2miehen loukussa

" nuoruuden" villin bailauksen ja hameheikkien jälkeen valitsin kiltin, turvallisen...tylsimyksen (sori). lapsia on kaksi, joten en aio oikeasti miestäni pettää, mutta käyn kuumana kun mielikuvittelen muita miehiä. On tosi helpottava kuulla, että on muitakin, mua kun aina v--aa cittarissa sulassa sovussa kujertelevat pariskunnat...

ja railakasta seksiä. onhan siinä uutuuden viehätykseen ja jännitävämpää verttauna nykyiseen mieheen.

mutta entä siiten, erotaan, elämää jatketaan avoimesti uuden ukon kanssa, seksi sujuu ja kaikki on niin mahtavaa. entä kun tulee se arki, ei enää niitä salattuja seksi tuokioita, se tylsä sama arki mikä oli edellisen ukon aikana, mitä sitten kun se isoin kipinä hiipuu?



ihan kokemuksesta puhun, itse tein noin lähdin " tylsästä" suhteesta, salarakaani mukaan, lapset mukana, myöhemmin meni isälle, mulla niin ihanaa uudn miehen kansa ettei lapset pysyneet mukana, tuli arki, ja entistä paskempi arki. omalla kohdalla, EI KANNATTANUT!!!



miksi pilasin sen hyvän ja vakaan parisuhteen, siksikö että hain elämääni extremeä, ja sain loppujen lopuksi juopon äijän, joka oli niin sielunkumppani ja hellä ja ymmärtäväinen. ihminen kun on sokea...



valitettavasti.



entinen miehsni oli vuosia yksin, nyt hänellä uusi kumppani, olen kateellinen, minä haluaisin olla hänen rinnallaan, mut ketä syyttää, itseäni!



miettikää kannataako heittäytyä tunteiden mukaan

entinen siksi kun muutti uuden työkeikan perässä.

muutti vuoden päästä takasin.

nyt on viime tapaamisesta aikaa, vaikka kovin kutsuja tulee.

yritän selvitellä ajatuksiani.



+aina uusia teppuja sängyssä jaksaa yllättää joka kerta

+hauska

+jokaisesta asiasta huonosta asiasta hyvää keksii

+komea

plussaa hänessä riittäisi monelle juntille jakaa :D

Minä kyllä miettisin useampaan kertaan miksi nykyinen suhde on niin rempallaan että pitää vieraissa hyppiä. Turha huoritella tai tehdä kenestäkään uhria sillä Vika ei voi olla vain miehessä/naisessa vaan molemmissa. Ja jos suhteessa ei ole enää sitä kipinää ja säpinää ja seksikin on puuduttavaa niin eikö sillekin asialle voisi tehdä jotain?? Mun mielestä pettäminen on paska temppu mutta anteeksi annettavissa (puhun kokemuksesta) mutta sitä en ikinä antaisi anteeksi että toinen on kyllästynyt suhteeseen kanssani ja pitäisi minua vaan " varalla" kotona (pahimmassa tapauksessa elättäjänä, siivoojana, lasten kaitsijana) sillä aikaa kun itse juoksis vuosikausia hakemassa jännitystä elämäänsä jonku toisen kanssa. Kyllä pitäis sen verran toista ajatella ja arvostaa että jos ei kiinnosta enää niin sanois suoraan että toinenkin vois etsiä itselleen sitä jännitystä elämään ja kumppanin joka oikeasti arvostaa ja rakastaa. Meidän suhde oli ihan retuperällä, mistään ei puhuttu, seksi ei kiinnostanut ja erokin käväisi mielessä. Tilanne kärjistyi siihen että molemmat samana iltana omilla tahoillaan kävi pettämässä (ei sängyssä mutta läheisesti ja suutelemalla). Seuraava päivä vietettiin keskustelemalla rehellisesti kaikesta ja myös siitä miksi tilanne meni siihen pisteeseen että loukkasimme toisiamme pahimmalla mahdollisella tavalla. Myös seuraava viikko maattiin illat sängyssä kylki kyljessä ja juteltiin asioita halki. Ja kun asiat tuli selvitettyä on elämä jälleen hymyillyt. Nykyään puhutaan kaikesta ja aina ja seksikin on parempaa kuin ikinä ennen. Naimisiinkin ollaan menossa ja kolmatta lasta haaveillaan. Árvostan kumppaniani enemmän kuin ikinä ja tiedän hänen tuntevan samanlailla. Enkä voisi kuvitellakaan että olisin onnellisempi kenenkään muun kanssa. Koska sen " salasuhteen" luonne muuttuu kun toisen omat lapset tulee arkeen mukaan tai aletaan tapailla vakituisesti.



