Sheltti vai cockerspanieli?

Sheltin turkki ei haise muuten kuin jos on josssain likalammikossa uinut kuten siinä tilanteessa muillakin. Turkkejakin on monenlaisia mutta aina ne on likaa hylkiviä. Minusta taas sheltin turkki on ihana :)

TOsin niissä on alettu harmittavasti menemään juuri tuohon paljon paljon turkkia mikä ei mielestäni hyvä suuntaus. Sheltti on sinne nummille tuuleen kehittynyt rotu jolla oltava kaksiosainen ei takkuuntuva, vettä hylkivä ja käytönnöllisen oloinen (mitä ei enää ihan karvapallot ole) turkki.

Miksi suosittelet cavalieria, niiin sairasta rotua että sen elämä todennäköisesti on hyvin kivulias :(

Ja vastoin ennakkotietojanne, sheltti EI ole haukkuherkkä. Voi haukahtaa vieraille, mutta ei jatka haukkumista, eikä myöskään hauku yksin ollessaan. Sosiaalinen, kiltti perhekoira, joka on käytökseltään mielestäni siistimpi ja parempi kuin riistaverinen ja arvaamaton spanieli. Sheltti on uskollinen, hienotunteinen ja erittäin älykäs, samoja piirteitä en ole havainnut cockerspanieleista.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 12:23"]

Miksi suosittelet cavalieria, niiin sairasta rotua että sen elämä todennäköisesti on hyvin kivulias :(

[/quote]

Sen lisäksi, jos haluaa koiran joka tuoksuu shamppoolle ja "jotka tuntuvat pehmeälle käden alla," ja kivaa pitää sängyssä kaverina, niin suosittelisin lelupehmokoiraa.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 12:26"]

Ja vastoin ennakkotietojanne, sheltti EI ole haukkuherkkä. Voi haukahtaa vieraille, mutta ei jatka haukkumista, eikä myöskään hauku yksin ollessaan. Sosiaalinen, kiltti perhekoira, joka on käytökseltään mielestäni siistimpi ja parempi kuin riistaverinen ja arvaamaton spanieli. Sheltti on uskollinen, hienotunteinen ja erittäin älykäs, samoja piirteitä en ole havainnut cockerspanieleista.

[/quote]

Shetlanninlammaskoirat ry:n rotukuvauksesta:

"Se on taipuvainen haukkumaan, joten jo pentuna kannattaa kiinnittää huomiota tähän asiaan."

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 12:32"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 12:26"]

Ja vastoin ennakkotietojanne, sheltti EI ole haukkuherkkä. Voi haukahtaa vieraille, mutta ei jatka haukkumista, eikä myöskään hauku yksin ollessaan. Sosiaalinen, kiltti perhekoira, joka on käytökseltään mielestäni siistimpi ja parempi kuin riistaverinen ja arvaamaton spanieli. Sheltti on uskollinen, hienotunteinen ja erittäin älykäs, samoja piirteitä en ole havainnut cockerspanieleista.

[/quote]

Shetlanninlammaskoirat ry:n rotukuvauksesta:

"Se on taipuvainen haukkumaan, joten jo pentuna kannattaa kiinnittää huomiota tähän asiaan."

[/quote]

Oma kokemus: ei ole, jos koiralla on riittävästi tilaa, seuraa ja mahdollisuuksia ulkoilla. Ei välttämättä hauku juuri ollenkaan, haukahtaa pari kertaa vieraille.

Eri asia on, jos koira on päivät kokonaan yksin pienessä kämpässä, vailla aktiviteetteja.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 12:28"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 12:23"]

Miksi suosittelet cavalieria, niiin sairasta rotua että sen elämä todennäköisesti on hyvin kivulias :(

[/quote]

Sen lisäksi, jos haluaa koiran joka tuoksuu shamppoolle ja "jotka tuntuvat pehmeälle käden alla," ja kivaa pitää sängyssä kaverina, niin suosittelisin lelupehmokoiraa.

[/quote]

Kyllä, Cavaliereilla on ongelmia, mutta niiden kitkemiseksi tehdään paljon töitä, meillä on tällä hetkellä täysin sydänterve ja kaikinpuolin loistokuntoinen sporttinen cavalier, ei yhtään mulkosilmäinen ja lyttykuonoinen niin kuin jotkut ylijalostetut ovat, vaan ihan koiran näköinen! Ja kuten kerroin, ei ole sängyssä eikä myöskään sohvilla, eikä ole koskaan sinne pyrkinyt!

