Kuka puolustaisi äitiä?
Leena Sorvalin kirja. Lukekaahan te jotka käytte terapiassa puhumassa tiskivuoroista ja saamattomista farkuista.
Kommentit (2003)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku pystyy olemaan asiallinen vanhan äitinaä kanssa ja huomiimaan häntä, ei tahdo olla se päätähti jonka asioista puhutaan, jota vanhan äidin pitää huomioida, miksi se saa vastustusta? Tietenkin paljon kiinnostavampia on omat asiat.
Läheisten kanssa vuorovaikutuksessa ollessa ei ole mitään päätähtiä tai huomiosta kilpailua. Minusta on ihan outoa puhua tuossa yhteydessä noista ollenkaan. Eikä se edes ole mitenkään asiallista vaan suoraan sanottuna outoa.
Yleinen valitus: äitini ei kysele mitään työstäni, asioistamme, lapsistamme eikä aikuisilta lapsiltamme heidän opiskeluistaan. Hän vain puhuu omista asioistaan ja hetkinen, naakoista.
Me emme kiinnosta häntä.
Selvästikään ei. Vai onko tuo susta normaalia kanssakäymistä läheisen kanssa?
Kyllä vanhan ihmisen kanssa on normaalia. Täälläkin kirjoittajat jo 50 - 60-vuotiaita joten äidit usein ovat jo vanhoja. Ja kuten olette kertoneet, kansalaiskoulun käyneitä
Esim ystäväpalvelu, ystävä ei mene puhumaan omia asioitaan vaan kuuntelemaan vanhusta, ehkä hänen muistojaan.
Ei ole normaalia vanhankaan ihmisen kanssa. Eri asia sitten, jos vanhuksella ei vain enää kapasiteetti riitä kuin omista asioista puhumiseen. Normaalia on se, että molempien asiat ovat tärkeitä. Se on perhe eikä mikään ”mä nyt kerron ja sä kuuntelet”-tilanne.
Niinpä! Jos vanhempani tai appivanhempani yhtäkkiä lopettaisivat olemasta kiinnostuneita meidän ja lastenlastensa asioista, olisi aika selvää, että muistiongelma on jo aika pitkällä. Ei ole normaalia ettei läheisten asiat kiinnosta.
Sitten päästäänkin siihen utelun ja asioihin puuttumisen kärkeen. Etenkin anopin kohdalla.
Niin, rajattomuus on sitten vielä eri asia kuin välinpitämättömyys. Ovat molemmat ääripäitä, eivät ”nirmaalia” kanssakäymistä.
Onko todella niin, että vanhukset ovat vain joko tai? Vai olisiko olemassa myös se ihan normaali-ihminen heidänkin ikäryhmässään?Koko pitkä keskustelu on vakuutettu ettei hyvää ja normaalia äitiä voi keski-ikäisillä olla.
Tarpeen tullen asiat kiepahtavatkin toisin päin.
Höpöhöpö. Sinä vain tulkitset kaiken haluamallasi tavalla.
Eilenkin joku useammalla kommentilla tuoden tutkimustuloksenkin vakuutteli nykyisten vanhusten olleen huonoja kylmiä vanhempia.
Ei vakuutellut. Häneltä pyydettiin linkkiä, se annettiin. Todistit juuri että väännät ja käännät kaiken nurin. Saat ajatella mitä ajattelet, mutta muiden sanomisten vääntely on jo ihan typerää.
Siis selitä minkä mielipiteensä todisteeksi hän toi tuon tutkimuksen esiin. "Missä äiti? " ja selittävässä osassa oli muistaakseni hylkäämisen tunteista.
Mun muistaakseni sodan jälkeen syntyneiden naisten tunnekylmästä ja lapsista välittämättömästä ( olipa vaikee sana) ikäluokasta.
Se, että puhutaan jonkun aikakauden asioista, ilmiöistä, niiden yleisyydestä ja eilaisista vaikutuksista / kokemuksista, ongelmista, tai vaikka sen tunnekylmän toiminnankin yleisyydestä yms, on aika eri asia kuin "vakuutteli nykyisten vanhusten olleen huonoja kylmiä vanhempia."
Jos et ymmärrä asioista ja ongelmista puhumisen vrt. kaikkien vanhusten huonoksi leimaamisen eroa, niin ei voi mitään. Kannattaa opetella erottamaan, mikä on ongelmasta tai vaikka yhteiskunnallisista ilmiöstä puhumista ja mitä koko ihmisyhmän leimaamista ja syyllistämistä.
Sun logiikalla mistään ongelmista ei voisi puhua...oho, no niinpä.
Jos käännettäisi keskustelun aihe yksin kodeissaan kotihoidon varassa oleviin vanhuksiin olisiko se sinusta ongelma jota voisi käsitellä?
Vanhuksiin joilta aikuiset lapset odottavat vielä vaikka mitä, henkistä ja taloudellista.
Tottakai yksin kodeissaan kotihoidon varassa olevien vanhusten asia on tärkeä aihe minun mielestäni ja todellakin keskustelua mielestäni jopa vaativa asia, ihan ylemmällä poliitisellakin tasolla. Se nyt ei kuitenkaan ole tämän ketjun aihe, joten en tuohon aiheeseen nyt lähde tässä syvemmin.
Minusta sen sijaan tässä ketjussa ei ole tullut esiin sellaista, että aikuiset lapset jo huonokuntoisilta vanhuksilta nimenomaan odottaisivat jotain kohtuutonta, "vielä vaikka mitä, henkistä ja taloudellista". Minusta ko. väite on nyt ennenkaikkea tässä ketjussa esitetty olkiukko, (tahallinen) virheellinen tulkinta ja vasta-argumentti. Sekä aiheen johdattamista pois itse asiasta.
