Lue keskustelun säännöt.
Onko joku katkaisuut välit äitiinsä aikuisena? Itsellä harkinnassa.
07.06.2007 |
Se ihminen ei osaa kuin loukata. Ikäni olen kuullut kuinka äiti on saanut minut ristiksensä ja " mene pois silmistäni" . Näitä kuuntelin joka viikko. Kaikki pyyntöni ovat aina saadet sen ihmisen huokailemaan. Olen tehnyt paljon töitä ollakseni lapsilleni hyvä ja rakastava ja hyväksyvä äiti vaikken sellaisesta ole mallia koskaan saanut.
Äiti on aina toistellut kuinka minusta ei tule mitään. Tuli kuitenkin paljon koulutetumpi ja sosiaalisesti menestyneempi vaikka hän onkin yrittänyt kaikkensa lannistaakseen.
Olen kuunnellut tällä viikolla taas sellaista aliarviointia ja mitätöintiä, että mietin kokonaan välien poikkaisemista. Itsetuntoni on aikuisena ihanan kumppanin ja itsetutkiskelun ja saavutusteni ansiosta noussut niin, että en enää usko siihen, mitä äitini minusta sanoo. Hän vain loukkaa. En suoraan sanoen tee hänellä enää mitään.
Lapsiani hän ei ole ikinä vähätellyt. Ei ole kuitenkaan lapsille sillä tavalla läheinen mummi kuin anoppi eli en ehkä tuottaisi lapsillekaan suurta tuskaa heittämällä hänet ulos elämästämme. Ajatus on hautunut pitkään. Onko jollain rohkaisevia kokemuksia?
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokonaan välien katkaisu tuntuu kohtuuttomalta.
Vanhempiaan ei todellakaan tarvitse loputtomasti ymmärtää ja ottaa vastaan heidän solvauksiaan. Jos koko lapsuutensa on äidilleen ollut vain riesa.. voi kun et ymmärrä millaista se on! Minun ystävälläni oli vähän samanlaista kuin ap:lla ja lisäksi äiti oli käynyt käsiksi. Yritin vuosia sanoa ystävälle, että päästäisi irti äidistään ja sitten kun päästi, on kuin uudestisyntynyt ja voi hengittää vapaasti! Joskus välien katkaisu on todella paikallaan. Vanhemmuus ei oikeuta ihan mihin vaan!
Samantyylistä halveksimista ja alas painamista hän on kokenut koko elämänsä ajan. Kun aloitimme yhteisen elämän, halveksunta siirtyi myös minuun. lapsien synnyttyä haukkuminen, ivaaminen ym. kohdistui myös lapsiin.
Nuorimman synnyttyä vuosi sitten katkaisimme välit kokonaan. Ja voit uskoa, että onni aukeni meidän perheelle!!!!! Ei tarvitse pahoittaa viikoittain mieltään toisen törkeistä kommenteista ja loukkauksista. Ja kun ei tehty mieliksi niin sitten alkoo marttyrointi " minä olen niin sairas kun te kiusaatte minua" jne. Jos kiusaamista on se että ei oteta häntä vastaan silloin kun meille ei oikeasti sovi tai sanotaan että oli typerää haukkua kolmevuotiasta 90 senttistä ja 14 kiloista lasta helvetin läskiksi niin sitten me varmaan kiusattiin sitä.
Mutta tosiaan, näillä tiedoin en varoittelis enkä miettis mitä tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on vainoharhainen, haukuu isääni syyttä minulle koko ajan, vähättelee saavutuksiani, on kateellinen ystävistäni, huutaa ja räyhää minkä kerkeää kaikesta, puuttuu elämääni.
Harkitsin välien katkaisua pitkään kunnes tajusin etten siihen pysty täysin. Ratkaisuna oli se, että näemme tosi harvoin ja tosi lyhyen aikaa. Siinä ajassa (tunti maksimi) äitini ei ehdi muuta kun kuulumiset kertoa, ei päästä sen pidemmälle. En joudu kuuntelemaan sitä p...tä mutta saan silti nähdä äitiäni. Voi kuulostaa aika typerälle, mutta toimii mulle....
En tiedä miten hirveä äitisi on, mutta mieti josko tällainen toimisi sinulle.
Olen itse miettinyt monet kerrat samaa. Äitini on monesti välit (yksipuolisesti) katkaissut ja syytänyt samalla käsittämättömiä solvauksia. Ja muutaman päivän päästä on kuin ei mitään olisikaan ollut...
Olen itse onneksi huomattavasti rauhallisempi ja vakaampi. Itsetuntoa on kasvattanut hyvin selviäminen - kaikesta huolimatta.
Kaiken olen niellyt. Osasyynä se, ettei äidillä ole oikein muita ihmisiä, jotka häntä ymmärtäisivät. Jos minäkin vielä suhteen katkaisen, ei jää oikein ketään jäljelle. Sukurasitteensa kullakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syyt ovat erilaisia kuin ap:llä, mutta halusin kuitenkin kommentoida sen verran, että mitä tahansa ei tarvitse sietää. Ei edes omilta vanhemmilta. Olen saanut mielenrauhani takaisin sen jälkeen, kun olen laittanut välit poikki, ja se on korvaamatonta.
Luulen, että äidille olen vain pahan olon purkamisen kohde. Miksi suostuisin siihen enää? Kiitos kommenteista. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asioihin,kun hänen solvauksien kuunteluun. Sinun ei tarvitse kuunnella moista edes omalta äidiltäsi. Se syö sinulta vain energiaa mikä sinun pitäisi suunnata omaan ja lastesi elämään.
Sanoisit suoraan tuon kaiken minkä kirjoitit tänne. Jos äitisi ei suhtaudu tilanteeseen vakavasti ja muuta käytöstään, niin sitten ota reilusti välimatkaa.