Englannin sanoja, joita harvat suomalaiset osaavat ääntää oikein!
Kommentit (81)
Aivan sama montako suonalaista sanaa britit osaa lausua oikein, asutaan vuosikymmeniä suomessa ja britti sanoo kitos, hyva päivää.
Vierailija kirjoitti:
Gloucestershire
Leicester, Gloucester, Worcester... Monet -cesterit tosiaan ovat usein hukassa. 😊
Toki noissa on erityissäännöt.
Vierailija kirjoitti:
Little. Ei vaan suu taivu tuon ääntämiseen oikein. Tiedän miten se äännetään mutta ei vaan onnistu.
Jenkeissä monesti t-kirjain äännetään d-kirjaimena. Englannissa usein suhahtavalla t:llä.
Eli voit ääntää little sanan kutakuinkin näin: lid-döl.
Ö ei oo ihan ö, mutta sinne päin siis.
Myös metalli sanan voi ääntää d:llä. Eli metall äännetään medal
Vierailija kirjoitti:
Aivan sama montako suonalaista sanaa britit osaa lausua oikein, asutaan vuosikymmeniä suomessa ja britti sanoo kitos, hyva päivää.
:D
Vierailija kirjoitti:
Greenwich Grinitsh
Grenitch, ei grinitch.
Vierailija kirjoitti:
Birmingham Böömingäm
Bööming'm. Ei ole äätä välissä.
Paikat: Bournemouth, Haworth, Linton-on-Ouse, Marylebone
Nimet: Lowden, Walliams jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisille oikean painotuksen löytäminen on usein hankalaa. Esim electricity, photographer, tai jo mainittu vocabulary.
Ehkä siksi, koska sitä ei koskaan koulussa varsinaisesti ole edes opetettu.
Pitäis olla oppikirjoissa merkinnät, missä kohtaa sanapaino tai minitauko on.
Ruotsin kielessä myös pitäis olla merkintä niiden vokaalien kohdalla, jotka lausutaan tuplavokaalina.
No itse asiassa se varmaankin johtuu siitä, että Suomen kielessä sanojen painotus on aina ensimmäisellä tavulla. Äidinkielekseen suomen oppineen on usein hyvin vaikea sisäistää sitä, että painotus vaihtelee. Ihan kuten muistakin kielistä tahtoo tulla aksenttia, meillä se on mm. tällainen (eikä siinä ole mitään pahaa).
Vierailija kirjoitti:
Soldier
souldschöö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisille oikean painotuksen löytäminen on usein hankalaa. Esim electricity, photographer, tai jo mainittu vocabulary.
Ehkä siksi, koska sitä ei koskaan koulussa varsinaisesti ole edes opetettu.
Pitäis olla oppikirjoissa merkinnät, missä kohtaa sanapaino tai minitauko on.
Ruotsin kielessä myös pitäis olla merkintä niiden vokaalien kohdalla, jotka lausutaan tuplavokaalina.
No itse asiassa se varmaankin johtuu siitä, että Suomen kielessä sanojen painotus on aina ensimmäisellä tavulla. Äidinkielekseen suomen oppineen on usein hyvin vaikea sisäistää sitä, että painotus vaihtelee. Ihan kuten muistakin kielistä tahtoo tulla aksenttia, meillä se on mm. tällainen (eikä siinä ole mitään pahaa).
Kyllä. Ranskassa paino on usein lopussa. Italiassa se on useimmiten toka vikalla tavulla. Venäjässä paino voi olla missä kohtaa sanaa tahansa. Tämän takia on tärkeää kuunnella erittäin paljon natiivien puhetta opiskellessaan kieltä ja sehän onnistuu netin ansiosta.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisille oikean painotuksen löytäminen on usein hankalaa. Esim electricity, photographer, tai jo mainittu vocabulary.
Hyvä nyrkkisääntö on, että jos sanassa on kolme tavua, niin paino yleensä on toisella tavulla. Neljän tavun kohdalla variaatiota on enemmän, mutta useimmiten taitaa siinäkin olla toisella.
