Oma 30-v synttäri parin päivän päästä, rahat yhteiset ja mies pyysi tänään siirtämään tililleen luottotililtä rahaa...
Mitäs tähän sanoisi, luottotili omalla nimelläni vielä. Yhteinen talous, verkkopankki ym on, joten vaikeahan sieltä on pihistää henkilökohtaisiin menoihin, mutta silti... Eikä mitään " miehesi on luuseri" juttuja, kiitos. Hyvä äijä on, vasta tänne ulkomailta muuttanut, joten työpaikka ja kummankin omat rahat vielä puuttuu. Ei kyllä elä siivelläkään, olen aikuisopiskelija vielä hetken, joten rahaa ei ole liikoja.
Mielestäni lahjat tulisi hankkia suht. salaa, ei siten, että saaja tietää että niitä ollaan nyt hankkimassa. Mulle tulee sellainen olo, että antaa olla. Miehet (?) ei vissiin aina tajua. Just saimme toisen lapsen, ja pahoitin mieleni hieman, koska mies ei muistanut minua mitenkään. Esikoisen syntymästä on 8 vuotta, silloin pahoitin mieleni samasta asiasta ja kerroin sen hänelle, syyllistämättä ja selkeästi. Sanoen, että jos enää lapsia saamme, toivottavasti hän muistaa mielipiteeni.
Yritän valmistautua synttäreihin henkisesti. En haluaisi silloin pahoittaa mieleni tästä asiasta vaan valmistautua henkisesti jotenkin, " hän on mikä on ja yrittää parhaansa" -asenteella. Jos on vinkkejä moiseen, kertokaahan. Ja siltä varalta, että käsketään jättämään mies tai jotain muuta, hän on hyvä isä, tekee kaikki kotityöt ja kantaa vastuunsa arjesta täysin. Mutta tällainen pieni, mutta tärkeä asia pahoittaa oman mieleni, ja haluaisin siihen neuvoja. Kiitos.
Kommentit (19)
Muistitko itse miestäsi kun lapsenne syntyivät???? Et varmaan niin miksi nyt sitten miehesi täytyisi???????
Ja eikö se ole kuiteenkin ihanaa kun mies aikoo jotain sinulle ostaa ja muistaa sinua syntymäpäivänäsi? Jos teillä talous (ei taloudella tarkoitat rahaa) on yhteinen niin ne luotto tilillä olevat rahat on yhtäpaljon miehesi kuin sinunkin niin et itsellesi ole ostamassa lahjaa. Aattele niitä tuhansia naisia jotka ei saa milloinkaan ukolta mitään jouluna, synttäripäivänä tai edes äitienpäivänä mitään ei edes korttia.
Kun aloin oman avokin kanssa seurustelemaan viisivuotta sitten hän opiskeli ja hänen vanhempansa tuki häntä taloudellisesti. Parina vuotena tiesin että saamiini syntymäpäivä ja joululahjoihin on anoppi antanut rahaa että hän on pystynyt ne ostamaan. Enkä kyllä ajattele että anoppi ne on mulle ostanut vaan mieheni hän ne lahjat on minua varten valinnut. Eli jos raha vaihtaa omistajaa niin eikö ne sen jälkeen ole sen henkilön rahoja jolla ne sillä hetkellä on.
Olemme myös saaneet 3-vuotta sitten tyttären ja ei kyllä mieleenikään tullut silloin vaatia että muistaisi minua äitiyteni johdosta. Nyt tuli mieleen olisiko pitänyt moista vaatia? Mielestäni ei. Olisihan minäkin voinut muistaa miestäni kun hän tuli isäksi. Kyllä hän on antanut sen tärkeimmän lahjan sillä kun on saattanut yhdessä minun kanssa tyttäremme elämän alkuun. Ilman tuota miestä ei minulla olisi juuri tuota tyttöä elämässäni.
Älä anna miehellesi rahoja jos et halua että hän niillä sinulle ostaa jotain. Ei hän sitten anna varmasti sinulle mitään kun ei ole rahaakaan. Ehkä hän keksii joillain muillalailla muistaa sinua.
Tuu kertoo meille 2 pv päästä että mitäs sit loppujen lopuksi sait ja olitko tyytyväinen!!!!!!!!
Olen ollut mieheni kanssa 11 v yhdessä ja sanonut useasti, että minua loukkaa se, jos syntymäpäiväni aikana hän sanoo, että hei, käynpäs ostamassa sinulle lahjan, näin on tapahtunut useamman kerran. Yhden kerran hän unohti koko jutun ja mulle tuli hieman paha mieli asiasta. En tuominnut, kritisoinut, nalkuttanut, olin vain hieman surullinen. Hänen äitinsä soitti onnitellakseen ja mies muisti syntymäpäiväni. Sitten hän suuttui minulle syytellen minua.
Ja monet asiathan saavat suuremmat mittasuhteet, kun ne eivät toimi, niin myös tämä. Eli, loukkaannuin vuosia sitten, kerroin kantani, hän kuunteli, ymmärsi, ja sama asia toistui useaan kertaan. Mielestäni edelleen lahjat ovat salaisuuksia, eri asia on kertoa " lähtevänsä joululahjaostoksille" yleisellä tasolla, kun taas kertoa lähtevänsä juuri nyt etsimään sinulle lahjaa on kökköä. Ja yksi kukka naiselle, joka juuri synnytti lapsen, ei ole mielestäni liikaa odotettu.
