Kuka puolustaisi äitiä?
Leena Sorvalin kirja. Lukekaahan te jotka käytte terapiassa puhumassa tiskivuoroista ja saamattomista farkuista.
Kommentit (2004)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma arviointi-lomakkeelle tokko kukaan itselleen antaa kritiikkiä.
On sellainen asia kuin itsereflektiokyky. Henkisiltä rakenteeltaan tasapainoisilla ja terveillä ihmisillä on kyky tähän eli kyllä he voivat antaa kritiikkiä myös itselleen - ihan aiheellista tervettä kritiikkiä. Sitten on ihmiset, jotka antavat itselleen aiheetonta kritiikkiä, ovat liian ankaria ja vaativat itseltään liikaa.
Jos kuvittelet, ettei kukaan anna kritiikkiä itselleen, se on merkki siitä, että henkisessä rakenteessasi on jotain ns poikkeavaa eikä sinulla ole kykyä normaaliin vastuunottoon.
Millähän pätevyydellä tää yks diagnosoi koko ajan muita kommentoijia? Palstamaisteri??Todella ärsyttävä tyyli.
Eri
Faktajuttajan tuo kirjoitti.
Ajatteletko sinäkin todella niin, ettei kukaan anna kritiikkiä itselleen?
En minä niin kirjoittanut. Mutta tuo loppu oli taas sitä samaa paskaa, mitä koko ketju: jos sanot näin olet itsekkin naakka...mummo...tunneköyhä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko minä niin tärkeä että minä, minä, minä kun menen katsomaan vanhaa ihmistä jolle kertyy paljon puhuttavaa yksinäisinä päivinä? Eikö minulla ole aikaa kuunnella vaikka en niin jotain äidin lapsuuskaveri Mairea tunne mutta kuunnella hänen kuolemastaan, auttaa ehkä adressin laitossa, kuunnella "tyttöjen" nuoruuden aikaa ja tanssireissuja. Kun minä minä, ne on niin tylsiä juttuja ja ikkunasta näkyvät oravat ja lähikaupan uusi mukava kassa.
En saanut nyt ihan kiinni tästä tajunnavirrasta, mutta sen verran ymmärsin, että sinulla siis on jotain vaikeuksia ja nostattaa ilmeisesti tunteita, kun käyt vierailemassa vanhan ätisi luona.
Ikävää silti, että äitisi jutut ovat mielestäsi tylsiä. Kannattaa koittaa kuitenkin häntäkin vastavuoroisesti kuunnella, ihan ajatuksenkin kanssa, hänellä kun ei välttämättä ole niin kauhean paljon aikaakaan enää jäljellä. Ettei sitten jää harmittamaan, kun ei enää voi kysellä ja kuulla vaikka hänen nuoruusmuistojaan.
En kuitenkaan ymmärtänyt, miten tämä ongelmasi nyt liittyy aloitukseen tai linkattuun kirjaan. Ehkä kannattaisi avata ihan uusi ketju tälle aiheellesi?
Jaa jaa, kun te ketjun "ydinhenkilöt" olette sananne sanoneet, muiden pitää olla hiljaa tai aloittaa alusta aloituksen kommenrointi.
Kerro toki, miten tuo kommentti / kommenttisi mielestäsi liittyi aloituksen aiheeseen? Itse en näe yhteyttä.
Suurin osa kommenteista eivät liity suoraan aloitukseen. Aika paljon kommentoitu vanhan ihmisen kohtaamisesta. Tämä on keskustelua. Se aina menee eteenpäin. Ei vain vastauksia aloitukseen.
En ollut minä.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun käyn äidin luona en odota häneltä huomiota. Kiinnitän huomioni häneen ja hänen asioihinsa. Hänen elämänsä on jo niin pienentynyt vaikken yritä saada häntä kiinnostumaan asiantuntijuudestani tai puolisoni vastaavasta tai lasten opinnoista. Tai raha-asioistamme. On aika olla lapsi ja on aika olla aikuinen.
Sinä infantilisoit vanhempaasi jos et puhu aikuisten asioita hänelle. Iästään huolimatta hän on aikuinen ihminen ja miksi hän ei haluaisi kuulla lastenlastensa ja lastensa kuulumisista? Älä päätä hänen puolestaan.
Entäpä jos sillä äidillä on kova tarve puhua omat asiansa, tuttujen ja sukulaisten kuolemat, vaikka ne naakatkin. Kaikki eivät usein näe toisiaan. Puhelimessa ehkä , jos ei vielä niin muistisairautta, vaihdettu nuo perhekuulumiset.
On aika kuunnella vanhusta, kysellä vanhoista asioista. Moni suree että eipä tullut kyseltyä vaikka sota -ajoista tai 30-luvusta, siis nyt jo iäkkäät ihmiset surevat etteivät puhuttaneet vanhempiaan.
Siinähän se ongelma onkin, kun näillä tietyn ikäpolven ihmisillä on ihan hirveän kova tarve puhua naakoista sun muusta. Mutta sitten heillä ei ole mitään tarvetta puhua asioista, joista olisi aiheellista puhua. He suorastaan kieltäytyvät siitä ja menevät shokkiin järkytyksestä, että heiltä edes odotetaan moista.
Ja toinen tunnuspiirre on se että heillä on tosi kova kiire päästä puhumaan siitä tästä ja tuosta, mutta heillä ei ole mikään kiire kuulla sen vastapuolen uutisia.
Lapsi on heille esineellistetty lapsiesine, ei ihminen johon on ihmissuhde, etenkään vanhempi-lapsisuhde. Lapsi on heille yleisö heidän naakkajutuilleen.
Ja se sukupolvi on...kertauksen vuoksi, kerros nyt minkä vuosikymmenen äidit ovat näitä tympeitä, jotka eivät mitään osaa. Ja muista sit heti perään kertoa, et mitään sellaista ei kukaan ole kirjoittanut...
Onko sun jotenkin vaikea ymmärtää, että täällä on usean eri kirjottajan kommentteja samastakin aihepiiristä.
Ja lsäksi, olkiukkonahan tai tahallisena liioitteluna tätä "KAIKKI BOOMERIT" on enemmän huudettu kuin muuten.
Tämä mystinen ikäpolvi jota kukaan ei tiedä mikä se on mutta äidit on huonoja kuitenkin. Ja kuten sanoit, sitten kiistetään. Kukaan mistään ikäpolvista oke puhunut.