Isät kaksin lastensa kanssa

Tällä hetkellä isä on 3,5-vuotiaalle esikoisellemme tosi tärkeä, kun mä olen niin vauvassa kiinni. Nuorimmaista ei voi jättää isän kanssa yksin kuin hetkeksi, kun pullosta syöminen ei onnistu.



Aikanaan isä piti osan vanhempainvapaasta, mikä lisäsi meidän molempien luottamusta siihen, että isäkin osaa. Vaikka olivathan ne tytön vaatteiden väriyhdistelmät joskus hieman erikoisia... Viikonlopun työmatkat eivät ole tuottaneet ongelmia. Pisin aika, jonka olen ollut erossa esikoisesta, oli 1,5 viikkoa tytön ollessa 1,5-vuotias. En haluaisi toista kertaa, ikävä oli kamala.



Mutta kyllä mä varmaan olen ominut päävastuun lasten hoitoon liittyvissä jutuissa. Osittain se johtuu siitä, että koska mies ei ole syntyperäinen suomalainen eikä aina tunne systeemejä, hommat sujuvat nopeammin ja vaivattomammin, jos mä otan ne hoitaakseni. Miehen puolustukseksi on sanottava, että hän osaa esim. ostaa vaatteita ja kenkiä lapsille ja muistaa mua paremmin kynsienleikkuun ;)

Ei todellakaan lapsi ole hoidossa, jos on isänsä kanssa.

Ainakin meillä me, isä ja äiti, olemme olleet alusta saakka aivan tasaveroiset vanhemmat. Kotityöt ja lapsi hoidetaan yhdessä.

Mies on paljon lapsen kanssa kaksin. Etenkin nyt, kun hän on vuorostaan hoitovapaalla ja minä töissä. :)

Minun ei tarvitse neuvoa tai puuttua miten hän hoitaa lasta ja/ tai kotia. Vaikka teemme asioita joskus eri tavalla, niin ei sen väliä, kunhan lopputulos on hyvä. :)

Molemmat otamme vastuun yhtälailla lapsesta ja kodista.

Tottapuhuen en tajua miten naiset jaksavat miehiä, jotka ovat kuin ylimääräisiä isokokoisia lapsia, niin että heistäkin saa huolehtia lapsen ja kodin lisäksi. Kuvittelen, että raskasta on sellainen arki.

Tuo on kyllä varmaan totta, että neuvolat, vaatteet, lääkkeet sun muut jotenkin vaan ajautuu naisen vastuulle. Minä itse olen tainnut omia ne hommat itselleni, pakko myöntää. :) Tosin esim. tuota vaatteiden shoppailua en koe kyllä harmilliseksi, tykkään siitä. :)



Mutta sitten taas meillä on jotain lapseen liittyviä hommia, mitä minä en tee koskaan kuten kylvettäminen ja kynsien leikkaus. En ole koskaan kylvettänyt poikaamme. Hän on nyt 1 v 3 kk. Se on iskän hommaa. Toki olen seurana siinä ollut, mutta en ole koskaan yksin poikaa kylvettänyt.



Kyllä se taitaa olla niinkin, että kukin ottaa hoitaakseen sellaisia hommia, mistä tykkää ja mihin on luontaita " taitoa " enenmmän. :) Mutta ei tämä mikään paha juttu ole. :) Kunhan kumpikaan ei joudu yksin " raatamaan " . ;)



Niin ja minunkaan mieheni ei ole suomalainen.

Hauska ketju. Meilläkään ei tosiaan ole mitään eroa sillä, kumpi hoitaa. Tai poika (1v4kk) on selvästi enemmän minun perään eli jos olemme molemmat saatavilla niin on minun lahkeessa kiinni... välillä olisi kyllä kiva, että roikkuisi isänsä puntissa :-)



Minä en ole edes antanut mitään muuta vaihtoehtoa kuin tasa-arvoisen lapsenhoidon. Meillä on siis mies heräillyt yösyötöille alle 1kk ikäisen kanssa huolimatta siitä, että on ollut töissä. Me molemmat ymmärsimme hyvin nopeasti, että töihin meno ei todellakaan ole mitään siihen kotona oloon verrattuna. Eli kotona pienen vauvan kanssa oli huomattavasti " kovempaa työtä" kuin se palkkatyö. Ekan kerran taisin ollan illan ulkona pojan ollessa 1,5kk ja mies siis vietti illan pojan kanssa kaksin.



