Mitä mieltä äidistä, joka kantaa sylissään 4 -vuotiasta lastaan

Varsinkin kun itsellä toinen lapsi kyseessä, ensimmäise¨n kanssa oli niin hätäinen toinen lapsi avasi silmät, nyt ihana 3.5vuotias verbaalisesti todella lahjakas 1vuotiaana puhui jo täysiä lauseita mutta todella syli rakas ja ihana ja imetin häntä 1.5vuotiaaksi ja oppi vaatimaan rintaa nimellä. lopetin siihen. Annan hänen olla välilläpieni ja kannan häntä ja halitaan koko ajan, et voi antaa lapselle liika a hellyyttä!Terävä on kuin partaveitsi ja päiväkodissa käyttää sanan säilää tehokkaasti hyväkseen. =)

Lasta saa rakastaa ja helliä ja lelliä niinpaljon kuin sielu sietää- ei se siitä pilalle mee. Kyllä sama äiti voi samalle lapselle silti laittaa rajoja, kannustaa itsenäistymään jne.



Mä välillä todella hämmästyn että voiko niin tyhmiä ihmisiä oikeesti olla kun tässä ketjussa taas on. Ihan todella voi yhtä aikaa lelliä ja kasvattaa esim.



mustavalkoinen ajattelu on paitsi oikeesti tyhmää myös vaarallista. kun siihe yhdistetään vielä käsitys siitä että lapsia ei saa lelliä tai heidän itsenäistymisensä häiriintyy= tunnevamma; niin mitähän natsipentuja te oikein mahdattekaan tähän maailmaan kasvattaa???

Pukenut itsensä reippaasti parivuotiaasta ja päiväkodin tädit kehuneet että pääsevät helpommalla kun meidän tyttö pukee sillävälin itsensä kun he pukevat muita ect.



Mutta välillä 4-vuotiaallekin tulee vauvatushetki (varsinkin kun minä haen hänet päiväkodista). Hän lässyttää vauvahöpötystä ja on ihan puettava ja hänestä on niin kivaa kun äiti vielä kantaakin. Ja mielelläni kannan, onhan mulla ollut kova ikävä koko päivän! :) Läheisyyttähän hän siinä hakee ja äidin huomiota ja sen hänelle täysinrinnoin suon.

Vauvahassuttelua ei kestä kauaa kun jo autossa jutellaan heti päivän tapahtumista.



Älkää olko niin tiukkiksia jotkut. ;)

Jos kyse normaalista tilanteesta, päälle pukeminen ja kantaminen (siis koko ajan) kuulostaa karhunpalvelukselta lapselle.



En tiedä, en ole niin kiinnnostunut muiden asioista.

Minä ainakin pussailen ja halailen ja kanniskelen ja paijailen ja hellittelen lastani ihan niin pitkään kun vain annetaan :-) Lapset kasvavat niiiin nopeasti eikä meillä edes 5v anna enää pusutella niin paljon kuin aiemmin.

No kyllä voi olla myös vaarana että äidin ja vauvan symbioosivauhe jää liian kauaks aikaa päälle. Äiti ei halua irrottautua tuosta ihanasta olosta mikä lapsen (vauvan) kans hänellä on eikä päästä lasta itsenäistymään. Eräs tuttuni nukkui vielä 20 v. äitinsä vieressä ja heillä käyny just niin että kumpikaan ei lopulta osannut irrottautua toisistaan. Kun lapsi muutti toiselle paikkakunnalle, molemmilla hirveä ahdistus kun piti erottautua toisista.

En haluaisi kun kroppa ei kestä, mutta pikkasen pakko, kun toinen ei jaksa.



T. sydänvikaisen äiti

Tää on suomalainen tyyli, jossa 4-vuotias on jo iso ja 6-vuotias voidaan jättää yksin kotiin. Ei huolehtiminen ja hoivaaminen ole koskaan pahaksi ja 4-vuotiashan on ihan pieni lapsi vielä! Tunnen miehen, joka vielä 8-vuotiaana halusi köllötellä vauvana äitinsä sylissä välillä ja sitten taas oli niin isoa poikaa... Nykyään ihan normaali aikuinen ja erinomainen isä lapsilleen: lempeä, rakastava, kärsivällinen.



Meidän 2-vuotias on nyt keksinyt vauvailun ja mun puolesta saakin vauvailla. Enimmäkseen on reipas, mutta välillä sanoo olevansa vauva ja tulee syliin makaamaan.:)

Vierailija:

turvallisuussyistä