Onko tavallistakin, että 4-vuotias osaa lukea?

Ei kyllä meidän Mico-Lumicci luki Tieteen Kuvalehteä siellä kohdussa.

Meillä oppi toinen juuri 6v täytettyään ja toinen vähän myöhemmin, mut 6 vuotiaana kuitenkin.

Meillä luetaan paljon, ja meillä on isot pinot kirjoja kotona ja lisäksi käydään kirjastossa hakemassa isoja kirjakasoja muutaman viikon välein. Näiden kirjojen lukemisen lisäksi he kuuntelevat äänikirjoja joka päivä. Eivät kuitenkaan oppineet lukemaan tämän aiemmin.

Toisaalta mitä olen tutuilta opettajilta ymmärtänyt, niin mikään kiire ei olisikaan. Koulussa kuulemma ehtii opetella lukemaan. Eskarissa ei edes sitä opeteltu, vaan lähinnä muita juttuja. Koulussa tosin tarvitseekin paljon enemmän muuta taitoa kuin lukemista. Ryhmässä toimiminen, sosiaaliset taidot ym.

Lisäksi päiväkodissa työskennellessäni, ei kyllä monikaan alle 6v. osannut lukea, että ei kovin yleistä kyllä, mutta ei mahdotontakaan tai erikoista. Se on taito muiden joukossa!

Minä luin nelivuotiaana ja viisivuotiaana kirjoittelin jotain pieniä tarinoita. Minusta ei tullut kirjailijaa, eikä edes hyvää ainekirjoittajaa. Olen ehdottomasti parempi matikassa kuin missään kielissä. Olen kyllä ollut aina kova lukemaan romaaneja, mutta ei se menestystä ole taannut. Tai no, minulla on ok työ, jossa tarvitaan enemmän matemaattista kuin kielellistä lahjakkuutta.

Olen kuulemma puhunutkin 1v 6 kk -ikäisenä monisanaisia lauseita, havainnomalla ympäristöäni tarkasti; ensimmäiset sanat tulleet kuulemma 8 kk iässä ja yksivuotispäivänä ollut runsas sanavarasto. Neuvolakorttiinkin on kirjoitettu "harvinaisen paljon sanoja". Mutta älyllisesti olen normaali, en tyhmä, en älykäs ja koulumenestys on ollut keskitasoa, lukion päättötodistuksen keskiarvo n. 8, enkä kirjoittanut yhtään laudaturia. Ammatti on tekniikan alalla. 

Kieltenope kirjoitti:

Mieheni oppi lukemaan 3-vuotiaana. Sanoisinpa että ei tuosta mitään hyvää seurannut. Osaa toki edelleen hyvin kirjoittaa.

Se, oppiiko varhain vai myöhään lukemaan ei kerro tulevasta elämässä menestymisestä mitään.

Monilla asperger-tyyppisillä lapsilla on varhaisia lukemaanoppimiskokemuksia.

Älkää mammat vertailko lapsianne muihin. Siitä ei perinteisesti mitään hyvää seuraa.

Asperger-piirteisen pojan assiäitinä voin allekirjoittaa nuo varhaiset lukemaanoppimiset. Olimme molemmat 3,5-vuotiaita, kun opimme lukemaan. Tosin ainut neurologisesti tyypillinen lapseni oppi lukemaan vielä muutaman kuukauden nuorempana. Ketään meistä ei ole siihen opetettu. Kirjaimet on kerrottu, kun niistä on kysytty.

Meillä kaikilla myös koulumenestys on ollut erinomaista. Joillakin muilla elämän aloilla on sitten ollut haasteita. Näinhän se menee. Lukemisen alun suhteen ei kannata tosiaankaan ihmisiä arvottaa. Se on vain yksi asia monien opittavien asioiden joukossa. Ei ole väliä, missä vaiheessa sen oppii.

Aika moni oppii 4-vuotiaana, jos asiaan on kiinnostusta.

Itse opettelin 5-vuotiaana lukemaan yhdessä illassa, kun naapurin tyttö oli oppimassa lukemaan, ja mä halusin olla nopeampi.

Veljeni oppi 4-vuotiaana. Sanotaanko, että "ihmeellisempi" aikuinen musta tuli kuin veljestäni, mutta ei se tuohon lukemaan oppimiseen sinänsä liity.

Itse opin lukemaan vasta koulussa ja se oli vaikeaa (lukihäiriö). On kuitenkin hyvä huomata, että Suomessa alkaa koulut myöhään ja muissa maissa lapset alottaa koulun nuorempana. Varmaan on siis tavallista ulkomailla jo 4 vuotiailla.

Jos joku opettaa, niin kyllä. Onko tavallista, että vanhemmat ajattelevat, että juuri heidän lapsensa on erityisen lahjakas ja parempi kuin muiden lapset.

Vierailija kirjoitti:

Itse opin lukemaan vasta koulussa ja se oli vaikeaa (lukihäiriö). On kuitenkin hyvä huomata, että Suomessa alkaa koulut myöhään ja muissa maissa lapset alottaa koulun nuorempana. Varmaan on siis tavallista ulkomailla jo 4 vuotiailla.