...mutta on se sitten vähän niinkin, että jos välit on lasten kanssa aiempina vuosina menneet huonoiksi, eikä niitä asioita ja välejä ole haluttu selvittää aiemmin, niin eipä sen vanhuksen ehkäpä myöskään kannattaisi ihan ihmeitä lapsilta sitten siinä vaiheessa odottaa, kun hän vanhenee ja kunto alkaa mennä huonoksi. Ikäviä juttuja.
Vaikka kyllä moni aikuinen lapsi tästäkin huolimatta kuitenkin päättää auttaa, hyvää hyvyyttään. Ssnoisin jopa, että joissain tapauksissa antavat armon käydä oikeudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kotihoidon varassa olevalta höperöityneeltä äidiltä voi mitään enää odottaa. Ne ajat on takanapäin.
Jossain vaiheessa tämän varmasti itse kukin huomaa.
Ehkä ennen tätä vaihetta on tuo raadollinen aika. Äiti on vähä vähältä entistä kyvyttömämpi vastavuoroisuuteen. Tytär pahoittaa mielensä monet monituiset kerrat ennen kuin ymmärtää ja hyväksyy tosiasiat, että vanhan äidin ehdoilla mennään. Muuhun äiti ei enää kykene.
Onnekkaita ovat he, joiden äidit ovat valoisia, viisaita ja ystävällisiä sieluja elämänsä loppuun asti.
Äidin ehdoilla joo, mutta sehän ei tarkoita sitä, että omia asioitaan ei jakaisi. Onko sulla tässä nyt takana jokin pointti?
Monet käyvät haudallakin puhumassa asioita. Monet käyvät puolisoilleen kertomassa haudalla asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku pystyy olemaan asiallinen vanhan äitinaä kanssa ja huomiimaan häntä, ei tahdo olla se päätähti jonka asioista puhutaan, jota vanhan äidin pitää huomioida, miksi se saa vastustusta? Tietenkin paljon kiinnostavampia on omat asiat.
Läheisten kanssa vuorovaikutuksessa ollessa ei ole mitään päätähtiä tai huomiosta kilpailua. Minusta on ihan outoa puhua tuossa yhteydessä noista ollenkaan. Eikä se edes ole mitenkään asiallista vaan suoraan sanottuna outoa.
Yleinen valitus: äitini ei kysele mitään työstäni, asioistamme, lapsistamme eikä aikuisilta lapsiltamme heidän opiskeluistaan. Hän vain puhuu omista asioistaan ja hetkinen, naakoista.
Me emme kiinnosta häntä.
Selvästikään ei. Vai onko tuo susta normaalia kanssakäymistä läheisen kanssa?
Kyllä vanhan ihmisen kanssa on normaalia. Täälläkin kirjoittajat jo 50 - 60-vuotiaita joten äidit usein ovat jo vanhoja. Ja kuten olette kertoneet, kansalaiskoulun käyneitä
Esim ystäväpalvelu, ystävä ei mene puhumaan omia asioitaan vaan kuuntelemaan vanhusta, ehkä hänen muistojaan.
Ei ole normaalia vanhankaan ihmisen kanssa. Eri asia sitten, jos vanhuksella ei vain enää kapasiteetti riitä kuin omista asioista puhumiseen. Normaalia on se, että molempien asiat ovat tärkeitä. Se on perhe eikä mikään ”mä nyt kerron ja sä kuuntelet”-tilanne.
Niinpä! Jos vanhempani tai appivanhempani yhtäkkiä lopettaisivat olemasta kiinnostuneita meidän ja lastenlastensa asioista, olisi aika selvää, että muistiongelma on jo aika pitkällä. Ei ole normaalia ettei läheisten asiat kiinnosta.
Sitten päästäänkin siihen utelun ja asioihin puuttumisen kärkeen. Etenkin anopin kohdalla.
Niin, rajattomuus on sitten vielä eri asia kuin välinpitämättömyys. Ovat molemmat ääripäitä, eivät ”nirmaalia” kanssakäymistä.
Onko todella niin, että vanhukset ovat vain joko tai? Vai olisiko olemassa myös se ihan normaali-ihminen heidänkin ikäryhmässään?Koko pitkä keskustelu on vakuutettu ettei hyvää ja normaalia äitiä voi keski-ikäisillä olla.
Tarpeen tullen asiat kiepahtavatkin toisin päin.
Höpöhöpö. Sinä vain tulkitset kaiken haluamallasi tavalla.
Eilenkin joku useammalla kommentilla tuoden tutkimustuloksenkin vakuutteli nykyisten vanhusten olleen huonoja kylmiä vanhempia.
Ei vakuutellut. Häneltä pyydettiin linkkiä, se annettiin. Todistit juuri että väännät ja käännät kaiken nurin. Saat ajatella mitä ajattelet, mutta muiden sanomisten vääntely on jo ihan typerää.
Siis selitä minkä mielipiteensä todisteeksi hän toi tuon tutkimuksen esiin. "Missä äiti? " ja selittävässä osassa oli muistaakseni hylkäämisen tunteista.
Mun muistaakseni sodan jälkeen syntyneiden naisten tunnekylmästä ja lapsista välittämättömästä ( olipa vaikee sana) ikäluokasta.
