HELMET pinoon!

ja voimia surun keskelle!!! Se on niin väärin että iso ilo mikä annetaan, muuttuu suureksi suruksi=(



Nyt vähän paremmin ehdin keskittyä teidän juttuihin, voimia pahoinvoinnista kärsiville.



Oma olo on muuten hyvä, hurjaa väsymystä ja liian pitkien syömävälien aiheuttamaa oksetusta lukuunottamatta=) Alkuraskauden ultraan menen 4.7, pelonsekaisin tuntein sitä siis odottelen.



Nyt täytyisi ottaan itseään niskasta kiinni ja lähteä asioita hoitelemaan keskustaan, vaan kun ei yhtään huvittaisi.



Mukavaa päivänjatkoa kaikille =D



toivottelee p02p06 ja pikkuinen

nyt taitaapi olla kaksi pinoa helmikuisille?

Eli suuren suuret lohtuhalit Katrille km:n johdosta :`(





Mä siis kurkistelen tänne vasta varovasti. Mä plussasin eilen Predictorilla kp40/32-35, hailakka pallo tuli. Tänään tein RFSU:n testin ja siihen tuli ihan selvä viiva, joskaan ei yhtä vahva kuin kontrolli. Mutta onhan se puolet herkempikin kuin Predictor. Ajattelin tässä viikon mittaan sitten tehdä vielä yhden testin. Mulla kun on pco ja kierrot aika pitkiä, niin vaikea tietää missä vaiheessa raskaus menee. Viimeiset kierrot on olleet luomuna (laihduttamisen jälkeen) aika tasaiset, 33, 32 ja 35, ja tunsin kyllä ovulaation tässäkin kierrossa ja lämmötkin pomppas ylös. Mutta hyvin epäuskoinen olo on vielä.



Meillä on kaksi tyttöä, 2/2004 ja 2/2006, joista ensimmäistä tehtiin ½ vuotta ja toista tyttöä vähän yli vuosi. Nyt siis ekasta kierrosta tärppi, joten senkin takia vähän pöllämystynyt ja hämmentynyt olo. Mutta näillä näkymin olisi siis kolmas helmikuun lapsi tulossa ja taas tahdilla joka-toinen-vuosi ;)





Mikaela rv ehkä jotain 4+

joilla monen vuoden yritys takana ennen plussaa (ja toisella ennen esikoista). Tosi upeaa, että tulitte raskaiksi. Vaikka oma " lapsettomuuteni" onkin ihan esiasteilla, on sympatiat ja ajatukseni lapsettomuudessa voimakkaasti. Lähipiirissä on myös rankempia hoitoja saaneita, itselläni oli vain clomifenit apuna toisen lapsen alulle saattamisessa.

Katrille pahoittelut :-(. Minusta teidän olisi jo aika päästä julkiselle puolelle vähän tarkempaan " syyniin" . Siis apukeinoja kehiin ja silleen. Olette kuitenkin jo niin pitkään yrittäneet. Mulla on sellainen kuva, että Helsingissä jätetään parit lapsettomuuden kanssa aika helposti oman onnensa nojaan. Pitäiskö teidän jo yrittää vaatia lääkäriaikaa ja apuja. Itse ainkin kyllä sinuna jo yrittäisin. Voimia sinulle ja miehellesi!



Kyllä taas eilen illalla paleli aiva älyttömästi. Heti kyllä huomasin, jos esim. pesuhuoneen ikkuna oli auki. Jestas, että paleli. Ja aika huono olo meinasi olla. Vähän väliä piti syödä.



Onnea kaikille uusille plussanneille!



jazuliini rv 7+2

Täällä myöskin epätodellinen olo, ei juurikaan oireita; vatsasta nippailee ja rinnoissa aavistus kipua, huimaa ja väsyttää - mutta ei sitä pahaa oloa ollenkaan, mikä tuli niin tutuksia kahden aiemman odotuksessa ;o).



Meillä on jo 2 tyttöä; syyskuussa 2003 ja tammikuussa 2005 syntyneet ja nyt tämä helmihippunen rv:llä 6+3.



Palaillaan paremmalla aikaa, töistä nyt nopsaan kirjoittelen, kun huomasin, että tääällähän on meitä jo - useampikin =oD.



Uppis + plikat + masu rv 6+3

Meillä kaksi aikaisempaa (tyttö) raskautta ovat olleet ihan samanlaisia; oksensin viikoilta 6 aina viikoille 20 saakka, ruokahalu katosi täysin. Esikoinen syntyi viikoilla 41+3 ja kuopus viikoilla 41+4, lastenlääkäri (Tammisaaren synnytyssairaalassa) totesi, että " turha sitten koskaan odottaa vauvaa syntyväksi ennen laskettua aikaa" - meillä kun on suvussa(kin) taipumukseni synnytellä näitä " yliaikaisia" vauveleita. Kyllä siinä jotain säännönmukaisuutta siis varmastikin on milloin on " taipumus" synnyttää.



