kuin kyseinen rouva antaa. Kyllä siinä varmasti isällä menee kaikki into tehdä mitään, jos ei mitään osaa ilman ohjeistusta tehdä.

Kummastelen sitä, kun miespuoliset vanhemmat työkaverini sanovat että lapset on hoidossa kun ovat isällään. Aina olen korjannut jotenkin vaistomaisesti, että ei ne missään hoidossa ole vaan isän kanssa kotona.

Kai se on kiinni siitä, että jotkut (eli vanhemmat miehet) on niin vanhanaikaisia ajattelumaailmaltaan. Tasa-arvo ulottuu heidän mielestään vain siihen, että mun pitäisi olla äitiyslomalla ja hoitovapaallakin tehnyt kotona kovasti alani töitä itseopiskeluna lastenhoidon lomassa...

eikä tietenkään hoidossa vaan ihan vaan normaalisti kotona toisen vanhempansa kanssa. Lapsen isä oli itse asiassa pitempään kotona pojan kanssa kuin minä, poika oli 9kk kun menin töihin ja isä hoiti sitä kotona vielä siitä yli vuoden.



Ihan alusta asti isä on hoitanut poikaa samalla varmuudella ja taidolla (tai niiden puutteella...) kuin minäkin. Lapsi itse on välillä roikkunut minussa enemmän kuin isässään, mutta se kait johtuu kehitysvaiheista ja meidän erilaisista tavoista olla pojan kanssa.



Mutta. Ihan tasa-arvoista meillä ei kyllä ole. Sanokaapa miten teillä, jos vaikka ollaan lähdössä yökylään niin kuka pakkaa lasten tavarat? Tai kuka tietää, että pitää varata neuvola? Tai että nyt tarvitaan uudet kurahousut? Kuka merkkaa vaatteisiin nimet kun mennään päiväkotiin?



Meillä nimittäin nämä tällaiset hommat ovat minun hoidossani. Ei siinä sinänsä mitään, kyllä se minulle sopii. Välillä silti hämmästyttää, että niinkin tasa-arvoisessa perheessä kuin meidän perusvastuu lapsesta on kuitenkin äidillä. Tavallaan se on kyllä ihan kivaakin, on mukavaa olla tarpeellinen, mutta vähän se ihmetyttää. Ja näkyy se siinäkin, että jos ei ole erikseen sovittu, kumpi hoitaa lasta, niin minä hoidan automaattisesti.



Miten muilla? Onko tällaista " näkymätöntä" epätasa-arvoa?

Mieheni viettää aikaa lastemme kanssa ja kaikki kotiasiat hoituvat molemmilta vanhemmilta yhtä hyvin. Työmatkojen takia molemmat vanhemmat ovat poissa kotoa, miehelläni matkapäiviä on 8-10 kuukaudessa, minulla aika harvoin. Asenne perheen ulkopuolella on usein se, että lapset ovat " hoidossa" isällänsä ja minun päivän työmatkaa kauhistellaan ts " kuinka voit jättää lapset isälle hoitoon" . Isää pidetään jotenkin kykenemättömänä hoitamaan lapsia vähän pidempää aikaa. Outo asenne mielestäni. Minä saan päivän työmatkasta haukut kun jätän " isäparan" selviämään ihan yksin lasten kanssa, anoppi rientää apuun laittamalla lapsillemme ja miehelleni ruokaa ym. Kun mieheni on viikon putkeen poissa, kukaan ei tarjoa apua, eikä sitä saa vaikka pyytäisin. Tokihan äiti tulee toimeen lasten kanssa ilman apua, muuten hän on huono äiti (oli anopin kommentti).

Ihan pakko vielä kommentoida...

Laurelie taisi kirjoittaa tästä että mummot rientävät apuun jne. Oma äitini aina kauhistelee että " kyllä miehesi on varmasti nyt väsynyt tuollaisten töiden jälkeen, tuokaa tyttö tänne niin mies saa nukkua" tms.... Tai kun olin yksin reissussa niin äitini pyysi heitä valmiille lounaalle tms. Ei siinä sinällään mitään pahaa olekaan, itse odotan meille toista lasta eikä minun väsymystä tai pahaaoloa huomannut kukaan :) Kaitpa se jotenkin on noilla anopeilla joku suojelemisen tarve, heh.

