Lue keskustelun säännöt.
olenko huono äiti ? :/
07.06.2007 |
olemme juuri eronneet (6v avoliitto, josta käytännössä viimeiset pari vuotta olen ollut jo todella yksin, ilman lasta olisin lähtenyt ajat sitten).
Nyt minä muutan pois vanhasta kodista koska se on miehen oma. Muutan 25km päähän, vanhaan koti kaupunkiini jossa on sukuani ja vakituinen työni.
Tahtoisin tietysti lapsen luokseni asumaan, sitten pitäisi järjestää hänelle uusi hoitopaikka. Huolettaa miten siihen lapsi sopeutuisi, hän on 3 ja puoli vuotias.
Mies ei tule antamaan periksi, vaan aikoo saada lapsen pysymään luonaan.
Minäkin olen ajatellut, että kun isä on todella tärkeä myöskin lapselle, ja on hyvä isä, viettää paljon aikaa lapsenkanssa.
Että mitä jos lapsi jäisikin vanhaan kotiin isän kanssa, vanhaan hoitopaikkaan, tuttuun ympäristöön.
Tuntuu vaan niin pahalta pelkkä ajatus, elää arkea ilman omaa lasta, mutta yhtä vaikeaahan se olisi miehellekin jolle lapsi on kaikki kaikessa.
Todella raastava ja vaikea tilanne.
Ja se, että mut leimattaisiin huonoksi äidiksi sitten jos jättäisin lapsen.
omasta mielestä ajattelen lapsen parasta.
Enhän minä häviäisi hänen elämästäään.
Eikö voisi sopia, että kun minulla on vapaata/lomaa/viikonloppuja, lapsi olisi luonani.
Osallistuisin hankintoihin, koska olen hoitanut ne tähänkin asti.
Kertokaa mielipiteitä.
Kommentit (69)
julkisesti kertoilla asioita. Jos uskallat antaa vaikka meiliosoitteen, niin voisin kirjottaa sinulle omasta tilanteestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ärsyttää noi kommentit että nykyään erotaan liian hepposin perustein!!! Jos ihmisellä on paha olla suhteessa niin miksi hemmetissä pitäisi jatkaa. Jos tuntuu että parempi olisi olla yksin tai jonkun toisen kanssa niin eikö sillon ole jo päivänselvä asia ettei suhteessa jatkaminen enää kannata..
Jos suhteessa on paha olla, niin onko ensimmäinen toimenpide sun mielestä todellakin ero? Ettei sun mielestä kannata selvittää sitä tilannetta, joka sen pahan olon aiheuttaa?
Jos ihmisellä on paha olla suhteessa, niin se paha olo pitää hoitaa pois ja jatkaa suhdetta sen jälkeen hyvässä olossa. Se on päivänselvä asia.
Ensimmäinen toimenpide ei ole todellakaan ero, mutta niinkun ap:n tapauksessa kuin myös minun tapauksessa asiaa on puitu jo vuosia. Mekin yritimme exän kanssa parantaa tilannetta ja itse kävin jopa terapiassa, mutta muutosta ei suhteeseen silti tullut. Molemmat olivat tavallaan luovuttaneet jo.
Aina ei löydy syytä miksi kaksi ihmistä erkanee ja ei löydä enää yhteistäsäveltä. Minulla ja exälläni oli ihan hyvä olla yhdessä välillä, mutta sisäisesti olin jo luovuttanut ja suhteemme kuollut. Ei siinä enää ollut mitään tehtävissä ja halusin pois sieltä.
-31-
Vierailija:
Vierailija:
Ärsyttää noi kommentit että nykyään erotaan liian hepposin perustein!!! Jos ihmisellä on paha olla suhteessa niin miksi hemmetissä pitäisi jatkaa. Jos tuntuu että parempi olisi olla yksin tai jonkun toisen kanssa niin eikö sillon ole jo päivänselvä asia ettei suhteessa jatkaminen enää kannata..Jos suhteessa on paha olla, niin onko ensimmäinen toimenpide sun mielestä todellakin ero? Ettei sun mielestä kannata selvittää sitä tilannetta, joka sen pahan olon aiheuttaa?