Olisi kiva lukea muidenkin kokemuksia =o)!



Ja vielä

ESITTELYÄ (nyt kun tässä tuntuu olevan hetki aikaa)

Me olemme miehen kanssa molemmat -78 syntyneitä, eli minä olen täyttänyt jo 29 vuotta, mieheni täyttää 29 vuotta ensi viikolla. Meillä ei ole kotieläimiä tällä hetkellä, vaikka tosi eläinrakkaita ollaankin. Ja tosiaan 2 tytärtä on perheessä ennestään ;o). Laskettu aikamme on 9.2.



Nyt vain tarrasukkia kaikkien pikkuisille helmikuisille!

Mulla on tuntunut tässä viime viikkoina sellaisia lihaskrampin oloisia aaltoja tuolla kohdun suunnilla. Eihän nyt näillä viikoilla 7+3 vielä ainakaan voi kai supistaa, vai voiko??? Varmaan vaan jotain kohdun venymistä tai sellaista... Ensimmäisessä raskaudessa tuli pahoja kramppeja alkuaikoina öisin jos olin harrastanut vähänkin rankempaa liikuntaa päivällä.



Täällä kuvottava olo vaan jatkuu päivät ja yöt. Helpottaa ihan hetkeksi aina kun jotain olen syönyt. Mutta en muista tällaisia oireita ensimmäisestä raskaudesta... Tai sitten kuvittelen! Kiitos muuten uppikselle kokemuksien jaosta. Voisitko ehkä kertoa vielä että miten esikoinen suhtautui teillä uuteen sisarukseen? Olen ajatellut että sopeutuminen olisi vähän helpompaa kun meillä tyttö olisi helmikuussa vasta vajaa 1,5 v.



Mukavaa tiistai-päivää kaikille!

...sen kuin jatkuu. Heinäkuussa alkavaa lomaa odottelen ristiriitaisin mielin. Toisaalta lomailu 2,5-vuotiaan ikiliikkujan ja uhmiksen kanssa ei ole, eh, varsinaista lepoa, mutta pystyypä ainakin nukkumaan päiväunia, jos uupumus on vielä silloinkin näin kova. Voimakasta pahoinvointia ei onneksi ainakaan vielä ole, lievää kuvotusta vain.



Katrille pahoittelut surullisesta uutisesta!:´( Mulla on itselläni takana yksi km ajalta ennen tuota tyttöä. Silloin viikkoja oli kasassa jo yli 11 ja oltiin sinisilmäisinä kerrottu uutisesta jo monille ystävillekin, kun vuoto alkoikin ihan yhtäkkiä. Sairaalan ultrassa selvisi, että kyseessä oli jo ihan alkuviikoilla päättynyt raskaus - jostain syystä vuoto vain alkoi niin myöhään. Se oli kyllä kova paikka, kun oltiin jo parin kuukauden piinan jälkeen luottavaisilla mielin. Onneksi uusi raskaus alkoi sitten muutaman kuukauden kuluttua ja sujui oikein hyvin. Myötätuulta sinullekin jatkossa!



Joku kyseli isompien sisarusten reaktioita vauvauutiseen. Tämä kiinnostaa minuakin. Miten ja missä vaiheessa olette tulevasta pikkusisaruksesta kertoneet ja kuinka pikkuveli tai -sisko on sitten lopulta otettu vastaan? Meidän tyttö täyttää syksyllä kolme vuotta ja on kyllä erittäin fiksu ja hoksaavainen. Silti ollaan ajateltu säästellä uutista mahdollisimman pitkään, ehkä jopa tuonne rakenneultraan saakka. Likka tosin on sen verran tarkkasilmäinen ja vauvamasut ovat hänelle tuttuja, että saatta tajuta asian laidan itsekin.;)



Varailin viime viikolla itselleni neuvola-ajan, ja nyt terkkari soitti, että varattuna ovat myös elokuun alulle lääkäri ja np-ultra. Nopeaa toimintaa! Itse en osaa vieläkään edes noin pitkälle asioita ajatella, mutta toisaalta viikot tuntuvat nyt vierivät huomattavasti nopeammin kuin esikoista odottaessa.



Kohenevaa oloa kaikille pahoinvoiville!



Toivottelee Lumileopardi rv 6+2

Heippa kaikille!



