Miten pärjäätte jatkuvasti rajojaan testaavan 5-v. kanssa?

Eroja on: meilläkin esikoinen on helppo tapaus ja toinen on kovapää joka testaa enempi. Mutta silti: samat kurit ja samat keinot pitää kasvatuksesta. Nurkkaan menee molemmat ja molemmilta lähtee lelut jos niillä ei leikitä oikein. Tässä ei ole kyseessä lapsen persoona vaan vanhemman: sitä sanotaan lapselle että tekee väärin ja jos jatkaa niin se lopetetaan joko ottamalla lelu tai laittamalla jäähylle. Ja se sitten toteutetaan (ja lapsi on sielä jäähyllä). Ei siinä tartte huutaa ja jankuttaa!! Lapsi vaan viedään useammin nurkkaan jos ei tottele.



4

Sinuna en lähtisi murrosikäisen vanhempaa neuvomaan. Kun omaa kokemusta ei ole niin sitä ei ole. Kirjaviisaus ja tieto teoriatasolla on eri asia kuin käytäntö. Sinäkin opit sen vielä.



Meillä on rasittava 5v ja 3v. Samat rangaistukset eivät todellakaan toimi näihin lapsiin. Nurkkaan ei ole koskaan kumpaakaan laitettu, eikä laiteta. Johdonmukaisuus on molempien kohdalla toimiva juttu. Kielto, uhkaus ja tarvittaessa uhkauksen toteutus toimivat - jos toimivat. Meillä laitetaan leluja varikolle - mutta 3v on sitä mieltä, että kaiken saa laittaa vaikka roskiin. 5 vuotiaaseen ne purevat paremmin. Yksi kasvatuskeino tepsii yhteen lapseen, mutta toiseen ei ollenkaan. (5 vuotiaan uhmaan on parhaiten toiminut kunnollinen ateria. Maha täyteen niin on uhmakin poissa!)

eli jos alkaa kiusanteko ja uhmailu, kuten nyt lattialle sylkeminen niin kerron, että niin ei saa tehdä ja ehdotan jos lapsi tulisi auttamaan vaikkapa tiskikoneen tyhjentämisen kanssa. Monesti nuo uhmat ovat MEILLÄ olleet vain turhautumista tai tekemisen puutetta.

riittää kaikille puuhaa yli omantarpeen, ja isoja voi lähettää pienempien kanssa asioille.

Nurkkaan laittamisella kukaan ei opi koskaan mitään muuta kuin ehkä häpeää. 5-vuotiasta on ihan turha rangaista niin, vaikka toiminta katkeaisi, se alkaisi kahta kauheampana nurkkarangaistuksen jälkeen. Ei lapset tyhmiä ole, meidän ainakaan. Kyykyttämisellä saa aikaa vain katkeria ja epäluottavaisia lapsia.



Ap:lle: Meillä samantyyppinen 5 v. tyttö. Yleensä pöllöilee silloin kun on kateellinen pienempien sisarusten saamasta huomiosta. Kehuminen, ikätason mukainen fiksu tekeminen, kaverien kylään kutsuminen ym. auttaa. Tai sitten esim. aletaan leipoa pullaa, keksitään jotain hauskaa tekemistä johon kaikki voi osallistua.

4 ainut järkevä tässä ketjussa. Te muut olette kun kinastelevat 5-vuotiaanne =)

Minulla on kaksi lasta, joista toinen on helppo ja pehmeä ja toinen niin kovakalloinen ettei ole tosikaan.



Hän ei lällätellyt, mutta hän raivosi ja huusi. Etsin moneen kertaan apuja eri palstoilta ja sitten sain neuvon, joka meihin tehosi: kun lapsi alkaa huutamaan, älä missään tapauksessa katso silmiin, hae lapsi pois, äläkä huomioi häntä.



Ensimmäisenä päivänä hän alkoi huutamaan, kun ei saanut haluamaansa. Normaalisti olisin pistänyt jäähylle/huutanut/ kieltänyt tiukasti. Mikään ei auttanut: poika ei välittänyt tv-kiellosta, ei nurkasta, ei karkkikiellosta, ei yhtään mistään.



Nyt en välittänyt. Annoin pojan kaataa spagetit lattialle, mehun pöydälle etc. Ja tietysti rauhoitettuaan laitoin hänet siivoamaan kaiken.

Kaksi kertaa hän vielä huusi, mutta katsoin muualle enkä välittänyt.... Siihen huudot loppuivat 70 prosenttisesti.



Kokeilepa tätä.

jos lapsi tekee väärin, otan viereen, keskustellaan asiasta ja mietitään yhdessä mitä voitaisiin alkaa tekemään. Nurkassa lapset eivät koskaan ole käyneet. Ja löytyy niin helpompaa kuin vaikeampaa lasta, niinkuin nyt kohta 4v. tyttö jolta löytyy omaa tahtoa :)



-lapset 6v. 5v. ja 3v. 9kk.

saanko neuvoa? Ensinnäkin on hienoa, että tajuat tämän olevan uhmaa ja rajojen hakemista ja vain yksi vaihe lapsen kehityksessä. Minä en elkan kanssa sitä heti hoskannut ja luulin jo olevani ihan epäonnistunut, näin painajaisia siitä miten lapsi pärjää eskarissa jne. Sitten luin vähän oppaita (se Furmanin Muksuoppi antoi hyviä työkaluja ja uskoa itselle) ja rauhotuin ja kas, nyt on tosiaan selvitty hengissä tuon vaiheen yli molempien lasten kohdalla.



Minä ehdottaisin vakavia keskusteluja. Kun lapsi on rauhallinen istut hänen kanssaa alas ja kerrot miten hirveän pahalta sinusta tuntuu kastoa hänen käytöstään. " Lattialle sylkeminen on todella rumaa, kukaan fiksu ihminen ei sellaista tee, ymmärtäähän sen nyt ihan pieni lapsikin..." Kysyt, onko se lapsesta oikeasti hauskaa? Muistutat miten kurjaa riitely on. Sovitte että lapsi yrittää käyttäytyä paremmin. Tässä voi ottaa mukaan sen muksuopin ja merkkien keräilyn sovitun palkinnon saamiseksi, mutta tavoitteen pitää olla konkreettinen - pelkkä " käyttäydy paremmin" ei riitä vaan esim. luettelo kielletyista asioista ja jos niitä ei tee, illalla saa merkin.



Vakavista rikkeistä ja tottelemattomuudesta pitää myös tulla vakava rangaistus. Tv-kielto, herkut pois, lempilelu jäähylle ovat kaikki helppoja toteuttaa, kun pysyt kohtuudessa. Mieti siis jo etukäteen rangaistuksen kesto ja laajuus sen sijaan että vihaisena julistat, että telkkaria et sitten katso enää tänä vuonna! Jos tuntuu että näitä rangastuksia tulee vähän väliä ja päällekkäin, ne eivät toimi. Silloin pitää miettiä uutta strategiaa.



Ja onnistumisista pitää tietenkin kehua. Ja muista sanoa aika ajoin, että tiedät lapsen olevan fiksu ja mukava vaikka hän käyttäytyykin välillä huonosti. Tämä nimittäin on itseään toteuttava ennustus parhaimmillaan :-)

Ei ole totta.



Meillä on 5-vuotias uhmis. Meillä tulee kotiarestia tai esim. mummolakeikkakieltoja, jos tekee oikein tuhmia.