Se, että puhutaan jonkun aikakauden asioista, ilmiöistä, niiden yleisyydestä ja eilaisista vaikutuksista / kokemuksista, ongelmista, tai vaikka sen tunnekylmän toiminnankin yleisyydestä yms, on aika eri asia kuin "vakuutteli nykyisten vanhusten olleen huonoja kylmiä vanhempia."
Jos et ymmärrä asioista ja ongelmista puhumisen vrt. kaikkien vanhusten huonoksi leimaamisen eroa, niin ei voi mitään. Kannattaa opetella erottamaan, mikä on ongelmasta tai vaikka yhteiskunnallisista ilmiöstä puhumista ja mitä koko ihmisyhmän leimaamista ja syyllistämistä.
Sun logiikalla mistään ongelmista ei voisi puhua...oho, no niinpä.
Jos käännettäisi keskustelun aihe yksin kodeissaan kotihoidon varassa oleviin vanhuksiin olisiko se sinusta ongelma jota voisi käsitellä?
Vanhuksiin joilta aikuiset lapset odottavat vielä vaikka mitä, henkistä ja taloudellista.
Tottakai yksin kodeissaan kotihoidon varassa olevien vanhusten asia on tärkeä aihe minun mielestäni ja todellakin keskustelua mielestäni jopa vaativa asia, ihan ylemmällä poliitisellakin tasolla. Se nyt ei kuitenkaan ole tämän ketjun aihe, joten en tuohon aiheeseen nyt lähde tässä syvemmin.
Minusta sen sijaan tässä ketjussa ei ole tullut esiin sellaista, että aikuiset lapset jo huonokuntoisilta vanhuksilta nimenomaan odottaisivat jotain kohtuutonta, "vielä vaikka mitä, henkistä ja taloudellista". Minusta ko. väite on nyt ennenkaikkea tässä ketjussa esitetty olkiukko, (tahallinen) virheellinen tulkinta ja vasta-argumentti. Sekä aiheen johdattamista pois itse asiasta.
Sellaiset asiat kuin olkiukko, ad hominem, savusilli ja kalteva pinta eivät ikävä kyllä kuuluneet 1950-luvun kansalaiskoulun oppimäärään.
Niin näyttäisi kuitenkin, että nettiä osaat käyttää ja keskustelupalstalle löytää.
Olisi siis oletettavaa, että Googlekin sujuu ja tekoälyn olemassaolokin tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Siinä kohtaa, kun luin kirjan lopussa tämän välit katkoneen tyttären luvun, tuli itku. Ja sen jälkeen halveksunta ja raivo. Tytär on todella sairas, karkean kuvauksen mukaan kyseessä voisi olla vaikka ME/CFS, joka on täysin helvetillinen sairaus ja pilaa potilaan elämän, jos hän ei toivu siitä. Ja puolet sairastuneista on tutkimuksessa raportoinut lapsuustraumaa, koska sairauteen liittyy vahvasti hermoston toimintaongelma ja traumaattinen lapsuus sotkee hermoston pohja-asetukset.
No mitä tekee tämä äiti. Tytär on selkeästi ilmaissut haluavansa olla rauhassa. Äiti näkee tyttären myynti-ilmoituksen netissä ja lähettää hänelle ostoviestin. Tytär vastaa, että jos äiti todella haluaa ostaa myytävät tavarat, se on ihan ok, mutta hän toivoo ettei äiti pidä tätä minä muuna yhteytenä vaan ainoastaan kaupantekona kuten kenen tahansa muun kanssa. Hän kertoo hyvin rajallisista voimavaroistaan ja työkyvyttömyyseläkkeestään. Sen jälkeen seuraa kirjassa useamman sivun mittainen todella raskas kirje, mistä saa sen kuvan, että äiti olisi kirjoittanut tämän sen jälkeen tälle tyttärelleen, joka on jälleen kerran erikseen painottanut, ettei halua yhteyttä ja myös sen, etteivät hänen voimavaransa riittäisi sellaiseen.
Mikäli tämä tytär joskus kirjan lukee, se on hänelle vahva vahvistus siitä, että hän on toiminut juuri niin kuin pitääkin suojellakseen itseään.
Nämä äidit eivät tajua, että kyse ei ole siitä, että menneistä pitää muodostaa yhteinen ymmärrys, jonka molemmat hyväksyvät - mikä sinällään on täysin mahdoton vaade. Vaan kysymys on siitä, ettei lapsi tule kuulluksi eikä tässä hetkessä ole toimivaa ihmissuhdetta eikä emotionaalista kohtaamista.
Se mikä näille tunnekylmille äideille on täysin kevyttä ja minkä läpi he porskuttavat tarkkailen lintuja, uiden ja hiihtäen, maksetaan heidän jälkikasvunsa selkänahasta, joka uupuu kuormansa alle tai hajoaa rajattomuuteen ja palkaksi saa arvostelut heikosta mielenterveydestä ja terapiassa ramppaamisesta sekä ymmärtämättömyydestä.
Ja miten asian näkikään ketjun aloittaja: "Leena Sorvalin kirja. Lukekaahan te jotka käytte terapiassa puhumassa tiskivuoroista ja saamattomista farkuista."
Voi pyhä yksinkertaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku pystyy olemaan asiallinen vanhan äitinaä kanssa ja huomiimaan häntä, ei tahdo olla se päätähti jonka asioista puhutaan, jota vanhan äidin pitää huomioida, miksi se saa vastustusta? Tietenkin paljon kiinnostavampia on omat asiat.
Läheisten kanssa vuorovaikutuksessa ollessa ei ole mitään päätähtiä tai huomiosta kilpailua. Minusta on ihan outoa puhua tuossa yhteydessä noista ollenkaan. Eikä se edes ole mitenkään asiallista vaan suoraan sanottuna outoa.