Kannattaa tutkia tarkkaan minkälaisesta suvusta vanhemmat tulevat. Myös Shelteillä ja Cockereilla on perinnöllisiä sairauksia, mm. silmäsairauksia ym.

Jokaisen silmää miellyttää erilainen koira, minusta suloisuus on jotain aivan muuta kuin kapea pitkä kuono ja tihrusilmät. ja muhkea turkki josta pilkistää tikkujalat, kuten sheltillä. Usein sheltit ovat myös luonteeltaan raskaita, aivan viirupäitä... Cockerit ovat kyllä kauniita, mutta jatkuva trimmaus voi olla ajan mittaan väsyttävää...

Cavalier on mielestäni lapsiperheen rotu nro 1:

Cavalier Kingcharlesinspanieli on pieni spanieli, joka nimensä mukaisesti on seuralainen – sydänystäväsi.
Se iloitsee seurastasi, mitä ikinä sitten teetkin, vaellat metsässä tai loikoilet sohvalla.
Cavalierin turkin laatu on silkkinen, katse on lempeä ja avoin.
Se tutkii maailmaa uteliaasti häntä heiluen.
Cavalier viihtyy lemmikinä, mutta nauttii myös aktiivisesta näyttely- ja harrastustoiminnasta.
Se riemuitsee ilostasi ja sen lempeys ja lämmin ystävyys tuo lohtua.

Cavalier hymyilee koko olemuksellaan!

Kannattaa tutustua cockerin kohdalla aiheeseen "raivosyndrooma" . Ja miettiä myös haluaako lintukoiran kotikoiraksi.

Sheltit on suurimmaksi osaksi arkoja räksyttäjiä, siitä ei pääse mihinkään.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 12:53"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 12:28"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 12:23"]

Miksi suosittelet cavalieria, niiin sairasta rotua että sen elämä todennäköisesti on hyvin kivulias :(

[/quote]

Sen lisäksi, jos haluaa koiran joka tuoksuu shamppoolle ja "jotka tuntuvat pehmeälle käden alla," ja kivaa pitää sängyssä kaverina, niin suosittelisin lelupehmokoiraa.

[/quote]

Kyllä, Cavaliereilla on ongelmia, mutta niiden kitkemiseksi tehdään paljon töitä, meillä on tällä hetkellä täysin sydänterve ja kaikinpuolin loistokuntoinen sporttinen cavalier, ei yhtään mulkosilmäinen ja lyttykuonoinen niin kuin jotkut ylijalostetut ovat, vaan ihan koiran näköinen! Ja kuten kerroin, ei ole sängyssä eikä myöskään sohvilla, eikä ole koskaan sinne pyrkinyt!

Kannattaa tutkia tarkkaan minkälaisesta suvusta vanhemmat tulevat. Myös Shelteillä ja Cockereilla on perinnöllisiä sairauksia, mm. silmäsairauksia ym.

Jokaisen silmää miellyttää erilainen koira, minusta suloisuus on jotain aivan muuta kuin kapea pitkä kuono ja tihrusilmät. ja muhkea turkki josta pilkistää tikkujalat, kuten sheltillä. Usein sheltit ovat myös luonteeltaan raskaita, aivan viirupäitä... Cockerit ovat kyllä kauniita, mutta jatkuva trimmaus voi olla ajan mittaan väsyttävää...

Cavalier on mielestäni lapsiperheen rotu nro 1:

Cavalier Kingcharlesinspanieli on pieni spanieli, joka nimensä mukaisesti on seuralainen – sydänystäväsi.
Se iloitsee seurastasi, mitä ikinä sitten teetkin, vaellat metsässä tai loikoilet sohvalla.
Cavalierin turkin laatu on silkkinen, katse on lempeä ja avoin.
Se tutkii maailmaa uteliaasti häntä heiluen.
Cavalier viihtyy lemmikinä, mutta nauttii myös aktiivisesta näyttely- ja harrastustoiminnasta.
Se riemuitsee ilostasi ja sen lempeys ja lämmin ystävyys tuo lohtua.

Cavalier hymyilee koko olemuksellaan!

[/quote]

Mistä ihmeestä olet saanut noin traumoja shelteistä..?

Ja sun mustavalkoinen ja naiivi puolustuspuhe Cavalierista ei nyt oikein uppoa. Jospa yrittäisit uudelleen ja väsäsit realistinen kuvaus rodusta, niin voisin ehkä keskustella sun kanssa asiasta.

28, mahtuvatko sinun cavalierisi aivot kivutta sen kalloon? Se että sulle on sattunut terve cavalier, taitaa olla tilastollinen poikkeus.

