Lue keskustelun säännöt.
olenko huono äiti ? :/
07.06.2007 |
olemme juuri eronneet (6v avoliitto, josta käytännössä viimeiset pari vuotta olen ollut jo todella yksin, ilman lasta olisin lähtenyt ajat sitten).
Nyt minä muutan pois vanhasta kodista koska se on miehen oma. Muutan 25km päähän, vanhaan koti kaupunkiini jossa on sukuani ja vakituinen työni.
Tahtoisin tietysti lapsen luokseni asumaan, sitten pitäisi järjestää hänelle uusi hoitopaikka. Huolettaa miten siihen lapsi sopeutuisi, hän on 3 ja puoli vuotias.
Mies ei tule antamaan periksi, vaan aikoo saada lapsen pysymään luonaan.
Minäkin olen ajatellut, että kun isä on todella tärkeä myöskin lapselle, ja on hyvä isä, viettää paljon aikaa lapsenkanssa.
Että mitä jos lapsi jäisikin vanhaan kotiin isän kanssa, vanhaan hoitopaikkaan, tuttuun ympäristöön.
Tuntuu vaan niin pahalta pelkkä ajatus, elää arkea ilman omaa lasta, mutta yhtä vaikeaahan se olisi miehellekin jolle lapsi on kaikki kaikessa.
Todella raastava ja vaikea tilanne.
Ja se, että mut leimattaisiin huonoksi äidiksi sitten jos jättäisin lapsen.
omasta mielestä ajattelen lapsen parasta.
Enhän minä häviäisi hänen elämästäään.
Eikö voisi sopia, että kun minulla on vapaata/lomaa/viikonloppuja, lapsi olisi luonani.
Osallistuisin hankintoihin, koska olen hoitanut ne tähänkin asti.
Kertokaa mielipiteitä.
Kommentit (69)
olet kaikkea muuta kuin huono äiti, eikö se vasta ole todellista ja aitoa rakkautta lastasi kohtaan kun kykenet pistämään oman eroamisen tuskan sivuun ja ajattelemaan järkevästi mikä on LAPSELLE parasta :) tsemppiä vaikeaan tilanteeseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheenne kuulostaa ihanalta, ettekö mitenkään voisi saada asioita järjestykseen ettei tarvitsisi erota!! Ei ole liian myöhäistä! Tänäkin kesänä on Piekämäellä leiri, jossa on todella asiantuntevat vetäjät. Ajatelkaa edes. Miksi vetäistä kaikki vessanpytystä alas ja sekaisin? En ymmärrä, miksi ihnmiset ennen eroavat kuin mahksavat vähän ja hakevat apua? Tai enhän tiedä vaikka olisittekin jo hakeneet apua - oletteko? Miksi ihmeessä eroatte?
eroatte? Koittakaa selvittää ongelmanne!
kotona on pitkään ollut ahdistavaa olla.
minä olen avoin, iloinen, reipas ihminen.
mies on todella erakko, sulkeutunut, ei kosketa, ei suukota, ei halaa.
olen yrittänyt kaikkeni.
on käyty neuvolassa vuosi sitten.
saan aina kuulla että vika on minussa.
en saa mennä ystävienkanssa baariin, sellaista tekee vain huono äiti-miehen mielestä!
tosi harvoin olen käynyt, aina kotiin tullut ajoissa ja juominenkin on ihan hillittyä.
mun sukulaisten luo ei " tarvi" mennä, mies ei vaan halua, ei halua viettää iltaa vaikka pariskuntaporukalla.
hän siis käy töissä ja on kotona. Tai äitinsä luona.
tuntuu että vuosien myötä olen tullut surulliseksi, tylsäksi, ahdistuneeksi. Kun kotona yritän joskus hänelle jutella jotain kivaa, hän sanoo että " älä höpötä" tai menee vaan pois tai eleillään osoittaa että ei kiinnosta.
hän on todella omassa kuoressa, ja minä en voi sille mitään, olinpa lähellä tai kaukana.
tahtoisin että hän tapaisi ystäviä, kävisi harrastuksissa tms.
mutta hän ei halua mitään.
en ole tuntenut enää aikoihin häntä kohtaa mitään.
siinä syitä.
ja pari mun mielestä painavaa syytä on, että mies ei halua naimisiin eikä lisää lapsia, minä olen aina halunnut.
tuonkin meinasin hyväksyä ja yrittää elää perheenä kun sellainen kerta on. mutta ei ole hyvä olla.
kun viimenään sain päätöksen tehtyä ja asunnon haun laitettua alkuun, olin erittäin helpottunut.
tuntuu kuin joku taakka olisi tippunut harteilta, tai kivi sydämeltä.
karua, mutta totta.
ap
haen hellyyden pian jostain muualta jos häneltä sitä ei saa, ja hän kuulema ei pysty parempaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi ei kuulosta että kävisi täysillä.