Yleinen valitus: äitini ei kysele mitään työstäni, asioistamme, lapsistamme eikä aikuisilta lapsiltamme heidän opiskeluistaan. Hän vain puhuu omista asioistaan ja hetkinen, naakoista.
Me emme kiinnosta häntä.
Selvästikään ei. Vai onko tuo susta normaalia kanssakäymistä läheisen kanssa?
Kyllä vanhan ihmisen kanssa on normaalia. Täälläkin kirjoittajat jo 50 - 60-vuotiaita joten äidit usein ovat jo vanhoja. Ja kuten olette kertoneet, kansalaiskoulun käyneitä
Esim ystäväpalvelu, ystävä ei mene puhumaan omia asioitaan vaan kuuntelemaan vanhusta, ehkä hänen muistojaan.
Ei ole normaalia vanhankaan ihmisen kanssa. Eri asia sitten, jos vanhuksella ei vain enää kapasiteetti riitä kuin omista asioista puhumiseen. Normaalia on se, että molempien asiat ovat tärkeitä. Se on perhe eikä mikään ”mä nyt kerron ja sä kuuntelet”-tilanne.
Niinpä! Jos vanhempani tai appivanhempani yhtäkkiä lopettaisivat olemasta kiinnostuneita meidän ja lastenlastensa asioista, olisi aika selvää, että muistiongelma on jo aika pitkällä. Ei ole normaalia ettei läheisten asiat kiinnosta.
Sitten päästäänkin siihen utelun ja asioihin puuttumisen kärkeen. Etenkin anopin kohdalla.
Niin, rajattomuus on sitten vielä eri asia kuin välinpitämättömyys. Ovat molemmat ääripäitä, eivät ”nirmaalia” kanssakäymistä.
Onko todella niin, että vanhukset ovat vain joko tai? Vai olisiko olemassa myös se ihan normaali-ihminen heidänkin ikäryhmässään?Koko pitkä keskustelu on vakuutettu ettei hyvää ja normaalia äitiä voi keski-ikäisillä olla.
Tarpeen tullen asiat kiepahtavatkin toisin päin.
Höpöhöpö. Sinä vain tulkitset kaiken haluamallasi tavalla.
Eilenkin joku useammalla kommentilla tuoden tutkimustuloksenkin vakuutteli nykyisten vanhusten olleen huonoja kylmiä vanhempia.
Ei vakuutellut. Häneltä pyydettiin linkkiä, se annettiin. Todistit juuri että väännät ja käännät kaiken nurin. Saat ajatella mitä ajattelet, mutta muiden sanomisten vääntely on jo ihan typerää.
Siis selitä minkä mielipiteensä todisteeksi hän toi tuon tutkimuksen esiin. "Missä äiti? " ja selittävässä osassa oli muistaakseni hylkäämisen tunteista.
Mun muistaakseni sodan jälkeen syntyneiden naisten tunnekylmästä ja lapsista välittämättömästä ( olipa vaikee sana) ikäluokasta.
Se, että puhutaan jonkun aikakauden asioista, ilmiöistä, niiden yleisyydestä ja eilaisista vaikutuksista / kokemuksista, ongelmista, tai vaikka sen tunnekylmän toiminnankin yleisyydestä yms, on aika eri asia kuin "vakuutteli nykyisten vanhusten olleen huonoja kylmiä vanhempia."
Jos et ymmärrä asioista ja ongelmista puhumisen vrt. kaikkien vanhusten huonoksi leimaamisen eroa, niin ei voi mitään. Kannattaa opetella erottamaan, mikä on ongelmasta tai vaikka yhteiskunnallisista ilmiöstä puhumista ja mitä koko ihmisyhmän leimaamista ja syyllistämistä.
Sun logiikalla mistään ongelmista ei voisi puhua...oho, no niinpä.
Jos käännettäisi keskustelun aihe yksin kodeissaan kotihoidon varassa oleviin vanhuksiin olisiko se sinusta ongelma jota voisi käsitellä?
Vanhuksiin joilta aikuiset lapset odottavat vielä vaikka mitä, henkistä ja taloudellista.
Tottakai yksin kodeissaan kotihoidon varassa olevien vanhusten asia on tärkeä aihe minun mielestäni ja todellakin keskustelua mielestäni jopa vaativa asia, ihan ylemmällä poliitisellakin tasolla. Se nyt ei kuitenkaan ole tämän ketjun aihe, joten en tuohon aiheeseen nyt lähde tässä syvemmin.
Minusta sen sijaan tässä ketjussa ei ole tullut esiin sellaista, että aikuiset lapset jo huonokuntoisilta vanhuksilta nimenomaan odottaisivat jotain kohtuutonta, "vielä vaikka mitä, henkistä ja taloudellista". Minusta ko. väite on nyt ennenkaikkea tässä ketjussa esitetty olkiukko, (tahallinen) virheellinen tulkinta ja vasta-argumentti. Sekä aiheen johdattamista pois itse asiasta.
Sellaiset asiat kuin olkiukko, ad hominem, savusilli ja kalteva pinta eivät ikävä kyllä kuuluneet 1950-luvun kansalaiskoulun oppimäärään.
No tuossa oli ensinnäkin jo itsessään lyhyt selvitys muutenkin mitä "olkiukko" tarkoittaa. "(tahallinen) virheellinen tulkinta ja vasta-argumentti." Lisää voi googlata tai kysä AI:ltä, jos kiinnostaa.
Toisten koulutuksen rääpinen on yksinketiesti typerää, kritisoi oikeita asioita ja ongelmkohtia aiheeseen liittyen.
