Vapaaehtoisesti lapsettomien tekopyhyys
Minua on aina vähän huvittanut tämä vapaaehtoisesti lapsettomien perustelujen kirjo. Ei haluta lapsia, koska maailma on ylikansoitettu, ilmasto tuhoutuu, tulevaisuus on epävarma ja lapsen kasvattaminen olisi itsekästä. Samalla kuitenkin lennetään lomalle Thaimaahan, tilataan tavaraa Temusta, vaihdetaan autoa ja kulutetaan kahden aikuisen edestä.
Eikö tässä ole pieni ristiriita? Jos ihmiskunnan tulevaisuus on niin toivoton, niin miksi juuri oman suvun jatkuminen on se asia, josta pitää luopua? Ja jos kyse on aidosti siitä, ettei halua lapsia, miksi päätöstä pitää niin usein perustella maailman pelastamisella?
Minusta on ihan rehellistä sanoa, ettei yksinkertaisesti halua lapsia. Se on täysin hyväksyttävä valinta. Mutta joskus tuntuu, että päätöksen ympärille rakennetaan kokonainen moraalinen maailmankuva, jossa oma valinta muuttuu muiden valintoja paremmaksi ja jopa eettisesti ylivertaiseksi.
Ehkä kaikkein vaikeinta on myöntää, että kyse ei olekaan ilmastosta, ylikansoituksesta tai yhteiskunnan tilasta, vaan ihan vain omasta halusta elää ilman lapsia. Eikä siinä pitäisi olla mitään hävettävää.
Vai onko tässä kyse siitä, että omaa päätöstä pitää perustella itselleenkin vähän tavallista enemmän? 🤔
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Mitä siinä pitäisi vastata jos jossain sukujuhlien kahvipöydässä aletaan tivaamaan ja selontekoa vaaditaan?
Keskustelu voi mennä vaikka näin:
Riitta-täti: MIksikäs sulla ei vielä lapsia ole?
Sinä: Koska en halua lapsia.
Riitta-täti: Miksi et?
Sinä: Miksi sinä halusit?
Riitta-täti: (hämmentynyttä muminaa)
Ole hyvä.
Nykynuoret (ja jo keski-ikää lähenevät) tuntuvat olevan entistä mukavuudenhaluisempia. Eletään mukamas ikuista nuoruutta ja ei vain halua lapsia eikä siihen tarvitse kehittää yleviä syitä niinkuin ap kirjoitti. Itse valitsin kyllä muulla tavalla eikä ole kaduttanut. Mistään ei ole jäänyt paitsi, päinvastoin on hyvin palkitsevaa. Jossain vaiheessa sitä vain tulee havahtumaan että elämä ei jatku ikuisuutta eikä elämästä jää muuta todellista jäljelle.
Ei tällä ole ikuisen nuoruuden kanssa mitään tekemistä. Emme vain halua lapsia. Elämäntapa varmaan vastaa lapsellisten elämäntapaa, paitsi että asioita ei tarvitse säätää niin paljon lasten takia. Mutta ei tämä tarkoita, että eläisimme kuten kaksikymppisinä.
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä totta. Maailmanpelastus perustelut toki ovat nekin ihan asialliset, mutta sitten soisi niitä noudatettavan muillakin elämän osa-alueilla.
Lähtökohtaisestihan valinta ei perusteluja kaipaa lainkaan.
Täytyykö ilmastosyistä vegaanin pidättäytyä myös lasten hankkimisesta, autoilusta ja matkailusta? Täytyykö olla kaikki tai ei mitään, kaikki muu on tekopyhyyttä? Vai onko sittenkin niin, että kukin tekee sellaisia valintoja, jotka ovat itselleen helppoja tehdä, näin löytäen oman kultaisen keskitiensä?
Enemmän kyllä vaikuttaa että perheelliset ei ole sinut oman valintansa kanssa. Sen verran paljon vapaaehtoinen lapsettomuus tuntuu korpeavan.
En ole halunnut lapsia, koska en halua lapsia. Olen 54-vuotias enkä ole sitä koskaan kenellekään joutunut mitenkään perustelemaan. En ymmärrä aloittajan väitettä.
Lapsettoman hiilijalanjälki = oma yhden ihmisen hiilijalanjälki. Lisääntyjän hiilijalanjälki = oma x lasten lukumäärä. Esim. viisilapsisella lisääntyjällä kuuden ihmisen hiilijalanjälki + lapsenlapset ja tulevat polvet vielä siihen päälle. Joten äläpäs ulise lapsettoman lentomatkoista, ne on jo kompensoitu moninkertaisesti lapsettomuuspäätöksen myötä.
No, kyllä mua joskus vähän ärsyttää tuo maailmapelastamistekosyy. Koska sitähän se on. Halutaan antaa lapsettomuudelle vähän hienompi syy kuin se perimmäinen "ei vaan räkänokat nappaa." Itseltä on vissiin isoäiti ainoana kysellyt lasten perään. Vaan eipä hänkään enää sitten kun alkoi nelosella ikä.