Ota yhteyttä lastenvalvojaan, en usko että miehesi huoltajuuden saisi.
kirjoittaa on helpompi.
minulle kerran vihjaistiin ettei vaan mies olisi joku narsisti.
on saanut minut uskomaan ihan ihme asioita itsestäni ja kyllä, itsetunto on ollut aika pohjalla jossain vaiheessa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nuo musta kuulosta ylipääsemättömiltä asioilta. Sinä oot aika paljon yrittänyt sopeutua miehesi maailmaan, ja samalla olet unohtanut omat tarpeesi ja yrittänyt haudata niitä. Ei ihme, että ahdistaa.
Ulkopuolinen näkemys auttaisi varmasti suhteuttamaan kummankin tarpeita ja odotuksia ja löytämään sen kompromissin.
Täällä päin löytyy hyvin aikoja perheasiain neuvottelukeskuksessa.
Vierailija:
Miehesi ei kuulosta että kävisi täysillä.
Ota yhteyttä lastenvalvojaan, en usko että miehesi huoltajuuden saisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan ongelmien juuri on tuossa, ettette ole naimisissa ja sitoutuneet toisiinne sillä tasolla kuin kuuluisi. Sitoutunut ihminen tekee kaikkensa, jotta toinen on onnellinen.
Jos olisin sinä, kertoisin vielä kerran miehelle mitä haluan. Jos ei onnistu, en jättäisi lasta tuollaisen isän hoiviin. Miehelle asettaisin ainakin sen ehdoksi, että pohditaan tuota sitoutumista toiseen tunnetasolla, mennään naimisiin, hankitaan ulkopuolista apua (niissäkin on paljon eroa, kannattaa trakkaan miettiä).
Ja vielä vinkki, m onet m iehet ovat vähän miehesi kaltaisi jörriköitä, voi olla, ettei hän kovasti ole huonompi kuin muutkaan.
nyt niin ei ole, ei ole ollut aikoihin.
mies viis veisasi siitä mitä perheneuvolan tätit puhui, kotona sain taas kuulla olevani tyhmä.
mulla on niin alistettu ja lyttyyn tallattu olo :/
ja silti se sanoo että " ainahan tehdää niinkun sä haluut" , no eihän tehdä, mä en todellakaan hae riitaa koskaan, mutta ei me voida edes puhua, kun saan syyttelyä, vertailuita...
en sovi hänen muottiinsa.
toista ei voi muuttaa, itseään voi yrittää, mutta tuohon hänen suuntaan en enää halua.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaako näyttää rakkautta ja hellyyttä lapselle? Ja jos on noin erakoitunut, niin mitä tekisi lapsen kanssa kahdestaan ollessaan? Istuisivatko kahdestaan kotona...
Pahoitteluni, että ette ole perheenä onnellisia :(
Sitten oot vihdoin omakohtaisesti todennut, että toista ei tosiaankaan voi noin perusteellisesti muuttaa. Mutta onko ainoa ratkaisu tilanteeseen silloin toinen ääripää, että erotaan. Eikö siinä välillä pitäisi olla paljonkin niitä tilanteita, joissa hyväksytään toisen olemus ja opetellaan elämään sen kanssa. Siis ilman että toivotaan toisen muuttuvan ja ilman että yritetään itse muuttua samanlaiseksi kuin toinen on.
Toista ei voi muuttaa, vain itseä voi. Mutta jotenkin et anna minulle ollenkaan sellaista vaikutelmaa, että olisit vielä sisäistänyt tuon totuuden jälkimmäisen puolen. Nythän et halua muuttaa itseäsikään, vaan haluat suhteesta ulos, jotta voit elää muuttumattomana tästä eteenpäinkin.
