Miten pärjäätte jatkuvasti rajojaan testaavan 5-v. kanssa?

Meillä samanlainen poika.

terveisin toinen 5v neidin äiti...

Meillä kaksi alle 3- vuotiasta lasta ja ollaan ihan kiukuttelevien lasten vanhempia, parin vuoden päästä ollaan siinä missä te ja me tehään näin silloin:



NURKKAAN. Ei tartte menettää hermojaan, ihan tavallisella puheella sanot että ei saa räkiä, seuraavasta menee nurkkaan. Jos räkäsee niin menee nurkkaan. Piste. Ja näin aina. Uhkaus ja toteutus. Samaa me tehään nyt ja samaa tehdään jatkossa.



Kun lapsi tajuaa enempi (siis ei enää nurkkaan vaan uhkauksen TULEVAISUUDESTA) niin lähtee viikkoraha, menee pelit kieltoon, jää kotiarestiin -kaverit ei saa tulla silloin, telkkarit kieltoon.. Mutta ton ikänen ei tajua vielä paljoa vaan nurkkaan. Jos hakkaa lelulla, heittää hiekkaa lapiolla niin lelut uhataan ottaa pois ja sitten ne otetaan pois. Jos on nätisti niin lelun saa takasin.

Lapsen " oveluus" kehittyy ihan valtavasti parissa vuodessa. Siinä missä alle 3-v. kiukuttelee holtittomasti, 5-v. juonittelee ja yrittää manipuloida.



ap

Jäähypenkki (nurkka) ei toimi enää. Toimi aiemmin hyvin. Rauhoittui ja homma oli ihan toisen näköistä. Mutta nyt... kun laittaa jäähylle, alkaa lällättely ja muu epämäärinen toiminta.



Kun koitan selittää nätisti, että mikä on hyvää käytöstä ja mikä ei, saan vastaani ilveilyä, lällättelyä jne...



Mikään ei tunnu menevän perille. Vasta kun huudan pää punaisena, alkaa jotain tapahtua. Ja silloinkin hyvin hitaasti ja edelleen vänkyttäen. Eli huutaminenkin ihan turhaa.

Nurkassa olo on meillä hauska valtataistelu. Ja kuten sanoit, ei huutaminenkaan auta.



ap

Siis olen selittanyt lapselle melkein kuin aikuiselle, mita mielta olen kyseisesta kaytoksesta. Aluksi lapsi oli aivan hiljaa ja sitten alkoi yllattavan asiallisesti kommentoimaan kayttaytymistaan ja kertomaan, ketka lapset tarhassa kayttaytyvat samalla tavalla.



Lopuksi vain nauroimme hullulle kayttaytymiselle (esim. typeralle naukumiselle, ilveilylle tms.). Tottakai sita esiintyy uudestaan ja uudestaan ja jos huomaan lapsen tekevan sita tahallaan, olen vain ollut huomioimatta jatkossa.

Mutta tiesin jo synnyttäessä millasta se elämä on 3- vuotiaan kanssa! Tiedän, että se on samaa 5- vuotiaan kanssa. 5- vuotias puhuu paremmin ja ymmärtää enempi!!! Se ettei saa lasta pysymään paikallaan ja että huutaminen vasta tuo tulosta ei tarkoita kuin että lapsi ei ota sua tosissaan vasta kun huudat pää punasena. Eli jossain olet epäonnistunut. Lapsi seisoo nurkassa kun se sinne viedään, istuu nurkassa tms. Ja jos ei tee niin: se viedään sinne kunnes pysyy sielä. Periksi ei anneta ja sitä tehdään kunnes lopettaa uhmaamisen.



Lapsi huutaa 2 tuntia iltaunille jos tietää että annat periksi sen jälkeen.

Tai kinuaa keksiä lisää jankuttamalla jos olet antanut sen aikasemmin kinuamisen tuloksena. Se lapsi testaa sinua uudestaan -ja pidempään koska viimeksikin sai niin.



Mua hymyilyttää noi vastaukset: Et sä tiedä koska lapsesi on NUOREMPI, tai jos sulla on enempi lapsia niin " tiedät mitä se on, toinen ei" koska sillä on vaan yksi... Jos sinä et tiedä mitä lapsen kasvattaminen on ilman omaa kokemusta niin et tiedä, älä tee sitä virhettä etteikö toiset tietäisi! ;)



4

Ihan kivasti on pärjätty seuraavilla konsteilla:

-Huonosta käytöksestä jäähylle. Meillä jäähypaikka on lapsen huoneessa oleva nojatuoli, enkä jää sinne katselemaan mitä tapahtuu. Kuulen kyllä jos poika lähtee tuolilta ilman lupaa.

-Isommista asioista (jos päivän aikana tulee toinen jäähy, jäähyltä lähdetään ilman lupaa, satutetaan toista) kielletään sinä päivänä tv:n katselu tai tietokonepelien pelaaminen.