Tinttaraa: JUU, *käsi ylhäällä*...minä hoidan kaikki tuollaiset, laitan myös pieniä vaatteita pois ja ostan sit taas suurempia tilalle. Mies hyvä jos löytää lapselle sopivaa vaatetta kun ovat kaksin. Puhumattakaan mistään neuvoloista tms. Nytkin meillä on tytöllä hammashoitaja-aika ensi maanantaina ja minähän se olen joka lähtee töistä kesken päivän tyttöä sinne viemään.

Mutta siltikin, olen onnellinen äidistäni ja miehestäni, äitini on ollut suuri tuki lapsenhoidossa ja mies on muuten vaan paras isi :)

joo enpä minäkään parempaa isää pojalle olisi voinut löytää, mutta tämä on ilmiönä mielestäni aika kiinnostava ;)

...perheessä varmaan ihan täysin tasan jakautuu kaikki vastuut. Kieltämättä minä olen meillä paremmin kärryillä esim. tytön pieneksi jääneistä vaatteista ja siitä, millaisia uusia vaatteita milloinkin tarvitaan. Eikä mies meillä esim. paikkaa rikki menneitä vaatteita (en kyllä itsekään kovin innolla) eikä välttämättä ole erityisen innokas hoitamaan viherkasvejamme jne...



Mutta taas toisaalta enpä minäkään meillä kovin usein tietokonetta tai autoa huolla ja mies yleensä myös kasailee sängyt, kaapit ym. koottavat huonekalut. Kyllähän jonkinlainen tehtävänjako väkisinkin syntyy jo ihan sen pohjalta, mistä kumpikin on kiinnostunut ja mitkä jutut hoituvat luontevasti.



Kuitenkin lähtökohtaisesti meillä molemmat tekee kaikkia peruskotitöitä ja minä osaan kyllä vaihtaa sulakkeet, käyttää auton katsastuksessa ja asentaa tietokoneeseen virusturvan siinä missä mieskin. Ja vuorotellen, sen mukaan kumpi ehtii, käytämme tyttöä neuvoloissa, allergialääkärillä ja muskarissa sekä viemme hoitoon ja haemme sieltä.



Vaadin kyllä aika tasavertaista työnjakoa ja myönnän myös helposti huomauttavani asiasta, jos musta tuntuu, että joku kotihomma jää liikaa mun vastuulle.;)

eiköhän se ole niin, että me naiset totutamme miehet siihen, että hoidamme ko.asiat ja miesten ei niitä tarvi hoitaa? Eli jos miehen pitää pukea lapsi vaikka juhlia varten, ei hän saa itse valita juhlavaatteita lapselle vaan äiti kerto mitä laitetaan päälle (=äidin maun mukaan puetaan, äiti hankkii vaatteet, äiti päättää missä niitä säilytetään, äiti päättää missä pesuohjelmassa vaatteet pestään, äiti päättää mitä syödään jne.) Eli siitä se tasa-arvottomuus johtuu, että äidit haluaa asioiden tapahtuvan tietyllä tavalla ja miehet sallii naisten päsmäröidä näissä asioissa... Ja nauttivat sit siitä ' vapaudesta' että naiset hoitaa asiat - ja aina välillä innostuvat nalkuttamaan siitä, ettei mies tee osuuttaan asioissa ;-))). Ihan huumorin pilke silmäkulmassa tämän sanon, en ketään syyllistä vaan tunnustan itsekin kuuluvani tähän äiti-porukkaan!

mutta käytetään sitä joskus sillonkin kun lapsi on minulla " hoidossa" , eikä siis sinänsä tarkoteta sillä samaa mitä useampi tuntuu tarkottavan.



Mutta aiheseen, esikoinen on tosi pienestä ollut paljon isänsä kanssa. Siis vajaa vuoden ikäsestä ollut päivien matkoilla isin kanssa, viikonkin joskus, isä on ollut hoitovapaalla ja minä olen myös reissannut ilman esikoista paljon.



Keskimmäisen ja kuopuksen kanssa olen ollut enemmän kotosalla ihan käytännön syistä ja oman jaksamisen takia. Mutta jos minä keksin, että lähden nyt johonkin vaikka viikonlopuksi niin ei todellakaan ole mikään ongelma miehelleni. Hän osaa tehdä kaiken ihan yhtä hyvin, omalla tavallaan mutta niin että kaikilla on kivaa ja kaikki tulee hoidettua. Olen tosi usein töissä viikonloppusin, ja mies on lasten kanssa. Laittaa lapset nukkumaan, tekee ruokaa ja mikä parasta, todella tykkää viettää aikaa näiden kanssa.



En anna hänelle mitään ohjeita, enkä myöskään " korjaile" hänen tekemisiään. Ihan sama, onko vaatteet just mun makuun valittu ja onko ruoka vähän eri tavalla tehty, missä nukutaan päiväunet jne.