Mutta näistä muista töistä minäkin... siis kotityöt yleensä on meillä tosi tasan. Mies tekee käytännössä kaikki ruuat, siivoukset menee tasan, remontti/rakennushommat hoitaa mies. Että nopeasti kun miettii niin ehkä mies tekee jopa enemmän kotitöitä kuin minä. Kuitenkin justiinsa se asioista huolehtiminen on selvästi mun vastuulla; lapsen vaatehuolto, lapsen ja koirien lääkäri & neuvolajutut, ajanvaraukset, matkoille lähtiessä käytännön järjestelyt, lapsen tavaroiden pakkaaminen yökylään, vakuutusasiat ym. paperiasiat...



Hassua sinänsä, sillä mieheni on projektipäällikkö eli ammatikseen laatii suunnitelmia ja koordinoi asioita :-) En tiedä mistä tämä johtuu. Mutta kyllähän se niin päin menee, että kun mies on sopimassa jotain menoa niin aina kysyy minulta " mitä meidän viikonloppuun sisältyy" ...

Eiköhän paras tapa hoitaa kotiasiat ole niin, että molemmat ovat tyytyväisiä :)



Meillä aikalailla samoin kuin Lumi_leopardilla, eli mulla on kyllä paremmin hanskassa lasten vaateasiat ja ollaankin sovittu, että mä hoidan ne. Ja huomaan kyllä, että molemmat kannamme vastuun lapsista, mutta kyllä mä silti pidän huolen, että tilaan lääkärit, neuvolat ym. Mutta tarvittaessa mieskin tietää mitä tehdä ;) Mutta ihana isä, joka haluaa olla lastensa kanssa!



Mutta eipä tarvitse mun miettiä autoon liittyviä juttuja tai koota mitään huonekaluja! Onneksi ei...

Niin, vaikka meillä miehen kotikasvatus näkyy vieläkin haluttomuutena tehdä kotitöitä, niin mikään sohvaperuna hän ei missään nimessä ole. Erittäin ahkera tyyppi, harmi vain, että se tarmo tuntuu kumminkin suuntautuvan esimerkiksi omaan harrastukseen tai muuhun itseä kiinnostavaan asiaan.



Meillä minä olen ehdottomasti se organisoija, koordinaattori, suunnittelija ja käytännön järjestelijä. Mies kyllä tarttuu reippaasti toimeen ja on kyllä näppärä käytännön tekijä - kunhan hänelle vain ensin kerrotaan, mitä pitää tehdä. Olen törmännyt tähän ennenkin, että vaikka mies työssään olisi miten organisoija hyvänsä, niin kotona usein kuitenkin vaimo suunnittelee ja organisoi monet asiat. Juuri tuo tyypillinen miehen kysymys, että onko meillä mitään suunnitelmia viikonlopulle. Viimeksi kuuntelin, kun mies oli puhelimessa sopimassa jotain työkeikkaa saman viikon perjantaille, niin väliin kysyin: ai, että juhannusviikolleko?" johon mies oli ihmeissään, että ai silloinko olikin se juhannus...tämä nyt vähän kertoo jotain meidän tilanteesta.



Mun vastuullani on myös meidän yhteiset rahankäyttöasiat, laskujen maksut, kodin hankinnat jne. Mies hoitaa usein ruokaostokset, lapsen hoitoon viemiset ja hakemiset, kodin tekniset huoltotyöt (toki minäkin useimmat osaisin), siivoilut menevät aika tasan, minä hoidan enimmäkseen pyykit, tiskit, lakanoiden vaihdot, kumpikin hoitaa oman autonsa huoltoon viemiset... tällaiset työnjaot meillä. Nyt taisi kylläkin mennä jo ihan aiheen vierestä!