Koututtamaton voi olla vaikka kuinka mukava ja hyvä ihminen ja äiti. (vaikka tämä ko.kommentoija ei sellaiselta vaikutakaan, oli hänellä mikä koulutus tahansa.) Ja korkeasti koulutettu voi olla vaikka mikä psykopaatti/ k.pää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kohtaa, kun luin kirjan lopussa tämän välit katkoneen tyttären luvun, tuli itku. Ja sen jälkeen halveksunta ja raivo. Tytär on todella sairas, karkean kuvauksen mukaan kyseessä voisi olla vaikka ME/CFS, joka on täysin helvetillinen sairaus ja pilaa potilaan elämän, jos hän ei toivu siitä. Ja puolet sairastuneista on tutkimuksessa raportoinut lapsuustraumaa, koska sairauteen liittyy vahvasti hermoston toimintaongelma ja traumaattinen lapsuus sotkee hermoston pohja-asetukset.
No mitä tekee tämä äiti. Tytär on selkeästi ilmaissut haluavansa olla rauhassa. Äiti näkee tyttären myynti-ilmoituksen netissä ja lähettää hänelle ostoviestin. Tytär vastaa, että jos äiti todella haluaa ostaa myytävät tavarat, se on ihan ok, mutta hän toivoo ettei äiti pidä tätä minä muuna yhteytenä vaan ainoastaan kaupantekona kuten kenen tahansa muun kanssa. Hän kertoo hyvin rajallisista voimavaroistaan ja työkyvyttömyyseläkkeestään. Sen jälkeen seuraa kirjassa useamman sivun mittainen todella raskas kirje, mistä saa sen kuvan, että äiti olisi kirjoittanut tämän sen jälkeen tälle tyttärelleen, joka on jälleen kerran erikseen painottanut, ettei halua yhteyttä ja myös sen, etteivät hänen voimavaransa riittäisi sellaiseen.
Mikäli tämä tytär joskus kirjan lukee, se on hänelle vahva vahvistus siitä, että hän on toiminut juuri niin kuin pitääkin suojellakseen itseään.
Nämä äidit eivät tajua, että kyse ei ole siitä, että menneistä pitää muodostaa yhteinen ymmärrys, jonka molemmat hyväksyvät - mikä sinällään on täysin mahdoton vaade. Vaan kysymys on siitä, ettei lapsi tule kuulluksi eikä tässä hetkessä ole toimivaa ihmissuhdetta eikä emotionaalista kohtaamista.
Se mikä näille tunnekylmille äideille on täysin kevyttä ja minkä läpi he porskuttavat tarkkailen lintuja, uiden ja hiihtäen, maksetaan heidän jälkikasvunsa selkänahasta, joka uupuu kuormansa alle tai hajoaa rajattomuuteen ja palkaksi saa arvostelut heikosta mielenterveydestä ja terapiassa ramppaamisesta sekä ymmärtämättömyydestä.
Ja miten asian näkikään ketjun aloittaja: "Leena Sorvalin kirja. Lukekaahan te jotka käytte terapiassa puhumassa tiskivuoroista ja saamattomista farkuista."
Voi pyhä yksinkertaisuus.
Et pääse aloituksesta ylitse?
( kun vauvan äitihaava-keskusteluja lukee, moni mainitsee tuommoisia sivullisen mielestä arkisia asioita koska ei näe kokonaisuutta.)
Näyttää yksi trauman aihe olevan iäkkäiden heikompi koulutus. Häpeällistä jos vanhemman koulupohja on kansakoulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kotihoidon varassa olevalta höperöityneeltä äidiltä voi mitään enää odottaa. Ne ajat on takanapäin.
Jossain vaiheessa tämän varmasti itse kukin huomaa.
Ehkä ennen tätä vaihetta on tuo raadollinen aika. Äiti on vähä vähältä entistä kyvyttömämpi vastavuoroisuuteen. Tytär pahoittaa mielensä monet monituiset kerrat ennen kuin ymmärtää ja hyväksyy tosiasiat, että vanhan äidin ehdoilla mennään. Muuhun äiti ei enää kykene.
Onnekkaita ovat he, joiden äidit ovat valoisia, viisaita ja ystävällisiä sieluja elämänsä loppuun asti.
Äidin ehdoilla joo, mutta sehän ei tarkoita sitä, että omia asioitaan ei jakaisi. Onko sulla tässä nyt takana jokin pointti?
Tämä juonne lähti kai siitä kun joku sanoi ettei rasita vanhaa äitiään omilla asioillaan. Äiti voi olla juuri tuossa vaiheessa kun mieli ei enää jaksa vaan vaipumassa dementiaan.
Se vaihe joka on kaikkein raskain läheisille. Sitä syvästi dementoitunutta pitää jo taakkana.
Jos olisikin sanonut vain noin, mutta kun hän sanoi sen olevan ainoa aikuisen tapa toimia, muu on lapsellista ja itsekästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kotihoidon varassa olevalta höperöityneeltä äidiltä voi mitään enää odottaa. Ne ajat on takanapäin.
Jossain vaiheessa tämän varmasti itse kukin huomaa.
Ehkä ennen tätä vaihetta on tuo raadollinen aika. Äiti on vähä vähältä entistä kyvyttömämpi vastavuoroisuuteen. Tytär pahoittaa mielensä monet monituiset kerrat ennen kuin ymmärtää ja hyväksyy tosiasiat, että vanhan äidin ehdoilla mennään. Muuhun äiti ei enää kykene.