Inhottaa sairaiden rotujen jalostus.

Meitä on niin erilaisia koiraihmisiä että makuasioista ei voi kiistellä :)

Kannattaa tosiaan katsella rotumääritelmääkin silmälläpitäen mistä tykkää ja mitä haluaa. Jos mahdollista kannattaa käydä vaikka näyttelyissä tai agilityssa kattomassa millaisia koirat ovat ja kysellä jopa niiden omistajiltakin mielipiteitä. 

Kuten meissä ihmisissäkin niin koirissakin on yksilöitä. Meillä todella hyvin sosiaalistettu 9v sheltti joka edelleen arka ja paukkuherkkä. Pelkäsi lapsiakin mutta niin vaan niihin tottui kun omia alkoi 7v sitten tulemaan (nyt 3 lasta). Nykyään jopa menee omien lapsien viereen makaamaan.

Sitten taas 4v sheltti joka on ihan vastakohta. Ei arkaile mitään, uutena vuotena säntäilee rakettien perään kun ne on sen mielestä niin kivoja :) sama ellei jopa vähemmän sosiaalistettu mutta perimältään rohkea. Uusia ihmisiä menee rohkeasti tervehtimään. Ja mikä ihana lapsiystävällinen koira..menee lapsien viereenkin. 

Turkit on moelestäni ihanan pehmeät ja niin kuin jo ennen sanoin helppohoitoiset. Ei riipu talvellakaan mitään mahti lumipaakkuja joka puolella. Herkkähaukkuia kyllä ovat mutta mikä huomioon otettavaa niin silloin kun asuimme kerrostalossa 6v sitten ei tämä nyt n9v koira haukkunut juuri ollenkaan. Kukaan ei varmasti sitä usko kun näkee nyt tuon huutelemassa maalla vieraille jotka tulevat pihaan. Mitään turhaa haukkumista tai jatkuvaa (vertaa suomen pystykorva) ei kuitenkaan ole vaan lopettavat pian.

Sheltti-immeinen taas

Shelttejä en tunne, mutta cockereista on kokemusta.

Meillä oli ennen sellainen, ja silloin pidin sitä maailman parhaana koirana. Kunnes otimme vähän sattumalta rinnalle sekarotuisen pennun. Ja ai että: en ollut tajunnut, että koiran pito voisi olla niin helppoa! Ei tarvinnut harjata ja trimmata höttöturkkia. Rakki ei tuo sisälle likaa, tassut puhdistuvat mutaisinakin kevyellä pyyhkimisellä. Rakin turkki kiiltää ja hylkii likaa, cockeri suorastaan kerää sitä. Ja myös se älykkyystaso ja luonteikkuus... Rakki oli persoona siinä missä cockeri jäi vertailussa tyhjäpääksi. Niin ja ne ainaiset korvatulehdukset cockerilla - olin ne jo unohtanutkin, kunnes täällä aiemmassa komentissa joku ne mainitsi. Vaikka mitä teki, korvat haisivat, aina cockeri ravistamassa päätään ja halusi voimakasta jynssäysrapsutusta korviinsa... yäh.

Nyt, kun koiran ottoa harkitsen, tärkeä kriteeri on rodun perusterveyden lisäksi turkin helppohoitoisuus. Tosiaan, cockerin ex-omistajana en aiemmin edes tajunnut, miten iso työ siinä on, ja miten paljon mutkattomampi perheenjäsen koira voi olla.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 13:33"]

28, mahtuvatko sinun cavalierisi aivot kivutta sen kalloon? Se että sulle on sattunut terve cavalier, taitaa olla tilastollinen poikkeus.

Inhottaa sairaiden rotujen jalostus.

[/quote]

Syringocavalierit ovat niitä lyttykuonoisia ja mulkosilmäisiä, omallani on leveä mutta pitkä kuono, eikä yhtään mulkosilmät. Jos Cavalierin aikoo hankkia, ei missään nimessä sellaista kummallisen näköistä lyttänää naamaa, vaan pitää olla koiran näköinen! Syringomyeliaa on myös muilla roduilla : Kingcharlesinspanieli, griffonit, yorkshirenterrieri, maltankoira, chihuahua, kääpiömäyräkoira, kääpiö- ja toyvillakoira, bichon frise, mopsi, shih tzu, pomeranian, staffordshiren bullterrieri, bostonin terrieri, ranskanbulldoggi, pekingeesi ja kääpiöpinseri. Juuri tuo mopsin kanssa risteyttäminen on aikoinaan pilannut cavalierin, mutta onneksi koko ajan tehdään kovasti töitä, että rodusta saataisiin taas terve.