Itse tiedän vain yhden isän, joka taatusti naisen poissaoleessa järkkää lapsensa isovanhemmille hoitoon. Se on hänen tapansa, muutten kaikki ystäväpiirini vanhemmat ovat tasavertaisia lastensa hoitajia.



Se on kyllä totta, että aina kun mies jää lasten kanssa pidemmäksi aikaa kolmistaan, niin todellakin äidit ja anopit suitsuttavat sympatiaa ja apua.



Ja mitä tapahtuu, kun itse on 2:n pienen kanssa kolmistaan jatkuvien miehen työmatkojen ajan? Joo - ei hiiskahdustakaan kuulu mistään.



Eiköhän naiset päätetä tässä, että kun me olemme mummoja, niin se poikiemme ja vävyjen yksipuolinen paapominen loppuu tähän ja keskitytään tasapuolisesti tyttäriemme ja miniöidemme hyvinvointiin.



Meidän perheessä minulle ovat kasautuneet työtehtävistä lasten vaatehankinnat ja -huolto sekä synttärilahjojen hankinta. Tämä on vielä hyväksyttävää, kun dumppaan miehelle kaikki mahdolliset neuvola, -lääkäri- ja puheterapiakäynnit.

Kyllä kuulostaa ihanalta tuo tasavertainen ja tasan jaettu arki. Onnea kaikille, joille se on mahdollista. :) Itse asun ulkomailla, ja sen huomaa myös asenteissa...



Haluankin kysyä, onko siellä Suomessa yhtään kaltaisiani, joiden lasten isät eivät töiltään ehdi osallistua juurikaan lastenhoitoon, paitsi vapaapäivänään? Eli äiti hoitaa ja huolehtii, ja isä on vieraileva tähti. Sillä seurauksella, että lapsi ei sitten enää annakaan isin tehdä iltapesua tai syöttää tai oikeastaan mitään muutakaan, vaan kaikkeen kelpuutetaan vain äiti...



Meillä isi tulee töistä kello 20 illalla, ja pikkuneiti 1,5 vee menee nukkumaan n. kello 21. Ei siihen kauheasti jää aikaa isin kanssa puuhailuun. Ainoa vapaapäivä yrittäjällä on sunnuntai, ja se toki on isän vastuupäivä. :)



Viikolla olemme molemmat töissä, ja lastamme hoitaa meidän kotonamme mukava hoitaja. Lapsi on ollut tyytyväinen, samoin me, mutta minua kyllä harmittaa isän ja lapsen vähäinen yhteinen aika.



Miten siis teillä aika riittää?

MrsCee: Meillä molemmat vanhemmat käyvät töissä, jolloin ylipäänsä lapsen kanssa vietetty aika on kortilla. Pyrimme pitämään hoitopäivät mahdollisimman lyhyinä, ja jäljelle jäävä aika puuhaillaan sitten aika täysipainoisesti lapsen kanssa. Meillä on sikäli hyvä tilanne, että itselläni on suht säännöllinen päivätyö, kun taas mies tekee aika paljonkin ilta- ja viikonlopputöitä. On ollut ihan luksusta, kun nimenomaan isä on pystynyt viettämään lapsen kanssa paljon aikaa myös päivisin ja arkisin.



Noin ylipäänsä meillä miehellä ei ole kauhean paljon iltamenoja, jos ei ole töissä, vaan on illat pääsääntöisesti kotosalla. Omiin harrastuksiin hänelllä menee ehkä yksi ilta viikossa. Itse saatan käydä kerran tai pari viikossa n. kaksi tuntia salilla, jumpassa tms. Ja sitten jos jommallakummalla on jotain iltarientoja ja menoja kavereiden kanssa, niin pyritään aina siihen, että se joka lähtee, lähtee vasta kahdeksan jälkeen, kun tyttö on jo mennyt nukkumaan.:)



Yrittäjäperheissä ja esim. taloa rakentavilla arki on varmasti huomattavasti kiireisempää kuin meillä.