Onnekkaita ovat he, joiden äidit ovat valoisia, viisaita ja ystävällisiä sieluja elämänsä loppuun asti.
Äidin ehdoilla joo, mutta sehän ei tarkoita sitä, että omia asioitaan ei jakaisi. Onko sulla tässä nyt takana jokin pointti?
Monet käyvät haudallakin puhumassa asioita. Monet käyvät puolisoilleen kertomassa haudalla asioita.
Ai kauhee! Edes kuolleena ei saa olla rauhassa vaan pakotetaan kuuntelemasn lapsellista valitusta. 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kotihoidon varassa olevalta höperöityneeltä äidiltä voi mitään enää odottaa. Ne ajat on takanapäin.
Jossain vaiheessa tämän varmasti itse kukin huomaa.
Ehkä ennen tätä vaihetta on tuo raadollinen aika. Äiti on vähä vähältä entistä kyvyttömämpi vastavuoroisuuteen. Tytär pahoittaa mielensä monet monituiset kerrat ennen kuin ymmärtää ja hyväksyy tosiasiat, että vanhan äidin ehdoilla mennään. Muuhun äiti ei enää kykene.
Onnekkaita ovat he, joiden äidit ovat valoisia, viisaita ja ystävällisiä sieluja elämänsä loppuun asti.
Äidin ehdoilla joo, mutta sehän ei tarkoita sitä, että omia asioitaan ei jakaisi. Onko sulla tässä nyt takana jokin pointti?
Monet käyvät haudallakin puhumassa asioita. Monet käyvät puolisoilleen kertomassa haudalla asioita.
Ai kauhee! Edes kuolleena ei saa olla rauhassa vaan pakotetaan kuuntelemasn lapsellista valitusta. 😅
Kerro että olet tunnekylmä ihminen kertomatta että olet tunnekylmä ihminen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kotihoidon varassa olevalta höperöityneeltä äidiltä voi mitään enää odottaa. Ne ajat on takanapäin.
Jossain vaiheessa tämän varmasti itse kukin huomaa.
Ehkä ennen tätä vaihetta on tuo raadollinen aika. Äiti on vähä vähältä entistä kyvyttömämpi vastavuoroisuuteen. Tytär pahoittaa mielensä monet monituiset kerrat ennen kuin ymmärtää ja hyväksyy tosiasiat, että vanhan äidin ehdoilla mennään. Muuhun äiti ei enää kykene.
Onnekkaita ovat he, joiden äidit ovat valoisia, viisaita ja ystävällisiä sieluja elämänsä loppuun asti.
Äidin ehdoilla joo, mutta sehän ei tarkoita sitä, että omia asioitaan ei jakaisi. Onko sulla tässä nyt takana jokin pointti?
Tämä juonne lähti kai siitä kun joku sanoi ettei rasita vanhaa äitiään omilla asioillaan. Äiti voi olla juuri tuossa vaiheessa kun mieli ei enää jaksa vaan vaipumassa dementiaan.
Se vaihe joka on kaikkein raskain läheisille. Sitä syvästi dementoitunutta pitää jo taakkana.
Jos olisikin sanonut vain noin, mutta kun hän sanoi sen olevan ainoa aikuisen tapa toimia, muu on lapsellista ja itsekästä.
Eiköhän jokainen voi toimia kuten parhaakai katsoo. Olla kertomatta itsestään jos vanhuksella muuta mielen päällä tai siitä huolimatta kertoa omat kuulumisensa ja päivitellä vanhuksen itsekkyyttä ja narsismia
Ei kai nyt joku nettikommentti kenenkään elämään vaikuta mitenkään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kotihoidon varassa olevalta höperöityneeltä äidiltä voi mitään enää odottaa. Ne ajat on takanapäin.
Jossain vaiheessa tämän varmasti itse kukin huomaa.
Ehkä ennen tätä vaihetta on tuo raadollinen aika. Äiti on vähä vähältä entistä kyvyttömämpi vastavuoroisuuteen. Tytär pahoittaa mielensä monet monituiset kerrat ennen kuin ymmärtää ja hyväksyy tosiasiat, että vanhan äidin ehdoilla mennään. Muuhun äiti ei enää kykene.
Onnekkaita ovat he, joiden äidit ovat valoisia, viisaita ja ystävällisiä sieluja elämänsä loppuun asti.
Äidin ehdoilla joo, mutta sehän ei tarkoita sitä, että omia asioitaan ei jakaisi. Onko sulla tässä nyt takana jokin pointti?
Tämä juonne lähti kai siitä kun joku sanoi ettei rasita vanhaa äitiään omilla asioillaan. Äiti voi olla juuri tuossa vaiheessa kun mieli ei enää jaksa vaan vaipumassa dementiaan.
Se vaihe joka on kaikkein raskain läheisille. Sitä syvästi dementoitunutta pitää jo taakkana.
Jos olisikin sanonut vain noin, mutta kun hän sanoi sen olevan ainoa aikuisen tapa toimia, muu on lapsellista ja itsekästä.
Eiköhän jokainen voi toimia kuten parhaakai katsoo. Olla kertomatta itsestään jos vanhuksella muuta mielen päällä tai siitä huolimatta kertoa omat kuulumisensa ja päivitellä vanhuksen itsekkyyttä ja narsismia
Ei kai nyt joku nettikommentti kenenkään elämään vaikuta mitenkään?
Sinun kommentit on yhtä olkiukkotehtailua. Tulee mieleen vanha viisaus pulusta ja shakkilaudasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kotihoidon varassa olevalta höperöityneeltä äidiltä voi mitään enää odottaa. Ne ajat on takanapäin.
