onko rakkaus suhteessa pakollista?

Kaikki muu on sitä että hemmotellut ihmiset vaativat liikaa elämältä.

Itse en tosin voisi olla suhteessa jossa ei olisi rakkautta.

Mitä muuta sen pitäis olla kuin pitämistä ja kiintymystä?

mutta olen kyllä kuvitellut että se on tunteista suurin, että tekisi toisen hyväksi mitä vain. ap

Rakkaus (tarkemmin sanottuna se ihastuksen pyörryttävä tunne) myös sokaisee, saa tekemään typeriä ja uhkarohkeita asioita ja saattaa olla itse asiassa melko itsekäs tila, jossa haluaa toista itselleen, näkee toisessa itselleen täydellisen kumppanin. Ehkäpä tuossa teidän suhteessa onkin ihan ainekset onnelliseen avioliittoon, kun sitä tarkastelee rehellisesti. Joillakin on paljon intohimoa mutta ei tippaakaan halua sitoutua, antaa itsestään toiselle tai suostua luopumaan oikeasti mistään. Tai kykyä olla edes ystävä. Kuitenkin, enimmäkseen avioliitto on arjen elämistä yhdessä. Kestäisikö suhteenne sitä?

Itse en voisi olla ns. kaveriliitossa mutta tiedän kyllä että jotkut ovat varsin tyytyväisiä tilanteeseen. Haluan että minä olen jollekin se kaikista tärkein ihminen ja se sama ihminen on minulle. Totta kai kaikki liitot haalistuvat ajan myötä, tai sanotaanko niin että se suurin intohimon liekki hiipuu ja jäljelle jää syvä kiintymys. Tai niin toivon ainakin käyvän. Uskon että jos kaksi ihmistä todella rakastaa toisiaan, suhde kestää paremmin ne huonotkin ajat joita väistämättä aina tulee.



Vaikea sanoa kestäiskö suhde. Jos sinulla on jo nyt epäilyksiä että kestääkö juttu, hiukan epäilyttää. Itse erosin miesystävästäni juuri sen takia kun tuntui että ei tässä ole kuitenkaan mitään suuria tunteita mukana. Meillä oli kivaa yhdessä ja pidimme toisistamme mutta emme (tai minä ainakaan) rakastaneet toisiamme.



Oletko puhunut miesystäväsi kanssa asiasta?

ja se suhde päättyi eroon. Tässä suhteessa ei sellaista ole ollut alussakaan, on vain mukava olla yhdessä ja tavallaan kaipaankin miestä jos emme näe. ap