Anoppi sanoo miehelleni 30-v joka kerta tavatessaan, että

Toki vähän tahditonta tuollaista pyytää, aikuiset ihmiset nyt saavat asua missä lystäävät, ei siinä vanhempien auta toiveitaan ladella.

Mutta eikö omat vanhempasi sitten toivo, että asuisit lähellä? Vai miksi moisesta noin närkästyt?

Eihän tuo sitä tarkoita, että teidän on pakko muuttaa.

mitä pahaa tuossa nyt muka on. Kasva aikuiseksi ja opettele hieman empaattisuutta.

on luojan kiitos itsenäistynyt jo vuosia sitten. ei kyllä olisi, jos se mun anopista olisi kiinni, oks.

Oon 30 v ja itsenäistynyt. Matkaa vanhempien luo on sellaiset 700 km.

Eipä taida sinulla olla vielä omia lapsia? Kyllä ne lapset ovat yhtä rakkaita vielä aikuisenakin ja tokihan toivoisi että mahdollisimman lähellä asuisivat. Minusta tuo on enemmänkin tapa osoittaa, että hän välittää, kuin mikään vaatimus muuttaa hänen mielensä mukaan.



Missä on empatian tunteesi? Vai tiedätkö edes mitä se tarkoittaa?

on sairasta ilmaista riippuvuuttaan äitinä omasta pojastaan, joka on aikuistunut ja jolla on oma elämä. Hän siis ei heitä tuota kommenttia tosta noin vaan, vaan ihan oikeasti toivoo sitä ja yrittää käännyttää meitä ympäri. Ei tulisi pieneen mieleenikään muuttaa lähelle häntä ja olen sen hänelle myös suoraan sanonut.

aikaa kun omat lapsesi ovat aikuisia, kyllä sinustakin olisi mukava tavata nuoria useammin...

Mä luulin, että te olisitte kaikki samaa mieltä asiasta? Mua oksettaa se joka kerta ihan yhtä raivokkaasti.



ap

paitsi, en ole 60v. ja mun poika on 27v.

asuu 300km päässä täältä. Ja kyllä toivoisin, että tulisivat tänne lähemmäksi.

Oli mulle aika kova paikka, kun aikoinaan tyttökaverin peräsä muutti mualle. Parikymppinen oli silloin.

Olishan se ihana, jos pojan lapsiakin sais nähdä useammin.

Ihan turhaan vetelet pultteja vanhalle ihmiselle, joka kenties yksinäisyytensä takia toivoisi edes suvun asuvan lähellä. Ehdota ens kerralla, että " sähän voisit muuttaa tänne kun ei siellä xx ole työpaikkoja" .

Ikävähän niitä aikuisiakin lapsia on, kun harvoin näkee, mutta onneksi on puhelimet ja meset olemassa. Jopa miniän kanssa soitellaan ja meseilään puolin ja toisin. Mulla on kai sitten sattunut miniän suhteen hyvä tuuri, ainoa haitta, kun asuvat kaukana. Mutta onneksi kuitenkin käyvät lomilla, itellä kun autottomana on hankalempaa se meno sinne.



20

Äidillä on ikävä poikaansa, hän on ehkä yksinäinen jne. Mun oma äiti ehdotti mulle joskus kun olin 22, että muuttaisin hänen kanssaan yhdessä asumaan. Muutenkin hän on minusta tosi riippuvainen ja takertuva, mutta ei mulle tulisi mieleenkäänhänelle siitä suuttua.

Viikonloppuvierailun jälkeen tehdään lähtöä ja mies sanoo, että lähdetaan kotiin. Johon anoppi:" Sinähän oot kotonas, tää on aina sun koti." Lähinnä enää vierailukohde. Tai enpä tietty tiedä, miten mies asian kokee.