Oudoin asia lapsuudestasi jonka silloin luulit olevan normaalia
Vanhempiesi keksimä sääntö? Outo tapa kodissasi jota oli pakko noudattaa? Tms.
Kommentit (352)
Vierailija kirjoitti:
H0m0f0bisuus ja r*sismi. Erilaisuutta ei ymmärretty lainkaan ja kaikille vähänkin valtavirrasta (vitivalkoisista ydinperheistä) poikkeaville naureskeltiin vapaasti, ei pelkästään meillä kotona, vaan ihan yleisestikin esim. lasten kesken koulussa. Lasten vitsikirjoissa viljeltiin loukkaavia termejä. 90-luvulla tämäkin.
Kuvittelin, että tuo asenne oli aivan normaali ja kuului vain tuohon maailmanaikaan, mutta kun olen kertonut asiasta pääkaupunkiseudulla kasvaneille samanikäisille kavereilleni, he ovat olleet kauhuissaan. Kuulemma heidän lapsuudessaan ei mitään tuollaista ollut. Luonnollisesti pääkaupunkiseudulla ei olla niin ahdasmielisiä ja erilaisuutta hyväksytään paremmin, en sitten tiedä millaista muissa pienemmissä kaupungeissa aikoinaan oli. Oma lapseni kasvaa onneksi täysin erilaisessa ympäristössä kuin minä.
Silloin ei ollut tätä verovaroin kustannettua yli rajojen kumpuavaa hyvyyttä!
Päivittäinen alkoholin juominen. Nykyään teen sitä itsekin vaikka tiedän ettei ole normaalia.
Sain usein selkään äidiltäni. Löi sillä mikä käteen osui, usein jatkojohto. Kerran purin häntä niin kovaa kuin lähti. Siihen loppui lyönnit.
Nyt jo kuollut, käyn haudalla niin harvoin kun mahdollista.
Oli tavallista, että lapset sai vaeltaa omin päin vaikka missä. Läksimme usein tunneiksi pyörillä ajelemaan, hiihtämään tai uimaan, ja eikä vanhemmat ihmetellyt tai ollut edes huolissaan, vaikka äitini oli kotirouva. Monet kaverit liikkui pitkin kyliä avain kaulassa, kun vanhemmat oli töissä.
Meillä ei juotu vettä ollenkaan. Vain maitoa, vissyä, kahvia, teetä, tai omatekoisia "terveellisiä" mehuja. Edelleenkään vanhempani eivät pelkkä juo vettä.
Vierailija kirjoitti:
Sain usein selkään äidiltäni. Löi sillä mikä käteen osui, usein jatkojohto. Kerran purin häntä niin kovaa kuin lähti. Siihen loppui lyönnit.
Nyt jo kuollut, käyn haudalla niin harvoin kun mahdollista.
Samanlaista oli, mutten uskaltanut puolustautua, kun jähmetyin aina kauhusta äitini raivoa. Olin se vihan kohde. En ole myöskään käynyt haudalla enää moneen vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
H0m0f0bisuus ja r*sismi. Erilaisuutta ei ymmärretty lainkaan ja kaikille vähänkin valtavirrasta (vitivalkoisista ydinperheistä) poikkeaville naureskeltiin vapaasti, ei pelkästään meillä kotona, vaan ihan yleisestikin esim. lasten kesken koulussa. Lasten vitsikirjoissa viljeltiin loukkaavia termejä. 90-luvulla tämäkin.
Kuvittelin, että tuo asenne oli aivan normaali ja kuului vain tuohon maailmanaikaan, mutta kun olen kertonut asiasta pääkaupunkiseudulla kasvaneille samanikäisille kavereilleni, he ovat olleet kauhuissaan. Kuulemma heidän lapsuudessaan ei mitään tuollaista ollut. Luonnollisesti pääkaupunkiseudulla ei olla niin ahdasmielisiä ja erilaisuutta hyväksytään paremmin, en sitten tiedä millaista muissa pienemmissä kaupungeissa aikoinaan oli. Oma lapseni kasvaa onneksi täysin erilaisessa ympäristössä kuin minä.
Silloin ei ollut tätä verovaroin kustannettua yli rajojen kumpuavaa hyvyyttä!
No ei ollut ei, oli aivan toinen ääripää. Kumpikaan ei ole ihan tervettä suhtautumista.
Kaikki aikuiset olivat koko ajan vihoissaan minulle, koulussa, kotona tai missä tahansa mihin menin. Ei auttanut vaikka kuinka koitin esitää hiirulaista..
Ruokapöydässä piti istua hipihiljaa ja jännittää milloin isä suuttuisi jostakin ja löisi nyrkkiä pöytään. Lähinnä riitelivät äidin kanssa joka päivä huutaen toisilleen. Ruokapöydästä nousin usein jalat vapisten kun olin taas jännittänyt koko ruokailun ajan milloin se sota taas syttyisi. Siksi yritin syödä nopeasti että pääsin äkkiä pois tilanteesta jos vaikutti tulenaralta.