Jos omalle koirallani tulisi syringomyelia, veisin sen heti lopetettavaksi. Olen myös samaa mieltä, että sekarotuinen on paras koira, riipuen tietenkin vanhemmista. Jos sattuu löytämään hyvännäköisen, sopivan kokoisen ja hyväluonteisen sekarotuisen, se on kuin lottovoitto. Kun tuollaisesta koirasta aika jättää, suru on kauhea, mistään et saa toista samanlaista koiraa...

Cavaliereissa on yksi piirre jonka vuoksi ne ovat ylitse kaikkien muiden rotujen: luonne. Cavalierit ovat uskomattoman lempeitä, seurallisia ja hyväluonteisia. Ne ovat puhtaasti seurakoiraksi tarkoitettuja ja lapsiperheeseen turvallinen valinta.

Mungo-Annalla on sheltti, tämänkö vuoksi sheltti on nyt muotia? Jossain välissä se oli chihuahua, ja milloin mikäkin. Pääasia koiraa hankittaessa on kuitenkin se, ettei hanki koiraa päteäkseen ja esitelläkseen eläintä, vaan sen takia että aidosti pitää eläimistä. Elämä koiran kanssa voi olla auvoisaa tai helvettiä, rodun huolella valitsemalla voi välttyä jälkimmäisltä.

Tunnen useita shelttejä, ja yksikään ei ole hiljaisemmasta päästä. Huutavat pihallakin lähes taukoamatta, omistajat eivät edes yritä saada hiljaiseksi, ehkä se on mahdotonta. Sheltit kaipaavat myös paljon aktiviteetteja, tai alkavat purkaa energiaansa väärin, tyhjän haukkumiseen tai muuhun skitsoiluun...

Lisää mietittävää:

Vaihtakaa rotua. Suosittelen kolmen koiran kokemuksella japanin pystykorvaa. Kilttejä, pirteitä ja terveitäkin on meidän omat olleet. Ja vielä tosi söpöjä!

Täällä on aivan naurettavia "perusteluja" suurimmaksi osaksi! Teksteistä tunnistaa kyllä oikean koiraihmisen. On mahdotonta sanoa aloittajan lähtötiedoilla, kumpi koiraroduista sopii paremmin perheelle! Todella toivon, että Suomen maassa ei yhdellekkään annettaisi sen perusteella koiraa, kun se on kiva, hauskan näköinen jne. 

Aloittaja: minkä verran teillä on mahdollisuus aktivoida koiraa päivittäin (liikunta, leikit), minkä verran haluat pistää panoksianne koiran koulutukseen (riippuu myös pitkälti yksilöstä, mutta on rotukohtaisiakin eroja), minkä verran haluat hoitaa turkkia ja haittaako sinua trimmaus?, millaisia piirteitä arvostat koirassa? mitä koiran luonteessa tulisi ehdottomasti olla? aiotteko harrastaa jotakin, jos niin mitä? 

Kaikkien koiran ottoa harkitsevien suosittelen ottamaan yhteyttä koiraharrastajiin ja kasvattajiin (ei edes haittaa, vaikkei kasvattaja kasvata haluamaasi rotua, voit perhehtyä koiran hoitoon jne. - varsinkin jos koiramaailma on vieras!) ja etsiä sitten kasvattajan joka kasvattaa haluamaasi rotua. Juttele aina! useamman koiraihmisen kanssa, sillä mielipiteet voivat vaihdella, ja saat enemmän tietoa! 

Tälläisella vauva palstalla ei mielestäni ole hyvä kysellä mielipiteitä, sillä täällä on suurinosa sitä porukkaa, jotka eivät tiedä koirista juuri mitään (ehkä just sen oman koiran verran/naapurin koiran verran). Soita kennelliittoon tai suuntaa jonnekkin koirafoorumille (rotukohtaiset foorumit ovat hyviä, samoin yleispätevistä koirat.com) ja kysele siellä, saat paljon parempaa apua :)

Kasvattajat tietenkin ylistävät sitä omaa rotuaan yli kaiken! Ei kasvattajilta kannata mitään kysyä. Samaa tapahtuu tietenkin myös yhdistysten sivuilla, mutta sieltä yleensä saa  rehellistä tietoa roduista.

