Lenita Airisto on kuollut

Kyll jengii delaa.
T.Kämy

Taivaassa ei ole murheita, ei ole valkoisia tennissukkia miehillä, eikä sandaaleja yhdessä niiden kanssa.

Eikö tuosta lehmästä jo riitä, ilkeä pas kiainen oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ollut peruukki

 

https://pinni.fi/in-memoriam-lenita-airisto-hiukseni-ovat-iso-osa-brand…

 

Ihmettelen miten rumasti osa täällä kirjoittaa, toki ihan asiallisiakin viestejä joukossa. Ihmisiä ärsyttää aina jos joku uskaltaa olla oma reipas itsensä eikä vaan sulaudu tapettiin. 

Aivan. Ja kyllä sen näki hiusrajasta ettei ollut peruukki. Silloin kun hiusraja oli näkyvillä. Toki hänellä oli varalla peruukki tai useitakin jos sattui tarvitsemaan.  Permanentti aika ajoin ja leikkaus samoin. Niillä pärjää. Eräs naapurini harrastaa samaa. Kihara permis kerran vuodessa ja leikkaus pari kertaa.  Moni luullut että on luonnonkihara.

Lenita paljasti että hän liikkuu usein toreilla ja turuilla ilman laittautumista ja on niin eri näköinen ettei kukaan ole tunnistanut. Varmastihan hänellä oli peruukki ja tekoripset sekä ihan varmasti oli rohkeutta nämä riisua kun halusi olla tunnistamaton, ääni kyllä olisi paljastanut, oli sen verran persoonallinen. Oli hauska kuunnella Lenitaa koska hän oli niin peloton suorasuu ja kirota päräytti jos halusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huhu kertoo, Lenitan kuolleen verensyöksyyn.

Huhu on huhu, mutta jotenkin olen luullut että eka sairauskohtaus oli aivoinfarkti vuosia sitten. Kun sitä sitten aletaan hoitaa eli estämään uutta infarktia verenohennusläkkeeillä niin vaarana on saada aivoverenvuoto. Tutulleni kävi siten mutta selvisi ilmeenkaupalla. Useimmiten ei selviä, kun / jos tulee laaja aivoverenvuoto. Eli ehkä sai aivoverenvuodon ja siitä huhu väännelty.

^ Verensyöksy kuulostaa aika vanhakantaiselta sanalta, historialliselta kaunokirjallisuudelta: suuri, äkillinen verenvuotoko.

Aivoverenvuotoa kutsutaan kansan suussa toisinaan aivohalvaukseksi.

Aivoinfarkti on aivoveritulppa, jossa verihyytymä tukkii aivovaltimon ja aiheuttaa infarktin. Verihyytymä on peräisin sydämestä (kardioembolia) tai suurten valtimoiden seinämistä, kalkkeutumista (ateroskleroosi), kuten kaulavaltimoista (kolesteroli- ja kalkkiplakki voi revetä, johon repeämäkohtaan muodostuu paikallinen verihyytymä ja sen palasia irtoaa kohti aivovaltimoita), tai se muodostuu suoraan aivojen pieniin verisuoniin (esimerkiksi diabeteksen tai korkean verenpaineen takia, jotka paksuunnuttavat valtimoita ja suoni tukkeutuu lopulta kokonaan).

Lähisukulaiseni sai verensyöksyn ja seinillä ja verhoissa oli runsaasti verta. Vatsassa aortta repesi, pitkäaikaisella alkoholin käytöllä oli osuutta tapahtuneessa. Leikattiin muttei selviytynyt elossa. Lopettakaa se juominen!

Lenita oli fiksu ihminen. Teki töitä kovasti. 

Lenita oli harvinaislaatuinen nainen. Kaunis, vahvatahtoinen, omaperäinen, tyylikäs, älykäs, menestynyt ja omilla jaloillaan seisova. Upea nainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kelle sen perintö menee?

Testamentti kertonee.

Ehkä Kirsti Paakkasen säätiölle? 

