HELMET pinoon!

Katri, olin lukenut aiemmat viestit huolimattomasti, ja kuulostipa typerältä nyt tuo kirjoitukseni yhdestä keskenmenostani, kun huomasin, minkälainen historia sulla on. Toivon sydämestäni sulle parempaa onnea jatkossa. Ihmeitä tapahtuu! Toivottavasti myöskin

saisitte pian asianmukaista hoitoa. ((Voimia!))



Täysikuu, tervetuloa!:) Ekalla neuvolakerralla jutellaan, mitataan verenpaine, paino ja hemoglobiini, otetaan pissanäyte - ja saatetaan yrittää kuunnella sydänääniä neuvolasta ja raskausviikoista riippuen. Jotkut menevät alkuraskauden ultraan yksityiselle jo toisen

raskauskuukauden aikana. Kunta yleensä " tarjoaa" niskapussiultran noin rv 12-14. Joissakin kunnissa odottajille kuuluu lisäksi rakenneultra noin rv 20, mutta esimerkiksi täällä meillä ei. Esikoista odottaessamme kävimme sitten omakustanteisesti rakenneultrassa. Usein kai ensimmäinen elonmerkki mahassa lymyilevästä vauvasta tulee

ekalla lääkärikäynnillä, jolloin lääkäri toteaa, että kohtu on suurentunut ja saattaa kuunnella ne sydänäänetkin.



Viuhti: En usko, että mies tulee tällä toisella kerralla niin usein mukaan neuvolaan kuin esikoista odottaessa. Ultriin sen sijaan kyllä, ja toki joillekin neuvolakäynneillekin, miten nyt ennättää. Tavallaan oon sitä mieltä, että koska lapsi on kerran yhteinen, niin isät pitäisi jo neuvolassa ottaa huomattavasti paremmin mukaan, mutta koska näin

käytännössä harvoin on, niin voi käydä miehellä aika pitkäksi. Ekalla kerralla neuvolakäynnit olivat kyllä selvästi miehellekin tosi tärkeitä.



ON: Vointi on aika epämääräinen. Kuvottava olo iskee useamman kerran päivässä, mutta oksentaa ei oo sentään vielä tarvinnut. Väsymys painaa kovasti. Onneksi mies heräsi tänäkin aamuna käyttämään tyttöä pissalla ja nousivat sitten vähän myöhemmin yhdessä aamutoimille, että mä sain nukkua.



Ruoka ei meinaa edelleenkään maistua, mutta pieniä aterioita on pakko yrittää syödä, että vointi pysyisi edes kohtuullisena. En oo oikein vieläkään keksinyt, mikä maistuisi erityisen hyvin - paitsi se greippimehu, jota olenkin siemaillut vähän väliä. Olemme menossa juhannukseksi oman mummoni luokse maalle, ja yhtäkkiä huomasin odottavani ihan kauheasti mummon ruokia: kunnon perunamuusia ja kastikkeita. Tuosta päätellen ennemmin suolainen maistuisi kuin makea.;)



Yksi juttu, mikä todella hämmästyttää mua, on tuo kasvanut mahanseutu. Miten voikin jo näillä viikoilla olla alavatsalla tuollainen kumpu, vaikka turvotusta ei tunnu olevan mitenkään erityisesti, ja painokin on ennemmin tippumaan päin?! Olin jo eilen illalla vakuuttunut, että odotan kaksosia!:-o



Aurinkoista juhannuksen odotusta kaikille!



Lumileopardi rv 6+3

Ei hätiä mitiä. =) Vaikka mulla onkin enemmän keskenmenoja, niin yhtä rankalta se tutnuu on niitä sitten yksi tai enempi. Kuudes tosiaan tuli nyt. Tietysti harmittaa ja itkettää tällainen, mutta näköjään tää on vain mun kohtaloni, että raskaudet kestää sen 6-7 viikkoa ja sitten menee kesken.



