Onko oikein lisaantya, jos on vakava perinnollinen sairaus, esimerkiksi harvinainen sairaus, esim. geenimutaatiopohjainen sairaus.

Vierailija:

Miehelläni on eräs sairaus ja hänen lapsellaan on 50% todennäköisyys saada se. Sairas ei vaikuta älykkyyteen vaan lähinnä ulkonäköön ja kuuloon. Voi tulla hyvin lievänä tai sitten aivan kamalana. Leikkausten määrään vaikuttaa juuri tuo sairauden vakavuus, monelle niitä joudutaan tekemään kymmeniä. Miehelläni on melko vakavana tuo sairaus.

Meillä ei ole siis vielä lapsia.

lapset tekemättä jos olisi todellinen riski, että lapsella joku sairaus. Itsellä on sairas lapsi. Jos olisin etukäteen tämän tiennyt, olisi lapsi jäänyt tekemättä. Rakastan lastani enemmän kuin omaa elämää mutta vanhenen ja huoli lapsen pärjäämisestä suuri :(

Oletko tietoinen, että noin puolet suomalaisista kantaa perimässään sellaisia geenejä, että voidaan katsoa, että heillä on alttius alkoholismiin ? Silti puolet maamme väestöstä ei ole alkoholisteja, joten jotain vastuuta pitää myös yksilön itsensäkin kantaa, eikä vain vedota geeneihin. Ja jos tietää, että suvussa on alkoholismia, luulisi olevan suhteellisen helppoa myös ennakoida oma mahdollinen alkoholisminsa, kun tietää oman kohonneen riskinsä siihen, eikö?

Aivan samoin,kun jos suvussa on sydänsairauksia ja diabetesta, voi ihminen ennakoivasta vaikuttaa omiin syömistapoihinsa ja liikuntatottumuksiinsa, jotta riski sairastua em. sairauksiin pienenisi.

Vierailija:

Ei tosin niin, että alkoholistin lapsesta tulee alkoholisti sillä ja sillä %, mutta ALTTIUS periytyy.

Ja tämä alttius taas selittyy pitkälti sillä, MITEN alkoholi vaikuttaa ihmisessä. " Tavallinen" ihminen ihmettelee, miten jonkun on pakko juoda, vaikka viinan vuoksi on mennyt jo työ, vaimo, lapset koti jne.

Alkoholi ja sen tuoma mielihyvä vaikuttaa eri lailla eri ihmisissä. Kärjistettynä; joillekkin pari pulloa kaljaa vastaa " kahvikupillisen juomista" (mielihyvä tuntemuksessa mitattuna) ja toiselle tulee siitä todella euforinen olo, ihan niinkuin olisi " kovempaakin huumetta" ottanut.

Sama juttu tupakassa ymv. riippuvuuksissa. Jotkut vaan addiktoituvat helpommin kun toiset, periaatteessa mihin vaan.

Meillä kaikilla kun on omia piileviä vikojamme ja kohta kukaan ei lisääntyisi.. Ystävä sai sairaan lapsen ja paljastui että molemmat vanhemmat kantoivat kyseistä geeniä. Sitä vaan ei oltu koskaan ennen tiedetty.



Aloittaja taisi kuitenkin tarkoittaa tilannetta jossa sairaus on tiedossa.

Ei se ole kenenkään muun päätettävissä tai edes moralisoitavissa. Niistä tehdyistä jälkeläisistä pitäisi sitten kyetä pitämään huolta. Sairaassa lapsessa on enemmän työtä.

Vaikka alkoholisti pysyisi raittiina, kuka menee takuuseen lapsesta...?

niin mielestäni olisi järkevin vaihtoehto koeputkihedelmöitys ja sukupuolen valinta jo ennen hedelmöitystä.

prosentuaalinen mahdollisuus vai taipumus? Kaikki ihan eri asioita.



Elämisen laatua taas ei voi ulkopuolinen arvioida mitenkään.

Ei tosin niin, että alkoholistin lapsesta tulee alkoholisti sillä ja sillä %, mutta ALTTIUS periytyy.



Ja tämä alttius taas selittyy pitkälti sillä, MITEN alkoholi vaikuttaa ihmisessä. " Tavallinen" ihminen ihmettelee, miten jonkun on pakko juoda, vaikka viinan vuoksi on mennyt jo työ, vaimo, lapset koti jne.



Alkoholi ja sen tuoma mielihyvä vaikuttaa eri lailla eri ihmisissä. Kärjistettynä; joillekkin pari pulloa kaljaa vastaa " kahvikupillisen juomista" (mielihyvä tuntemuksessa mitattuna) ja toiselle tulee siitä todella euforinen olo, ihan niinkuin olisi " kovempaakin huumetta" ottanut.