Jokainen tekee tietenkin omat päätöksensä ja on niistä vastuussa mutta kyllä toivoisi jokaiselta ihmiseltä sen verran arvostusta toista kohtaan että miettisi myös miltä mahdollisesti siitä toisesta ihmisestä tuntuu...

sesta. Luontoäidin perspektiivistä katsottuna taitaa tämä meidän nykyinen yksiavioisuus olla aika pervo sydeemi.

Ootteko miettiny et yksin teil olis paljon helpompaa! Sais ihan luvan kans hypätä sängystä toiseen. Joo samaa mieltä olen siitä et elämää ei pidä " heittää" hukkaan mut ei myöskään pelata toisen tunteilla. Oon monesti miettiny et onko nykyajan ihmisillä/aviopareilla niin huono mielikuvitus seksin suhteen et heti ku se vuos tulee täyteen niin johan on tylsää... Ihme meininkiä! Itse ollut naimisissa 15v ja edelleen ollaan ku vastarakastuneita vaikka lapsiakin paljon. Joku vastuu se on kuulkaa teidänki otettava elämästänne vai haluaisitteko itse olla samassa tilanteessa et mies pettäisi esim. työkaverinsa kanssa? Ehei, sit te itkisitte täällä kuinka sikoja miehet ovat...

Tutullani oli vastaava tilanne ja lähti uuden miehen matkaan mutta huonostihan siinä kävi.



" Salasuhteessa" kaikki tuntui ihanalta mutta uutuuden viehätyksen karistessa homma meni sitten puihin.



Salarakas-miehestä tulee aivan samanlainen kun suhde vakiintuu, uskallan väittää.



Kokeilepa alluksi vaikka yksi viikonloppu nykyisen miehesi kanssa jossain hotellissa tai kylpylässä jossa olisi vain aikaa toisille.

Ootteko miettiny et yksin teil olis paljon helpompaa! Sais ihan luvan kans hypätä sängystä toiseen. Joo samaa mieltä olen siitä et elämää ei pidä " heittää" hukkaan mut ei myöskään pelata toisen tunteilla. Oon monesti miettiny et onko nykyajan ihmisillä/aviopareilla niin huono mielikuvitus seksin suhteen et heti ku se vuos tulee täyteen niin johan on tylsää... Ihme meininkiä! Itse ollut naimisissa 15v ja edelleen ollaan ku vastarakastuneita vaikka lapsiakin paljon. Joku vastuu se on kuulkaa teidänki otettava elämästänne vai haluaisitteko itse olla samassa tilanteessa et mies pettäisi esim. työkaverinsa kanssa? Ehei, sit te itkisitte täällä kuinka sikoja miehet ovat...

Itse olen sinkku ja kahden miehen loukussa ja se ei ole mitenkään helppo paikka olla... Toinen mies on rakastajani, johon olen rakastunut, mutta jota en voi saada, kun rakastaa vaimoaan myös. Meillä toimii tosi hyvin, sekä sängyssä, että sen ulkopuolella. Oikeastaan pitäisi sanoa, että olemme todella läheisiä ystäviä ja sen lisäksi rakastajia. Toinen mies on uusi tuttavuus, nuori ja vapaa, todella kiva ja mukava ja mielenkiintoinen ja "vakavan oloinen", ei mikään playeri. Hän ei tällä hetkellä asu meidän (rakastajani ja minä) kanssa samassa maassa mutta hän tekee nyt kaikkensa päästäkseen muuttamaan tänne. Sitä ennen tapaamme Roomassa parin viikon kuluttua (josta rakastajani taas ei tiedä). Hän on vakuuttunut, että on kohdannut elämänsä naisen minussa ja myönnän, että meillä synkkas heti kun tapasimme... en ole koskaan kokenut sellaista yhteenkuuluvuuden tunnetta, vaikka rakastajani oli vieressä.

Tämä vapaa mies ei tiedä rakastajastani. Rakastajani tietää, että kävimme ulkona ja pussailimme ja tuli jo siitä niin mustasukkaiseksi, etten kertonut enempää mitä on tapahtunut..

Ja vaikka varmaan pitäs olla mahtava olo, kaksi todella ihanaa miestä haluaa olla kanssani, niin musta tuntuu aika kamalalta. Petän kahta, joista tykkään molemmista tosi paljon!? Miten tässä näin kävi?

(tää vanha ketju tuli vastaan kun etsin hakusanoilla "kahden miehen loukussa" juttuja.)

Tunnustan että harrastin seksiä vaikka olin aviossa....tosin oman mieheni kanssa en ollut harrastanut seksiä tarkalleen ottaen 10 kk - kun päädyin ensi kertaa sänkyyn ko. nuoremman miehen asunnolle tulla ns. pannuksi. En kadu, nuoren miehen into, kunto ja rehdisti isolla kalulla varustettu mies. Loistavaa seksiä-ei aviomies ainesta.

