kolmen lapsen yh:t

Erosin ex-miehestäni jo kuopuksen odotusaikana. Hän oli totaalinen vahinkovauva (kierukka), kuten myös keskimmäinen (minipillerit). Mies ei millään voinut hyväksyä kolmatta lasta, toista vahinkoraskautta, enkä minä taas suostunut ajattelemaankaan aborttia. Muitakin ongelmia meillä oli, joten erosimme.



Omaa aikaa, harrastuksia, mitä ne on? ;) Olen lasteni kanssa 24/7. Vanhin menee syksyllä päiväkotiin ainakin osa-aikaiseen hoitoon, ja jään kahden pienemmän kanssa kotiin. Vanhempani asuvat samassa kaupungissa, mutta he eivät " ehdi" (=halua) auttaa lastenhoidossa. Joskus tosi harvoin he ottavat isoimman lapsen hetkeksi luokseen. Ei ole oikein muitakaan hoitajia, kaikilla kavereilla on omat kiireensä jne. Muttei se juurikaan haittaa: nyt menen lasten ehdoilla, omaa aikaa tulee taas sitten joskus. Lasten isä näkee lapsia vain muutaman tunnin kerrallaan, yöksi ei ota edes isointa, joskus käy isoimman kanssa keskustassa tms pari tuntia kerrallaan, tai sitten tulee meille koko sakkia katsomaan. Olemme ihan hyvissä väleissä, mutta yhteen palaaminen ei ole enää vaihtoehto.



Taloudellinen puoli: heikko. Vuokra saadaan maksettua, samoin laskut, ruokaa on jääkaapissa, kaikkea tarpeellista löytyy. Vaatteita ostan alesta ja kirpputoreilta, kaikki lapset on tyttöjä joten kierrätän vaatteita vanhimmalta nuoremmalle, ja jäljelle jääneet myyn Huutiksessa pois. Saan pientä äitiysrahaa, en minimiä mutta pientä kuitenkin. Lisäksi saan elatusmaksut, asumistuen, lapsilisät, joskus toimeentulotukea lääkekuluihin yms. Inhottaa elää tukiaisilla, mutta eipä tässä tilanteessa oikein töihinkään voi mennä, kun on 3 pientä lasta ja nuorin vasta ihan pikkuvauva. Kun nuorin on ainakin vuoden, menen töihin.



Olen onnellinen, ja lapsetkin ovat onnellisia. Arki sujuu oikein kivasti. Onneksi yksikään lapsista ei ole kovin huono nukkuja, saan itsekin nukuttua ihan hyvin. En kadu eropäätöstä.

siis eikö yksinhuoltajia palstalla?! parisuhteemme alkaa olla riekaleina, pysyn liitossa vain lasten takia, mut kauaa en taida enää jaksaa, miehellä narsistisia piirteitä, mut samalla mietin aikaa eron jälkeen, kuinka pärjään lasten kanssa?

olin lasten kanssa AINA, ja minkäänlaista tukiverkostoa ei ollut. Jos menin hammaslääkäriin, sinnekin piti raahata kolme pientä lasta odottamaan. Taloudellinen puoli meni kiikun kaakun, jotenkin pärjäsin. Henkinen puoli oli paljon raskaampaa.

Meistä tuli aikamoinen tiimi!

Yksi lapsista on sellainen erityislapsi, että tarvitsee tuttua aikuista vierelleen jatkuvasti, hoidossa ei voinut olla ollenkaan.

Muut lapset kulkivat sitten siinä mukana.

Aikaa ei ollut mihinkään muuhun koskaan, mutta ei sitä osannut kaivatakaan.

Tunsin onnea siitä, kun sain arjen pelaamaan ja rahat riittämään.

Oikein välillä ikävöin niitä vuosia:)

Nyt sitä jaksaa ruikuttaa pikkuasioistakin, kun meitä on kaksi aikuista vastaamassa perheestä;-)

Ja väittäisin, että sellaista yhtenäisyyden tunnetta perheenä en voi kokea kahden aikuisen taloudessa, kun panostaessani joka sekunnin yksin lapsiini.

Sinulla on tilannekomiikantajua!

ja edelleen sinkku (apua, kuuskymppinen sinkku). Joskus hän käy tanssimassa ja joku mies saattaa pyytää hänen puhelinnumeroaan. Siihen äiti yleensä vastaa ihan pokalla, että " voi kuule, mä olen kolmen lapsen yh-äiti, ootkos nyt ihan varma, että sellaiseen haluat ryhtyä..." . Ihan tottahan se on, mutta kun me ollaan jo 37v, 31v ja 28v... Ja sitten yleensä vielä keventää ilmoittaen olevansa myös neljän lapsen yh-mummi ;)