Kuka puolustaisi äitiä?
Leena Sorvalin kirja. Lukekaahan te jotka käytte terapiassa puhumassa tiskivuoroista ja saamattomista farkuista.
Kommentit (1465)
Vierailija kirjoitti:
Minä tulin uutena ketjuun. Onko jossain selkoa siitä, miksi äiti ei voinut ostaa tavallisia farkkuja vaan pakotti lapsen kulkemaan epämieluisissa housuissa?
Ladaan meni viimeiset rahat.
Äiti on selvästi valinnut itsensä jo vuosikymmeniä sitten, todella hienoa että tytär osasi tehdä saman nyt.
Tämän ketjun luettuani en kyllä usko ollenkaan etteikö kirjailija itse olisi paikalla perseilemässä, kenelläkään muulla ei olisi ollut mitään motivaatiota tarttua noin pieneen yksityiskohtaan.
Miettikääs, jos olisitte joku muu ja saisitte moisen syytöksen, tarttuisitteko siihen kerta toisensa jälkeen uudestaan ja uudestaan sivuuttaen lähestulkoon kaiken muun mitä siinä ohessa on sanottu, vai puhuisitteko te siitä kaikesta muusta ohittaen tuon yhden yksityiskohdan olkia kohauttamalla?
Asiaa ei varsinaisesti auta se että moinen venkoilu on äärimmäisen tyypillistä narsistille.
Jos kiukuttaa että tästä ei luovuta puheenaiheena, niin sanon sen verran että se en ollut minä joka päätti rahastaa yksityisasioilla, tyttärensä häpäimisellä ja sitten siihen päälle mainosti sitä tänne, ken leikkiin lähtee se leikin kestäköön.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kestääkö hermostoni ja verenpaineeni tuon kirjan lukemisen, mutta ehkä yritän kuitenkin. Jo niin sanottu takakansiteksti saa ärsytyskäyrän pystysuoraksi.
"Äiti jätetään yksin, kun tytär irtautuu." Voi että. Eiköhän se ole ihan äidin oma tehtävä etsiä omat tukipilarinsa ja niitähän tuntuu riittäneen, ainakin miehiä. Eikä tarvitse olla Einstein hoksatakseen, että terapiasta niitä lohtuja ja tukia saa, kuten on tytärkin saanut. Ei mistään sellaisesta terapiasta, että mennään kontrolloimaan tyttären terapiaa vaan ihan omasta.
Mikä irtautuminen se on, jos lapsi edelleen parentifikoidusti joutuu tarjoamaan tai etsimään äidilleen lohdutusta ja tukea, kun lapsen pitää saada vapaasti irtaantua äidistä?? ( jotta voisi jatkossa jäädä tämän lähelle)
Ja jos lapselta kysyttäisiin, uskonpa olevan aika monta kertaa, kun hänet on jätetty yksin ilman lohtua ja tukea tilanteissa, joissa sitä olisi tarvittu.
Jos tuo äiti ei kestä aikuisen lapsensa vaikeita tunteita, jäljet johtavat sylttytehtaalle. On mitä todennäköisintä, että lapsen vaikeita tunteita ei ole kestetty edes silloin, kun lapsi oli vielä lapsi. Äidille on tullut hankala olo, joten lapsi on jätetty yksin vaikeiden tunteidensa kanssa, ettei äiti nyt vaan vahingossa kuormitu ja tule samalla hoitaneeksi äidin tehtäväänsä.
Olipa hyvä kirjoitus, tunnistin tästä oman äitinikin.
Meillä oli juuri tuota mun lapsuudessa, että äidin tunteita piti varjella kuin kukkaa kämmenellä, ettei äidille nyt tule paha mieli, ettei huolestu, ettei väsy ja mitä milloinkin.
Lapsen tarpeita tai tunteita ei saanut olla, ja jos niistä näkyi ihan pienikin viittaus, äiti meni ihan suunniltaan. Voivotteli suureen ääneen tai sulkeutui kuoreensa mököttämään kunhan ensin oli heittänyt kommentin märsäämisestä, temppuilusta tai siitä ettei nyt tavalliset ihmiset itke/puhu tuolla tavalla/käyttäydy noin. Toisinaan itkevä lapsi työnnettiin vessaan itkemään.
Opittiin sisarusten kanssa huolehtimaan omat asiamme pienestä pitäen. Raskas rasti lapselle ja nuorelle hoitaa kaikki itse ja jäädä täysin vaille vanhemman turvaa ja tukea. Isä oli raivopäinen mieslapsi, joka kesti lapsia vielä huonommin kuin äiti. Äitiä ei näyttänyt isän väkivaltaisetkaan purkaukset mitenkään häiritsevän. Mutta lapsena oli vaan kestettävä.