Ensimmäisen yrityksen (!) jälkeen raskaustesti näytti kahta viivaa, ja olo on epätodellinen. Rv olisi kai nyt 6, ja neuvola aika on 2.7. Laskettu aika olisi laskurin mukaan 17.2.



En vielä uskalla uskoa tätä todeksi, pelko on niin voimakas, että on tuulimuna tai menee kesken... Väsyttää kovasti ja alavatsassa on ollut kramppimaisia kipuja, mutta menevät nopeasti ohi. Ja rinnat on kasvanut ainakin kuppikoon, ja aristavat välillä tosi paljon. Ihan omituinen olo, tosi ristiriitainen, kun en osaa iloitakaan. Jännittää vaan. (on siis eka raskaus, kuten ehkä saattaa päätellä...)



Mitäs siellä ekalla neuvolakerralla tehdään? Mua jännitti soittaa sinnekin niin paljon, etten tajunnut kysyä mitään. Koska on eka ultra? (eli koska saan tietää onko tämä raskaus " oikea" ...???)

Katrille voimia, en olisi sinulle yhtään enempää surua suonut :( Näyttää olevan uusia plussanneita pinossa, onnittelut kaikille! Täällä vaan pahoinvointi jatkuu ja rinnat ei tahdo lakata kivistämästä. Inhottavaa kun yöllä kipeytyvät niin mahdottomasti että herää siihen kun vaihtaa asentoa. Ekasta neuvolakäynnistä, otatteko ukon mukaan? Mies on töissä enkä millään viitsisi pyytää mukaan kun on niin kauheesti kiirettä niin ajattelin sanoa ettei tarvitsis tulla. Eihän siellä kuitenkaan välttämättä tarvi miestä raahata mukana? Jos sitten ulraan vasta ottais mukaan. Täytyypi jatkaa töitä nyt, jaksamisia helmille :D



Viuhti ja toukka 7+3

Katri72: Voimia teille, tiedän tunteen. En tiedä oletteko ollut hoidossa vai onko ihan luomuplussia, mutta pakko kertoa vähän vielä omaa taustaa...



Meidän lapsettomuudelle ei kanssa löytynyt mitään varsinaista syytä... Kerran aloin lukea jotain luontaistuotelehteä jossa oli kerrottu vitamiinesta jne. jotka tärkeitä hedelmällisyydelle, joten aloin popsia niitä, tottakai. Söin E-vitamiinia, sinkkiä, foolihappoa B-vitamiinin kera, ja pari kuukautta kun oli mennyt, plussa. Eihän lääkärit sitä myöntäny että niillä olis mitään vaikutusta asiaan ollu, mutta kun en ollut ikinä juuri muuta ottanut kun c-vitamiinia ja noi kuitenkin tärkeitä elimistölle ni kuka tietää jos niiden " puutteesta" olis johtunu meidän selittämätön lapsettomuus...??!! Eli kokeilemisen arvoinen sitten kun tuntuu että jaksat. Voihan olla että se plussa oli ihan sattumaa, ja lääkärit oikeassa että ei niillä mitään vaikutusta ollu, mutta etpä siinä ainakaan mitään häviä.



Voimia ja uskoa siihen omaan nyyttiin. =)



kristall ja kakkonen 7+5

viuhti83:

Ekasta neuvolakäynnistä, otatteko ukon mukaan? Mies on töissä enkä millään viitsisi pyytää mukaan kun on niin kauheesti kiirettä niin ajattelin sanoa ettei tarvitsis tulla. Eihän siellä kuitenkaan välttämättä tarvi miestä raahata mukana? Jos sitten ulraan vasta ottais mukaan.

Meillä ei oo mies ollut kertaakaan neuvolassa mukana. Odotan siis kuudetta ;-). Esikoista odottaessamme käytiin neuvolan järjestämässä synnytysvalmennuksessa yhdessä, mutta muut käynnit oli ja on mun heiniä. Esikoisen raskaudessa mies oli kaikissa ultrissa mukana ja kakkosen raskaudessa np- ja rakenneultrassa. Sen jälkeen ei oo tainnut enää ultrissakaan olla. Mies on ollut lasten kanssa kotona, kun itse olen ollut ultrattavana. Näin siis meillä :-).