Kyllä mä luulen, että teen ns enemmän kotihommia, mutta minusta tämä ei ole ongelma. Kertakaikkiaan sujuvat multa sutjakammin, ja tiedän, että jos en halua tehdä niin ei tarvi. Meillä ei ole mitään omia vastuualueita vaan kumpikin tekee millon mitäkin.

on se varmasti sitäkin. Tai siis tietysti jos vain lakkaisin hoitamasta asioita, niin ennen pitkää tietysti miehen olisi otettava asioista selvää. Ja kuten sanoin, onhan se mukavaa olla tarpeellinen. Joten ihan taatusti olen ainakin osaksi ihan itse ajanut tilanteen tällaiseksi.



Mutta silti luulen, että on siinä jotain sellaista kasvatuksellistakin ja lapsuudenkodista tarttunutta asennetta. Jotenkin mies kait funtsii, ehkä tiedostamattaankin, että hänellä on lapseen liittyvissä asioissa enemmän auttajan kuin tasavertaisen toimijan rooli. Tai että naiset ehkä automaattisesti tietävät kaikki neuvolajutut ulkoa ja ovat synnynnäisiä nimilappujen ompelijoita. Emme ole!!! Mä vihasin niiden nimilappujen ompelemista jokaiseen villasukkaan ja lapaseen niin paljon, että itkin olohuoneen sohvalla silkkaa turhautumistani.



Jotkut asiat, kuten vaatteiden ostamiset, ovat sellaisia, joista nautin ja jotka olen epäilemättä itse ottanut itselleni. Mutta sitten on tylsempiä juttuja, jotka ilomielin jättäisin miehen hoidettaviksi. Ja ehkä kaipaisin vähän sitä, että ei tarvitsisi olla skarppina koko ajan vaan voisi luottaa siihen, että jos itse en muista leikata kynsiä/ostaa kumisaappaita/varata hammaslääkäriä/hankkia lapsenvahtia/tarkistaa, että on sopivia yöpukuja, niin mies varmaan kyllä muistaisi. Ei tarvitsisi olla tällainen ihme komentajakapteeni... Ja nyt on liian myöhäistä muuttaa tilannetta, viimeksi kun kysyin mieheltä, että pakkaatko pojan laukun, niin mies sanoi että tee sinä se kun se käy sulta niin kätevästi ;)





Kaipa siinä jotenkin kävi niin, että kun alussa oli niin innoissaan kaikista pienistäkin jutuista ja oli ihanaa ostella pikkuisia nuttuja ja lukea vauvaoppaita, niin sitä myöten sitä sitten ajoi itsensä kaikkitietävän äidin rooliin! Ihan kiva rooli sekin, päteminen on toki mukavaa.

Tarkoitan tuota ap:n ja muutaman muun kuvailemaa tilannetta, että puhutaan lapsen/lasten olevan isällään hoidossa?



Itse (olen mies) en ole yhtä ainutta kertaa törmännyt asiaan, en itse enkä kavereiden kautta.



Totta kai on selvää, että jos äiti on lasten kanssa kotona ja mies töissä, niin kotiasiat ovat enemmän äidin hanskassa. Tällä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä sen kanssa, etteikö isä tasavertaisesti ja mielellään hoitaisi niin lapsia kuin muitakin asioita kotona ollessaan.



On luonnollista, että jokaisessa perheessä on tiettyjä käytännön asioita, jotka on sovittu jomman kumman hoidettavaksi syystä tai toisesta. Lapset eivät kuulu näihin " käytännön asioihin" . Lapset ovat yhteisiä ja minusta on tosi sääli, jos joku mies antaa vapaaehtoisesti vastuunsa vain äidin kannettavaksi tai yhtä lailla, jos äiti sen tavalla tai toisella omii itselleen.

Ihan mielenkiintoinen huomio! Meilläkään ei puhuta, että tytär on miehellä " hoidossa" vaan hän hoitaa meidän lastamme. Viimeaikoina mies on ollut enemmän kotona lomalla, hän on hoitanut tyttöä enemmän kuin minä, joka käyn töissä. Tyttö onkin ollut nyt selvästi enemmän isin perään ja mieheni on tästä aivan onnessaan. Tyttö esimerkiksi viimeaikoina on halunnut, että nimenomaa isi laittaa nukkumaan, vaikka perinteisesti äiti on yleensä hoitanut sen.