Muutama vuosi taaksepäin yritin jutella lapsuudessani tapahtuneista asioista äitini kanssa. Ei siitä keskustelusta tullut mitään. Sama voivottelu alkoi kuin lapsuudessani, äiti ei kestänyt lainkaan kuulla mitä olisin halunnut sanoa. Ei vaikka yritin puhua rakentavasti ja sovittelevaankin sävyyn. Tajusin, että mitään rakentavia ja molempien ymmärrystä lisääviä keskusteluja ei käydä ei nyt eikä koskaan. Välit olivat poikki parisen vuotta, mutta jokin oma syyllisyys ajoi jatkamaan hedelmätöntä suhdetta. Tosin nykyisin pidän välimatkaa ja puheenaiheeksi riittäköön telkkarin tarjonta, marjastus ja kauppojen hintavertailut.
Omasta puolestani tiedän, että hermot ja verenpaineet eivät kestä tuon kirjan lukemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi myös käydä niin, että tytär sairastuu psyykkisesti jossain elämänvaiheessa. Voi olla periytyvää alttiutta ja sairastuu vaan eikä tiedä miksi. Mieli voi särkyä niin, että tarvitsee psykiatrin hoitoa ja lääkitystä. Terapeutin kanssa etsitään mahdollisesti syitä. Mieli voi olla niin musta, että kaikki menneet hyvätkin asiat näyttävät mustilta ja etsii ehkä suurennuslasin kanssa mitä mahdollisesti lapsuudessa on ollut väärää vaikka on ollut rakastava äiti. Sairaus vääristää mielikuvaa ja paisutetaan jostain pikkuasioista isoja. Sen ymmärtää itse sitten vasta kun ja jos parantuu.
Tällaista tarnointia lapsen mielentervysongelmien aiheuttamasta välirikosta, niemenomaan käytetään tavallisimmin verukkeena peittämään sitä, mistä vanhemman ja aikuisen lapsensa välillä on oikeasti kyse ja ongelmana. Asioita, mitä vanhempi ei itsekään halua nähdä ja kohdata, saati sitten muille myöntää.
Kyllä voi toki silti olla ihmisillä samalla myös esim. traumaoireilua yms. Esim. lapsuuden kaltoinkohtelu nimenomaan voi aiheuttaa niitä.
Joku varsinainen vakavampi mielen sairaus, esim. skitsofrenia, joka oikeasti voi hämärryttää todellisuudentajua, voi enkä sitten joskus harvoin olla eri asia. Tosin vaikkapa myöskään skitsofreenikot eivät tavallisesti katko välejä vanhempiinsa harhakuvitelmiensa takia...
Kyllä tuo maalaamasi skenaario selittelyneen, miten "musta mieli" keikauttaa käsityksen "rakastavasta äidistä" ihan nurinkurin, ilman mitään todellisia isompia syitä taustalla jne, nimenomaan kuulostaa tällaiselta todellisten syiden pakoilulta ja hämärryttämiseltä.
Toisen mt-ongelmia / traumaoireita tms. jotkut käyttävät mielellään verukkeina ja laittavat omat isommat virheet ja väärinteot virheellisesti näin toisen kontolle. Esim. narsisteille tämä on tiedetysti hyvin yleinen ja käytetty kikka. Kuten myös valheellisesti toisen mt-ongelmaiseksi leimaaminen yms. on heille yleinen keino vääristellä asioita.
Tämä aikuinen henkilö itse kertoi jossain julkaisussa tätä omaa sairastumiskokemustaan, mutta nähtävästi sinä tiedät asian suuressa viisaudessasi paremmin, kuin tämä ihminen itse. Ilmeisesti olet Jumalasta seuraava. Enkä liity millään tavalla tähän tapaukseen, vaan kysymyksessä on aivan vieras ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun luettuani en kyllä usko ollenkaan etteikö kirjailija itse olisi paikalla perseilemässä, kenelläkään muulla ei olisi ollut mitään motivaatiota tarttua noin pieneen yksityiskohtaan.
Miettikääs, jos olisitte joku muu ja saisitte moisen syytöksen, tarttuisitteko siihen kerta toisensa jälkeen uudestaan ja uudestaan sivuuttaen lähestulkoon kaiken muun mitä siinä ohessa on sanottu, vai puhuisitteko te siitä kaikesta muusta ohittaen tuon yhden yksityiskohdan olkia kohauttamalla?