Jos ihmisellä on paha olla suhteessa, niin se paha olo pitää hoitaa pois ja jatkaa suhdetta sen jälkeen hyvässä olossa. Se on päivänselvä asia.
Väittää, että mies ei tykkää että hän käy missään. Kuitenkin reissaa pääsiäisenä ilman miestä jonnekin 500 kilometrin päähän ja käy baareissakin.
Jospa mies on perheihminen ja ap. on sellainen, että pitäisi koko ajan olla menossa. Miksi perheellsisen pitäisi enää vähän välita tavata ystäviään tai käydä jossain baareissa. Eikö perhe ole nimenomaan sitoutumista.
Eli en ajattele, että automaattisesti ap:n mies on enemmän syyllinen kuin ap itse. Ap:han itse sanoi, että perheneuvolassa häntä vain syyllistettiin. Mutta omasta mielestään hänessä ei ole mitään vikaa. Aikamoinen ristiriita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat aika aralta ja anteeksi vain saamattomalta. Onko sinulla selkärankaa olemassakaan? Mitä sitten jos mies mököttää? Anna mukottaa vaan rauhassa: kyllä sitä joka avioliitossa on mukotuksia ja mökötyksiä ja harvoinpa kahden ihmisen halut aina täsmää. Jos haluat mennä äidillesi, mene. Jos on juhlat, mene. Jääköön mies mököttämään. Kuulostaa siltä, että olet itse omaa saamattomuuttasi, jota ilmeisesti kutsut kiltteydeksi saanut avoliittosi tuohon tilaan. Mieheenkin voi tulla vähän virtaa siitä, kun on jotain vastusta. En itse kestäisi sinun kaltaistasi seuraa, joka tyytyy mihin vaan ja lopulta vaan luovuttaa ja lähtee pois. Ärrrrsyttävä olet!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! GRRR!!
Jos mies ei halua baareihin niin ei se tarkoita sitä etteikö nainen voisi käydä sillontällön. Ihmiset on erillaisia ei menevää ihmistä voi kahlita sillon se ahdistuu.
Itsekkin haluan elämää ympärilleni. Suurinmman osan ajasta olen kotona lasten kanssa, mutta näin kesäisin alkaa mieli tekee välillä kavereiden kanssa terassille ja baanalle. Miten se vaikuttaa äitiyteeni, ei mitenkään! Jotkut juoksee harrastuksissa, minä käyn välillä tuulettumassa baanalla jotta jaksan taas olla kotona lasteni lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
antaa kuvan, että hänen miehensä on ihmishirviö, kun ei anna apn juosta baareissa, vaikka ap juo vain kohtuullisesti. (Näkisi senkin)
Ja jospa apn äidissä on ihan oikeasti jotain vikaa. Miksi ap. ryntää jonnekin 500 kilometrin päähän äitinsä ja siskonsa kanssa pääsiäisenä jättäen miehensä kotiin, miksi ap. on näin riippuvainen äidistään ja siskostaan.
Ei ihme,että Suomessa on paljon katkeroituneita miehiä, kun naiset jyräävät vaikka millaisilla valheilla ja manipuloinnilla huoltajuuden itselleen. Tässäkin tapauksessa tämä ap. on jo päättänyt erota ja yrittää nyt täältä kaivaa tuolla uhrimentaliteetillaan helposti manipuloitavissa olevan naisverkoston tukea sille, että miehensä on täysin kelvoton ja että lapsen huoltajuus kuuluukin oikeasti kokonaan hänelle.