Säännöistä on keskusteltu lapsen kanssa kerta toisensa jälkeen ja niistä myös muistutetaan kun tulee se enimmäinen jäähy. Pari kertaa olemme joutuneet kieltämään tv:n katselun ja tietokonepelien pelaamisen, mutta lapsi oli kyllä todella onneton sen jälkeen.





Eli ehdottaisin ap:lle jäähyjä siten, ettei sinun tarvitse katsella lällättelyn jatkumista, jonkin vielä isomman rangaistuksen keksimistä (meillä poika pelaa esim. muumi-pelejä tosi innokkaasti ja niiden kiletäminen on iso rangaistus), johdonmukaisuutta (ei Roomaakaan rakennettu päivässä) ja sitten vielä pitkää pinnaa :-)

ap

Tota ajoin takaa.. :D Voi sua onnetonta! Mutta jos lapsi ei tottele, niin laitetaan uudestaan nurkkaan. Se antaa periksi kun ymmärtää että on helpompaa jos ei väitä vastaan.



Meillä ALLE 3- vuotiaille annetaan myös vaihtoehtoja tekemiselle: Jos on tylsää ja leikit menee riehumiseksi tai ei ole tekemistä ja keksitään itse tekemistä niin aikuisen homma on keksiä mielekkäämpää puuhaa.



4

mentiin yli rajan ja että lällättely pahoittaa toisen mielen.



Muuhun uhmaamiseen on 5-veellä auttanut parhaiten järkipuhe. Toki ylilyönnistä heti seuraamus (vaikka lelu pois tai arestia), mutta keskustelu on parasta kolttosten ennaltaehkäisyä.

Vierailija:

Eli ehdottaisin ap:lle jäähyjä siten, ettei sinun tarvitse katsella lällättelyn jatkumista, jonkin vielä isomman rangaistuksen keksimistä (meillä poika pelaa esim. muumi-pelejä tosi innokkaasti ja niiden kiletäminen on iso rangaistus), johdonmukaisuutta (ei Roomaakaan rakennettu päivässä) ja sitten vielä pitkää pinnaa :-)

Viimeksi kun nurkassa meni plörinäksi, sanoin että seuraavasta lällätyksestä menet ulos seisomaan (ulkona satoi). Onneksi tyttö uskoi. En tietenkään olisi halunnut häntä pihalle pistää, mutta olisihan se pitänyt kun kerran uhkasin. Herkkulakolla olen uhannut myös ja se on tehonnut. Onneksi, koska sitäkään rangaistusta en haluaisi ottaa käyttöön.

Aika hyvin tytöllä on yleensä tepsinyt myös keskustelu ja asioiden selittäminen. Oikeastaan se on minusta pitkällä tähtäimellä paras tapa, koska silloin lapsi oppii ymmärtämään tekojensa seuraukset ja saa välineitä arvioida itse, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Pelkkä uhkailun, kiristyksen ja rankaisun kierre on lopulta aika hedelmätön. Mutta joskushan sitäkin täytyy harrastaa, varsinkin jos meno yltyy ihan älyttömäksi ja lapsi on vaarassa satuttaa itseään tai muita, rikkoa tavaroita tms.

ap

Meilläkin laitetaan tuoliin istuskelemaan jos tehdään jotain tyhmää ja kiellettyä. Ja jos ei osaa olla siinä penkissä nätisti vaan potkii tai roikkuu vatsallaan siinä, sitä kauemmin joutuu siinä olemaan. Eli sitten kun on rauhoittunut ja ollut tovin siinä nätisti päästän pois.



Välillä rauhoittumiseen menee pari minuuttia ja joskus voi mennä kymmenenkin.



Meillä nk. pöllöily liittyy usein siihen että on joko nälkä tai uni. Usein syöminen rauhoittaa menoa. (samoin itsellä... Nälkäisenä olen välillä oikein itse piru.)

Sanon tässä nyt vaan: minä tiedän etukäteen millaista lapsen kasvu on, se ei ole mitään kovin ihmeellistä. Harmia ja hermostumista.



Kysyit mikä auttaa, ja minä vastasin: ihan tavallinen puhe. Jos ei se euta että sanot lapsen tekevän väärin, uhkaat jollain joka on helppo toteuttaa; nurkka tai tavara pois. Jos lapsi lähtee pois niin viet takasin.



Jos sun tarttee huutaa, niin se on sama kun väkivallan kanssa: sen tarttee jatkossa olla kovempaa. Sun tarttee huutaa kovempaan ja pidempään. Jos annat tukkapöllöä (enkä nyt puhu susta vaan YLEENSÄ) niin sen tarttee raaistua että jatkossa toimii.



Eli sinnikäs nurkkaan laittaminen.



