Asuntolainan korko oli 1990-luvulla 15-20%. Tiesitkö tätä?
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Asuntolainan korot pystyi vähentää verotuksessa. Lisäksi asuntojen hinnat olivat noin kolmannes siitä mitä ne nyt ovat.
Myös palkat olivat reilun kolmanneksen....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli aivan eri tilanne silloin, kaikin puolin, ei voi verrata nykypäivään.
Muut kustannukset olivat maltilliset, esim ruoka, y.m. Terveydenhoitomaksuista puhumattakaan!
Koko yhteiskunta ja arvot olivat paljon inhimillisemmät ja kaikki oli kaikin puolin normaalimpaa.
T. 1970 syntynyt
Lisään vielä tuon minkä toinen kirjoitti: asuntolainan korkoja sai vähentää verotuksessa, oli iso asia!
No ei sitä kokonaan saanut vehennettyä. Ja vähennettiin siis brutosta. Meilläkin oli lainat myöhässä ja viivästyskorko 19%! Revi siitä huumoria!
500mk tilissä verovähennystä. Tili 2 viikon välein. Lainaa 400000mk.
Niin ja palkasta meni veroa 15-20%
Vierailija kirjoitti:
Peruskorkoon sidottu laina n. 8%
Noita ei enää saanut 1990-luvulla. Sitä ennen otettu vanhempi laina saattoi olla peruskorkoon sidottu.
Vierailija kirjoitti:
Muistan, olin just ostanut ensimmäisen asuntoni ASP lainalla, oli mun pelastukseni.
ASP:ssä oli rajat ostettavan asunnon neliöhinnalle. Vielä vuonna 1990 oli tosi vaikeaa löytää pk-seudulta asuntoa, jonka neliöhinta olisi ollut alle ASP:ssa hyväksytyn rajan. Sen jälkeen sitten asuntojen hinnat romahtivat.
Vierailija kirjoitti:
Oli aivan eri tilanne silloin, kaikin puolin, ei voi verrata nykypäivään.
Muut kustannukset olivat maltilliset, esim ruoka, y.m. Terveydenhoitomaksuista puhumattakaan!
Koko yhteiskunta ja arvot olivat paljon inhimillisemmät ja kaikki oli kaikin puolin normaalimpaa.
T. 1970 syntynyt
Oli sikäli "eri asia", että moni, joka oli ostanut asunnon juuri ennen lamaa, joutui myymään asuntonsa sellaisella hinnalla, että velkaakin jäi.
Ja kun jäännösvelka oli maksettu ja korot alempana, ostettiin uusi asunto.
Tuttavapiirissäni oli yksikin perhe, joka oli juuri ennen lamaa laittanut vanhan asunnon myyntiin ja ostanut velkarahalla toisen, jossa asuivat. Tuli lama, eikä se vanha asunto mennytkään kaupaksi. Asuntojen arvo romahti niin, että niiden arvo yhteensä oli huomattavasti vähemmän kuin jäljellä oleva velka.
Se, miten asuntojen hinnat ovat nyt tippuneet, ja miten ne tippuivat silloin, on ihan eri tasoa. Kun nyt itketään sitä, että asuntojen arvosta on sulanut jopa 5%, silloin saattoi hävitä asunnon arvosta jopa puolet ihan hetkessä.
t. 1969 syntynyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli aivan eri tilanne silloin, kaikin puolin, ei voi verrata nykypäivään.
Muut kustannukset olivat maltilliset, esim ruoka, y.m. Terveydenhoitomaksuista puhumattakaan!
Koko yhteiskunta ja arvot olivat paljon inhimillisemmät ja kaikki oli kaikin puolin normaalimpaa.
T. 1970 syntynyt
Oli sikäli "eri asia", että moni, joka oli ostanut asunnon juuri ennen lamaa, joutui myymään asuntonsa sellaisella hinnalla, että velkaakin jäi.
Ja kun jäännösvelka oli maksettu ja korot alempana, ostettiin uusi asunto.
Tuttavapiirissäni oli yksikin perhe, joka oli juuri ennen lamaa laittanut vanhan asunnon myyntiin ja ostanut velkarahalla toisen, jossa asuivat. Tuli lama, eikä se vanha asunto mennytkään kaupaksi. Asuntojen arvo romahti niin, että niiden arvo yhteensä oli huomattavasti vähemmän kuin jäljellä oleva velka.
Se, miten asuntojen hinnat ovat nyt tippuneet, ja miten ne tippuivat silloin, on ihan eri tasoa. Kun nyt itketään sitä, että asuntojen arvosta on sulanut jopa 5%, silloin saattoi hävitä asunnon arvosta jopa puolet ihan hetkessä.
t. 1969 syntynyt
Kyllä asuntojen hinnat ovat nytkin romahtaneet erittäin rajusti monissa paikoissa, esim Helsingissä missä itse asun!
T. 1970 syntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli aivan eri tilanne silloin, kaikin puolin, ei voi verrata nykypäivään.
Muut kustannukset olivat maltilliset, esim ruoka, y.m. Terveydenhoitomaksuista puhumattakaan!
