Kulissiavioliitossa elävät!

Meillä arki sujuu ok, ei riidellä ja tullaan hyvin toimeen. Kummallakin on kuitenkin ns. sivusuhde, mulla seksin ja miehellä läheisyyden vuoksi. Tämä sopii kummallekin hyvin. En osaa oikein kertoa mitään.. mutta kysy jos on kysyttävää :)



Niin ja molemmat tietenkin huolehtivat siitä, etteivät lapset kärsi millään tavalla.

Minä ainakin koen että meidän liitto muuttui kulissiksi silloin, kun seksi loppui. Siihen asti vielä oli jotain toivoa oikeasta suhteesta. Me tullaan hyvin toimeen, tehdään jopa asioita ihan kaksistaan, mutta mitään läheisyyttä ei ole. Tilanne on miehen toivomuksesta tällainen, minä kyllä kärsin koko ajan epävarmuudesta, kun en voi olla ihan varma siitä, mikä on avioliiton tulevaisuus. Eli haluaako mies ehkä sittenkin joskus erota kokonaan.

Osaatteko tarpeeksi näytellä lasten aikana että saisivat kuvan toimivasta vanhemmusssuhteesta? lapset kyllä tosin vaistoavat feikkaamisen ? Vai oletteko aivan kylmiä lastenkin aikana?

Vierailija:

Osaatteko tarpeeksi näytellä lasten aikana että saisivat kuvan toimivasta vanhemmusssuhteesta? lapset kyllä tosin vaistoavat feikkaamisen ? Vai oletteko aivan kylmiä lastenkin aikana?

Emme me ole kylmiä! Nauramme ja juttelemme ihan normaalisti. Emme vain harrasta seksiä keskenämme :)

Mutta ei tietenkään halailla tai pussailla, toisaalta riitelykin on vähentynyt sen jälkeen kun luovuttiin odotusksista parisuhteen osalta. En tiedä minkä kuva lapset saa parisuhteesta. Tietenkin olisi kiva jos he näkisivät myös hellyyttä, mutta osaavatko he kuitenkaan sen puutteesta tehdä mitään suuria päätelmiä? Uskon että on paljon parsikuntia jotka eivät lastensa nähden juuri pussaile, vaikka suhde olisi ihan kunnossakin.

Mitähän lapset ajattelee, jos toinen vanhemmista muuttaa omaan huoneeseen tai ainakin vetää sänkynsä irti toisesta? Hämmentääkö se jo 8-vuotiasta, joka kuitenkin tietää avioeroista yms.?

Ja lapsethan ovat fiksuja, kyllä he sanomattomiakin asioita ymmärtävät, varsinkin sitten isompina miettivät niitä ja tekevät päätelmiä.

vaikka isompana ymmärtäisivätkin että vanhemmilla on kulissi? Eikös lapsuusajan turvallisuudentunne kuitenkin ole kaikista tärkeintä ja sitä meidän lapset varmasti kokevat nyt enemmän kuin jos me erottais. Ja minä kyllä elättelen yhä toivoa että jossain vaiheessa tämä liitto saattaa tästä elpyäkin, jos vaan sinnitellään yhdessä tämän kiireisimmän ajan yli.



3

Voi kun se olisikin iso helpotus! Ap:llä on sellainen tilanne, että molemmat haluttais jatkaa liittoa. Mies haluaa seksiä, minäkin periaatteessa toivoisin että olis seksielämä, mutta en pysty! Kun voisikin päästä eroon niistä vastenmielisyyden tunteista, joita seksiin liittyy. On kurjaa " pelätä" seksialoitteita ja pakottaa itsensä seksiin. Viime aikoina ei tosin ole ollut seksiä ollenkaan, jatkuva synkkä pilvi vaan pään päällä tämän asian takia.



Olen tarjonnut miehelle sitä vaihtoehtoa, että hän hakisi suosiolla seksinsä muualta, mutta ei sekään tunnu miehelle käyvän ratkaisuksi.

Tuo " lapset on fiksuja" tai " lapset vaistoavat" ovat niin potaskaa kuin olla ja voi. Tietysti lapset hoksaavat, että jotain on vialla, jos lautaset lentävät pitkin seiniä ja huudetaan ja tapellaan. Mutta sen nyt hoksaa kuka vain. Miten muuten on selitettävissä, että useimmille lapsille vanhempien avioero tulee täytenä yllätyksenä? Vanhemmat osaavat kyllä peittää sen kulissiliiton, jos haluavat.

Siis, jos eivät näe vanhempiensa näin tekevän?!

Minun mielestä on tärkeää että lapset näkevät vanhempien rakastavan toisiaan!

Vaan juuri siitä, etteivät lapset näe vanhempien osoittavan hellyyttä toisilleen!

Itse ajattelen niin pitkälle, että mitäs sitten kun lapset isompia ja oma parisuhde ajankohtainen...Miten sitten käy kun ei ole nähnyt mallia " normaalista" parisuhteesta?!



Osoittaako teidän lapset hellyyttä teille, entäs esim isovanhemmille, kummeille yms?

on todella kova halailemaan ja pussailemaan kaikkia rakkaitaan, esikoinen on jo koulussa eikä kamalasti hellyyttä jaa. Mutta häntäkin saa halata ainakin hyvän yön toivotukseksi, joten ihan normaalilta pojalta hänkin vaikuttaa. Tuskin lapset edes hirveästi osaa ajatella niin, että äidin ja isän pitäisi halailla toisiaan? Mistä he sen keksisivät? Ei meidän kaveripariskunnatkaan halaile toisiaan, saati suukottele kovin usein. Mun omien vanhempien muistan antaneen muodollisen lähtöpusun aamuisin. Spontaania hellyyttä en nähnyt heidän juuri osoittavan, ja avioliitto on kuitenkin yksi parhaista ja kauneimmista mitä tiedän.



Mutta se muakin huolettaa, että jos jossain vaiheessa mies ei enää halua tehdä mitään yhdessä perheenä. Minusta lapsille on kuitenkin tärkeää myös se että äiti ja isä ovat yhdessä heidän kanssaan eikä vain vuorotellen :-(

Oletteko onnellisia?

olevan aineksia eroonkaan. Suhde ei ole ollut hyvä pitkään aikaan, mutta välillä on sentään mennyt ihan mukavastikin. Seksi oli suuri ongelma: minua ei haluttanut ja se ahdisti miestä. Kommunikaatiossakin on ollut ongelmaa, samoja kinoja jauhettiin viikosta toiseen (Miksi sinä aina... No kun sinä et koskaan...) Ketään toista ei kummallakaan ole ollut ja lapsia rakastamme molemmat yli kaiken. Olemme siis yhdessä vaikka emme toisiamme rakastakaan (ainakaan juuri nyt), koska se on huonoista vaihtoehdoista paras, ja koska uskomme että se on lapsille paras ratkaisu.

mies ikään kuin kylmenee-

tulee mustasukkaiseksi omille lapsilleen ja huomionkipeäksi, eikä nainen suostu äidiksi miehelle