Fun fact: Amazon Alexa ymmärtää nimekseen kun sitä kutsuu nimellä "Leksa".
Lichen on sana, joka pitää kuulla kerran, ennen kuin voi edes kuvitella ääntävänsä.
Pöljiä nämä kielet, missä ei kirjoiteta niin kuin puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Little. Ei vaan suu taivu tuon ääntämiseen oikein. Tiedän miten se äännetään mutta ei vaan onnistu.
Jenkeissä monesti t-kirjain äännetään d-kirjaimena. Englannissa usein suhahtavalla t:llä.
Eli voit ääntää little sanan kutakuinkin näin: lid-döl.
Ö ei oo ihan ö, mutta sinne päin siis.
Myös metalli sanan voi ääntää d:llä. Eli metall äännetään medal
Ei tuossa mitään vokaalia enää e:n jälkeen ole.
Joko lit'l tai lidl on lähellä, aksentista riippuen.
Itse sanon lit, ja loppuun sellainen tuplaveen ja o/u :n väliin tuleva äänne, jolle en osaa kirjoitettua merkkiä antaa. Joskus nielaisen t:n kurkkuun myös. Sillon se kuulostaa hieman kuin samea li'oo tai li'uu. (ei yhtä pitkä kuin suomalainen kaksoisvokaali kuitenkaan)
Metal-sanankaan loppuun ei mitään vokaalia laiteta. Se on met'l tai medl. Ja senkin joskus nielaisen, mutta tuo nielaisu on murretta, eikä ehkä aivan yhtä korrektia vaikka hyvää englantia onkin.
Daigstaiv on digestive. Mutta suomalainen sanoo digestive. Että semmosta.
Tähän aaapeen mainitsemaan kategoriaan kuuluu kaikki englannin kielen sanat.
Britti jatkaa vielä. Sana "ei" , eli "no". En ole yhdenkään suomalaisen kuullut sitä ääntävän oikein. 😊
Toisaalta, täällä ei ole niin tarkkaa kuin Suomessa tuntuu olevan. Sallivampi ympäristö ääntämisen suhteen. Murteet ja aksentit otetaan vastaan todella hyvin, ja ketään (paitsi ehkä paksua intialaista aksenttia puhuvia puhelinmyyjiä) ei siitä mollata.
Yleensä riittää kun puhuu sellaista englantia, jota ympärillä olevat ihmiset ymmärtävät.
Vierailija kirjoitti:
Britti jatkaa vielä. Sana "ei" , eli "no". En ole yhdenkään suomalaisen kuullut sitä ääntävän oikein. 😊
Toisaalta, täällä ei ole niin tarkkaa kuin Suomessa tuntuu olevan. Sallivampi ympäristö ääntämisen suhteen. Murteet ja aksentit otetaan vastaan todella hyvin, ja ketään (paitsi ehkä paksua intialaista aksenttia puhuvia puhelinmyyjiä) ei siitä mollata.
Yleensä riittää kun puhuu sellaista englantia, jota ympärillä olevat ihmiset ymmärtävät.
Meinaatko, että briteissä sanovat no sanan jotakuinkin nöyy. Ö ei niin selkeä, mutta sinne päin ja y kirjain loppuun. Eli ei nou vaan nöy
Jaa missäpäin puhutun englannin mittapuulla oikein äännetyn? Karibian englannin? Jenkki- tai kanadanenglannin? Länsi -Afrikan, australianenglannin...? Natiiveja kaikki tyynni.
Ehkä siksi, koska sitä ei koskaan koulussa varsinaisesti ole edes opetettu.
Pitäis olla oppikirjoissa merkinnät, missä kohtaa sanapaino tai minitauko on.
Ruotsin kielessä myös pitäis olla merkintä niiden vokaalien kohdalla, jotka lausutaan tuplavokaalina.