Koko yhteiskunta ja arvot olivat paljon inhimillisemmät ja kaikki oli kaikin puolin normaalimpaa.
T. 1970 syntynyt
Itse asiassa käytännössä kaikki kustannukset ovat nykyisin palkkatasoon nähden alhaisempia kuin tuolloin. Ihmiset eivät tajua sitä, että silloin muinoin ei yksinkertaisesti tuhlattu rahaa. Nykyisin pidetään kaikenlaista törsäämistä suorastaan välttämättömänä asiana.
Tämä on totta. "Silloin, kun minä olin..." lapsi/nuori perheessä oli ihan hyvät tulot ja oli uusi omakotitalo PK-seudulla. Mutta kaikkea kyllä harkittiin selvästi enemmän. Tietokoneet oli tulossa koteihin ja moisen hankintaan säästettiin pitkään, ja ostettiin sopivan vaatimaton malli vs. pakko saada paras ja hienoin. Sama päti oikeastaan kaikkeen. Nykyään asia kuin asia ja sen pitää olla mahdollisimman kallis ja kaikki muu on tavallaan "huonoa". Lisäksi ajatus, että kaikilla pitää olla samat härvelit vs. osalla nyt on enemmän ja sitten mentiin sinne kaverille ihailemaan, jolla jotakin oli.
Ruokaa oli riittävästi, mutta se oli pääasiassa hyvinkin perusruokaa. Erikoisempaa syötiin havemmin. Tämä oli kokijasta riippuen "pippuripihvi", tai ravintolassa käynti - parhaimillaa pippuripihvi ravintolassa. Mutta ei todellakaan ollut kenelläkään ajatusta, että ravintolassa syötäisiin edes kerran kuukaudessa! (vrt. jatkuva Wolttaaminen).
Enkä koe, että mitään olisin menettänyt. Nykyään tuntuu olevan enemmän mt-ongelmia ja muuta tärinää kaikenlaisesta mitättömän pienestä ja turhasta, kun totuttu, että kaiken pitää olla kaikille koko ajan helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kelpasi tehdä määräaikaistalletuksia ja olla velaton.
Oli usein pakko hankkia oma asunto, koska vuokrasääntely oli kutistunut vuokramarkkinat olemattomiin.
Alapeukuista päätellen monet eivät tajua, mikä tilanne vuokra-asunnoissa oli tuohon aikaan. Jos ei ollut enää opiskelija eikä ollut tarpeeksi pienituloinen kaupungin vuokra-asuntoon, niin ainoa mahdollisuus saada yhtään pysyvämpi asunto ainakin pk-seudulla oli ostaa oma. Väliaikaisen vuokra-asunnon saattoi saada, jos oli joku tutuntuttu, joka oli muuttamassa 1-2 vuodeksi ulkomaille ja vuokraamassa asuntonsa siksi aikaa.
Vanhempani maksoivat asuntolainasta korkoa parhaimmillaan 22 % ..
Kovat oli opintolainojenkin korot, 12-16 %. Jäipä ottamatta opintolaina ja tuli sinniteltyä pelkällä opintotuella ja hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Oli aivan eri tilanne silloin, kaikin puolin, ei voi verrata nykypäivään.
Muut kustannukset olivat maltilliset, esim ruoka, y.m. Terveydenhoitomaksuista puhumattakaan!
Koko yhteiskunta ja arvot olivat paljon inhimillisemmät ja kaikki oli kaikin puolin normaalimpaa.
T. 1970 syntynyt
Opiskelijat asuivat soluasunnoissa. Opintotuki ja asumislisä yhteensä riittivät puoleen vuokrasta. Meidän yliopistolla oli kaksi opiskelijaa, joilla oli oma auto. Ei ollut ADHD:tä ja muita diagnooseja, oltiin vain erilaisia ihmisiä.
Minä maksoin 50% päiväkorkoa. Rästeistä tuli Mickey ja veti impulssinaulaimella polvilumpioon.
Kovat oli ajat, sano.
Niin ja palkasta meni veroa 15-20%
Itseasiassa 30% kaikkineen. V1994 mun brutto oli 6000mk ja netto 4220mk.
Ja koko netto meni asuntolainan korkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli aivan eri tilanne silloin, kaikin puolin, ei voi verrata nykypäivään.
Muut kustannukset olivat maltilliset, esim ruoka, y.m. Terveydenhoitomaksuista puhumattakaan!
Koko yhteiskunta ja arvot olivat paljon inhimillisemmät ja kaikki oli kaikin puolin normaalimpaa.
T. 1970 syntynyt
Oli sikäli "eri asia", että moni, joka oli ostanut asunnon juuri ennen lamaa, joutui myymään asuntonsa sellaisella hinnalla, että velkaakin jäi.
Ja kun jäännösvelka oli maksettu ja korot alempana, ostettiin uusi asunto.