Asiaa ei varsinaisesti auta se että moinen venkoilu on äärimmäisen tyypillistä narsistille.
Jos kiukuttaa että tästä ei luovuta puheenaiheena, niin sanon sen verran että se en ollut minä joka päätti rahastaa yksityisasioilla, tyttärensä häpäimisellä ja sitten siihen päälle mainosti sitä tänne, ken leikkiin lähtee se leikin kestäköön.
Ehkäpä he kiukustuvat joita pitkin matkaa syyttelet kirjailijaksi. Ei kukaan tahdo väärää viittaa kantaa ja omista kirjoituksistaan sysätä syytä kirjailijalle.
Tai joita muuten ivailet ja keksit heistä asioita?
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun luettuani en kyllä usko ollenkaan etteikö kirjailija itse olisi paikalla perseilemässä, kenelläkään muulla ei olisi ollut mitään motivaatiota tarttua noin pieneen yksityiskohtaan.
Miettikääs, jos olisitte joku muu ja saisitte moisen syytöksen, tarttuisitteko siihen kerta toisensa jälkeen uudestaan ja uudestaan sivuuttaen lähestulkoon kaiken muun mitä siinä ohessa on sanottu, vai puhuisitteko te siitä kaikesta muusta ohittaen tuon yhden yksityiskohdan olkia kohauttamalla?
Asiaa ei varsinaisesti auta se että moinen venkoilu on äärimmäisen tyypillistä narsistille.
Jos kiukuttaa että tästä ei luovuta puheenaiheena, niin sanon sen verran että se en ollut minä joka päätti rahastaa yksityisasioilla, tyttärensä häpäimisellä ja sitten siihen päälle mainosti sitä tänne, ken leikkiin lähtee se leikin kestäköön.
Tarkoitatko siis pienellä yksityiskohdalla nyt noita aloituksen farkkuja ja tiskivuoroja? Ovatko nuo siis suoraan tässä aloituksessa viitatun kirjailijan kertomaa?
Ja viimeisestä kappaleesta päätellen sinä olet kenties tämä hänen tyttärensä tai joku tyttären läheinen?
Kaikki järjelliset ymmärtää, ettei kyse ole vain farkuista ja tiskivuoroista, vaan syvemmistä ja laajemmista asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi myös käydä niin, että tytär sairastuu psyykkisesti jossain elämänvaiheessa. Voi olla periytyvää alttiutta ja sairastuu vaan eikä tiedä miksi. Mieli voi särkyä niin, että tarvitsee psykiatrin hoitoa ja lääkitystä. Terapeutin kanssa etsitään mahdollisesti syitä. Mieli voi olla niin musta, että kaikki menneet hyvätkin asiat näyttävät mustilta ja etsii ehkä suurennuslasin kanssa mitä mahdollisesti lapsuudessa on ollut väärää vaikka on ollut rakastava äiti. Sairaus vääristää mielikuvaa ja paisutetaan jostain pikkuasioista isoja. Sen ymmärtää itse sitten vasta kun ja jos parantuu.
Tällaista tarnointia lapsen mielentervysongelmien aiheuttamasta välirikosta, niemenomaan käytetään tavallisimmin verukkeena peittämään sitä, mistä vanhemman ja aikuisen lapsensa välillä on oikeasti kyse ja ongelmana. Asioita, mitä vanhempi ei itsekään halua nähdä ja kohdata, saati sitten muille myöntää.
Kyllä voi toki silti olla ihmisillä samalla myös esim. traumaoireilua yms. Esim. lapsuuden kaltoinkohtelu nimenomaan voi aiheuttaa niitä.
Joku varsinainen vakavampi mielen sairaus, esim. skitsofrenia, joka oikeasti voi hämärryttää todellisuudentajua, voi enkä sitten joskus harvoin olla eri asia. Tosin vaikkapa myöskään skitsofreenikot eivät tavallisesti katko välejä vanhempiinsa harhakuvitelmiensa takia...
Kyllä tuo maalaamasi skenaario selittelyneen, miten "musta mieli" keikauttaa käsityksen "rakastavasta äidistä" ihan nurinkurin, ilman mitään todellisia isompia syitä taustalla jne, nimenomaan kuulostaa tällaiselta todellisten syiden pakoilulta ja hämärryttämiseltä.
Toisen mt-ongelmia / traumaoireita tms. jotkut käyttävät mielellään verukkeina ja laittavat omat isommat virheet ja väärinteot virheellisesti näin toisen kontolle. Esim. narsisteille tämä on tiedetysti hyvin yleinen ja käytetty kikka. Kuten myös valheellisesti toisen mt-ongelmaiseksi leimaaminen yms. on heille yleinen keino vääristellä asioita.