Jos mies ei tykkää, että vaimo käy baareissa, niin mies on silloin epäilemättä masentunut psykopaatti ja kelvoton huoltajaksi.
tuo kaikki kuulostaa niin kovin tutulta :`(
Vierailija:
kotona on pitkään ollut ahdistavaa olla.
minä olen avoin, iloinen, reipas ihminen.
mies on todella erakko, sulkeutunut, ei kosketa, ei suukota, ei halaa.
olen yrittänyt kaikkeni.
on käyty neuvolassa vuosi sitten.
saan aina kuulla että vika on minussa.
en saa mennä ystävienkanssa baariin, sellaista tekee vain huono äiti-miehen mielestä!
tosi harvoin olen käynyt, aina kotiin tullut ajoissa ja juominenkin on ihan hillittyä.
mun sukulaisten luo ei " tarvi" mennä, mies ei vaan halua, ei halua viettää iltaa vaikka pariskuntaporukalla.
hän siis käy töissä ja on kotona. Tai äitinsä luona.
tuntuu että vuosien myötä olen tullut surulliseksi, tylsäksi, ahdistuneeksi. Kun kotona yritän joskus hänelle jutella jotain kivaa, hän sanoo että " älä höpötä" tai menee vaan pois tai eleillään osoittaa että ei kiinnosta.
hän on todella omassa kuoressa, ja minä en voi sille mitään, olinpa lähellä tai kaukana.
tahtoisin että hän tapaisi ystäviä, kävisi harrastuksissa tms.
mutta hän ei halua mitään.
en ole tuntenut enää aikoihin häntä kohtaa mitään.
siinä syitä.
ja pari mun mielestä painavaa syytä on, että mies ei halua naimisiin eikä lisää lapsia, minä olen aina halunnut.
tuonkin meinasin hyväksyä ja yrittää elää perheenä kun sellainen kerta on. mutta ei ole hyvä olla.
kun viimenään sain päätöksen tehtyä ja asunnon haun laitettua alkuun, olin erittäin helpottunut.
tuntuu kuin joku taakka olisi tippunut harteilta, tai kivi sydämeltä.
karua, mutta totta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olet ap saanut. Mutta tosiaan, miehesi kuulostaa ehkä hieman alavireiseltä(masentuneelta) ja miksi haluat erossa jättää lapsesi miehelle. Ei päivähoito voi olla syy. (minun 1,5 vuotiaalla jo toinen paikka). Onko tosiaan muita syitä? Oletko itse niin kyllästynyt perheeseesi? Mieti vielä kerran. Ei erossa ole tässä tapauksessa mitään vikaa, mutta pidä lapsesi, sopikaa vaikka yhteishuoltajuudesta. Kerää voimia, äläkä juokse yksin karkuun, vaikka helpointa se olisikin. Toivon sulle ja lapsellesi kaikkea hyvää!
Ei apn totuus ole ainoa totuus. Mistä te tiedätte mikä on totuus, ap kertoo vain oman versionsa ja te olette valmiitaa lyttäämään apn miehen ties mihin psykopaattikerhoon.
On siinä ristiriitaa, kun ensin kyselee onko huono äiti, kun aikoo jättää lapsensa miehelle ja sitten kohta jo kyselee olisiko apua, jos hän tulostaisi näitä tekstejä, jos niistä saisi apua lapsen huoltajuuden saamisessa itselleen.
Ja apn teksteistä ymmärtää selvästi, että ei mies estä häntä menemästä mihinkään, ei vain pidä siitä. Itse olen sellainen ihminen, että minuakin kismittäisi jos puolisoni olisi koko ajan huitelemassa ties missä.
Vain ulkopuolinen taho, joka näkee molempien puolen asiassa, sekä apn, että apn miehen, voi heitä auttaa. Ei ole olemassa yhtä syyllistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juttuhan on niin että olen kyllästynyt riitelemään miehenkanssa.
pelkään etten saisi lasta, vaikkei siihen ole mitään syytä.
mä en todellakaan ole mikään bilehile idiootti aina menossa.
ja kyllä, mies kieltää menemästä! olisin lähtenyt työporukankanssa tallinan päiväristeilylle, mies sanoi että et lähde.
miksi? no siksi että et vaan lähde sinne.
no en sitten lähtenyt. ei siinä mitään.