Ei ihan noinkaan. Suomen kielen kirjain- ja äännevastaavuuden vuoksi suomalaiset lapset oppivat lukemaan poikkeuksellisen helposti. Koulukypsä lapsi keksii lukemisen idean ekan luokan syksyllä, ja kevätpuolella treenataankin jo nopeutta ja ymmärrystä. Sen sijaan englanninkielisissä maissa peruslukutaitoa opetellaan helpostikin se pari vuotta, Kiinassa useita vuosia.

Minä opin lukemaan 5-vuotiaana ja kirjoittamaan 6-vuotiaana, enkä pidä tavattomana, että 4-vuotiaskin oppisi lukemaan. Just nyt päiväkotiryhmässä, jossa olen harjoittelussa, on 4-vuotias, joka osaa jo aakkoset ja esim. magneettikirjaimilla osaa kasata oman nimensä ja pari muutakin nimeä. Muutenkin näkee, että kirjaimet kiinnostavat ja samoin värit ja muodot ihan eri tavalla kuin muita. Todella halukas oppimaan uutta. Yhtenä päivänä juuri kyselin lapselta aakkoskirjasta järjestyksessä hänen nimensä kirjaimet ja kysyin lopuksi, tietääkö hän, mikä sana niistä tulee. Ja hän tiesi. Totta kai oman nimen osaaminen on normaalia jo pienemmällekin. Mutta enpä ihmettelisi, vaikka tämä lapsi lukisi ennen kouluikää.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oppi toinen juuri 6v täytettyään ja toinen vähän myöhemmin, mut 6 vuotiaana kuitenkin.

Meillä luetaan paljon, ja meillä on isot pinot kirjoja kotona ja lisäksi käydään kirjastossa hakemassa isoja kirjakasoja muutaman viikon välein. Näiden kirjojen lukemisen lisäksi he kuuntelevat äänikirjoja joka päivä. Eivät kuitenkaan oppineet lukemaan tämän aiemmin.

Toisaalta mitä olen tutuilta opettajilta ymmärtänyt, niin mikään kiire ei olisikaan. Koulussa kuulemma ehtii opetella lukemaan. Eskarissa ei edes sitä opeteltu, vaan lähinnä muita juttuja. Koulussa tosin tarvitseekin paljon enemmän muuta taitoa kuin lukemista. Ryhmässä toimiminen, sosiaaliset taidot ym.

Lisäksi päiväkodissa työskennellessäni, ei kyllä monikaan alle 6v. osannut lukea, että ei kovin yleistä kyllä, mutta ei mahdotontakaan tai erikoista. Se on taito muiden joukossa!

Suomalainen asenne lukemisen suhteen on mielenkiintoinen. Jos joku on hyvä lukemaan jo ennen koulua, vakuutellaan kauhean kovasti, miten muut taidot ovat tärkeämpiä, ja kyllä koulussakin vielä ehtii oppia lukemaan.

Sitten jos lapsi onkin heikko sosiaalisissa taidoissa, tai vaikka uiminen tai hiihto on alkutekijöissään, pudistellaan päätä ja sanotaan että kyllä nuo olisi ollut hyvä hallita jo ennen kouluun menoa.

Minä sanoisin, että nämä asiat eivät ole mustavalkoisia. Jokainen ekaluokkalainen opettelee vielä monia asioita, ja jos uiminen tökkii, niin onhan se tosi hyvä itsetunnon kannalta, jos vaikka lukeminen ja matikka ei töki. Lahjakkuusprofiileita on erilaisia, ja aina hienoa että lapsi saa kokea onnistumisen elämyksiä jossakin.

Lukemaan oppii varmasti ihan hyvin koulussa, mutta jos kolmannelle mennessä lukunopeus ei ole tavoitetasolla, tuppaa se heijastumaan koko myöhempään koulumenestykseen.

Tuli vaan mieleen, että vielä yläasteellakin on niitä, jotka eivät esim. ääneen osaa lukea kovin hyvin. Muistan paritkin historiantunnit, kun luettiin ääneen kappaletta ja mulla kävi sieluun kipeää, kun pari poikaa oikeasti tavutti sanat lukiessaan.

Ei oo tavallista että nicopetterit osaa 4 v lukea. Ehkä Alvar Urho Kalevat osaa.