Tutkimuksissa kävin Naistenklinikalla kun oli 3 takana. Tutkittiin tukostaipumukset, katottiin torvien aukiolot sekä tehtiin verikokeita, mutta mistään ei löytynyt syytä siihen miksi mulla menee kesken... Sanoivat vaan, että on huonoa tuuria ja että kannattaa vaan jatkaa yritystä.



Mies kieltää hoidot ja sanoo, että pitää onnistua luomusti tai sitten ollaan ilman lasta. Toisaalta itsellänikin on kyllä aika iso kynnys lähteä hoitoihin, ettei sen puoleen. Mulla ei onnistu mitkään pillerien syömisetkään tietyn syyn takia, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi koeputkihedelmöitys, mutta kuten sanoin, niin mies ei siihen suostu.



Välillä tulee väkisinkin mieleen, että olisiko onnistanut jos oltaisiin alettu aiemmin yrittämään vauvaa. Mäkin kun olin melkein 31v ennenkuin aloitettiin. Ja mä olin kärsinyt vauvakuumeesta jo siitä asti kun olin 25v. Että jos mies olisi silloin ollut jo kiinnostunut vauvasta, niin olisikohan meillä... No, eipä tuolle mitään mahda, mutta ei sitä vain pysty olemaan miettimättä...



katri72

Halitukset vieläkin Katrille, onpa teillä ollut vastoinkäymisiä ja sydämestäni toivon että seuraava raskaus kestäisi loppuun saakka ja saisitte kauan kaipaamanne pikkuisen syliinne!!!



Tulin toivottamaan ihanaa keskikesän juhlaa teille kaikille, rentoudutaan ja nautiskellaan oikein kunnolla!!!!



Lähdetään huomenna aamusella reissuun ja palataan vasta sunnuntaina=)



Täytyy vaan toivoa että olo olisi reissun päälläkin tälläinen että huono olo pysyy syömisillä aisoissa.



p02p06 kera pikkuisen 5+2

Mua jännitti koko eilisen illan ja varsinkin tämän aamun olin ihan krampissa koko nainen. Varsinkin kun Tays:ssa oli taas ajat myöhässä puoli tuntia heti aamusta. Mutta siellä ne sykki tiuhaan, kaksi pientä sydäntä. Eli kaksosia tässä odotellaan, viikkoja takana tasan 7+0...Seuraava ultra on parin viikon päästä ja sitten otetaan yhteys neuvolaan.



Olo on pysynyt ennallaan, väsymystä ja etovaa oloa. Mutta kaiken tämän jaksan nyt. Ongelmaksi taitaa muodostua se miten pystyn keskittymään töihin =)



T: Jouluomppu ja " siemenet"

Ensinnäkin on myös minun pistettävä Katrille pahoittelut :´(. On niin väärin, että olet joutunut käymään läpi noin monta pettymystä. Lähipiirissäni on jonkin verran lapsettomuutta ja sitä on aina rankkaa seurata sivusta. Mitä enemmän tulee ikää (olen itse nyt 32 v.), sitä enemmän rupeaa olemaan hankaluuksia kavereillakin lastensaannin kanssa. Paras ystäväni on nyt keskellä koeputkihedelmöitysrumbaa ja on sydäntä raastavaa seurata vierestä sitä taistelua. Mutta he ovat päättäneet tehdä " kaikkensa" myös hoitojen suhteen, joten sinänsä tilanne on toiveikkaampi. Mutta toivon Katri sinulle voimia!



Oma napa taas sitten himoitsee meksikolaista ruokaa, kuten otsikosta voitte lukea. Olen ihan himona syönyt tällä viikolla nachoja ja salsaa. Mikään makea ei mansikoita lukuunottamatta maistu, mutta tosiaan meksikolainen ja esim. kebabit uppoaisivat helposti. Muistan elävästi aiemmat raskausaikani, kun olin niiden aikaan töissä ja useasti löysin itseni lounastamasta nimenomaan kebabin tai meksikolaisen ruoan ääreltä ;-). Onko kenelläkään samaa " vikaa" että mausteiset ruoat ovat se juttu alkuraskaudesta?