Samanlaista sovitteluahan se varmaan on jokaisessa perheessä. :) Meillä ei ole kummallakaan ollut iltamenoja oikeastaan ollenkaan, kaikki työltä liikenevä aika harrastetaan " perhettä" . Karkaan salillekin kesken työpäivän. Hoitopäivä on lyhyt, mutta isän työpäivä pitkä.



Mutta todella, on siellä kotimaassa asenteet muuttuneet viimeisten vuosien aikana. Vielä jokunen vuosi sitten naiset kantoivat päävastuun ja tekivät varmaan sen 90 %, nyt vaikuttaa siltä, että isät osallistuvat tosi paljon.



Oman tyttäreni isä on paras mahdollinen isä ja tosi rakastava, mutta vuorokauden tunnit vain eivät riitä...

MOI!

Oli pakko kirjoittaa meidän entistä meininkiä.Eli erosimme lapsen isän kanssa kun lapsi oli vähän yli 1v ja minä jouduin jopa kysymään, että voisitko olla vähän aikaa lapsen kanssa, että pääsisin rauhassa vessaan.. Joten se siitä hoitamisesta ja tasavertasuudesta. Ehkä niille isille pitäis antaa enemmän mahdollisuuksia ja sitä vastuuta. Nyt, kun olemme eronneet, lapsi on isällään joka toinen viikonloppu ja suurimman osan he viettävät mummilassa, eli mummi katsoo lapsen perää ja isi vetää lonkkaa.Lapsi on isällään hoidossa ja hän ei kyllä iki-iki-maailmassa vapaaehtoisésti ottaisi lasta hoitoon esim.viikolla. Harmi lapsen ja isän suhteen kannalta, ei se minua tosin eritysemmin haittaa...(oliko ilkeästi sanottu?)=O)

Onneksi lapsella on ihana isähahmo kotona, joka touhuaa hänen kanssaan ja osoittaa rakkautta. =O)

Silloin kun lapsi on kotona mieheni kanssa, hän ei ole hoidossa vaan kotona.=O)

-Mimma ja poju 2v6kk

Tällä hetkellä olemme lähes kaiken vapaa- ajan yhdessä perheenä. Toki välillä minä käyn omissa menoissa ja mies omissaan. Kahdestaan olemme käyneet vain kerran menossa lapsen syntymän jälkeen. Mutta pääasiassa siis perheenä puuhastellaan.

Tällä hetkellä, kun lapsi on vielä pieni ( 1 v 3 kk ) pidämme periaatetta, että jompikumpi hoitaa lasta kotona, jos toinen on töissä/ opiskeluissa, että ei tarvitse viedä hoitoon. Raha on nyt se vähemmän tärkeä asia.

Meillä on poika ollut aina ehkä enemmän isänsä perään, jos isä on paikalla. Toki minäkin kelpaan, jos iskä ei ole paikalla. :)

että kyllä se ainakin meillä on ongelma. Tai siis ongelmana on se, miten saataisiin järjestettyä perheen yhteistä aikaa.



Minä käyn töissä kodin ulkopuolella ja minulla on tavallinen, aika säännöllinen työaika liukumineen ja muine joustomahdollisuuksineen. Jonkin verran joudun käymään työmatkoilla, mutta aika vähän.



Mies taas tekee töitä kotoa käsin, hän on yksityisyrittäjä. Tosiaan silloin, kun minä jouduin palaamaan töihin ja poika oli vielä ihan pieni, vasta 9 kk, isä hoiti häntä kotona yli vuoden. Silloin toimittiin niin, että isä hoiti lasta päivän ja kun minä tulin kotiin töistä, isä ryhtyi töihin ja minä taas olin lapsen kanssa. Se oli kyllä tavallaan aika rankkaa aikaa. Toisaalta tietysti lapsi sai olla kotona ja sai viettää aikaa sekä isän että äidin kanssa, mutta isä ja äiti eivät sitten juuri toisiaan tavanneetkaan... Viikonloputkin miehen piti tietysti käyttää työntekoon.