Vierailija kirjoitti:
Oli tavallista, että lapset sai vaeltaa omin päin vaikka missä. Läksimme usein tunneiksi pyörillä ajelemaan, hiihtämään tai uimaan, ja eikä vanhemmat ihmetellyt tai ollut edes huolissaan, vaikka äitini oli kotirouva. Monet kaverit liikkui pitkin kyliä avain kaulassa, kun vanhemmat oli töissä.
Lapsella avain pysyi ja pysyy parhaiten juuri kaulassa.
Mitä heidän pitäisi sun mielestä tehdä vanhempien työpäivän aikana, joka on pitempi kuin koulupäivä?
Ruokapöydässä jännittäminen oli hirveää! Ruokailuvälineet vaan kilahteli kun nyrkki pamahti pöytään, silloin tiesi tuhminkin tirskuja pöydässä olla hiljaa! Seuraavaksi olis nimittäin ottanut kipeetä...
Nämä onnekkaat, jotka ovat eläneet helpon lapsuuden, eivät ymmärrä, missä helv*tissä me muut ollaan eletty! Vaikka yleensä meni rauhallisesti elämä, ei isän räjähdysherkkyyden takia voinut koskaan olla täysin luottavaisin mielin. Eikä näille vanhemmille menty mitään neuvovaan tai vaatimaan, kipeesti olis tullut nenäkkäälle kakaralle! Ihmeissäni katselin ja kuuntelin kun ikäiseni serkku keikkui isänsä niskassa ja näsäviisasteli, isänsä vaan ihasteli! Meillä ei olis ikinä onnistunut! Mitä opin tälläisessä kodissa? Salailun, juonittelun ja kaksinaamaisuuden taidon. Kun pienen ainoa keino säilyä hengissä on huijaaminen, siitä tulee toinen luonto hänelle. Nim. Pokka pitää
Se, että isä ei puhunut mitään eikä kysellyt kuulumisia. Eikä auttanut läksyissä. Olin vaivaantunut ja tottakai samalla otettu, kun kavereiden isät tervehti, kyseli mitä kuuluu tai miten koulussa menee. Ja se, että yhden kaverin isä lähti mukaan pulkkamäkeen!
En pääse tässä ketjussa sivulle 9. Pääseekö kukaan muu?
Vierailija kirjoitti:
En pääse tässä ketjussa sivulle 9. Pääseekö kukaan muu?
Tämä on sivu 14
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pääse tässä ketjussa sivulle 9. Pääseekö kukaan muu?
Tämä on sivu 14
Kyllä minä sen tiedän. Miten se tieto tähän auttaa?
Vierailija kirjoitti:
Kaikki aikuiset olivat koko ajan vihoissaan minulle, koulussa, kotona tai missä tahansa mihin menin. Ei auttanut vaikka kuinka koitin esitää hiirulaista..
Minäkin olin teininä kiltti ja hiirulainen, yritin pysytellä huomaamattomana, ja se tuntui vain yllyttävän aikuisia rähjäämään minulle. Sen sijaan pahimmille häiriköille ne samat rähjäävät opettajat eivät koskaan suuttuneet, vaan tuntuivat jopa mielistelevän näitä. Hiirulaiset on helppo kohde oman pahan olon purkamiseen?
Maalaiskylällämme 70-luvulla oli kahdessa talossa kehitysvammainen lapsi. Toinen oli syntymässään jäänyt vähälle hapelle ja saanut aivovaurion. Toinen oli mongoloidi-idiootti. Molemmille lapsille olisi ollut hoitopaikka pitäjän kunnalliskodissa, mutta heidät pidettiin kotihoidossa, koska kunta maksoi heistä perheelle senaikaista "kodinhoidontukea" muutaman kymmenen markkaa kuussa. Lasten olot kodeissaan oli aika kauheat.
Asia koettiin kylällä normaalina. Lasuja tai huoli-ilmoituksia ei ollut vielä silloin keksitty
Meillä.oli alppiaurinkolamppu js naapurin tätikin kävi hintelän lapsen kanssa aurinkoa ottamassa äidin " hoidossa".Jännä tuoksukin siinä lampussa.
H0m0f0bisuus ja r*sismi. Erilaisuutta ei ymmärretty lainkaan ja kaikille vähänkin valtavirrasta (vitivalkoisista ydinperheistä) poikkeaville naureskeltiin vapaasti, ei pelkästään meillä kotona, vaan ihan yleisestikin esim. lasten kesken koulussa. Lasten vitsikirjoissa viljeltiin loukkaavia termejä. 90-luvulla tämäkin.
Kuvittelin, että tuo asenne oli aivan normaali ja kuului vain tuohon maailmanaikaan, mutta kun olen kertonut asiasta pääkaupunkiseudulla kasvaneille samanikäisille kavereilleni, he ovat olleet kauhuissaan. Kuulemma heidän lapsuudessaan ei mitään tuollaista ollut. Luonnollisesti pääkaupunkiseudulla ei olla niin ahdasmielisiä ja erilaisuutta hyväksytään paremmin, en sitten tiedä millaista muissa pienemmissä kaupungeissa aikoinaan oli. Oma lapseni kasvaa onneksi täysin erilaisessa ympäristössä kuin minä.