Esim. japaninpystykorvasta sanotaan näin:

Japaninpystykorva on luonteeltaan yleensä vilkas ja energinen koira, joka kiintyy lujasti perheeseensä. Vieraisiin ihmisiin se suhtautuu joko ystävällisesti tai hieman varautuneesti. Aggressiivinen tai suoranaisesti arka ei japaninpystykorvan kuulu olla, mutta silloin tällöin myös näitä ei-toivottuja ominaisuuksia rodussa ilmenee. Koiran elinympäristöllä on myös suuri merkitys siihen, miten koira käyttäytyy ja varsinkin arkuus näkyy koirassa, joka ei ole pentuiässä saanut tarpeeksi kokemuksia. Rotu on myös pienestä koostaan huolimatta kasvatusta vaativa ja omistajalta vaaditaan määrätietoisuutta ollakseen oikeanlainen johtaja koiralleen. Tästä syystä japaninpystykorva vaatii kasvattajakseen aikuisen ihmisen.

Ei ehkä lapsiperheen rotuvaihtoehdoista paras, kamalaa jos lapset eivät saakaan hoitaa kauan odottamaansa koiranpentua ettei koira mene "pilalle"...

No jos menet puhtaasti kyselemään (et siis sano, että aiot ostaa) saat fiksuilta kasvattajilta täysin rehellistä palautetta! Sairaustilastot ja pohjatiedot voi lukea useammasta eri painetusta/ kirjoitetusta lähteestä (-> pystyt vertaamaan puheita niihin ja pääset käsitykseen reaalista). Rotuihmiset vastaavat foorumeillaan realistisesti, todellinen ja oikea koiraharrastaja ei ylistä omaa rotuaan vaan ajattelee miten oma rotu sopii juuri kyselevälle henkilölle. Täällä vauvapalstalla ei mielestäni voi koiran hankintapäätöstä tehdä. 

Ja miten niin lapset eivät saisi hoitaa japaninpystykorvaa?!? Tekstissä sanotaan ihan realistisesti, että rotu vaatii kasvatusta, omistajalta vaaditaan määrätietoisuutta ollakseen oikeanlainen johtaja koiralleen. Koira vaatii kasvattajakseen aikuisen ihmisen. 

Mistä lähin lapset ovat kouluttaneet ja kasvattaneet koiria?? (voi hyvä luoja, ei se ole lasten tehtävä!!) Aikuinen huolehtii koiran rajoista ja kasvatuksesta, lapsi voi aivan hyvin osallistua koiran hoitoon... 

[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 12:03"]

No jos menet puhtaasti kyselemään (et siis sano, että aiot ostaa) saat fiksuilta kasvattajilta täysin rehellistä palautetta! Sairaustilastot ja pohjatiedot voi lukea useammasta eri painetusta/ kirjoitetusta lähteestä (-> pystyt vertaamaan puheita niihin ja pääset käsitykseen reaalista). Rotuihmiset vastaavat foorumeillaan realistisesti, todellinen ja oikea koiraharrastaja ei ylistä omaa rotuaan vaan ajattelee miten oma rotu sopii juuri kyselevälle henkilölle. Täällä vauvapalstalla ei mielestäni voi koiran hankintapäätöstä tehdä. 

Ja miten niin lapset eivät saisi hoitaa japaninpystykorvaa?!? Tekstissä sanotaan ihan realistisesti, että rotu vaatii kasvatusta, omistajalta vaaditaan määrätietoisuutta ollakseen oikeanlainen johtaja koiralleen. Koira vaatii kasvattajakseen aikuisen ihmisen. 

Mistä lähin lapset ovat kouluttaneet ja kasvattaneet koiria?? (voi hyvä luoja, ei se ole lasten tehtävä!!) Aikuinen huolehtii koiran rajoista ja kasvatuksesta, lapsi voi aivan hyvin osallistua koiran hoitoon... 

[/quote]

Niin, asiathan voi ymmärtää miten ne haluaa ymmärtää. Pentukoiran kasvatus ja asioiden opettelu on sitä jokapäiväistä elämää ulkoilutuksineen kaikkineen, ja jos kouluikäinen lapsi ei siihen ole tarpeeksi aikuinen osallistumaan, olisiko parempi valita toinen helpompi rotu...

Japaninpystykorvasta lähtee myös runsaasti karvaa...

Niinhän se on jokapäiväistä elämää, minusta lapsi voi aivan hyvin antaa ruokaa, silitellä, leikkiä ja puuhastella koiran kanssa (ja esim. aikuisen kanssa ulkoiluttaa) ja olla siinä elämässä mukana. Mutta silti, se kasvatusvastuu ja koiran pääasiallinen kouluttaminen on aikuisen vastuulla/valvonnassa.