Lopetin miehelle valmiiksi teon.

Aikaisemmin kävin fyysisesti raskaissa töissä ja kaupassa, siivosin, laitoin ruoat (mieskin joskus), pesin pyykit ja kustansin suurimmaksi osaksi niukan elämisemme palkallani. Mies enimmäkseen masentuneena ja työttömänä kotona, eikä osoittanut kiinnostusta töiden saamiseksi. Ei suorittanut opintojaan loppuun ja tarjolla olevien töiden palkkaus oli hänen mielestään niin pientä, ettei maksanut vaivaa vaivautua.



...Joten päätinpä siirtää kotitöistä vastuuta osaksi miehelle. Mies hoiti seksin mitä nyt joskus valitti, kun minua ei kiinnostanut sattuneista syistä, mutta edellenkään ei tehnyt muuta. Yritin hakea miestä hoitoon masennuksen vuoksi, mutta en siinä sitten onnistunut. Meni kymmenen vuotta. Seksi olisi kiinnostanut minuakin, mutta kaikki muu ei enää. Halusin perustaa perheen ja saada jotain helpotusta raskaaksi käyneeseen elämääni eli osallistuvan miehen.



Lopulta mies alkoi haukkumaan minua hyödyttömäksi naisena. " Et tee kotitöitä etkä anna seksiä" . Keneltä meni kunnioitus toista kohtaan? Mielestäni jouduin kyllä ponnistelemaan itse kohtuuttomasti, kun yksin pidin huolta, että meillä oli katto päänpäällä ja ruokaa. Erottiin. Mitäs hyödyttömällä naisella nyt tekisi?



Nyt toinen mies viidettä vuotta ja kaksi yhteistä lasta. Jaetaan arjenvastuut ja käydään töissä. Seksi vain ei ole niin toimivaa...



Kommentteja? Miten muilla?