Aina on ollut syy jättää Naiset taakseni, mutta kun aikaa menee hieman muistuu hyvä seksi (siis se on aina hyvää) mieleen Naisille. Pianpa he ilmoittaavatkin tavalla tai toisella jotta kohdatessa saa panna.



Niinpä reissaillessani ympäri Suomea minulla on noin kymmenen naisen verkosto, joilta saan aina. Elämä on ihanaa !!

En ymmärrä, miksi monet vastanneet valittaa siitä, kuinka oma mies ei tyydytä seksuaalisesti eikä henkisesti, ja ettei oo koskaan tyydyttänytkään... Eikä oo jo vähän liian myöhäistä valittaa ja katella muiden perään, jos ootte aina olleet sitä mieltä. Olisitte lähtenyt jo alussa, jos ette oo koskaan oikein saaneet sitä mitä ootte halunneet... Ei se nyt voi aina olla miehen vika, jos ootte tyytymättömii, itepä ootte tilanteeseen ajautuneet. Kyllä suhteen pitää alusta asti antaa jotain joka rintamalla, eihän sitä muuten oo järkee jatkaa.

...Miten niin eikö ole jo myöhäistä?Tuskin kukaan kirjoittajista ihan vielä hautaan on valmis. Miksei voi olla miehen vika? Jos mies ei osa eikä opi niin miehen vika se silloin on.

"Miksei voi olla miehen vika? Jos mies ei osa eikä opi niin miehen vika se silloin on."



Uskomatonta kaksinaismoraalia. Onko sitten naisen vika jos mies pettää toisen naisen kanssa kun ei saa tyydyttävää seksiä kotona?



No, te pettävät naisetkin vanhenette. Kun ikää alkaa mittarissa olla 40-50 vuotta niin kukaan ei enää vilkaisekaan peräänne. Silloin se "ihana" kaverikin on jo kuin vanha kulunut flanellipaita. Huono homma vaan jos hän onkin osoittautunut pettäväksi retkuksi mikä on todennäköistä koska lähti kanssanne touhuamaan. Vähän järkeä ja luonnetta pitää olla.

"Miksei voi olla miehen vika? Jos mies ei osa eikä opi niin miehen vika se silloin on." Uskomatonta kaksinaismoraalia. Onko sitten naisen vika jos mies pettää toisen naisen kanssa kun ei saa tyydyttävää seksiä kotona? No, te pettävät naisetkin vanhenette. Kun ikää alkaa mittarissa olla 40-50 vuotta niin kukaan ei enää vilkaisekaan peräänne. Silloin se "ihana" kaverikin on jo kuin vanha kulunut flanellipaita. Huono homma vaan jos hän onkin osoittautunut pettäväksi retkuksi mikä on todennäköistä koska lähti kanssanne touhuamaan. Vähän järkeä ja luonnetta pitää olla.

Kelpaavat he valomerkin aikaan 18-25 pojille, joita ei kukaan ota vakavissaan ja jotka muutoinkin paneevat kaikkia kaksijalkaisia potkukelkasta tikapuihin.. =D

Jos sanotaan, että ei voi olla miehen vika niin kyllä aivan varmasti voi olla miehen vika. Mitä ihmeen kaksinaismoralismia se on? Tunnetko kaikki tapaukset vai?

on vaan yksi elämä!



Mieti tarkkaan ärsyttääkö oma mies vain siksi että nyt kierroksessa on myös toinen. Ja onko se toinen jatkossakin yhtä ihana.... ja jos on mikä on lapselle parasta?



Et voi elää suhteessa mieheesi vain lapsen takia mutta toisaalta älä tee hätiköityjä päätöksiä jne.



mulla oli muutama vuosi sama tilanne että ihastuin palavasti toiseen mieheen joka johti suhteeseen sekkä tunne että seksi mielessä...

Koska mulla ei llut varsinaisesti ongelmia alkuperäisen miehen kanssa eikä mitään syytä erota niin valitsin tämän alkuperäisen.



Sittemin olemme menneet naimisiin, saaneet lapsia ja eläneet normaalia perhe-elämää....



...mutta koskaan en ole unohtanut sitä toista miestä ja nyt olen hyväksynyt sen että en tule koskaan unohtamaankaan....



Oma mies oli hyvä valinta mutta kahta voi rakastaa myös.



nyt tuo toinen mies otti yhteyttä ja ehdotti tapaamista vaikka hänelläkin on perhe. Tiedän että jos me jossain ei julkisella paikalla tavataan se johtaa aviorikokseen... niinpä ainoa paikka tavata on julkiset paikat ja se riittää juuri nyt.



sorry pompin hieman aiheesta toiseen.



tsemppiä valintaan!!