Sympatiat oksentaville :-|. Meillä ei ole vielä siihen pisteeseen jouduttu, mutta kyllä selvästi olo on heikompi kuin aiemmin. Jos saa nukuttua hyvin ja syö pieniä annoksia useasti, tilanne on selvästi helpompi. Eilen sain molemmat lapset yllättäen päikkäreille ja nukuttiin koko porukka ruhtinaalliset 1,5 tuntia - aivan luksusta!



Joku kyseli miehen osallistumisesta neuvola- ja ultrakäynteihin. Meillä mies on ollut mukana vain np- ja rakenneultrissa sekä ekan lapsen kohdalla synnytysvalmennuksessa. Normaaleilla neuvolakäynneillä olen käynyt yksin ja myös alkuraskauden ultrassa sekä ylimääräisissä kokoarvioultrissa raskauden loppuvaiheessa. Tämä on ollut omasta mielestäni täysin riittävä, mutta jokainen tyylillään. Noita ultria kuitenkin suosittelen tosi lämpimästi myös miesten käyvän. Muistan, kun kuopuksen np-ultran aikaan esikoinen oli kuumeessa, joten mies joutui jäämään häntä hoitamaan eikä päässyt mukaan. Itsekin olisin toivonut tottakai hänen olevan mukana ja myös mies oli tosi harmissaan, kun ei päässyt mukaan. Np-ultrassa kun vauvan näkee kaikista hienoiten, kun kaveri mahtuu kokonaan kuvaan ;-).



t. Jogu (6+0)

ekaksi katrille.ei minultakaan löytynyt varsinaista tukostaipumusta mutta seitsemännen km:n jälkeen jorvissa nostetiin kädet pystyyn ja sain lähetteen naistenklinikalle ja juuri ulanderille.syy oli myös aina tämä " huonoa tuuria"

selitys.ulander selitti että on myös sellaisia tukostaipumuksia joka ei näy kokeissa ja tämä piti minun kohdallani paikkansa.valitettavasit kaikki lääkärit eivät tähän usko(mm.neuvolalääkärini)joten apua saa harvoin.

mutta voimia sinulle kovasti....

jouluompulle tupla onnea kaksosista.

onneksi sain viime yöna nukuttua hyvin ja kohta pääsen esikon kanssa päikkäreille kun väsyttää niin älyttömästi.etovaa oloa ei vielä ole mutta eiköhän se tule sieltä viikon kuluttua niinkuin esikoisen kanssa.

koko ajan saa kyllä pelätä että tämäkin menehtyy mutta vahva tunne on kyllä ettei niin käy.

edelliset on menehtyneet aina rv12-36 välillä mutta luotan tuohon klexaneen(verenohennuslääke).

onneksi ultrassa käydään kerran kuussa,se helpottaa kovasti.



tarrasukkia kaikille kanssa odottajille toivottaapi:tiitu

Jazuliini on minun idolini ;o) - me myös miehen kanssa toivotaan ainakin 5:ttä lasta. KUNPA kaikki menisi hyvin.



KESKENMENO noin myöhäisillä viikoilla (rv 11-12) on kyllä todella surullinen juttu =o/. Me ollaan vielä oltu niin uhkarohkeita, että ollaan jokaisesta kerrottu monille jo ihan alkuvaiheilla - tällä kertaa ei oltaisi haluttu (just siksi, että JOS jotakin sattuu), mutta se on minun tapauksessani aika ilmeistä kaikille, kun jään lentämästä (olen lentoemäntä) varhaisilla viikoilla maatöihin, niin kaikki saavat tietää.



ISOMMAN SISARUKSEN SUHTAUTUMISESTA VAUVAAN..