Minun Asperger-poikani halusi opetella aakkoset 1-vuotiaana, oli ylipäänsä kiinnostunut kaikista merkeistä, kuten liikennemerkeistä. Lukemaan ja kirjoittamaan oppi sujuvasti 5-vuotiaana. Toinen poikani oppi lukemaan koulussa työn ja tuskan kautta ekaluokalla. Tänä päivänä, vuosia myöhemmin, kumpikin on hyvä ymmärtämään lukemansa, omaa hyvän sanavaraston jne. Esikoista ei vaan voisi vähempää kiinnostaa, kuopus lukee paljon mieluummin. Eli voi sanoa, ettei sillä ole ollut mitään merkitystä, kumpi oppi helpommin. Mutta jos lapsi on vaikka 4-vuotiaana tosi kiinnostunut lukemisesta, ehdottomasti vanhemman kannattaa mennä siihen mukaan ja opettaa. Ihan samalla tavalla kuin jos lapsi on kiinnostunut vaikka jostain liikuntamuodosta, siihen innostukseen kannattaa mennä mukaan. Eli pitää jättää taustalle se, mitä muut lapset tekevät milloinkin ja mitä mieltä naapurin mamma on jonkin taidon opettelusta 4-vuotiaana, huomio pitää olla omassa lapsessa ja hänen yksilöllisessä kehityksessään.

Itse opin lukemaan yksittäisiä sanoja 2-vuotiaana, ja hiljalleen siitä sitten sujuvasti. Kirjoitin myös 3-vuotiaasta.

Muuten ei ole elämääni vaikuttanut, mutta päiväkodissa minut pistettiin lukemaan muille satuja, ja koulun aloitin suoraan toiselta luokalta. Silloin minut pistettiin toisinaan myös toimimaan eräänlaisena apuopena äidinkielen tunneilla.

Ei kovin vaikeaa siis myöskään varmaan arvata, etten ollut mitenkään kovin suosittu lapsi päiväkodissa tai koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Itse opin lukemaan yksittäisiä sanoja 2-vuotiaana, ja hiljalleen siitä sitten sujuvasti. Kirjoitin myös 3-vuotiaasta...

Sen unohdin vielä mainita, että johti myös erinäisiin neuropsykologisiin testeihin, mutta mitään ei tietääkseni löytynyt.

Meillä luki ja kirjoitti todella taitavasti (oikea määrä kirjaimia oikeassa paikassa) alle 4-vuotiaana, mikä tuli täysin puun takaa meille vanhemmille. Mutta on ollut aina luontaisesti kovin oppimaan orientoitunut, emmekä ole tuputtaneet mitään, emmekä tuputa. Ja toki häntä helpottaa, ettei ole esikoisen asemassa eli oppii paljon sisarukseltaan. Hän on vaan kiinnostunut kaikesta ja haluaa oppia. Me vanhemmat tasapainottelemme sen kanssa, kuinka viestiä sitä, että saa toki olla ylpeä taidoistaan, muttei kuitenkaan sellaisella tavalla, että ylpistyisi liikaa. Tärkeitä taitoja elämässä on paljon muitakin kuin ns. akateemiset taidot.

Vierailija kirjoitti:

Itse opin lukemaan yksittäisiä sanoja 2-vuotiaana, ja hiljalleen siitä sitten sujuvasti. Kirjoitin myös 3-vuotiaasta.

Muuten ei ole elämääni vaikuttanut, mutta päiväkodissa minut pistettiin lukemaan muille satuja, ja koulun aloitin suoraan toiselta luokalta. Silloin minut pistettiin toisinaan myös toimimaan eräänlaisena apuopena äidinkielen tunneilla.

Ei kovin vaikeaa siis myöskään varmaan arvata, etten ollut mitenkään kovin suosittu lapsi päiväkodissa tai koulussa.

Mistä tämä johtui? Saamastasi ylimääräisestä huomiosta, jolle et voinut mitään? Vai olitko kovasti kehuttu joka paikassa ja ehkä vähän nenä pystyssä tämän takia? Vai molempien yhteisvaikutuksesta?

Mun poika oppi itsekseen lukemaan 4-vuotiaana. Aina ollut kielissä lahjakas ja kiinnostunut niistä. Muut sisarukset oppivat eskari-ikäisinä lukemaan. Lasten isä osannut myös lukea 4-v. En kerro aikaisesta lukemaan oppimisesta kenellekkään. Ei niin tärkeää!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse opin lukemaan yksittäisiä sanoja 2-vuotiaana, ja hiljalleen siitä sitten sujuvasti. Kirjoitin myös 3-vuotiaasta...

Sen unohdin vielä mainita, että johti myös erinäisiin neuropsykologisiin testeihin, mutta mitään ei tietääkseni löytynyt.

Mitä tarkoitat tuolla, ettei mitään löytynyt? Olitko siis ihan tavis? Vai että mitään negatiivista ei löytynyt?

En ole kyllä juurikaan tavannut noin nuoria, jotka osaavat lukea. Olen itse alalla, jossa tapaa todella paljon lapsia päivittäin ja tehdään mm. LENE-testausta ja muitakin kehitystä seuraavia testauksia.

Itse olen oppinut lukemaan 5v, oma esikoiseni oppi eskarissa 5 tai 6 v, keskimmäinen ei vielä osaa edes kirjaimia (6v, keskittymispulmaa), mutta nuorin 2v taas osaa jo kirjaimet. Jotkut vanhemmat opettaa lapsiaan lukemaan jo 2-3v, minkä moni on torpannut. Lukemaan oppimisen pitäisi tavallaan tulla itsestään.