No, nyt poika on päiväkodissa, ja vihdoin meillä on välillä ihan oikeasti aikaa ja mahdollisuuksia tehdä asioita kaikki kolme yhdessä. On ihan tragikoomista, miten järkyttyneeltä ja ilahtuneelta lapsi näyttää, jos lähdetään vaikka yhdessä kylään, kirjastoon tms. Kun alan pakata kirjoja kassiin, poika vilkuttaa isälle hei-hei ihan automaattisesti. Jos käy ilmi, että isä ehtiikin mukaan, se tuntuu olevan maailman kahdeksas ihme...



Tämä liittyy osaksi siihenkin, että mies on aina ollut paljon minua arempi lähtemään pojan kanssa minnekään. Me lähdettiin vauvan kanssa reissuun kahdestaan jo silloin, kun se oli vasta muutaman viikon ikäinen, mutta isä arastelee yhä lähteä sen kanssa kahdestaan kauemmaksi kuin ehkä keskustaan joskus ;) Mieluiten mies nyhjää pojan kanssa kotona tai jossain tuossa lähiympäristössä. Minun mielestäni taas lapsen voi ja se pitääkin ottaa mukaan moneen.



Onko tästä kokemuksia? Siis miehen arkuudesta ottaa lapsi kainaloon ja lähteä liikkeelle?

Tämähän on tietysti ihan luonnollistakin, mutta niissä perheissä joissa on tämä perinteinen roolijako, että äiti hoitaa päivisin lapsia kotona, vastuut taitavat kummasti jakaantua enemmän äidille. Kun on itse aina kotona, sitä tietää niin kodin kuin lastenkin asiat siinä määrin että joskus suorastaan ärsyttää ellei mies käyttäydy kotona kuin nöyrä alamainen tai esittää omia näkemyksiään kodin asioista siellä käydessään ;) - erityisesti sellaisina aikoina kun miehellä on kovasti työkiireitä. Kun itse kantaa kaiken vastuun haluaa pian kummasti myös määrätä kodin asioista...



Meillä on ihan sama tilanne kuin MrsCeellä, eli koska isä on iltaisin vain parhaimmillaankin sen pari tuntia lasten hereilläoloaikana kotona, lapset ovat välillä vähän kuin taannoin kuulemassani mainoksessa " Äiti, kuka tuo setä on?" ;). Ts. vauva ei viihdy väsyneenä vierailevan tähden sylissä ja isompikin on kovasti äidin perään iltaisin. Seurauksena se, että niinä kiireisimpinä aikoina on aika sama onko isä ollenkaan kotona iltaisin, ainoastaan viikonloppuisin hänestä on kunnolla apua lastenhoidossa. Eikä perheemme varmasti ole kovinkaan suuri poikkeus.



Tuosta neuvola-aikojen huolehtimisesta sun muusta vielä: kai se on aika luonnollista että äidit ajautuvat hoitelemaan lasten asioita isää enemmän, koska asioista huolehtiminen alkaa jo raskausaikana. Ja nimenomaan neuvolassa äiti käy ensin itse, ja saa sieltä (ja seuraavaksi synnäriltä) tietoa milloin sinne tullaan lapsen kanssa jne.



Btw; itse olen sitä mieltä, että jokainen perhe päättäköön itse miten tasa-arvoisesti asiansa hoitaa. Itselleni on ollut itsestäänselvää mm. imetyksen vuoksi, että olen lapsilleni se ykkönen vauva-aikana. Joskus se on ollut raskasta, kun isä ei ole kelvannut lapselle kun minun on (tai olisi) pitänyt tehdä jotain muuta, mutta toisaalta olen itse halunnut hoitaa lapsia kotona, imettää jne. ja ainakaan vauvaikäisen mielessä vanhemmat eivät ole tasa-arvoisia hoitajia niin kauan toinen vanhempi on päivät poissa.

syysnasu:

Kun on itse aina kotona, sitä tietää niin kodin kuin lastenkin asiat siinä määrin että joskus suorastaan ärsyttää ellei mies käyttäydy kotona kuin nöyrä alamainen tai esittää omia näkemyksiään kodin asioista siellä käydessään ;) - erityisesti sellaisina aikoina kun miehellä on kovasti työkiireitä. Kun itse kantaa kaiken vastuun haluaa pian kummasti myös määrätä kodin asioista...

