Minkälainen suhde sinulla on miehesi siskoon tai miehesi veljen vaimoon?
Kommentit (28)
en ikinä tutustuisi heihin muuten kuin sukulaisuuden kautta. Ovat kuin eri planeetalta, en pidä heistä.
Ihan ok olemme, kun näemme noin kerran vuodessa.
Miehellä yhtä "hyvät" suhteet veljeensä. Eivät siis kyllä huonotkaan.
Ei kovin usein tavata mutta ihan hyvin tullaan toimeen. Pidän molemmista vaikka aika erilaisia olemmekin.
mutta en jaksa asiasta ottaa stressiä, kun harvoin nähdään. Eli ei mitään riitoja, muttei tod. olla mitään kavereita (ei edes Facebookissa:))
Käly on mainio muija, tulemme toimeen oikein hyvin. Lauantaista lähtien on tarkoitus taas lomailla viikko yhdessä vuokratussa talossa eli viihdymme hyvin keskenämme.
Miehen sisko ja miehen veljen vaimo ovat keskenään läheisiä. Minä tulin kuvioon myöhemmin, joten minulle ei ollut sijaa siinä ja välit ovat jääneet etäisiksi.
mutta sen verran erilaisia ollaan, että ei mitään "oikeita" ystäviä olla. Omalla tavallaan mukana nainen kuitenkin ja tykkää meidän lapsista kuin "hullu puurosta" (itse lapseton)
Miehen veljen vaimosta taas on näiden 12 vuoden aikana tullut yksi minun läheisimpiä ja rakkaimpia ystäviä. Hän on aivan mahtava ihminen!
Olemme hyvin erilaisia ihmisiä, joten varmaan siitä syystä emme kuitenkaan ole erityisen läheisiä. Sama pätee anoppiin.
Mieheni ei ole veljensä kanssa kovin läheinen, joten ymmärrettävästi en ole ystävystynyt veljen vaimon kanssa. Tapaamme muutamia kertoja vuodessa lähinnä synttäreiden merkeissä. Kesäisin taapaamme olla mökillä viikon yhdessä, mikäli lomat sattuvat samaan aikaan.
vastanneilla on etäinen suhde, koska kanssakäyminen on vähäistä.
Mistähän mahtaa johtua?
ovat lähtökohtaisesti vieraita ihmisiä. Jos heitä ei kovin usein tapaa, niin miten ihmeessä se läheinen ja hyvä suhde muodostuisi?
Minusta lähes kaikki tänne kirjoittaneet sanoivat suhteiden olevan asialliset, mutta kanssakäymisen vähyydestä johtuen etäiset. Ymmärrettävää.
Me olemme lomailleet paljon yhdessä mieheni veljen kanssa ja näin suhteet sekä mieheni veljeen ja hänen vaimoon ovat erittäin läheiset ja hyvät. Ja lasten parhaat kaverit ovat omat serkut.
Emme ole mitään ystäviä, eikä edes kavereita, mutta jos jostain syystä joudun hänen kanssaan tekemisiin pystyn kyllä asiallisesti keskustelemaan.
miehen veljen vaimo on minua paljon vanhempi ja monella tapaa vähän ärsyttävä "besserwisser". Juhlissa kyllä ollaan jutuissa, muttei tavata muuten.
maailmassa ja on sekä vihamielinen että alemmuudentunoinen minua kohtaan.
Itse olen ne pakolliset sukutapaamiset kuitenkin ystävällinen ja sivistyntyt takaisinpäin. Asiaa ei paranna se, että hänen uusi avomiehensä on todella juntti, siis todella todella juntti. Tappajakoiria munanjatkeena ja sitä rataa. Monesti, etenkin alussa, olen pyytänyt meille käymään mutta ei heitä kiinnosta. NAto on lihonut uuden suhteensa aikana ainakin 15 kiloa ja se on peräisin oluenjuonnista kotinurkilla.
Sääli, siinä naisessa olisi äly riittänyt pidemmälle mutta luonne sen sitten esti.
Se lapin ruskareissun aikainenkin juttu paisui ihan liian suureksi suhteessa tapahtuminn...
Miehen sisko on niin sosiaalisesti kyvytön, ei osaa puhua mitään. Ei edes veljelleen. Vanhempiaan näkee joskus. Siellä tapaamme joskus, ei edes joka vuosi. Istuu hiljaa ja möllöttää. Ei oo ihan normaali päästään.
Ihan hyvä näin.