Miksi joidenkin asiat järjestyy niin helposti?

Vierailija:

Nimittäin yleensä käy niin, että sen saa minkä haluaa

Eihän toisten elämästä ja sen helppoudesta voi lopulta tietää, vai mitä?

En sano, että olen saanut helposti kaiken. En todellakaan. Olen silti luovinut ja tehnyt töitä pärjätääkseni. Ja asenteena on ollut aina se, että nyt kyllä pärjään ja olen iloinen, enkä jää suremaan vastoinkäymisiä.



Oli aika, jolloin mun piti joka päivä miettiä kymmenen positiivista asiaa elämästä ja itsestäni, että olisin jaksanut. Se oikeasti auttoi.

Toisilla menee paljon, paljon huonommin. Suru silmässä ajattelen muutamaa kouluaikojen hyvää ystävääni, joista yksi yli pitkässä huumekierteessä (onneksi nyt kaikki hyvin), toisella anoreksi-bulimia-masennus, kestänyt tosi pitkään, yksi alkoholiongelmainen ja masentunut. Ei sellaisilla tilanteissa pysty edes pohtimaan parisuhdetta, perhettä, unelmatyöpaikkaa tai asunnon ostamista.



Aika suhteellista siis.

Ja eihän se ole keneltäkään pois, jos toisella menee hyvin, eihän? Turha sitä on harmitella, menee vain omaa energiaa hukkaan. Jotenkin tuntuu, että optimisteilla pyyhkii yleensä paremmin kuin pessimisteillä, ehkä siinä on jokin itu...?



Kokeilepa: www. positiivarit. fi

Elämässä on tapahtunut vaikka mitä kurjaa (mm. ero 7v seurustelun jälkeen, tylsä työ, lapsen sairastuminen, äidin alkoholismi), mutta silti vaan porskutetaan, ja elämä on ihanaa!

Kyllä se huomattavasti helpompaa on, kun on laaja suku auttelemassa. Ei miehen löytämisessä suku ole tärkeä, mutta lastenhoidossa ja vapaa-ajan touhuissa on.

Joissakin asioissa elämän tekee myös helpoksi se, ettei aseta rimaa liian korkealle. Me löydettiin helposti asunto, mutta olennaisin syy oli sille oli, että vaatimuksemme eivät olleet kovin korkealla. Katselen juuri kaverin tuskaista asunnon etsintää, kun sopivaa ei meinaa löytyä. Heillä on kriteeritkin korkealla. Tietenkin ne saavat olla, mutta ei silloin kannata valittaa jos löytäminen on vaikeaa.



Lisäksi monia asioita ei ulkopuolella näe. Toisella kaverillani on päälle päin kaikki mennyt unelmien lailla ja menestystä ja rahaa on tullut, kiva perhe, mutta tiedän että kaverini on sisimmässään onneton.

oman onnensa ihan itse. Onni lähtee sisältäpäin ja vain sinä itse olet siitä vastuussa, ei kukaan muu.

Minulta tapettiin isä, kun oli 5-v. Äitin sai samaan syssyyn keskenmenon. Äiti ei jaksanut olla äiti, vaan oli mieluummin" kaveri" , heh. Koulussa minua kiusattiin ja rääkättiin kuin vierasta sikaa. Eka poikakaveri otti oikeudekseen raiskata...



Kyllä sulla ap on ollutkin rankkaa...

Kun täyttää 40 v, ihmiset alkaa eroilemaan, terveys pettää jne. Onni täällä vaihtelee...



Se, että on ukko ja kakara kun on 30 v. ei todista vielä mitään...

kyllä monesti itsekin mietin että miksi muilla menee hyvin tai ongelmitta mutta meillä vastustaa näin. TIEDÄN, että ei kaikki näy ulospäin ja toisilla voi olla hyvinkin vaikeaa mutta se ei näy ulospäin. Mutta sitä kun itse painii juuri tilanteen ollessa päällä tuntuu pienikin murhe isolta.