Minun mielestä normaalissa suhteessa puolisot voi jutella kuin kaverit, nauraa yhdessä, halailla, käydä ulkona, mennä omia menojaan.
eikä siitä tarvi vetää herneitä nenään kenenkään.
aion taistella asiasta!
mielessä vaan oli se vaihtoehto ensimmäisenä JOS lapsi jäisi isälleen.
onhan siinä puolensa.
mies juuri puhui mulle puhelimessa äsken, että en voi olla niin julma että vien lapsen pois omasta kodistaan ja pois tutusta hoitopaikasta.
eli niinpä aikoo taistella hänkin.
sitä mä en oikeen enää jaksa, että kaikki kyselee, miksi te eroatte. kun ette te ole olleet näkemässä meidän elämää...
ette voi arvostella noin vaan.
ap
Sanovat että yhdessä on oltava lasten takia ihan loppuun asti ellei mies ole narkkari, väkivaltainen tai alkoholisti. Henkinen väkivalta, kylmyys, tunteettomuus, tyhjyys on täysin verrattavissa esim. fyysiseen väkivaltaan, se tappaa ihmista sisältä päin pikkuhiljaa ja siinä menee itseluottamus ja lopulta masentuu. Miksi ihmeessä pitäis elää tyhjässä ja tunteettomassa suhteessa?
Voitteko todella väittää että lasten on parempi olla ehjässä perheessä jossa vanhemmat eivät toisistaan välitä vai " perheessä" jossa lapsella on kaksi kotia ja jossa vanhempi on onnellinen ja tyytyväinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinä et saa jättää lastasi miehelle. Vaikuttaa todella empatiakyvyttömältä kasvattajalta. Ei ole lapselle hyvä kasvuympäristö tuollainen. Haluatko että lapsestasi tulee miehesi kaltainen?
joka jatkuu yrityksista huolimatta aina vaan, ei tiedä mitä se on.
sitä ei voi tietää mitä lapsesta tulee...
mä vaan olen niin väsynyt. en haluaisi taistella. mutta ei voi luovuttaakaan. katuisin varmaan kyllä jos jättäisin lapsen miehelle. tää on hirveen vaikea asia :/
Vierailija:
sinä et saa jättää lastasi miehelle. Vaikuttaa todella empatiakyvyttömältä kasvattajalta. Ei ole lapselle hyvä kasvuympäristö tuollainen. Haluatko että lapsestasi tulee miehesi kaltainen?
En ikinä voisi kuvitella elämää ilman 3v poikaani, tai että näkisin vain silloin tällöin. Ei, haluan elää arkea lapseni kanssa.
Ikävää on tosiaan se, että teillä taitaa mennä taisteluksi, kumpikaan ei halua luopua lapsesta. Sinä olet ap kuitenkin äiti, se on paras valtti. Joten pidä puolesi! Älä anna miehen jyrätä sinua!
Mun tekis mieli ottaa sua hartioista kiinni ja ravistella! Noin pieni lapsi sopeutuu todella nopeasti uuteen hoitopaikkaan ja kotiin. Miehesi ei todellakaan kuulosta ihmiseltä, joka pystyy kasvattamaan lapsestas normaalin.
Sinun miehesi on kuin minä. Minullakaan ei menojalka vipata, ei ole tarve käydä baareissa eikä tarvetta viettää toisten pariskuntien kanssa aikaa, vaan viettää ihan vain perhe-elämää. Ei ole tarve paeta mihinkään.
Teidän pitäisi ihan oikeasti mennä johonkin parisuhdeneuvontaan. Nyt kuulostaa tosiaan siltä, että ajattelet että sinä olet se uhri ja miehesi automaattisesti syyllinen. Neuvonnassa saisitte kumpikin vähän ulkopuolista perspektiiviä tilanteeseenne.