Niinpä niin ;) Silloin kun olin lapsen kanssa yksin kotona, minulta usein unohtui, että onhan se mieskin päivätyönsä tehnyt, ja ansaitsee pienen levon töistä tultuaan.

Hyvin mielellään sitä olisi valjastanut miehen vähintään keittiöhommiin heti, kun avasi oven. :)

Nykyisin meillä on siis hoitaja kotona, ja ihana hoitaja onkin - hoitaa myös kotia lapsenhoidon ohessa. Tyttö on ollut tosi tyytyväinen, samoin äiti. Illalla jää jopa vähän aikaa levätä...

Sen jokainen itse määritelköön. Aika mustavalkoista jakaa tasa-arvo niin,että kumpikin tekee yhtä paljon kotitöitä ja lasten hoitoa. Miten kaikki muut hommat sitten? Jaetaanko auton huollot, remonttiasiat yms. yhtä tasa-arvoisesti?



Meillä tällä hetkellä minä hoidan kodin ja lapset, mies tekee työnsä ja rakentaa. Ja uskallanpa sanoa että mies tekee tosiaan enemmän töitä kuin minä. Joten tasa-arvo ei toteudu tällä hetkellä, mies joutuu kantamaan suuremman vastuun arjestamme. Mutta valitettavasti rakennushommat ei minulta suju aivan samalla tavalla, joten eiköhän tämä mene näinkin! :)



Lähtemisiin ja tulemisiin... Ennen raksa-aikaa minä olin se, joka varasi neuvolat, lääkärit,pakkasi laukut reissuja varten yms. Ja veikkaanpa että olen sitä myös raksan jälkeen. Mutta mitä sitten? Kun se minulta sujuu luonnostaan, miksi pakottaisin mieheni siihen? Kyllä tässä taloudessa hommaa riittää aivan tarpeeksi miehelle muutenkin. Oma aika ei tosiaan riittäisi siihen, että muistuttaisin miestä varaamaan neuvolaa yms. Niin tosiaan, lapset nyt 2v8kk ja 1v3kk.

" Tasa- arvo " on joka perheelle omanlaisensa.

Samahan se miten asiat kussakin perheessä hoidetaan, kunhan perheenjäsenet ovat tyytyväisiä tilanteeseen. :)

Tuosta imetyksestä... Ei se meillä ole vaikuttanut kyllä siihen, että hoidamme poikaa tasa- arvoisesti. Imetin vuoden ja kolme kuukautta eli juuri vastikään lopetin imetyksen, tai itseasiassa poika lopetti, minä olisin voinut jatkaa imetystä pidempääkin. Tuttipullot meillä ei ole ollut käytössä. Halusin tuoda vain tämän esille, että ei se imetys isän lapsenhoitoa estä. :)

Neuvolasta...

Meillä mies oli jo äitiysneuvolassa mukana aina kun pääsi ja lapsen neuvolassa olen käynyt vain kaksi kertaa kaksin lapsen kanssa, muulloin ollaan käyty aina kolmestaan. :)

En tiedä on meillä sitten ollut sillä vaikutusta tähän lapsenhoitoon, että mies hoiti sairaalassa poikaa ja minä vain toivuin ja imetin, olin niin kipeä. Vasta kotona minä rupesin hoitamaan vauvaa. Eli mies heti vauvan ensi hetkistä otti vastuun, jotta minä sain toipua. En tiedä sitten onko tuolla vaikutusta. Vai onko enemmänkin luonnekysymys..... Sekä miehen että vaimon. Me ollaan molemmat kyllä hyvin perhekeskeisiä ja huolehtivaisia.

Tuosta lapsen kanssa kulkemisesta....Meillä on tuokin niin päin, että mies kulkee rohkeammin lapsen kanssa. Toki, kun minä olin kotona, niin kyläilimme sun muuta, mutta nyt kun mies on kotona, niin he puuhaavat ja käyvät vaikka missä. :)

Mutta kuten sanottu kukin tavallaan. :) Ihmiset ovat niin tyytyväisiä eri asioihin. :)