Jossain vaiheessa tämän varmasti itse kukin huomaa.
Ehkä ennen tätä vaihetta on tuo raadollinen aika. Äiti on vähä vähältä entistä kyvyttömämpi vastavuoroisuuteen. Tytär pahoittaa mielensä monet monituiset kerrat ennen kuin ymmärtää ja hyväksyy tosiasiat, että vanhan äidin ehdoilla mennään. Muuhun äiti ei enää kykene.
Onnekkaita ovat he, joiden äidit ovat valoisia, viisaita ja ystävällisiä sieluja elämänsä loppuun asti.
Äidin ehdoilla joo, mutta sehän ei tarkoita sitä, että omia asioitaan ei jakaisi. Onko sulla tässä nyt takana jokin pointti?
Tämä juonne lähti kai siitä kun joku sanoi ettei rasita vanhaa äitiään omilla asioillaan. Äiti voi olla juuri tuossa vaiheessa kun mieli ei enää jaksa vaan vaipumassa dementiaan.
Se vaihe joka on kaikkein raskain läheisille. Sitä syvästi dementoitunutta pitää jo taakkana.
Jos olisikin sanonut vain noin, mutta kun hän sanoi sen olevan ainoa aikuisen tapa toimia, muu on lapsellista ja itsekästä.
En paljon ymmärrä mutta onko oikeesti jotain autismia jos sanasta sanaan jokainen ajatus ja kommentti käsitellään, pikkutarkasti. Ei kai kukaan niin pikkutarkkaa elämää elä edes tuon juonten aloittaja vaika yrittää vanhuksensa rajoissa pitää puheen aiheet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kotihoidon varassa olevalta höperöityneeltä äidiltä voi mitään enää odottaa. Ne ajat on takanapäin.
Jossain vaiheessa tämän varmasti itse kukin huomaa.
Ehkä ennen tätä vaihetta on tuo raadollinen aika. Äiti on vähä vähältä entistä kyvyttömämpi vastavuoroisuuteen. Tytär pahoittaa mielensä monet monituiset kerrat ennen kuin ymmärtää ja hyväksyy tosiasiat, että vanhan äidin ehdoilla mennään. Muuhun äiti ei enää kykene.
Onnekkaita ovat he, joiden äidit ovat valoisia, viisaita ja ystävällisiä sieluja elämänsä loppuun asti.
Äidin ehdoilla joo, mutta sehän ei tarkoita sitä, että omia asioitaan ei jakaisi. Onko sulla tässä nyt takana jokin pointti?
Tämä juonne lähti kai siitä kun joku sanoi ettei rasita vanhaa äitiään omilla asioillaan. Äiti voi olla juuri tuossa vaiheessa kun mieli ei enää jaksa vaan vaipumassa dementiaan.
Se vaihe joka on kaikkein raskain läheisille. Sitä syvästi dementoitunutta pitää jo taakkana.
Jos olisikin sanonut vain noin, mutta kun hän sanoi sen olevan ainoa aikuisen tapa toimia, muu on lapsellista ja itsekästä.
Eiköhän jokainen voi toimia kuten parhaakai katsoo. Olla kertomatta itsestään jos vanhuksella muuta mielen päällä tai siitä huolimatta kertoa omat kuulumisensa ja päivitellä vanhuksen itsekkyyttä ja narsismia
Ei kai nyt joku nettikommentti kenenkään elämään vaikuta mitenkään?
Sinun kommentit on yhtä olkiukkotehtailua. Tulee mieleen vanha viisaus pulusta ja shakkilaudasta.
Tiiätkö, voit oikeesti elää niinkuin tahdot. Ei sinua kukaan täällä määräile. Eikä edes sinusta kirjoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kotihoidon varassa olevalta höperöityneeltä äidiltä voi mitään enää odottaa. Ne ajat on takanapäin.
Jossain vaiheessa tämän varmasti itse kukin huomaa.
Ehkä ennen tätä vaihetta on tuo raadollinen aika. Äiti on vähä vähältä entistä kyvyttömämpi vastavuoroisuuteen. Tytär pahoittaa mielensä monet monituiset kerrat ennen kuin ymmärtää ja hyväksyy tosiasiat, että vanhan äidin ehdoilla mennään. Muuhun äiti ei enää kykene.
Onnekkaita ovat he, joiden äidit ovat valoisia, viisaita ja ystävällisiä sieluja elämänsä loppuun asti.
Äidin ehdoilla joo, mutta sehän ei tarkoita sitä, että omia asioitaan ei jakaisi. Onko sulla tässä nyt takana jokin pointti?
Tämä juonne lähti kai siitä kun joku sanoi ettei rasita vanhaa äitiään omilla asioillaan. Äiti voi olla juuri tuossa vaiheessa kun mieli ei enää jaksa vaan vaipumassa dementiaan.
Se vaihe joka on kaikkein raskain läheisille. Sitä syvästi dementoitunutta pitää jo taakkana.
Jos olisikin sanonut vain noin, mutta kun hän sanoi sen olevan ainoa aikuisen tapa toimia, muu on lapsellista ja itsekästä.
En paljon ymmärrä mutta onko oikeesti jotain autismia jos sanasta sanaan jokainen ajatus ja kommentti käsitellään, pikkutarkasti. Ei kai kukaan niin pikkutarkkaa elämää elä edes tuon juonten aloittaja vaika yrittää vanhuksensa rajoissa pitää puheen aiheet.
No ei käsitellä vaan ihan keskustellaan. Jos joku sanoo jotakin, kai sen takana sitten seisoo eikä ala jäpättämään, kun joku vastaa jotakin.