Mullakin on kyllä ollut tapana antaa jonkin verran ohjeita, kun jotenkin tuntuu siltä, että oma tapa on ikäänkuin " oikeampi" tai parempi. Kyllä se tavallaan pitääkin paikkansa, että miehen jäljiltä mm. keittiö on suuremmassa sotkussa ja tytön vaatteita ei ehkä ole vaihdettu, vaikka ruokalista on rinnuksilla ja aina ei vaatteet ole ihan viimeisenpäälle mietitty sään mukaan (talvihaalari päälle vaikka ulkona on jo 20 astetta lämmintä???), tai vaatteet sovi keskenään yhteen (voi kamala!!!) jne, mutta olen kyllä yrittänyt vähän rajoittaa tuota bessevisseriä itsessäni.



Kuten joku aiemmin mainitsi piilovastuut, niin meillä on juuri näin. Mies kyllä pukee tytön sujuvasti, mutta ei osaa huolehtia, että on yleensä puhtaita pestynä tai tarpeeksi suuria vaatteita hommattuna kun tyttö kasvaa jne. Siinä vaiheessa kun ollaan pukemassa aamulla ennen tarhaan menoa ja kaapissa ei olekaan puhtaita vaatteita, niin aletaan kyselemään, että onko likalle puhdasta ylle. Viimeksi tänään soitin töistä, että huomaathan laittaa pyykin pyörimään, että saadaan juhannukseksi puhdasta vaatetta mukaan (ja mielellään siis myös kuivaa, että ei viitsisi vaatteita märkinä pakata). Vaatteet olen minä hommannut nimilaputtanut hoitopaikkaa varten, aurinkovoiteet hankkinut ja ohjeistanut miehen sen käytöstä jne. Näin siis meillä, mutta tämä on siis varmaan osittain seurausta omasta käytöksestä, mutta varmaan suurimaksi osaksi siitä jothtuvaa, ettei miehelle ole aikanaan kotona tällaisia asioita opetettu - hankalampaa on aikuisiällä kaikki nämä omaksua...ei ole 15vuotta pesästä lentämisenkään jälkeen vielä oikein hasiat hanskassa, mikä oli siinä sekään auta, että vaimo hoitaa paljon...

olen samaa mieltä siitä, että kotikasvatus ja tausta vaikuttavat näihin asioihin paljon. Itse tulen perheestä, jossa äiti ja isä ovat kantaneet tasavertaisina vastuuta kodista ja lapsista (isäni oli mm. aikoinaan melkein vuoden verran kotona kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa, mikä oli 80-luvun alussa tosi harvinaista) ja tämä kyllä näkyy siinä, mitä edellytän omalta puolisoltani.



Miehen lapsuudenkodissa taas kotihommat ja lastenhoito ovat ehkä jakautuneet vähän perinteisemmällä tavalla, joten ihan itsestäänselvää tämä meidän nykyinen tasavertaisuus ei ole ollut, vaan siitä on pitänyt erikseen sopia. Onneksi mies kuitenkin ajattelee näistä asioista aika samalla tavalla kuin minä, sillä itse en oikein olisi valmis näistä tasa-arvoisuusasioista joustamaan.;)



Ja siitä olen muuten myös samaa mieltä, että lasten hoitaminen ei ole kotityötä, vaikka kieltämättä lasten olemassaolo _aiheuttaa_ paljon kotitöitä eikä se rajanveto lasten- ja kodinhoidon välille ole aina kovin helppoa.

taaperoikäisen kanssa isä on aivan yhtä kelpo hoitaja kuin äitikin. Tosin ihan ns. ammattilaisia myöten näkee julkituotavan näitä totuuksia, että alle 3-vuotiaan paras hoitaja on äiti (todellakin äiti eikä vanhempi). Me ollan lapsen hoidossa hyvikin tasavertaisia mieheni kanssa ja mies oli tytön kanssa reilun vuoden kotonakin minun palattuani työhön, suurinpiirtein yhtä kauan kuin itse olin ollut (ei me aikaa hampaat irvessä tasattu, sattui vaan sopimaan meidän kummankin työtilanteisiin).

Mutta vauvana monta kuukautta oli kyllä ehdottomasti niin, että tyttö oli miehen hoidossa, kun itselläni oli jotain menoa (yli tunnista tuli alkuun pienoisia kriiseja tuoreella isällä ja monet kerrat hän soitteli silloin perään) ja kun muistelen sitä mukamas kaukaista aikaa 1,5-vuotta sitten, kun lähdin töihin, niin jännitti kovasti, kuinka pärjäävät kaksitaan ilman minua :).