Kyllä aina jälkeenpäin huomaa että järjestyihän ne asiat mutta ehkä sitä ihminen kiukuttelee sen takia kun asiat ei aina mene juuri niin kuin itse ajattelee tai suunnittelee etukäteen. Jälkeenpäin voi monesti sanoa että hyvä, näinhän tämän pitikin mennä.



Välillä täytyy tulla koettelemuksia että muistais nauttia pienistä asioista elämässä. Sai herätä terveenä tähän päivään, tänään on ruokaa pöydässä, vaatetta päällä, työpaikka ym.. Monesti sen hyvän tajuaa vasta kun sen menettää!



Mutta omasta kokemuksesta tiedän myös sen että jos kärsii esim. huonosta työpaikasta niin kuin itse aikoinani (sairastuin paniikkihäiriöön) niin sitä saa ja pitää vaihtaa ja etsiä parempaa.





Nauttikaa hetkestä ja pienistä asioista! Onni koostuu muruista! =)

Vierailija:

Kun täyttää 40 v, ihmiset alkaa eroilemaan, terveys pettää jne. Onni täällä vaihtelee...

Se, että on ukko ja kakara kun on 30 v. ei todista vielä mitään...

Vai tämäkö skenaario sinut sitten tekee onnelliseksi ja antaa ajatuksena tyydytystä omaan kurjuuteesi jo nyt? :-/ Ei ihme, että joillakin tuntuu oikeastikin menevän aina " huonosti" . Kammottava asenne elämään.

Minullakin voisi kai sanoa menneen ulkopuolisen silmissä helposti. Olen saanut opiskella unelmien alaa, mulla on ihana mies, vanhemmat ovat avustaneet, on asuttu mielenkiintoisissa paikoissa ulkomailla jne. Jokunen tuttu onkin joskus huokaillut, että olisipa mullakin niinkuin sulla. Ihmiset eivät tiedä mun sairaudestani, siitä että ei näillä näkymin voida koskaan saada lapsia, siitä kuinka tiukkaa on taloudellisesti jne.



Ja vaikka tiedän tän, niin itsekin välillä huomaan huokailevani kuinka helposti asiat onkaan sujuneet omalla siskollani: on asunut " ilmaiseksi" (siis maksamatta vuokraa) miehensä vanhempien omistamassa asunnossa, kunnes saivat miehen vanhemmilta tontin, jolle rakensivat oman talon; mies tienaa hyvin vanhempiensa firmassa ja siskollakin vakituinen paikka, ja nyt kolmas lapsi tuloillaan ja koko perhe on terve jne.

Se viestii siitä, että ette ole sinut elämänne kanssa, mutta samalla se kertoo myös sen, ettette tule ihan vähään aikaan olemaankaan. Ne onnellisen elämän avaimet ihan oikeasti löytyvät tasan tarkkaan ja vain ja ainoastaan lopulta jokaisen oman pääkopan sisältä! Isoistakin murheista selviää paremmin, kun on sinut edes itsensä kanssa. Ja sen jälkeen yleensä muukin elämä alkaa näyttää valoisammalta :)



Minä ainakin toivon koko sydämestäni, että ne onnelliset ja ehjät ns. helpon elämän perheet, jotka tunnen, ovat oikeastikin juuri niin ihanan onnellisia kuin miltä ulospäin näyttää!! Kammottavaa, että joku saa täälläkin ilmeisesti tyydytystä ajattelemalla, että muillakin menisikin oikeasti huonosti :-/

kiitos kommentoijille, nyt vähän taas oman elämän " tuska" ja ns vaikeus helpotti!



ap

Voitit, ok.

tai uskosta? Nimittäin yleensä käy niin, että sen saa minkä haluaa, pitää vaan olla aika varovainen sen suhteen, mitä haluaa...