Paljon on paljon? Siis kyse ajasta lapsen kanssa.
Viittaan tuohon tutkimukseen, että vanhemmat ovat lastensa kanssa liian vähän aikaa.
Paljon on paljon? Mikä on riittävästi?
Olen joskus seurannut kahta poikaani ja ajatellut, että tänään olen heidän kanssaan oikeinkunnolla. Lopputuloksena he leikkivät tuntitolkulla yhdessä ja näen heitä vain, kun annan ruokaa tai autan iltatoimilla tai luen iltakirjaa.
Eli sitten huomaan, etten ollutkaan heidän kanssaan kuin yhden tunnin. Siitä illasta. Olenko siis liian vähän lasten kanssani? Vai missä menee raja? Paljonko on paljon?
Kommentit (70)
Meinaan viipottavat pitkin pihaa kaveriensa kanssa. Eivät paljoa sisällä viihdy. Siitähän sota syttyy jos alan pakottaa olla sisällä äitin kanssa
sisällä kertomassa asioita, juomassa tai paikkaamassa haavojaan. Se, että olet tavoitettavissa, on lapselle tärkeää. Omia siipiään saa lapset kokeilla, mutta omassa tahdissaan.
että se että on kotona/muuallakin niin, että lapset leikkivät keskenään tai kaverien kanssa, mutta heidän ulottuvillaan on koko ajan, on silti sitä yhdessäoloa.
Ei-yhdessäoloa on hoitopäivä, yökylät ja muut hoitajat/hoitopaikat, jolloin lapsi ei vanhempaansa näe eikä kuule.
Juurihan tuolla yhdessä ketjussa yksi äiti selittää kuinka lapset viihtyy missä vaan hoidossa, no problem, ja tonien että vauva meni ekan kerran yökylään kaksiviikkoisena, no problem.
On kuulemma heillä itsenäiset, reippaat ja sopeutuvaiset lapset...
ei tarkoita lapsen kanssa kahdestaan tiiviisti olemista. lapsi voi vaikka tehdä palapelejä omassa huoneessaan jos tahtoo, mutta vanhempi on saatavilla naapurihuoneessa.
Mutta paljonko on paljon ja paljonko on vähän, sen minäkin haluaisin tuosta tutkimuksesta tietää!
mikä on ihan tavallista monella kiireisellä. Kotiin tullaan kuudelta, lapsi syö ja kylpee ja menee nukkumaan kahdeksalta. Siinä välissä voi vielä olla vanhemman tai lapsen harrastus. Tällaisia perheitä tiedän monta.
Aamulla pikaisesti vaatteet niskaan ja hoitoon, viikonloput mummoloissa.
tutkimus, taisi olla Lea Pulkkisen, että jos alle 14 v lapsi on yli 10 tuntia viikossa yksin, se altistaa negatiivisille asioille.
Olisit vaikka kaupan täti tai kirjaston setä? Leikkiminen lasten kanssa osoittaa, että arvostat heitä. Tutkittu juttu, että lasten kanssa leikkineiden äitien lapsilla on parempi itsetunto.
Vierailija:
Olisit vaikka kaupan täti tai kirjaston setä? Leikkiminen lasten kanssa osoittaa, että arvostat heitä. Tutkittu juttu, että lasten kanssa leikkineiden äitien lapsilla on parempi itsetunto.
mutta voisin vaikka viedä retkelle tms. Usein äidin roolina kai on olla " huoltojoukot" ja isän kanssa tehdään sitten kivaa.
poikani ovat 7 ja 5. He rakentavat legoilla (no, sitä olen opetellut, mutta itse leikkimistä en hallitse), leikkivät merirosvoa, miekkailevat, rakentavat majaa.
Meillä isä leikkii ja peuhaa. Ja minä olen todellakin se huoltojoukko. Mutta jos se olisi toistepäin, niin meillä syötäisiin pelkkää pizzaa.
Äidin tehtäväkö on ollu huoltojoukot?! Voi kauheaa. En minä ainakaan suostu miksikään huoltojoukoiksi vain sukupuoleni takia kun muu perhe huvittelee/ leikkii.. meillä jaetaan niin huvit kuin kotityöt tasan
Mutta alkuperäiseen kysmykseen: tärkeintä varmasti on että joku leikkii, eihän se haittaa jos ei jokainen leiki. Ihmiset on eri asioissa hyviä ja sinä varmasti luot lapsillesi turvallsiuudentunnetta, joka on korvaamatonta.