Varmaan jollekin säätiölle tai rahastolle, kulttuuri- tai museokohteelle ja/tai lähipiirille. Aivan varmasti on hyvissä ajoin laatinut testamentin.

Vahva veikkaus että testamentti on jollekin naisjärjestölle. Lenita oli naisasianainen. 

En olisi niinkään varma. Naisjärjestöjen kiihkovasemmistolaisuus on esteenä. Veikkaan että rahat menee jollekin rahastolle mistä jaetaan apurahoja ansioituneille opiskelijoille. Sotaveteraaneja varmaan myös muistaa. 

Mielestäni sotaveteraaneja ei tarvitsisi kenenkään yksityisen enää muistaa. Heitä on enää kourallinen, jos sitäkään ja valtion tehtävä, jos kenen, on huolehtia heidän hyvinvoinnistaan. 

Jokainen muistaa omilla rahoillaan ketä arvokkaana pitää. 

Mun isäni oli sodassa lähes 3 vuotta. Viimeisenä joulunajan pari vuotta sitten hän sai amarylliksen, jonka oli jonkun veteraaneille kukan ostaa halunneen ostanut. 

Siis jossain oli vissiin keräys veteraanien kukkalähetyksille.

Isäni ilahtui suuresti. Se amaryllis on edelleen ikkunalla. Vihreitä lehtiä ei kukkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ollut peruukki

 

https://pinni.fi/in-memoriam-lenita-airisto-hiukseni-ovat-iso-osa-brand…

 

Ihmettelen miten rumasti osa täällä kirjoittaa, toki ihan asiallisiakin viestejä joukossa. Ihmisiä ärsyttää aina jos joku uskaltaa olla oma reipas itsensä eikä vaan sulaudu tapettiin. 

Aivan. Ja kyllä sen näki hiusrajasta ettei ollut peruukki. Silloin kun hiusraja oli näkyvillä. Toki hänellä oli varalla peruukki tai useitakin jos sattui tarvitsemaan.  Permanentti aika ajoin ja leikkaus samoin. Niillä pärjää. Eräs naapurini harrastaa samaa. Kihara permis kerran vuodessa ja leikkaus pari kertaa.  Moni luullut että on luonnonkihara.

Lenita paljasti että hän liikkuu usein toreilla ja turuilla ilman laittautumista ja on niin eri näköinen ettei kukaan ole tunnistanut. Varmastihan hänellä oli peruukki ja tekoripset sekä ihan varmasti oli rohkeutta nämä riisua kun halusi olla tunnistamaton, ääni kyllä olisi paljastanut, oli sen verran persoonallinen. Oli hauska kuunnella Lenitaa koska hän oli niin peloton suorasuu ja kirota päräytti jos halusi.

Suosuinen, joskaan ei onneksi rivosuinen, ei räävitön, jolla nämä nykytyrkyt ratsastavat, kun muita avuja ei ole kuin ruokottomuuksien puhumista.

Onnea matkaan. Tennissukkia ei enäään tarvii

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien velaämmien idoli 🤣

Joka tosin yritti ja halusi lasta Melinin kanssa vuosia…

Ei halunnut lainkaan lapsia. Siksi se liitto loppui kun Melin halusi.

Olisikohan voinut saada lapsia.

Luultavasti ei

Hän tutkitutti geeninsä, koska epäili saavansa vammaisen lapsen. 

Lääkäri oli samaa mieltä. 

Lenitalta puuttui myös omien sanojensa mukaan äidinvaisto, vaikka hän hoitikin sisartaan äitinsä kuoltua. 

Siihenkö aikaan tehtiin geenitestejä kehitysvammaisesta sisaresta, jos olisi päätelty, että se olisi ollut jotain 100 % periytyvää tai minkä todennäköisyyden mukaan ikinä: Tuskinpa sentään. Vai mikä voisi olla sellainen daignoosi, jonka perusteella Lenitallakin olisi ollut suuri riski saada kehitysvammainen lapsi?

Lenitan äiti kuitenkin sai kaksi tervettä lasta Armin lisäksi.

