Lue keskustelun säännöt.
olenko huono äiti ? :/
07.06.2007 |
olemme juuri eronneet (6v avoliitto, josta käytännössä viimeiset pari vuotta olen ollut jo todella yksin, ilman lasta olisin lähtenyt ajat sitten).
Nyt minä muutan pois vanhasta kodista koska se on miehen oma. Muutan 25km päähän, vanhaan koti kaupunkiini jossa on sukuani ja vakituinen työni.
Tahtoisin tietysti lapsen luokseni asumaan, sitten pitäisi järjestää hänelle uusi hoitopaikka. Huolettaa miten siihen lapsi sopeutuisi, hän on 3 ja puoli vuotias.
Mies ei tule antamaan periksi, vaan aikoo saada lapsen pysymään luonaan.
Minäkin olen ajatellut, että kun isä on todella tärkeä myöskin lapselle, ja on hyvä isä, viettää paljon aikaa lapsenkanssa.
Että mitä jos lapsi jäisikin vanhaan kotiin isän kanssa, vanhaan hoitopaikkaan, tuttuun ympäristöön.
Tuntuu vaan niin pahalta pelkkä ajatus, elää arkea ilman omaa lasta, mutta yhtä vaikeaahan se olisi miehellekin jolle lapsi on kaikki kaikessa.
Todella raastava ja vaikea tilanne.
Ja se, että mut leimattaisiin huonoksi äidiksi sitten jos jättäisin lapsen.
omasta mielestä ajattelen lapsen parasta.
Enhän minä häviäisi hänen elämästäään.
Eikö voisi sopia, että kun minulla on vapaata/lomaa/viikonloppuja, lapsi olisi luonani.
Osallistuisin hankintoihin, koska olen hoitanut ne tähänkin asti.
Kertokaa mielipiteitä.
Kommentit (69)
Mulla on ystävä, jonka nykyinen miesystävä on hyvin paljon ap:n miehen kaltainen. Tuo on varmaan joku omanlaisensa ihmistyyppi. Monta kertaa ystäväni on itkenyt tuota miehen kummallisuutta. Nainen yrittää sopeutua, olla hiljaa, tukahduttaen todellisen itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet alistunut liian pitkaan miehesi tahtoon. Mies kuulostaa manipuloivalta ja sina olet ollut hyva manipuloitava. Vakka on kantensa valinnut. Niin se monesti menee parisuhteissa.
HIENOA, etta olet herannyt. Et saa pilata omaa elamaasi taman miehen kanssa. Olet jo niin kauan yrittanyt vain miellyttaa. ONKO MIES VAKIVALTAINEN tai uhkaako vakivallalla jos lahdet sukulaisiin tai muualle? Etteko voi menna kahdestaan lapsen kanssa? Mita mies voi tehda muuta kuin pahoittaa mielensa jos lahdet? SInun taytyy riuhtaista itsesi irti, mutta ei valttamatta erota. Mita jos ihan suhteen sisalla otat uuden strategian kayttoon ja katsot mita tapahtuu.
Kuulostaa kamalalta jos joudut eroamaan lapsestasi. Luulen, etta lapsen olisi parempi sinun kanssasi. Isan kanssa elamanpiiri olisi han ja hanen aitinsa. Kuulostaa ikavalta.
Onko isa hella lapselle? Halaileeko?
kiitos että tämä on herättänyt keskustelua!
jos lähtisin lapsenkanssa sukulaisiin, kuten pääsiäisenä tein, lähdin äitini ja siskojeni kanssa 500km päähän.
mies murjotti. hän ei tykkää äidistäni.
sekin on ollut suuri ongelma suhteessamme, hän vaan ei hyväksy äitini tapaa elää, joka on ihan normaali!!!!
mies on kyllä ottanut joskus tosi rajusti kiinni käsistä minua, on tullut mustelmia, siitä on aikaa, mutta olen ollut itse ärsyttävä. tuo on vaikea ottaa puheeksi :(
äitini ei koskaan ole puuttunut elämäämme millään tapaa.
mutta sivusta on katsonut ja nyt kun kerroin tilanteen, oli helpottunut.
jos olen ehdottanut joskus että mentäis miehenkanssa ulos, lapsi menisi mun äidille hoitoon, niin se ei käy. minä en käsitä miksi mies vastustaa niin kamalasti lapsen oloa mummilla.
miehen äidillä saa olla vaikka kuinka paljon.
näitä ajatuksia on ollut mulla, olen työntänyt ne vaan pois, ajatellut että kuvittelen vaan että asiat on noin huonosti.