En osaa sinua oikeastaaan neuvoa, oma tilanteeni on vähän samanlainen ja pähkäilen samojen kysymysten parissa. Olen ollut nykyiseni kanssa naimisissa 10 vuotta, lapsiakin on. Arki on sitä yhtä ja samaa, tasapaksua. Tuntuu, että minä olen perheessämme se joka päättää aina kaikesta, ja joka hoitaa kaikki käytännön asioiden järjestelyt. Todella rasittavaa... Piristystä siihen kuitenkin tuo suhde työkaveriini, jota on jatkunut jo lähes vuoden. Nyt on tultu siihen pisteeseen, että olemme työkaverini kanssa paljon läheisempiä, kuin oman mieheni kanssa ja olemme rakastuneita toisiimme. Mieheni tietää suhteesta, mutta ei sitä, miten pitkälle se todellisuudessa on edennyt (=sänkyyn, aivan uskomatonta seksiä vielä!!). Itse en tiedä, miten jatkaisin. Toisaalta tuttu ja turvallinen, mutta niin tylsä, avioelämän jatkaminen nykyisen kanssa, jo lastenkin takia pitäisi olla itsestään selvä ratkaisu, mutta ei. Toinen mies tuntuu kaikin puolin siltä " toiselta puoliskoltani" tai " sielunkumppanilta" , enkä ole koskaan tuntenut miestäni kohtaan mitään tällaista, mitä tunnen tätä toista miestä kohtaan, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Jo pelkkä kosketus saa aikaan melkoisen sähköiskun ja välillämme on aivan valtava seksuaalinen vetovoima. Välillämme on kuitenkin niin paljon muutakin kuin sitä, tuntuu että toinen on aina samalla aaltopituudella ja voimme puhua ihan mistä vaan.

Pelkään, että teenpä millaisen ratkaisun tahansa, tulen sitä katumaan. Mikä on kutenkin se pienempi paha? Tyytyäkö siihen " normaaliin" tai " hyvään" ja olla rikkkomatta lasten kotia, vai uskaltaako heittäytyä tuntemattomaan, joka antaisi niin paljon enemmän?

Aivan kuin olisin lukenut tarinaa omasta elämästä, pieniä eroja vain. Naimisissa jo 15 vuotta, yhdessä 19 vuotta, kaksi lasta. Meillä myös minä olen se, joka päättää ja hoitaa kaiken, rasittavaa. Mitään uutta ei tapahdu, jos minä en keksi jotain menoa jonnekkin. Sitä vaan nökötetään kotona :(

Mulla suhde työkaveriini nyt kestänyt kaksi vuotta, mieheni ei tästä tiedä millään lailla. Ollaan niin samalla aaltopituudella, kosketukset on täynnä sähköä, suudelmat vie jalat alta. Ja nyt totaalisen rakastuneita toisiimme.

Työkaverini elää avosuhteessa, josta ei omien sanojensa mukaan saa oikein mitään, uskon kyllä häntä. On kertonut tykkäävänsä siitä avovaimostaan, mutta koskaan ei ole sanonut rakastavansa häntä. Mulle on sanonut rakastavansa minua. Heillä " erosta" on puhuttu useampaan kertaan eli avovaimo tietää, että mies ei ole tyytyväinen. Tää työkaverini on vaan niin kiltti, että ei ole sitä lopullista lähtemistä tehnyt. Heillä kaikki omaisuus miehen nimissä, talo, autot, siis.



Mitäpä ihmettä tässä tosiaan tekisi ????

kaikki tyynni. Lopettakaa edellinen suhteenne ennen kuin aloitatte muualla.

Eli naimisissa ollaan, lapsikin on jne. Taloa pitäisi alkaa rakentaa. Mieheni on kiltti, rehellinen, mukava, mutta seksi ei tyydytä, ei ole koskaan tyydyttänyt. Olen aina ollut erittäin aktiivinen seksuaalisesti, mutta nyt jotenkaan ei enää kiinnosta. Tietää, mitä saa, tai pikemminkin ei saa. Toista miestä ei vielä ainakaan ole, enkä tiedä, pystynkö ikinä syrjähyppyyn, mutten ole kovin onnellinen näinkään. Ihastuksia on ollut, mutteivat ne ole johtaneet mihinkään. Tällä hetkellä olen erittäin kiinnostunut eräästä mieheni hyvästä ystävästä... Ja pientä vastakaikua on tullut sieltäpäin. Saa nähdä, miten tässä käy. Tulisi varmaan hirvittävät omantunnontuskat, jos hyppäisin vieraaseen sänkyyn... Ja varsinkin jonkun ystävän kanssa, silloin paljastumisen riski olisi liian suuri...