Meillä meni kaikki todella kivasti, kun esikoisemme oli vain 1v4kk silloin, kun kuopus syntyi - ei ollut (juurikaan) mustasukkaisuutta tai kiusaamista. Tosin sikäli hoitajille rankkaa, että 2 lasta on yhtä aikaa vaipoissa ja syötettäviä.

Heippa kaikille helmille

ilmoittautuisin joukkoon kasvavaan..



Olen 26 v aviomieheni 28 vuotias

5 odotellaan syntyväksi 17.2

aiemmat ovat p 97, t 99, p 02 ja t 05

Asustellaan lapissa



Muita oireita ei ole ollut kuin palelu ja väsymys ja persikka himo!!!

voisin vain ja ainoastaan syödä persikoita...ja mikä kamalaa suklaata ei voi edes ajatella.. :o( siitä ajattelin jo ennen testin tekoa että nyt voisi olla onnistunut kierros.



pakko juosta taas...halit

Katrille suuret pahoittelut keskenmenosta! Ei löydy sanoja. Voimia.



p02p06 tervetuloa joukkoon. Muistan sut tuolta kuumeilijoiden puolelta.



Ja omaan napaan. Käytiin tänään ultrassa. Vauva oli ihan oikeassa paikassa, lähellä kohdun seinämää, joten oli vaikea mitata, mutta suunnilleen vastasi viikkoja ja sydän sykki vahvana! Nyt voi levollisin mielin lähteä perheen kanssa Tunisiaan lomailemaan. Hymy.



-possumunkki ja makaroni 7+0

Katrille pahoittelut ja voimia!



Esittelyni:

Ollaan molemmat vm.-77

Kahdeksatta odotellaan

Asustellaan keski-suomessa.

La 6.2 kiekon mukaan, ultran jälkeen selviää sitten tarkemmin.



Täällä voidaan kohtalaisesti, kun muistaa vähän väliä syödä niin pärjää, mutta millaiseksi lihon tällä vauhdilla se hirvittää. Kerran on pitänyt oksentaa. Pahinta on kun yöllä herää hirveään oloon ja on täysi työ pidella oksennusta. Väsyttää myös, varsinkin ennen sadetta näköjään, olin kuolla väsymykseen hetki sitten ja nyt sataa ja olo on pirteä. Ekan ultran sain kuukauden päähän ja eka neuvola meneekin elokuun puoleen väliin, kun on terveyskeskus kiinni heinäkuun. No sitten onkin raskausviikkoja jo ihan mukavasti ja tykkäänkin vain kun ei tartte siellä heti alkaa hypätä.



Olsku ja maha 7+0

Jazuliini: käytiin miehen kans keväällä tutkimuksissa ja nyt kun kaivoin ton lääkärin lausunnon esiin, niin siinä lukee vaan että " kromosomistot normaalit, SPR:n hyytymistekijätutkimuksissa ei todettu poikkeavaa. TSH, prolaktiini, cardiolipin ja erilaiset sidekudosvasta-aineet normaaleja." Ja kun kysyin nyt eilen sekä sillon aikasemmin lekureilta siitä aspiriinista tms " lääkkeistä" , niin eilenkin sanoi että " juu, se on nyt ollut otsikoissa ja sitä on käytetty, mut tutkimuksia ei ole tehty että siitä apua olis jos mitään ei ole todettu" . Joten eipä se sanonut siihen niinku oikeen mitään! ei suositellut eikä käskenyt olla syömättä. Aikasemmin eräs toinen lekuri sanoi että " koska syytä ei löytyny niin tuskin siitäkään apua olis" . Eli huonon tuurin piikkiin menee nää keskenmenot.