MIES MANIPULOI SINUA ja ajatuksiasi ja elat pelossa. Nyt haet keskusteluapua jostain ja kerrot suoraan mika tilanne on. TEIDAN TILANNE EI OLE NORMAALI. Mies kuulostaa vakivaltaiselta. Jos mustelmia tulee niin kyse ei ole kovin kevyesta kiinnipitamisesta.
Sinun pitaa nyt alkaa tekemaan itsellesi mukavia asioita ja kertoa ystavillesi asioiden todellinen tila. Jos kavereiden ja sukulaisten luona kayminen aiheuttaa pelkastaan murjottamista niin kesta se. Lapsi tarvitsee muitakin sukulaisia kuin teidat ja 1 mummon.
TAISTELE, etta saat lapsen itsellesi. 3-vuotias sopeutuu kylla. Mies ei kuulosta kovin hyvalta.
hoitoon 26. Sähän oot ihan sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja pitääkö täällä aina jonkun ilkeillä :/
ap
Ihan sillä perusteella, että 26 koettaa tehdä miehestäsi pahoinpitelijää jonkun typeräm mustelman takia ja kehoittaa TAISTELEMAAN lapsesi puolesta ja vauhkoaa muutenkin. Lapselle nyt ei ainakaan ole hyväksi jos nostatat tuollaisen talvisodan hengen. Se alkuperäinen ajatuksesi, että lapsi selviäisi erostanne mahdollisimman vähäisin muutoksin kuulosti mielestäni kypsältä tavalta kohdata syntynyt tilanne. Ei siltä, että olsit huono äiti, vaan ihan päinvastoin.
27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voisi jättää lastani. Lomat, viikonloput, vapaat on vain muutamia päiviä.
Ajattele miltä lapsesta tuntuu jos muutat pois? ilman häntä?
sanokaa mitä sanotte, mutta minun mielestäni äiti on pienelle lapselle maailman tärkein ihminen.
Ärsyttää noi kommentit että nykyään erotaan liian hepposin perustein!!! Jos ihmisellä on paha olla suhteessa niin miksi hemmetissä pitäisi jatkaa. Jos tuntuu että parempi olisi olla yksin tai jonkun toisen kanssa niin eikö sillon ole jo päivänselvä asia ettei suhteessa jatkaminen enää kannata. Lasten takia ei todellakaan kannata jäädä suhteeseen, lapset siitä kärsii ja koko perhe.
Itse erosin kun tunsin lähes samallalailla kun ap, alku oli vaikea mutta nyt on jo hyvä olo. Minä voin paremmin ja lapset voivat paremmin. Minullakin kävi mielessä että lapset jäisivät miehen luokse tuttuun kotiin, mutta loppujenlopuksi parempi oli että lapset tulivat minun luokseni asumaan uudelle paikkakunnalle. Lapset kyllä sopeutuu muuttoon/tilanteeseen.
Kannattaa miettiä kumpi pystyy loppujen lopuksi tarjomaan lapselle paremman ympäristön ja kodin ja sitä aikaa. Meillä mies teki pitkää päivää ja minä olin kotiäitinä joten uskon että pystyin/pystyn tarjoamaan lapsille enemmän kun mieheni. Enemmän aikaa ja enemmän mahdollisuuksia. Hyvin on mennyt ja lapset ovat tyytyväisiä. Isänsä luona vierailevat paljon ja ikävöineet eivät ole kun ihan alussa. Paljon puhuvat isänsä kanssa puhelimessa ja itse pyrin täällä puhumaan isästään heille joka päivä joten eivät häntä pääse unohtamaan. Meillä on yhteishuoltajuus ja isä hoitaa lapsiaan n. 10päivää kuukaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pääsittekö sopuun keskenänne vai auttoiko joku ?
Jos mielipiteet eivat miellyta, sen voi sanoa kauniimminkin =)
Musta tilanne ei kuitenkaan vaikuta hyvalta jos toisella osapuolella on niin paljon valtaa, etta kutistaa toisen osapuolen elamaa. Tunnen ihmisia, jotka ovat talla hetkella tai ovat olleet vastaavassa tilanteessa. Eraskin syo masennuslaakkeita ja vahattelee miehen vakivaltaista kaytosta.
Minua jai vaivaamaan se, etta pelkan mokotyksen takia ap jattaisi tekematta itselleen tarkeita asioita ja tapaamatta sukulaisia ja ystavia.
Pida ap itsestasi huoli ja nauti elamasta. VOIMIA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päästiin sopuun. Lastenvalvojalla tietysti sovittiin lastenhuoltajuus ja niissä asioissa olimme samoilla linjoilla. Toki mies heti erosta kuultuaan suutuspäissään lateli kaikkea että haluaa lapset itselleen jne, mutta pitkien keskustelujen jälkeen pääsimme yhteisymmärrykseen ja mies ymmärsi sen että lasten parempi olla äitinsä lähellä suurinosa ajasta.