Tämä aikuinen henkilö itse kertoi jossain julkaisussa tätä omaa sairastumiskokemustaan, mutta nähtävästi sinä tiedät asian suuressa viisaudessasi paremmin, kuin tämä ihminen itse. Ilmeisesti olet Jumalasta seuraava. Enkä liity millään tavalla tähän tapaukseen, vaan kysymyksessä on aivan vieras ihminen.
Näin närkästyy narsistiäiti, kun häntä rohjetaan kyseenalaistaa. Jumalasta seuraava, pyh!
Kovasti näyttää narsistisia luonteenpiirteitä omaavia asiantuntijoitakin paikalla. Taitaa olla poikkeavien bileet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi myös käydä niin, että tytär sairastuu psyykkisesti jossain elämänvaiheessa. Voi olla periytyvää alttiutta ja sairastuu vaan eikä tiedä miksi. Mieli voi särkyä niin, että tarvitsee psykiatrin hoitoa ja lääkitystä. Terapeutin kanssa etsitään mahdollisesti syitä. Mieli voi olla niin musta, että kaikki menneet hyvätkin asiat näyttävät mustilta ja etsii ehkä suurennuslasin kanssa mitä mahdollisesti lapsuudessa on ollut väärää vaikka on ollut rakastava äiti. Sairaus vääristää mielikuvaa ja paisutetaan jostain pikkuasioista isoja. Sen ymmärtää itse sitten vasta kun ja jos parantuu.
Tällaista tarnointia lapsen mielentervysongelmien aiheuttamasta välirikosta, niemenomaan käytetään tavallisimmin verukkeena peittämään sitä, mistä vanhemman ja aikuisen lapsensa välillä on oikeasti kyse ja ongelmana. Asioita, mitä vanhempi ei itsekään halua nähdä ja kohdata, saati sitten muille myöntää.
Kyllä voi toki silti olla ihmisillä samalla myös esim. traumaoireilua yms. Esim. lapsuuden kaltoinkohtelu nimenomaan voi aiheuttaa niitä.
Joku varsinainen vakavampi mielen sairaus, esim. skitsofrenia, joka oikeasti voi hämärryttää todellisuudentajua, voi enkä sitten joskus harvoin olla eri asia. Tosin vaikkapa myöskään skitsofreenikot eivät tavallisesti katko välejä vanhempiinsa harhakuvitelmiensa takia...
Kyllä tuo maalaamasi skenaario selittelyneen, miten "musta mieli" keikauttaa käsityksen "rakastavasta äidistä" ihan nurinkurin, ilman mitään todellisia isompia syitä taustalla jne, nimenomaan kuulostaa tällaiselta todellisten syiden pakoilulta ja hämärryttämiseltä.
Toisen mt-ongelmia / traumaoireita tms. jotkut käyttävät mielellään verukkeina ja laittavat omat isommat virheet ja väärinteot virheellisesti näin toisen kontolle. Esim. narsisteille tämä on tiedetysti hyvin yleinen ja käytetty kikka. Kuten myös valheellisesti toisen mt-ongelmaiseksi leimaaminen yms. on heille yleinen keino vääristellä asioita.
Tämä aikuinen henkilö itse kertoi jossain julkaisussa tätä omaa sairastumiskokemustaan, mutta nähtävästi sinä tiedät asian suuressa viisaudessasi paremmin, kuin tämä ihminen itse. Ilmeisesti olet Jumalasta seuraava. Enkä liity millään tavalla tähän tapaukseen, vaan kysymyksessä on aivan vieras ihminen.
No olisikin mielenkiintoista lukea tämä juttu ihan itse hänen omana kertomanaan.
Tosiasia kuitenkin on se, että naisten mielenterveysongelmia, joko todellisia tai keksittyjä (panetteluksi ja uskottavuuden viemiseksi), jotkut, esim. narsistiset ihmiset tunnetusti, käyttää surutta tekosyynä ja vääristelyn välineenä sekä oman ruman toiminnan peittelyyn. Juuri tämäntyyppisissä asioissa.
Siksi kannattaa suhtautua suurella varauksella tällä tavalla kerrottuihin juttuihin. Jos eivät ole nimenomaan henkilön itsensä omista mt-ongelmistaan kertomaa.
Kyllästyttää vähän kyllä tämä kaikenlainen perusteeton suora muiden nimittely täällä, autisteiksi ja jumalasta seuraaviksi yms.