Minulla siis ei lapsia eikä miestä eikä lemmikkejä eikä edes viherkasveja. En pidä vauvoista tai taaperoista, no, lapsista laisinkaan. Minkään ikäisistä. Lisäksi ajatus, että pitäisi 18 vuotta pelätä jälkikasvun pärjäämisestä, elossapysymisestä, ns. hyväksi ihmiseksi kasvamisesta - ei kiitos. Ja eikös vanhempien pidä koko ajan olla esimerkkinä lapsillensa? Ei saa kiroilla, polttaa, siemailla viiniä, ei saa olla vääriä mielipiteitä, ei saa maata sohvalla puhelimen kanssa. Pitää vaan kasvattaa esimerkillä, mikä minusta tuntuu aivan mielettömän ahdistavalta.
Kerran kun juttelin tästä kaverin kanssa, hän kysyi että "no vaikka kuinka et tykkää lapsista, niin mitäs jos tuossa lattialla olisi yhtäkkiä hylätty, itkevä vauva? Niin antaisitko sen vaan itkeä?" Typerä kysymys. No, en tietenkään. Huolehtisin sen eteenpäin asianomaisille viranomaisille. Koska Suomen laissa heitteillejättö on rikos. Enkä mä nyt jonkun vauvan takia haluaisi rikosvastuuseen joutua.
Joo, hypoteettista.
Olisin ollut surkea, ahdistunut, lapsiani pakonomaisesti kyttäävä hermoraunio. Ei sellaista kukaan ansaitse. En minä eikä muut. Mutta pääsyy siltikin on vaan se että en pidä lapsista. Minulla ei ole äidillisiä vaistoja.
Vierailija kirjoitti:
Nykynuoret (ja jo keski-ikää lähenevät) tuntuvat olevan entistä mukavuudenhaluisempia. Eletään mukamas ikuista nuoruutta ja ei vain halua lapsia eikä siihen tarvitse kehittää yleviä syitä niinkuin ap kirjoitti. Itse valitsin kyllä muulla tavalla eikä ole kaduttanut. Mistään ei ole jäänyt paitsi, päinvastoin on hyvin palkitsevaa. Jossain vaiheessa sitä vain tulee havahtumaan että elämä ei jatku ikuisuutta eikä elämästä jää muuta todellista jäljelle.
Tätä minä en ymmärrä lainkaan. En ollenkaan.
Uskonkin tosin reinkarnaatioon ja siihen, että ihmisistä jää aina jälki.
Miksi ihmisestä pitäisi jäädä tänne joku "jälki"?
No, vaikka maailman pelastaminen ei ole syy lapsettomuuteeni, tunnen silti pikkaisen salaista mielihyvää siitä, että en tuhoa tätä maapalloa yhtä paljon kuin lisääntyneet. Mutta se on vain bonus, ei juurisyy.
En halua kantaa vastuuta kuin itsestäni.
Lapset on mahtavia, kunhan ei oo omia.
- lapseton lastenkodin ohjaaja
Tässäkin ollaan muka närkästytty jostain tekopyhyydestä, eikö olisi reilumpaa sanoa että risoo muiden vapaa meneminen? Ja ei, en ajattele noin tai tee noita asioita mitä listailet tuossa, säälittävässä olkeilussasi. =)
Lapset ois kivoja, jos ne lähtis suoraan synnäriltä reppu selässä kouluun. Se 7 eka vuotta ei kiinnosta.
Mies
Vierailija kirjoitti:
Mä olen aina sanonut etten vaan halua lapsia, enkä pidä niistä, ja piste. En koe että mun olisi sitä kummemmin tarvinnut perustella tai "keksiä tekosyitä" vaikka olen sen ikäinen että velauden myöntäminen on mun nuoruudessa ollut suuren kauhistelun ja vähintään ihmettelyn aihe.
Olet ihmishirviö, joka ei ansaitse elämää.
Lapsen tuominen maailmaan tuhoaa maailmaa mahdollisesti rajattoman määrän jos ne lapsetkin tulevaisuudessa lapsia saavat. Vähintään sen yhden ihmiselämän verran.
Joku lomalla käyminen on olemattoman pieni pisara meressä siihen verrattuna.
Itse kuolen pois jossain 40-60 vuoden päästä niin ihan sama mitä temutan tai lomailen. Oma talokin sellaisella ilmastovyöhykkeellä että jää merenpinnan nousun alle seuraavan 100 vuoden aikana. En rupea hankkimaan lapsia paistumaan elävältä ilmastonmuutokseen ja hukkumaan muoviin.
En yritä kommunikoida omalla päätökselläni yhtään mitään muiden tekemisistä tai tekemättömyyksistä. En ymmärrä miksi ap loukkaantuu toisenlaisista valinnoista, kaduttaako oma tie?
Minä en pysty lapsia saamaan vaikka niitä kovasti halunnut olisinkin. Ihmiset, jotka jankuttavat että miksi minä en lapsia hanki, saavat usein vastauksesi nimenomaan sen, että maailma ei minun lastani kaipaa.
En ala ääliöille selittämään terveyshistoriaani.
Sinulleko ne sitä perustelee? Uteletko siis lapsettomilta tutuiltasi lapsien hankinnasta ja alat tenttaamaan syitä lapsettomuudelle?