Saapa nähdä, pitääkö tässä raskaudessa vielä jossain vaiheessa oksentaa. Se olis kyllä ihme, kun en oo koskaan raskaana oksentanut. Iltapäivällä tuli vaan NIIIN pahanolonaalto, että pisti epäilemään, että saattaisin vielä oksentaakin. Saapa nähdä. Oliskohan tämä sitten poika, kun neljä viimeisintä olleet tyttöjä eikä paha olo mitenkään ihan järkyttävää ole niissä raskauksissa ollut. Juu, tai jos oliskin kaksosraskaus, vaikka yksi syke siellä ultrassa kyllä " vain" näkyi. Joskushan aina niinkin käy, että toinen sikiö huomataan vasta myöhemmin. No, tuskinpa vaan, vaikka toisaalta äidilläni on kaksossisko.

Täytyypä mennä jatkamaan noita keittiöhommia.

jazuliini rv 7+2

voi luoja miten voi väsyttää niin kamalasti et tuntuu ettei aivot toimi ollenkaan.

lisäksi meillä esikko jätti eilen tutin veke ja arvatkaa sitten ketä huuteli yöllä puolen tunnin välein?eikä isä kelvannu olleskaan.

herätyskello soi sitten jo viideltä että kolmen tunnin yäunillä tässä menään.

mutta katrille todella iso hali ja voimia.tiedän todella mitltä tuntuu pettyä kertatoisensa jälkeen.jos olet pk:seudulta ota yhteys naistenklinikkaan ja siellä veli-matti ulanderiin joka on km:spesialisti.itse sain häneltä avun ja on todella ihana lääkäri.

apua,ei aivot toimi enää lyö vain tyhjää joten jospa kirjottelen sitten huomenna hieman levänneempänä.toivottavasti......



terveisin:väsynyt tiitu ja masukki 4+6

Katri: Tähänkin pinoon kirjoitan sinulle pahoittelut! =[ Minulla on " vasta" kolme keskenmenoa takana, mutta uskon että jos lisää tulee niin " kuoppa ja katkeruuden tunne" vaan lisääntyisivät entisestään... sekä epätoivo. Mutta surun keskeltä ei ole kuin suunta ylöspäin! =]



Mä kävin tänään alkuraskauden ultrassa. Syke löytyi ja sikiö vastas viikkoja 7+4 (omat laskut 7+3 ja lekuri kirjoitti äitiyskorttiin 7+0). Joten jossain siellä paikkeilla. Meinasin lääkärillekin sanoa et vahinkoja sattuu kun se syke näkyi, olin ihan varma ultraan mennes että sykettä ei löydy ja sikiö ei vastaa viikkoja eli kesken ois menny jo alussa. Mut näin tällä kertaa. No tästä on kyl vielä pitkä matka jäljellä. Viimeisimmässä keskenmenneessä raskaudessa sikiö vastas viikkoja 8+4, joten eipä sitä tiedä jos ens viikolla sykettä ei enää näy. Ajattelin tilata uuden ultran viel parin viikon päähän, jos vaan jostain saan vielä ajan, kun lääkärikin oli sitä mieltä et voi olla vaikeeta kun on kesälomat päällä. NP-ultraan on kuitenkin viel niin pitkä matka...



Mut tässä kaik tällä erää! Aurinkoista Juhannusta kaikille!



jonttu rv 7+2 (~keskiarvo... =])

Eikö sinulle ole kukaan lääkäri ehdottanut disperiiniä/primaspania? Kuitenkin kun sulla on noita keskenmenoja ollut ja kun siitä ASAsta ei pienenä määränä haittaakaan ole. Itse syön 100 mg päivässä, kun mullahan neljän km:n jälkeen todettiin tukostaipumus. Lisäksi pistän päivittäin hepariinipiikin (Klexane). Nämä molemmat siis ihan lääkärin määräyksestä :-). Toivotaan, että sulla nyt kaikki menisi hyvin. Mullahan kahdessa keskenmenossa sikiöt kuoli rv7+ (huomattiin vasta np-ultrassa). Yksi km oli tuulimuna ja yksi meni kesken ennen kuin olin missään ultrassa ehtinyt käydä. Kolme kertaa on kaavittu noitten km:jen/tuulimunan takia ja sit kaiken lisäks piti kuopuksen syntymän jälkeen tehdä kaavinta, kun istukkaa jäi kohtuun. Eli tuttua puuhaa tuo kaavinta :-/.