Mut eipä tässä erikoisempia. Tilasin uuden ultra-ajan, se on kyl vasta vajaan kolmen viikon päästä! koitin saada ajan kahden viikon päähän, niin ihme et kaikki lekurit on sillon lomalla! Soitin kahteen eri lääkäriasemaan! mut selviää nyt sit ainakin jo ennen np-ultraa että onko sikiö viel sillon viikolla 10+ hengissä...



Mukavaa juhannusta!



jonttu

Katrille pahoittelut keskenmenosta. Toivotaan, että syy löytyisi tai tilanne korjaantuisi niin, että pikku nyytti löytäisi myös teidän luoksenne!



Täällä mennä porskutellaan kuta kuinkin normaaliin tapaan. Hieman kyllä alkanut hengästyttämään reippaasti kävellessä...se oli kyllä myös ekassa raskaudessa. Yleensä ei muut pysy perässä, mutta nyt saan sanoa, että älkää menkö niin kovaa! Kahvi maistuu edelleen, joten pahoinvointi ei siis ole vielä toden teolla alkanut. Tänä aamuna kyllä arvoin tuossa kahvilassa, että otanko kahvin vai teetä. No kahviin vielä päädyin! Väsymystä on jonkin verran, mutta ei sekään ole vielä pahaksi yltynyt. Joten täytyy nyt sanoa, että olo on aikas hyvä!



Juhannuksen viettoon lähdemme tänään ja voipi olla, että salaisuus paljastuu...sen verran on tuttua porukkaa reissussa ja ehkä muistavat viime raskauden tekosyyni ja oireilun, että on kerrottava... Ja näille ihmisille sitä kertoisi mahdollisesta keskenmenosta kuitenkin, joten onhan se parempi kertoa ilouutinen ensin, vaikka jotain sitten kävisikin! Nyt täytyy yrittää keskittyä töihin vielä hetken ja sitten kääntä katse kohti juhannusviikonloppua.



Sellaista haluaisin kysyä, että onko täällä helmikuisissa paljon jo työssäkäyviä äitejä? Eli siis lapsia on jo ennestään ja olet töissä. Itselläni on siis reilun vuoden ikäinen poika päiväkodissa osa-aikaisesti ja minä siis teen töitä puolet työajasta. Tämä järjestely on sopinut meidän perheelle loistavasti. Vaihtoehto olisi kiertää kaiken maailman kerhot, koska pojan energia on suunnattava järkevästi, muuten jo tuon ikäisenä tekee kaikenlaista pientä kepposta. Ei tietenkään tarkoituksellisesti vaan siksi, että haluaa koko ajan touhuta ja kokeilla uusia asioita.



No niin hyvää juhannusta kaikille ja palataan asiaan ensi viikolla



lehvä 5+jotain

Lehvä: Täällä ainakin on yksi työssäkäyvä äiti. Tyttömme (2 v 8 kk) on ollut puolitoistavuotiaasta yksityisellä perhepäivähoitajalla. Oli aluksi lyhennettyä päivää, kun tein vielä gradua, mutta vuoden verran on ollut nyt pääasiassa 7-8 tunnin päiviä. Hoitopaikka on aivan ihana ja tykkäämme hoitotädistä kovasti, joten hyvillä mielin viemme lapsen hoitoon joka päivä. Mieheni tekee töitä tällä hetkellä useammalle työnantajalle (free-tyyppisiä hommia) ja työajat vaihtelevat kovasti, joten välillä tyttö on vieläkin hoidossa vain lyhkäisiä päiviä ja toisinaan, kuten esim. tänään, kokonaan kotona. Jatkoa ei olla vielä pahemmin ajateltu, mutta näin äkkiseltään tuumisin, että saatettaisiin pitää tyttö ensi vuoden puolellakin hoidossa esim. parina päivänä viikossa, kun viihtyy siellä niin hyvin. Saa nähdä, mihin ratkaisuun sitten käytännössä päädytään.:)



ON: Vointi tuntuu menevän heikompaan suuntaan, mikä sinänsä on tietysti hyvä merkki. Oon jo muutaman kerran yökkäillyt, mutta oksentaa ei ole onneksi vielä tarvinnut. Väsymys on ihan tolkuton ja itkuherkkyyttä piisaa.;) Mielessä pyörii ajan varaaminen alkuraskauden ultraan, mutta en nyt toistaiseksi ole vielä tarttunut puhelimeen, kun olo on kuitenkin suht luottavainen. Tai siis olen aika varma, että joku tuolla massussa on alkanut kasvaa. Toivottavasti kaveri myös pysyy kyydissä.