Nii ja sitten käänteisenä voi yrittää muistaa niitä lapsen hyviä puolia: vaikka tarroja aina kun lapsi auttaa tai päivä menee hyvin! Jos lapsi vaikka karkailee kauppamatkalla niin sano että saa tarran jos matka menee hyvin -ja anna se tarra!



4

ÄLÄ nyt jatkossa enää uhkaa seisomisella sateessa!!! KOska et voi toteuttaa rangaistusta! Mitään semmosta ei voi uhata jota ei voi toteuttaa.. Eli sun kannattaa vaikka sanoa ETTÄ SUA HARMITTAA. Jos sun menee noin hermo että uhkaat mitä mieleen pullahtaa niin sano ennemmin että äiti on nytten tosi väsynyt eikä halua tapella.



Sää vaan viet sinne nurkkaan takasin. Vahdit vieressä että seisoo siinä! Mitä ihmettä se auttaa että lapsen tarttee seistä vesisateessa, kunhan seisoo sielä nurkassa. Se riittää.



4

kertoisitko, miten minun pitää toimia ja tuntea jos puolisoni kuolee? Entä millaista elämäni on, kun jään eläkkeelle? Ja pahimpana: miten minun pitäisi suhtautua lapseni määräilyhaluun sitten, kun olen 90-vuotias? :)

Onko susta jotenkin outoa että ymmärtää mitä on kun lapsi uhmaa?

Uhmaan ei mennä mukaan, vaan rauhallisesti jatketaan samaa " rangaistusta" . Sanoisin: että jos vanhempi karjuu lapselle että rangaistuksena tulee seistä vesisateessa, niin lapsi järkyttyy -ensi kerralla (koska se viimeksi toimi) niin lapsi saattaakin uhmata sua! Mitä sitten? Sun käskyistä puuttuu loogisuus. Nurkkaan -aina. Puistostakin löytyy puita joita vasten voi seistä jos nurkka puuttuu.



En todellakaan tiedä millasta sun elämä on kun kumppani kuolee tai kun olet eläkkeellä! Se on sitä mitä koet ja teet!

Lapseni määräilynhalu ollessani 90- vuotias on luultavasti oikeutettua jos en kykene huolehtimaan itsestäni tai epäoikeutettua jos olen järjissäni! Mutta se ei nyt liity siihen että lapselle ollaan johdonmukasia JA rauhallisia kun kasvatetaan lasta: yksinkertasta ja ikävää.



Meillä 1- vuotiaana on lapset alkanu uhmaamaan: siinä missä muidenkin lapset. Ne tulee testaamaan rajojaan vielä monesti ja MINÄ olen vastuussa siitä millanen siitä taistelusta tulee: jos huudan pää punasena niin mitä se auttaa? Itse olen kovaääninen, karjasen jos pitää karjasta. En pihise hiljaa. Mutta pääasia että lapset tietää että tottelee.



Jos mää vaan huutaen saan lapsiini kurin niin se tarkottaa ettei ole ollut selvää kuria, lapsille on annettu periksi. Miksi se on eri asia että sua totellaan vasta kun huudat kuin että PUHUT lapsellesi. Tarttee niitten joskus oppia toimimaan NIINKUIN SANOTAAN -EIKÄ VASTA KUN JOKU HUUTAA, vai? Koska alat huutamaan, niin silloin vasta lapsesi ottaa sut tosissaan. Ne tietää että kun äiti vielä uhkaa ja uhkaa ja uhkaa ei mitään tapahdu: tai voi vaikka antaa itse periksi.



4

kotitöiden tekeminen palkitaan viikkorahalla



ja tai

helmi pilttipurkkiin idealla- kun purkki on kuukauden päästä täynnä- ostetaan kiva (edullinen) lelu tms (Ben Furman Muksuoppi idea)

on oikea. Nyt kuitenkin unohtuu se, että lapset ovat erilaisia. Itse työskentelen yläasteella opettajana, ja voin virkavuosien kokemuksella sanoa, että lasten erilaisuus ei ole pelkkä uskomus. Täysin samasta perheestä ja samoista vanhemista peräisin olevat sisarukset voivat olla aivan erilaisia. Jotkut lapset uskovat säännöt ja sisäistävät ne helposti. Tällaiset lapset harvemmin joutuvat konfliktiin koulun, vanhempien tai ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Heidän murrosikään liittyvät kokeilut ja uhmatkin ovat lieviä. Sitten on se toinen ääripää, että mikään ei mene perille, törmäyskurssilla ollaan kaiken aikaa ja kaikkien tahojen kanssa. Ja näitä ääripäitä siis löytyy samasta perheestä. Suurin osa on toki jotain näiden väliltä.



Ja ap:lle. Ymmäärrän sinua erittäin hyvin. Toinen omista lapsistani on sitä sorttia, joka ei todellakaan usko helpolla. Joka asiasta väännetään ja kovasti. Itsekin kuuntelen mielelläni muiden kokemuksia näistä asioista.