jazuliini rv 7+2 edelleen

Alkaa jo vähän mennä koomisen puolelle. Tänään lähdin pyöräilemään kaupunkiin (3 kilsaa) ja olin varmaan 200 metrin välein pysähtymässä oksentamaan pusikoihin. No en kyllä yrjönny, mutta ei se nyt ihan hulvattomalta tuntunut. Vihdoin kun kaupunkiin pääsin niin hiki valu oikeen kunnolla, että ihan kun olis oikeen kunnon mahtisuorituksen tehnyt. Pyöräilin sit suoraan kauppaan ja puoljuoksua kävin hakemassa Solero-jätskin. Aaaaahhh! Vanha kunnon konsti ekasta raskaudesta. Kyllä helpotti! Tänään meinasin pudota myös pytyltä, kun yhtäkkiä rupesi huippaamaan.. Se tulee kyllä ihan varottamatta. Että ne ekat päivät plussan jälkeen oli vaan hämäystä ja pehmeetä laskua tulevaan.. Oireet tosiaan vaan pahenee päivä päivältä ja kaikki vähänkin voimakkaat hajut tekee tosi pahaa. Rappusia kävellessä täytyy pitää tisseistä kiinni, kun sattuu niin paljon.. Jos en tosiaan jää töissä kohta kiinni tästä raskaudesta, niin sokeita ovat ;) Housutkin on tullu viikossa niin kireiksi että ahdistaa. Vatsa siis ei oo kasvanut, vaan on niin tuhannen turvoksissa. Valivalivali. Mä oon kyllä oikeesti tosi onnellinen niin tietää että raskaus on varmaan kyllä vielä käynnissä. Viikon päästä mulla tosiaan on neuvola ja sitten varmaan selviäis nuo viikotkin ehkä.. Ja viimesttän sit tietyst ultrassa, mut sinne on niiiin pitkä aika vielä. Ja odottavan aikahan on kirjaimellisesti pitkä...



Joku kysyi siitä ekasta neuvolasta. Meillä siel nyt vaan jutustellaan ja haastatellaan. Sit otetaan verenpaineet ja painot ja hemoglobiini. Ekassa raskaudessa mies halusi tulla mukaan, nyt se sano ehdottomasti jäävänsä pois tästä huvista. Saa rouva käydä ihan vaan yksinään. Ultrasta mies ei toki jäisi mistään hinnasta pois.



Kamalaa kun oonkin taas lörpötellyt pitkästi..



-Nojanda ja Viuhti ehkä 5+5?



Ps. Onnea ja tervetuloa uusille munkin puolestani!

Katri olen sanaton :( voimahali sulle!



Oma olo keikkuu väsymyksestä-kuvotukseen ja palelusta kiukutukseen, mutta pääsääntöisesti olo ihan ok.



Tänään kävin siis ultrassa tarkistelemassa tilannetta ja yksi pieni sydän siellä sykki kiivaasti ja vauvan alku vastasi viikkoja suht-koht.

Tosin jos on veljeensä tullut niin tammitenava tästä helmestä lopulta tulee, mutta sinne on vielä niiiiin pitkä matka.



Ens viikolla sitten ensimmäinen neuvola. Meillä mies oli esikoista odotettaessa neuvolassakin aika usein mukana, mutta nyt jää kotiin pojan kanssa, mutta np-ultraan on luvannut lähteä tälläkin kertaa.



Hyvää juhannusta ja vauvaliimaa kaikille, sekä onnea uusille plussanneille!



t:sininenkirsikka + masukki 7+4

Katrille pahoittelut!:(

Hainpa sitten eilen hiivatulehdukseen puikot.Edellisessäkin raskaudessa oli pari hiivatulehdusta peräkkäin.Tosi ikävä vaiva.

Töissä tympiä olla ku kutittaa niin pirusti.

Tissit on kans niin kamalan kipeät mullakin,mut ei se mitään,on tätä raskautta ootettukkin jo niin pitkään,et kyllä kestän kivut.



Mää en oo esitellyt itseäni,eli olen 31v.ja mieheni 39v.asutaan pohjois-pohjanmaalla.Lapset ovat 10v.ja 5v.molemmat poikia.



anna-liisa ja masuasukki 6+6

Kiitos kaikille pahoitteluista ja muista! Oikein alkoi itkettää kun luin. =´(



Onneksi ei ole enää ihan jatkuvia alavatsakipuja, jotka hohtaisivat selän puolelle. Mutta silloin kun sen tekee, niin on kyllä tukala olla. Yön nukuin kuitenkin hyvin. Oireetkin alkaa olla kaikki pois, joten saa nähdä olisko kaikki tullut itsellään pois. Ainakin niitä hyytymiä tuli pitkin iltapäivää...



Ja täytyy sanoa onneksi, että olin menossa vanhempieni luo muutenkin, niin sai nyt sitten tukea sieltäkin ja osaltain myös muutakin ajateltavaa kuin mitä märehtiä tätä yksin kotona. Mutta saa nähdä miten tää päivä sitten menee...



Jaksuja teille pahaan oloon ja onnea jatkoon ja masunkasvatuksiin! Tervetuoa myös uusille!



katri72 (masentunein mielin...)