Lumileopardi rv 6+4

Hieman on ristiriitainen olo, syke kyllä löytyi, mutta koko ei vastannut aivan viikkoja. Kuukautisten mukaan laskettuna pitäisi olla 7+1 (eikä tuossa kovin monen päivän heittoja voi olla, tiedän tärppipäivänkin, ja tein positiivisen testin jo 4+1), mutta koko oli 6+3. Lääkärin mukaan voi olla kyse myös mittausvirheestä, mutta toki tuo kovasti mietityttää. Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta, eli kun kyse ei ole myöhästyneestä ovulaatiosta..?

Minulle lääkäri sanoi alkuraskauden ultrassa, että kyse on millin sadasosista (vai oliko se kymmenesosista). Kun ensin ei meinannut saada mittaa täsmäämään arvelemaani ovisajankohtaan (kivuista johtuen mulla helppo havaita). Mutta kun useamman kerran mittasi, niin sai vihdoin täsmäämään.



Oletko siis varma, milloin sinulla oli ovis vai onko mahdollista, että siimahännät olis odotelleet muutaman päivän ja sitten yksi hoidellut tehtävänsä? Eihän tuo ero noissa päivissä kovin suuri ole, joten varmasti voi ihan helposti mennä mittausvirheen piikkiin. Onnea vain sykkeen löytymisestä :-)!



jazuliini rv 7+4

Lääkäri yritti sitä mittausta useamman kerran ja sanoi, ettei millään saa mitaksi yhtään enempää. Oviksen luulin minäkin tunnistavani, toki onhan se mahdollista, että se olisikin ollut pari päivää myöhemmin.. Nyt vaan mietin, että jaksanko odottaa np-ultraan vai käynkö vielä viikon parin päästä yksityisellä, sittenpä ainakin tietäisi, mitä odotettavissa on.

Katri: Pahoittelut täältäkin! Kunpa teillä tärppäisi pian ja raskaus saisi jatkua terveeseen lapseen saakka! Koittakaa jaksaa!



Henriikanäiti: Itsellä ei ole kokemusta, mutta tätä(kin) palstaa olen kahden aiemman lapsen kanssa seurannut. Yleensä noissa alkuraskauden ultrissa tuolla heitolla ei ole ollut mitään merkitystä. Joskus (siis erittäin harvoin) tuo " viikkoihin nähden liian pieni koko" on ollut merkki kehityshäiriöstä. Tätä ei kuitenkaan käytännössä saa varmistettua ennen np-ultraa. Toki jostain 9+ tai 10+ viikolta rupeavat kädet ja jalat erottumaan, mutta vauva on vielä niin pieni, että siitä ei pysty sanomaan kuin kaikkein karkeimmat kehityshäiriöt (jotka usein muutenkin johtavat myöhäiseen keskenmenoon). Minulle kävi kerran alkuraskauden ultrassa niin, että ekassa mittauksessa saatiin viikkoa pienemmät lukemat, mitä olisi pitänyt olla toiseen mittaukseen vauva oli selkeästi vaihtanut asentoa (ultrattiin välissä munasarjat) ja tämän jälkeen vastasikin viikkoja jo hyvin. Eli näinkin pieni voi olla kippurassa tai huonossa kulmassa ultrakseen nähden ja siksi pienempi tulos ja kyse on tosiaan millimetrin kymmenesosista.