Mielenterveysongelmaisia tai muuten sairaita ja vajaakykyisiä taisi olla joidenkin mielestä ylipätäänkin ne, jotka haluavat käsitellä ja keskustella äitinsä kanssa näistä vaikeammista lapsuudenkokemuksistaan...
Narsisti nimittely on täällä yleisintä. Ihan vieraita ihmisiin nimitellään narsistiksi.
Kirjaimellinen ajattelu ja lukutaito, rivien välistä lukemisen taito puuttuu, takertuminen yksityiskohtiin. Pikkutarkkuus. Autismia.
Kyll jotenkin vaikuttaa päivänselvän asian pitkällinen pohtiminen kun jonkun tarkkoja aivoja on joku asia häirinnyt, lainaus kirjasta, joku väärän termin käyttö kommentissa keskusteluforumilla . Tieteellinen työ tietysti eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Narsisti nimittely on täällä yleisintä. Ihan vieraita ihmisiin nimitellään narsistiksi.
Aivan, sekin.
Tosiaan esim. yhden virkkeen perusteella (kun kertoi katkaisseensa ylisukupolvisen kuran siirtämisen eteenpäin lapsilleen), joku oli myös ylimienen, perinyt narsistisuuden tai vähintäänkin rajattoman kuspäisyyden.
Minusta ainakin silkkaa narsismia yrittää estää muita kirjoittamasta vähätellen toisen ikää, koulutusta, asuinpaikkaa ( vaikkei tiedä niitä) ja vieläpä asuinpaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä henkilö, jonka kirjasta puhutaan? Perus googlauksella ei edes löydy koko kirjaa. Mutta siis jos on, en yhtään ihmettele että tyttärellä on terapoitavaa, koska tytärtä ei tunnu olevan olemassakaan. Äiti kertoo kyllä useammasta eri parisuhteesta, monista koirista, liudasta harrastuksia, jotka täyttävät viikon, mutta ei sanaakaan tyttärestä tai lapsenlapsista muuta kuin siinä sivulauseessa, että tyttären ylioppilaslahjana mentiin etelään. Muuten voisi kuvitella, että henkilö on lapseton.
”Se voi olla mies tai nainen, nuori tai vanha, mutta ihminen, jonka kanssa keskustella, ulkoilla ja käydä taidenäyttelyissä. Jolle voisi pirauttaa, että tuletko luokseni lounaalle, tai lähdetkö lenkille.”
Niin, toisilla on ne aikuiset lapset. Hän ei ole kertonut lapsistaan mitään (mikä on enemmän kuin ok), mutta jotenkin hänene sanomisistaan tulee olo, että toinenkaan lapsi ei ole yhteydessä äitiinsä. Jotenkin paistaa läpi ettei ehkä enää pitkään aikaan.
Jos ajattelisin että mut olisi viery eron jälkeen äiti-tytär reissuun ja sieltä olisi äiti tullut pois uusi mies kainalossa, aika pettynyt olisin ollut.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ainakin silkkaa narsismia yrittää estää muita kirjoittamasta vähätellen toisen ikää, koulutusta, asuinpaikkaa ( vaikkei tiedä niitä) ja vieläpä asuinpaikkaa.
Ammattia tuossa piti lukea yhtenä kohtana.
Vierailija kirjoitti:
Kirjaimellinen ajattelu ja lukutaito, rivien välistä lukemisen taito puuttuu, takertuminen yksityiskohtiin. Pikkutarkkuus. Autismia.
Kyll jotenkin vaikuttaa päivänselvän asian pitkällinen pohtiminen kun jonkun tarkkoja aivoja on joku asia häirinnyt, lainaus kirjasta, joku väärän termin käyttö kommentissa keskusteluforumilla . Tieteellinen työ tietysti eri asia.
Mistä sä puhut? Edelleen jumitat tossa ap-asiassa vai? Se ei ollut mitään muuta kuin varmistus, että olit ymmärtänyt asian. Ihan oikeasti nyt 😅
Oikeestaan ajattelin tuota ihmeellistä keskustelunpätkää kirjan fiktiivisyydestä. Minulla kai yksinkertaiset aivot koska minulle ei ole ongelma erottaa romaania ja tietokirjaa. Jollain muulla tietysti toimii aivot monimutkaisemmin ja päätyy tarkkaan pohtimiseen ja saako kaunokirjallisuuden tarinaa mainita keskusteluissa ja ymmärtävätkö nyt kaikki varmaan asian
Minä tulin uutena ketjuun. Onko jossain selkoa siitä, miksi äiti ei voinut ostaa tavallisia farkkuja vaan pakotti lapsen kulkemaan epämieluisissa housuissa?