Vanhimman sisaren, äidin ensimmäisen lapsen kohdalla hyvin on voinut olla kyse synnytykseen liittyvästä vammasta, jos kyse on lievästä, ei aivan lievästä, kehitysvammasta, jos kerran lapsen tasolla henkisesti (< https://yle.fi/a/7-1172218 >).

Surullista, jos pelkäsi aiheettomasti mahdollisen oman lapsensa tai lapsiensa syntymistä terveinä, ilman geneettistä taakkaa. Joka on täysin eri näkökulma kuin se, jos muusta syystä päätti tehdä uraa eikä lapsia.

Lenita oli nuorena kesätöissä hoitamassa vammaisia lapsia. Koska hänen omassa suvussaan oli niin monta tapausta, hän kiinnostui asiasta ja jossain vaiheessa tutkitutti oman alttiutensa.

Myös lääkäri sanoi, ettei Lenita pystyisi saamaan vammatonta jälkeläistä. 

Näin hänen omien muistelmiensa mukaan. 

Muistanut väärin tai puhunut läpiä päähänsä. Tuollaista ei tuohon aikaan ole voitu tutkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kelle sen perintö menee?

Testamentti kertonee.

Ehkä Kirsti Paakkasen säätiölle? 

Varmaan jollekin säätiölle tai rahastolle, kulttuuri- tai museokohteelle ja/tai lähipiirille. Aivan varmasti on hyvissä ajoin laatinut testamentin.

Vahva veikkaus että testamentti on jollekin naisjärjestölle. Lenita oli naisasianainen. 

En olisi niinkään varma. Naisjärjestöjen kiihkovasemmistolaisuus on esteenä. Veikkaan että rahat menee jollekin rahastolle mistä jaetaan apurahoja ansioituneille opiskelijoille. Sotaveteraaneja varmaan myös muistaa. 

Mielestäni sotaveteraaneja ei tarvitsisi kenenkään yksityisen enää muistaa. Heitä on enää kourallinen, jos sitäkään ja valtion tehtävä, jos kenen, on huolehtia heidän hyvinvoinnistaan. 

Jokainen muistaa omilla rahoillaan ketä arvokkaana pitää. 

Mun isäni oli sodassa lähes 3 vuotta. Viimeisenä joulunajan pari vuotta sitten hän sai amarylliksen, jonka oli jonkun veteraaneille kukan ostaa halunneen ostanut. 

Siis jossain oli vissiin keräys veteraanien kukkalähetyksille.

Isäni ilahtui suuresti. Se amaryllis on edelleen ikkunalla. Vihreitä lehtiä ei kukkaa. 

Niinpä, sekään edes ei ollut valtion kustantama vaan yksityisen piti ostaa se lahjaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kelle sen perintö menee?

Testamentti kertonee.

Ehkä Kirsti Paakkasen säätiölle? 

Varmaan jollekin säätiölle tai rahastolle, kulttuuri- tai museokohteelle ja/tai lähipiirille. Aivan varmasti on hyvissä ajoin laatinut testamentin.

Vahva veikkaus että testamentti on jollekin naisjärjestölle. Lenita oli naisasianainen. 

En olisi niinkään varma. Naisjärjestöjen kiihkovasemmistolaisuus on esteenä. Veikkaan että rahat menee jollekin rahastolle mistä jaetaan apurahoja ansioituneille opiskelijoille. Sotaveteraaneja varmaan myös muistaa. 

Mielestäni sotaveteraaneja ei tarvitsisi kenenkään yksityisen enää muistaa. Heitä on enää kourallinen, jos sitäkään ja valtion tehtävä, jos kenen, on huolehtia heidän hyvinvoinnistaan. 

Jokainen muistaa omilla rahoillaan ketä arvokkaana pitää. 

Kyllä, jos vaan järkeä on tarpeeksi. Ilman sitä voi muistaa testamentissaan vaikka romanian mustalaisiii. 

Eikö se kuollut jo vuosia sitten. Olen ihan varma tästä.