Sama juttu tupakassa ymv. riippuvuuksissa. Jotkut vaan addiktoituvat helpommin kun toiset, periaatteessa mihin vaan.

Kyse on silti valinnasta. Toisin kuin jossakin periytyvässä sairaudessa.

ja suuri mahdollisuus lapsen sairaus saada, niin mielestäni ei ole oikeus lisääntyä

on yhtä helppo kun se, että sanoo masennusta sairastavalle " nyt vaan valitset että piristyt ja alat hymyillä...!"



Esim. oma lähisukulaiseni joi, vaikka oli tuskissaan vuotavan mahahaavan vuoksi, ja loppujen lopuksi oli teholla ja oksensi monta litraa verta:(



Juo edelleen, tietää että kuolee kohta juomiseensa, mutta ei pysty lopettamaan vaikka haluaa... :(



No siinä mielessä alkoholisti on eri asemassa, että hän voi erakoitua jonnekkin saareen tmv. ilman venettä ja viinaa, ja elää " terveenä" loppuikänsä, kun viinaa pääse hakemaan, tähän ei sokeritautia tmv. sairastava pysty. Mutta ei se viinan himo mihinkään katoa.

on joku tosi paha perinnöllinen sairaus. ja sitten odotetaan tai halutaan vielä kolmas lapsi. Minusta se on jotenkin väärin...väärin lasta kohtaa.

tottakai perhe toivoo tervettä lasta, mutta mitä jos taas tulee sairas lapsi?

Mitä jos, hänet lopetettaisiinkin synnytyslaitoksella, koska todetaan sairaaksi. Samat vo tehdä vanhuksille, vammaisille tms. Miksi ei saisi lisääntyä, vaikka saisikin tai saattaisi saada sairaan lapsen? Keneltä se on pois?

Mitä jos, hänet lopetettaisiinkin synnytyslaitoksella, koska todetaan sairaaksi. Samat vo tehdä vanhuksille, vammaisille tms. Miksi ei saisi lisääntyä, vaikka saisikin tai saattaisi saada sairaan lapsen? Keneltä se on pois?

jos matti ja lissu saavat sairaan lapsen Pirkon, on tämä Pirkon ainoa elämä ja paras sellainen. jos lissu ja matti jättäisivät Pirkon tekemättä, niin silloin Pirkkoa ei ole, eikä tule. Miksi Pirkko ei olisi oikeutettu elämään vaikka sairaana?

Kyllä alkoholismi on sairaus, tai se ainakin periytyy alttiutena. Mutta alkohomismi sinänsä ei tarkoita kaiken menettänyttä rappiojuoppoa.



Omalla kohdallani on suku täynnä menestyneitä ja jopa tunnettuja yrittäjiä, joiden kohtaloksi aikanaan koitui alkoholi. Itse en voi kyseistä ainetta käyttäää, enkä haluakaan, sillä on aio kantaa ns. sukukirousta. Mutta miten käy lasten?

jos siis sellainen sairaus ettei pysty elämään normaalia elämää ja koko ajan vaan pahenee. ja sairaus vie jo lapsen.

ei minusta silloin ole järkeä edes saattaa sellaista lasta maailmaan.

jo maailmassa olevilla toki on täysi oikeus elää. Ja vanhuksethan ovat jo saaneet elää pitkän elämän, ei mielestäni ole ollenkaan sama juttu

Eräs sukulaiseni aikoinaan päätti nuorena, juuri avioituneena, että eivät tee lapsia koskaan. syynä oli miehen lähisukulainen, joka sairasti down-syndroomaa. Minun käsittääkseni riski saada juuri down- lapsi on kuitenkin aika pieni, vaikka lähisukulaisella oireryhmä olisikin. Täm' änkin lapsen äiti oli reippaasti 40- vuotias, kun lapsi syntyi: liekköhän iällä vaikutusta??

Joka tapauksessa nyt, kun tämä sukulaineni erosikin, edelleeen lapsettomana nelikymppisenä, onkin alkanut kaduttaa kun lapsia ei sitten tehtykään. Nyt voi olla oikeasti liian myöhäistä, ja down-riski ihan oikeasti iän kautta mahdollinen, vaikka nyt sattuisi isän vauvalleen löytämään.

Jos vain terveet ovat oikeutettuja elämään, joka kuitenkin on kaikille vain se yksi ja ainutkertainen, niin miksi me emme lopeta sairaitamme? Jos ei ole oikeutta syntyä sairaaksi, niin miksi on oikeus elää sairaana? Miksi näet sen sairauden olevan vaikka pikku-Pirkolta pois? Pirkko on sairas, entä sitten? Silti hän voi elää täyden elämän (vaikka vain lyhyenkin).