Muuttajat, muuttaneet lapsiperheet
Kuinka olette toimineet että lapsillanne on helpompaa asettua uuteen kaupunkiin/kuntaan? Meidän perhe on syksyllä muuttamassa työnperässä, kuinkas muutenkaan... Mutta eniten päänvaivaa aiheutuu miten ala- ja yläasteikäiset lapsemme sopeutuvat. Tarhaikäisten puolesta en hermoile, koska he kyllä saavat pian uusia kavereita. Toki olemme jo valmistelleet lapsia että uusi koulu kyllä tulee tutuksi, luvanneet auttaa harrastuksien etsimisessä jne. Vanhoihin kavereihin varmasti pidetään yhteyksiä sähköpostitse jne. Harmi kun tänäpäivänä ei voi aina jäädä asumaan minne haluasi, koska työllisyystilanne ratkaisee varmasti useammallakin perheelle muuttotarpeen. Toisaalta elämänlaatu voi perheessä itsessään parantua, kun perhe voi kuitenkin paremmin kun ainakin toisen vanhemman työ tuo turvallisuutta ja jatkuvuutta. Onneksi paikkakunta johon olemme muuttamassa tuntuu lapsistamme ihan kivalle tutustumiskäyntiemme myötä. Kai sitä suht pian ainakin oppii pyöräretkin myötä kadutkin tutuiksi ym. Silti arvelluttaa kuinka vanhempina voi helpottaa että lapset kotiutuisivat hyvin. Kertokaa omista kokemuksista, mitä koette ja miten jo muuttaneet ovat uudelle seudulle asettuneet ym...
Kommentit (5)
Jäljet näkyvät vieläkin juurettomuutena.
tietää, olemme harkitsemassa vakavasti muuttoa toiselle paikkakunnalle... samoja asioita mietin...
Me muutimme viime kesänä pari viikkoa ennen koulujen alkamista 160 km:n päähän entisestä kotikunnastamme tänne ennestään täysin tuntemattomaan kuntaan.
Keväällä ennen koulujen alkamista kävimme täällä sellaisena päivänä, jolloin yläkoulun syksyllä aloittaville oli tutustumispäivä - yksi lapsistamme aloitti 7-luokan. Alakoululaisten kanssa kävimme sillä aikaa tutustumassa uuteen kouluun ja he tapasivat tulevat opettajansa.
Muutto tehtiin miehen kesälomalla siten, että ehdittiin laittaa kotia kuntoon ja tutkia lähiympäristöä.
Koulujen ja nuorimman kerhon alettua mietittiin myös mitä harrastusmahdollisuuksia olisi lähistöllä, koska aikaisemmalla kotipaikkakunnalla kaikki harrastukset olivat automatkan päässä. Tavoitteenamme oli, että lapset voisivat itse kulkea harrastuksiinsa.
Melkein jokaiselle löytyikin mieluisia harrastuksia kävelymatkan päästä (kuvataidekoulu, sirkuskoulu, musiikkileikkikoulu, soittotunnit, kuoro), joten joudun kuljettamaan vain vanhinta lasta, joka harrastaa Taekwondoa.
Vajaa vuosi on nyt asuttu täällä ja lapset ovat löytäneet uusia ystäviä, vanhojen kanssa on kirjoiteltu ja tavattu muutaman kerran (käytiin entisen koulun näytelmää katsomassa ja pari tuttua on käynyt meillä).
Useinmiten jopa paremmin kuin aikuiset. Lapsille, isoimmillekin helpompi tutustua uusiin ihmisiin. Aikuiset toki ymmärtävät ystävyyksien päälle parmmin että ei aika eikä välimatka juuri erota. Kun meilit, lentokoneet kulkee. Luulisin että antaa aikaa, ei kukaan heti voi luoda samaa sosiaalista verkostoa kuin entisessä kotimiljöössä. Ja jos kiusaamista ym esiintyy, yhteyttä heti opettajaan.