Eli jos lapset ovat meillä, mies vie heidät hoitoon vasta klo 9, hakee jo klo 16 (ellei vähän aiemminkin). Tuon jälkeen he käyvät kaupassa, tulevat kotiin ja leikkivät pihalla, esim klo 18 asti (isä on aktiivisesti mukana, ei koskaan jaksa " vain istua yksin" ).
Sitten tulevat sisälle, sen aikaa kun isä laittaa ruokaa (yleensä illalla vain leipää, koska lapset eivät syö muuta), lapset katsovat telkkua - noin 30 min.
Sitten syödään. Isä korjaa jäljet (10min) ja sen jälkeen on aktiivisesti lasten kanssa klo 20.30 asti (lautapelejä tms). Sitten lapset pesulle. 21.00 sänkyyn, siellä luetaan vielä kirjaa, jutellaan. Klo 21.30 lapset ovat unessa.
Tulevat herättämään isän klo 6.30 aamulla, jonka jälkeen isä laittaa aamupalaa ja hengaa lasten kanssa, kunnes lähtevät sitten klo 8.30 hoitoon. Isä ei ole töissä yleensä ennen klo 9.30-10.00.
Tämä on isän mielestä ehdottomasti vähintä, mitä hän lastensa kanssa voi olla. Hänen työnsä on joustavaa ja hän on esimiesasemassa, joten hän voi vain ilmoittaa työskentelevänsä klo 10-15.30 jonkun tietyn ajan.
Hän ei ollenkaan ymmärrä kun sanon, että tavallisesti vanhemmat ovat huomattavasti vähemmän aikaa lastensa kanssa.
Lapset leikkiköön keskenään. Aikuinen voi olla lapsen kanssa yhdessä lukemisen ym merkeissä. Leikki on lasten työtä, ei aikuisten.
luulen ettei heistä kauppaa haluaisi leikkiä kuin se nuorempi... (Tai mistä minä mitään tiedän ;-)
Eivät siis kuitenkaan asu siellä?
Vierailija:
Lapset leikkiköön keskenään.
Juu, varmasti siinä on omaakin vikaani. Silloin kun olin kotiäitinä, niin odotin kuin kuuta nousevaa, että isä tulee töistä kotiin. Sitten minä tein omiani ja mies oli aina lasten kanssa. Minä en halunnut enää lapsia nähdäkään, tiskasinkin vaikka mieluummin. Näin on porskuteltu siitä asti.
No, kyllä se isä hoitaa iltatoimet. Mutta ruokaa se ei ole ikinä elämässään tehnyt (munakkaan osaa just ja just paistaa).
13
Vierailija:
Äidin tehtäväkö on ollu huoltojoukot?! Voi kauheaa. En minä ainakaan suostu miksikään huoltojoukoiksi vain sukupuoleni takia kun muu perhe huvittelee/ leikkii.. meillä jaetaan niin huvit kuin kotityöt tasan
Minun isäni marmattaa siitä, että poikani pyytää häntä leikkimään. Sanoo, että " ei minun nuoruudessani kukaan lasten kanssa leikkinyt" . Nyt leikitään ja viihdytetään - ei tässä ole logiikkaa, että nyt voidaan huonommin`?
ap
Vierailija:
Lapset leikkiköön keskenään. Aikuinen voi olla lapsen kanssa yhdessä lukemisen ym merkeissä. Leikki on lasten työtä, ei aikuisten.
Turvallinen, läsnäoleva, huolehtiva, lohduttava, kannustava, syöttävä, juottava, putsaava jne.
Jos vähän kärjistetään niin voisi sanoa lapsensa kanssa paljon leikkivän olevan ns. curling-vanhempi
nimenomaan pääsääntöisesti ollaan. Ei ' laatuaikaa' vaan ihan sitä arkea, joka päivä, ja monia tunteja. Ja minusta siihen lasketaan myös se aika kuin vain ollaan, eli tehdään ruokaa, jokainen lukee omia kirjojaan, katsellaan yhdessä telkkaria jne. Eli nimenomaan eletään sitä normaalia oman perheen elämää.