Moni ulkolainen näkee suomalaiset hiljaisina ja jöröinä jotka eivät juuri tunteitaan näytä. Kulkevat kadulla mustissaan pää painuksissa, ilmeettömin kasvoin. Tai tuijotetaan kännykkään ja tiuskitaan pienille lapsilleen jotka haluaisivat keskustella.
Ai, miten tämä liittyy aiheeseen? Ei sitten mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kotihoidon varassa olevalta höperöityneeltä äidiltä voi mitään enää odottaa. Ne ajat on takanapäin.
Jossain vaiheessa tämän varmasti itse kukin huomaa.
Ehkä ennen tätä vaihetta on tuo raadollinen aika. Äiti on vähä vähältä entistä kyvyttömämpi vastavuoroisuuteen. Tytär pahoittaa mielensä monet monituiset kerrat ennen kuin ymmärtää ja hyväksyy tosiasiat, että vanhan äidin ehdoilla mennään. Muuhun äiti ei enää kykene.
Onnekkaita ovat he, joiden äidit ovat valoisia, viisaita ja ystävällisiä sieluja elämänsä loppuun asti.
Äidin ehdoilla joo, mutta sehän ei tarkoita sitä, että omia asioitaan ei jakaisi. Onko sulla tässä nyt takana jokin pointti?
Tämä juonne lähti kai siitä kun joku sanoi ettei rasita vanhaa äitiään omilla asioillaan. Äiti voi olla juuri tuossa vaiheessa kun mieli ei enää jaksa vaan vaipumassa dementiaan.
Se vaihe joka on kaikkein raskain läheisille. Sitä syvästi dementoitunutta pitää jo taakkana.
Jos olisikin sanonut vain noin, mutta kun hän sanoi sen olevan ainoa aikuisen tapa toimia, muu on lapsellista ja itsekästä.
En paljon ymmärrä mutta onko oikeesti jotain autismia jos sanasta sanaan jokainen ajatus ja kommentti käsitellään, pikkutarkasti. Ei kai kukaan niin pikkutarkkaa elämää elä edes tuon juonten aloittaja vaika yrittää vanhuksensa rajoissa pitää puheen aiheet.
Kyllä hän sanoi ajatuksensa niin selvästi ettei sitä tarvitse analysoida. Jos hän halusi kuvata vanhuksen rajoissa pysyttäytymistä, olisi sitten sanonut niin. Hän nyt kuitenkin sanoi, että vanhuksen kanssa ei saa puhua omista asioista, koska niin tekee vain lapsi. Ja että omista asioista puhuminen on vanhuksen kuormittamista.
Oikeastihan se vanhuskaan ei tuollaista halua ellei ole höppänä tai kovin sairas tai sitten se tunneköyhä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairastuin rintasyöpään kuusikymppisenä. Äitiäni harmitti asiassa lähinnä se, että hänelle koitui siitä harmia, kun en jaksanut vastata puheluihin kymmenen kertaa päivässä ja kotihoidon käyntejä piti lisätä.
Niin. Tässä aaia mitä tuon esiin. Jos äiti on jo vanha, sairas, ei enää juurikaan elämänsisältöä, tarvitsee kotihoitoa onko oikein mennä vaatimaan häneltä kiinnostusta mun uraani ja lasteni uraan ja hienoon matkaan Japanissa valitellen että mutsi vaan puhuu naakoista ja ulkomaisesta lähihoitajasta. Asioista jotka hänelle onnarkipäivää.
Sinulla tilanne ei tietenkään ollut tuo, ymmärrän harmituksesi tiheästä häirinnästä
Tiheästä häirinnästä?
-ohis
Vähintään kymmenen puhelua päivässä on tiheää häirintää olipa soittaja dementoitunut tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kotihoidon varassa olevalta höperöityneeltä äidiltä voi mitään enää odottaa. Ne ajat on takanapäin.
Jossain vaiheessa tämän varmasti itse kukin huomaa.
Ehkä ennen tätä vaihetta on tuo raadollinen aika. Äiti on vähä vähältä entistä kyvyttömämpi vastavuoroisuuteen. Tytär pahoittaa mielensä monet monituiset kerrat ennen kuin ymmärtää ja hyväksyy tosiasiat, että vanhan äidin ehdoilla mennään. Muuhun äiti ei enää kykene.
Onnekkaita ovat he, joiden äidit ovat valoisia, viisaita ja ystävällisiä sieluja elämänsä loppuun asti.
Äidin ehdoilla joo, mutta sehän ei tarkoita sitä, että omia asioitaan ei jakaisi. Onko sulla tässä nyt takana jokin pointti?
Monet käyvät haudallakin puhumassa asioita. Monet käyvät puolisoilleen kertomassa haudalla asioita.
Ai kauhee! Edes kuolleena ei saa olla rauhassa vaan pakotetaan kuuntelemasn lapsellista valitusta. 😅
Kerro että olet tunnekylmä ihminen kertomatta että olet tunnekylmä ihminen...
No siis tuo juuri kuvaa tätä ketjussa mainittua kirjaa eli henkilö kertoo kuinka tunnekylmä ja omakeskeinenhän on kuvitellessaan kertovansa jotain ihan muuta.
Tämä juonne lähti kai siitä kun joku sanoi ettei rasita vanhaa äitiään omilla asioillaan. Äiti voi olla juuri tuossa vaiheessa kun mieli ei enää jaksa vaan vaipumassa dementiaan.
Se vaihe joka on kaikkein raskain läheisille. Sitä syvästi dementoitunutta pitää jo taakkana.