Parusuhteessa ei voi elää, jos ei ole valmis kompromisseihin. Sitähän parisuhde on, että koko ajan on otettava huomioon toinen ihminen, ja samalla muistetaan omat tarpeet, ja ratkaisu löytyy jostain siltä väliltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehesi ainakaan mikään narsisti ole, kun kerran vain kotosalla viihtyy. Se ei kuulu narsistin luonteeseen. Enkä oikein ymmärrä tuota sinun ajatuksenkulkuasikaan. Kysyt ensin oletko huono äiti jos suostut siihen, että lapsesi saa jatkaa samassa asuinympäristössä. Muutama viesti jälkeenpäin ajattelen manipuloivasi lastenvalvojaa toiseen ratkaisuun näyttämällä näitä kirjoituksiasi.
Olen kovin väsynyt ja käyn hoidossa masennuksen vuoksi. Pienempi lapsista herättää monta kertaa yössä ja kärsin kovasti jatkuvasti lisääntyvästä univajeesta.
Hellyys ei jaksa kiinnostaa, seksistä puhumattakaan. Ainoa mikä kiinnostaa on se, että saisin joskus nukkua.
Jos mieheni nyt ilmoittaisi, että haluaa erota minusta, koska en enää jaa hellyyttä riittävästi, niin olisin järkyttynyt mieheni typeryydestä. Jos ihminen on uupunut, eikä siksi jaksa olla hellä toiselle, niin ei se heti tarkoita rakkauden loppumista eikä se myöskään tarkoita sitä, että tila on niin krooninen, ettei se ikinä mene ohi.
Mutta mullakin tätä masennusta oli ollut jo varmaan pari vuotta ennen kuin älyttiin hakea apua. Eli ei näitä häiriöitä ole aina niin helppo huomata. Jos miehesi on muuttunut siitä kun tapasitte, niin ehkä hänellä ei tosiaan ole kaikki kunnossa. Ehkä hoidolla kaikki voi muuttua paremmaksi.
Jos miehesi on aina ollut tuollainen, niin ihmettelen, miksi olet hänen kanssaan perheen perustanut, jos et kerran sovi hänen muottiinsa. Mutta siinä tapauksessa mieti joka päivä niitä juttuja, joihin hänessä ihastuit.
kerroin vaan, kun kysyitte syytä eroon, että mikä se on.
mies on hyvä isä, sitä en kiistä.
minä olen elänyt sen tahdon mukaan ja jättänyt menoni menemättä, harrastukseni harrastamatta, sukulaiset tapaamatta, juhlat juhlimatta, vieraat kutsumatta!
hiljaa hyväksyen sen, että mitään ei tarvitse tehdä eikä minnekään tarvitse mennä.
voin sanoa suoraan lastenvalvojalle, että minusta tuntuu että lapsen olisi hyvä isän luona tutussa paikassa, jos vaan saisin sitten usein hänet luokseni.
mutta ei ole syytä, miksen minä saisi häntä luokseni.
ap
Mutta kertomasi perusteella ihmettelen, miten kevein perustein ihmiset nykyään eroavat. Joten en ihmettele, että kesküstelu ajautui sivuraiteelle.
olen ehdottanut miehelle jotain yhdessä tekemistä...turhaan.
en ole huutanut ja meuhkannut, vaan varovasti kysynyt.
koittanut kysellä onko jotain huolia. antanut hänelle omaa tilaa.
näen onnellisia pareja jotka käy yhdessä kävelyllä, olen kateellinen heille.
tuttavat reissaa mökillä tms. kutsuu sinne, mutta eihän me mennä kun ei mies tahdo.
että en mä kyllä oikeesti mun mielestä ole se paha, ei ole mieskään, hän vaan on mikä on ja me ei sitten sovita elämään yhdessä, en tahdo tuottaa hänelle pahaa mieltä sillä että käyn lenkillä, ystävienkanssa joskus jossain, kaupungilla....
haluaisin reissatakin joskus sukulaisten luokse.
olen tottunut että ympärillä on elämää.
mutta kyllä minusta on ihanaa olla kotonakin, toisen kainalossa.
jos vaan olisi se kainalo...
ap
ja taistelisin veriseen oikeustaisteluun saakka...
Jos pystyt jättämään lapsen isälle, ei sekään ole paha asia. Ei se lapsi mene siitä pilalle.