Olemme exän kanssa ihan kohtuullisissa väleissä ja pystymme istumaan samassa kahvipyödässä ja juttelemaan kuulumisia. Toki tässä on ollut ongelmiakin kun uudet kumppanit astuneet kuvioihin mukaan jne. mutta molemmat ymmärrämme sen ettei yhteishuolajuus oikein onnistu jos sodassa olemme. Keskustelua keskustelua ja joustamista niin nyt on ollut tässä jo ihan hyvä olla kaikkien. Vihan tunteita tietysti liittyy aina eroon ja pettymyksiä, itkua ja katumusta, mutta itse tosiaan voin nyt hyvin ja uskon että lapsetkin voivat paremmin kun äiti on huomattavasti pirteämpi ja hyväntuulisempi kun sillon parisuhteessa.
Vierailija:
pääsittekö sopuun keskenänne vai auttoiko joku ?
mutta hei comooon ap, lapsi on VASTA 3,5 VUOTIAS! Vielähän se asuu kotona vaikka 6 kertaa pitempään mitä tähän mennessä on elänyt. Ja hyvin harva lapsi asuu samassa talossa kehdosta hautaan ja käy koko ajan samaa päiväkotia. Mitäpä jos miehesi päättääkin muuttaa vuoden kuluttua, ja sitten lapsella joka tapauksessa muuttuu päiväkoti??
Ehkä sulla on siellä muut syyt taustalla, ja voivat olla ihan oikeita syitä. Mutta tuo nyt on maailman huonoin syy, siis ihan oikeesti, että et haluaisi vaihtaa lapsen päiväkotia!
Otetaas pieni gallup, kuinka monessa hoitopaikassa av-mammojen lapset ovat olleet? Meidän lapset ehti olla 5 hoitopaikassa ennen kouluun menoa. Ja vaan 1 krt muutettiin, mutta sitten tuli muita elämänmuutoksia ja juttuja, joiden takia hoitopaikat vaihtui (mm. alkoholisti pph).
Lapset on joustavia. Se on klisee, mutta totta. Miehesi aikoi riitauttaa huoltajuuden. OK, onneksi Suomi on vielä sen verta epätasa-arvoinen maa, että kyllä äiti lapsen saa jos oikeesti haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herää pahvi, kyseessä on lapsesi onnellinen ja iloinen lapsuus!! Nyt nappaat muksun kainaloon ja lähdette tiehenne tuollaisen yrmyn talosta! Koeta nyt vähän herätellä leijonaemon viettejäsi lapsesi puolustamiseen, vaikka itseäsi et olekaan uskaltanut ja osannut puolustaa miehen henkiseltä painostukselta!
Miksi kuvittelet, että lapsellasi olisi siellä parempi elää kuin sinulla?
Anna lapsellesi iloinen ja hauska lapsuus. Lapsesi paikka on sinun luonasi.
ettei käy kuten madelle tai paulalle!
Kirjoitusksesi perusteella tuli aika voimakas fiilis siitä, että miehesi on masentunut. Voisiko mitenkään olla mahdollista, että hän olisi motivoinut hakemaan hoitoa itselleen? Voisittehan toki asua asumuserossakin vähän aikaa ja katsoa mitä tapahtuu jos miehesi saa apua esim. terapiasta tai lääkkeistä ja tietysti pariterapiaakin tässä tapauksessa tarvitaan, mutta en tiedä onnistuuko se paremmin vasta kun miehesi on kunnossa.
Jos et sinä kerran nyt saa tavata sukulaisiasi, ei mies anna ehkä lapsesi sinua enää tavata. Tai ainakin syyllistää lastasi siitä samalla tavalla, kuin sinua nyt. Näin ainakin voisin kuvitella, koska luultavasti miehesi ei osaa sitä manipulointia lopettaa.
sorry luin aluksi vähän hyppien ja nyt luin koko ketjun.
Hmm, miehesi voi tietysti olla masentunut, mutta kuulostaa kyllä sille, että hänellä saattaa olla muitakin ongelmia. -> en jättäisi lasta isälle - vähintään 50/50.
avoliitossa siis ollaan oltu, kun ei häistä voi edes puhua tai mies ahdistuu, silti haluaa pitää perheen koossa.
eroa yritimme jo reilu vuosi sitten, silloin hän puhui minut takaisin. sen jälkeen käytiin neuvolassakin.
minulla ei ole mitään halua enää yrittää, ei ole tunteita!
ja onko se oikein, että mä en edes uskaltaisi mainita miehelle jos ajattelisin vaikka hakea kouluun. hänhän jo mollasi äitini kun hän opiskeli aikuisena uuden ammatin. kuulema lapsena on koulut käyty.