Tuttavapiirissäni oli yksikin perhe, joka oli juuri ennen lamaa laittanut vanhan asunnon myyntiin ja ostanut velkarahalla toisen, jossa asuivat. Tuli lama, eikä se vanha asunto mennytkään kaupaksi. Asuntojen arvo romahti niin, että niiden arvo yhteensä oli huomattavasti vähemmän kuin jäljellä oleva velka.
Se, miten asuntojen hinnat ovat nyt tippuneet, ja miten ne tippuivat silloin, on ihan eri tasoa. Kun nyt itketään sitä, että asuntojen arvosta on sulanut jopa 5%, silloin saattoi hävitä asunnon arvosta jopa puolet ihan hetkessä.
t. 1969 syntynyt
Niin joutuu moni nytkin, siis myymään asuntonsa reilulla tappiolla. Paha juttu jos on asuntovelkaa, joutuu ottamaan kalliin kulutuslainan että saa pankille maksettua asuntolainan pois. " Kiva" juttu maksaa kallista lainaa jo myydystä asunnosta!
Vierailija kirjoitti:
Niin, silloin asuntolainat olivat suhteessa paljon nykyistä pienempiä, JA asuntolainan korot sai vähentää verotuksessa. Nykytilanne on aika paljon ankarampi näiltä osin.
Nykytilanne on helpompi. Asunnot ovat halpoja ostovoimaan verrattuna, laina-ajat ovat nelinkertaisia, korot ovat alhaalla ja varainsiirtovero sekä työttömyys ovat pienempiä.
Lisäksi 90-luvulla asuntojen arvot alenivat 50%, vaikka lainat ja palkat pysyivät ennallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli aivan eri tilanne silloin, kaikin puolin, ei voi verrata nykypäivään.
Muut kustannukset olivat maltilliset, esim ruoka, y.m. Terveydenhoitomaksuista puhumattakaan!
Koko yhteiskunta ja arvot olivat paljon inhimillisemmät ja kaikki oli kaikin puolin normaalimpaa.
T. 1970 syntynyt
Oli sikäli "eri asia", että moni, joka oli ostanut asunnon juuri ennen lamaa, joutui myymään asuntonsa sellaisella hinnalla, että velkaakin jäi.
Ja kun jäännösvelka oli maksettu ja korot alempana, ostettiin uusi asunto.
Tuttavapiirissäni oli yksikin perhe, joka oli juuri ennen lamaa laittanut vanhan asunnon myyntiin ja ostanut velkarahalla toisen, jossa asuivat. Tuli lama, eikä se vanha asunto mennytkään kaupaksi. Asuntojen arvo romahti niin, että niiden arvo yhteensä oli huomattavasti vähemmän kuin jäljellä oleva velka.
Se, miten asuntojen hinnat ovat nyt tippuneet, ja miten ne tippuivat silloin, on ihan eri tasoa. Kun nyt itketään sitä, että asuntojen arvosta on sulanut jopa 5%, silloin saattoi hävitä asunnon arvosta jopa puolet ihan hetkessä.
t. 1969 syntynyt
Kyllä asuntojen hinnat ovat nytkin romahtaneet erittäin rajusti monissa paikoissa, esim Helsingissä missä itse asun!
T. 1970 syntynyt.
1990-luvun lamassa asuntojen hinnoista lähti joillakin alueilla jopa yli puolet alle vuodessa. En ole kuullut, että missään niin rajua pudotusta olisi nyt ollut, vaikka oman asuntoni arvo on pankin näkökulmasta tällä hetkellä 0 euroa. Eli tämä talo ei kelpaisi pankille minkäänlaisen lainan vakuudeksi. Mutta jos talo olisi myynnissä ja löytyisi ostaja, joka voisi maksaa käteisellä, saattaisimme saada tästä jopa saman, minkä maksoimme itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli aivan eri tilanne silloin, kaikin puolin, ei voi verrata nykypäivään.
Muut kustannukset olivat maltilliset, esim ruoka, y.m. Terveydenhoitomaksuista puhumattakaan!
Koko yhteiskunta ja arvot olivat paljon inhimillisemmät ja kaikki oli kaikin puolin normaalimpaa.
T. 1970 syntynyt
Lisään vielä tuon minkä toinen kirjoitti: asuntolainan korkoja sai vähentää verotuksessa, oli iso asia!
Ei korkovähennys ollut iso asia, sillä 90-luvun alkupuolella vähennys tehtiin verotettavasta tulosta. Toisin sanoen koroista hyötyi vain oman veroprosenttinsa verran. Esimerkiksi 5000€:n vuotuisista lainankoroista 30 000€ vuodessa ansaitseva hyötyisi nyt noin 950€.
Myöhemmin 90-luvulla vähennys tehtiin pääomatulosta, jolloin korkovähennyksestä hyötyi 25%. Tällä tavalla 5000€:n vuotuisista lainankoroista kaikki, palkan suuruudesta riippumatta, hyötyisivät 1250€.
Tiesin, silloin oli assulaina.
1994 onneksi pääsin töihin.
Terveisin nykyinen keikkari
Muistan, olin just ostanut ensimmäisen asuntoni ASP lainalla, oli mun pelastukseni.