Ja se lahja, jonka sain? Body Shopin kosteusvoide ja muumimuki. Olen iloinen, koska molemmista pidän. Arvolla ei ole väliä, että se siitä high maintenance-leimasta. Ajatusta arvostan eniten. Mitä itse saitte mieheltänne 30-v lahjaksi ja oletteko tyytyväisiä? Ja te, jotka kritisoitte minua, hyvät ihmiset, siis oikeasti, aikuiset ihmiset lyttää toisia muutaman kirjoitetun rivin perusteella, itse en kehtaisi.
ap, jonka synttärit menivät hyvin
Olen ollut mieheni kanssa 11 v yhdessä ja sanonut useasti, että minua loukkaa se, jos syntymäpäiväni aikana hän sanoo, että hei, käynpäs ostamassa sinulle lahjan, näin on tapahtunut useamman kerran. Yhden kerran hän unohti koko jutun ja mulle tuli hieman paha mieli asiasta. En tuominnut, kritisoinut, nalkuttanut, olin vain hieman surullinen. Hänen äitinsä soitti onnitellakseen ja mies muisti syntymäpäiväni. Sitten hän suuttui minulle syytellen minua.
Ja monet asiathan saavat suuremmat mittasuhteet, kun ne eivät toimi, niin myös tämä. Eli, loukkaannuin vuosia sitten, kerroin kantani, hän kuunteli, ymmärsi, ja sama asia toistui useaan kertaan. Mielestäni edelleen lahjat ovat salaisuuksia, eri asia on kertoa " lähtevänsä joululahjaostoksille" yleisellä tasolla, kun taas kertoa lähtevänsä juuri nyt etsimään sinulle lahjaa on kökköä. Ja yksi kukka naiselle, joka juuri synnytti lapsen, ei ole mielestäni liikaa odotettu.
Ja se lahja, jonka sain? Body Shopin kosteusvoide ja muumimuki. Olen iloinen, koska molemmista pidän. Arvolla ei ole väliä, että se siitä high maintenance-leimasta. Ajatusta arvostan eniten. Mitä itse saitte mieheltänne 30-v lahjaksi ja oletteko tyytyväisiä? Ja te, jotka kritisoitte minua, hyvät ihmiset, siis oikeasti, aikuiset ihmiset lyttää toisia muutaman kirjoitetun rivin perusteella, itse en kehtaisi.
ap, jonka synttärit menivät hyvin
Vierailija:
Mitäs tähän sanoisi, luottotili omalla nimelläni vielä. Yhteinen talous, verkkopankki ym on, joten vaikeahan sieltä on pihistää henkilökohtaisiin menoihin, mutta silti... Eikä mitään " miehesi on luuseri" juttuja, kiitos. Hyvä äijä on, vasta tänne ulkomailta muuttanut, joten työpaikka ja kummankin omat rahat vielä puuttuu. Ei kyllä elä siivelläkään, olen aikuisopiskelija vielä hetken, joten rahaa ei ole liikoja.Mielestäni lahjat tulisi hankkia suht. salaa, ei siten, että saaja tietää että niitä ollaan nyt hankkimassa. Mulle tulee sellainen olo, että antaa olla. Miehet (?) ei vissiin aina tajua. Just saimme toisen lapsen, ja pahoitin mieleni hieman, koska mies ei muistanut minua mitenkään. Esikoisen syntymästä on 8 vuotta, silloin pahoitin mieleni samasta asiasta ja kerroin sen hänelle, syyllistämättä ja selkeästi. Sanoen, että jos enää lapsia saamme, toivottavasti hän muistaa mielipiteeni.
Yritän valmistautua synttäreihin henkisesti. En haluaisi silloin pahoittaa mieleni tästä asiasta vaan valmistautua henkisesti jotenkin, " hän on mikä on ja yrittää parhaansa" -asenteella. Jos on vinkkejä moiseen, kertokaahan. Ja siltä varalta, että käsketään jättämään mies tai jotain muuta, hän on hyvä isä, tekee kaikki kotityöt ja kantaa vastuunsa arjesta täysin. Mutta tällainen pieni, mutta tärkeä asia pahoittaa oman mieleni, ja haluaisin siihen neuvoja. Kiitos.
Olen ollut mieheni kanssa 11 v yhdessä ja sanonut useasti, että minua loukkaa se, jos syntymäpäiväni aikana hän sanoo, että hei, käynpäs ostamassa sinulle lahjan, näin on tapahtunut useamman kerran. Yhden kerran hän unohti koko jutun ja mulle tuli hieman paha mieli asiasta. En tuominnut, kritisoinut, nalkuttanut, olin vain hieman surullinen. Hänen äitinsä soitti onnitellakseen ja mies muisti syntymäpäiväni. Sitten hän suuttui minulle syytellen minua.
Ja monet asiathan saavat suuremmat mittasuhteet, kun ne eivät toimi, niin myös tämä. Eli, loukkaannuin vuosia sitten, kerroin kantani, hän kuunteli, ymmärsi, ja sama asia toistui useaan kertaan. Mielestäni edelleen lahjat ovat salaisuuksia, eri asia on kertoa " lähtevänsä joululahjaostoksille" yleisellä tasolla, kun taas kertoa lähtevänsä juuri nyt etsimään sinulle lahjaa on kökköä. Ja yksi kukka naiselle, joka juuri synnytti lapsen, ei ole mielestäni liikaa odotettu.
Ja se lahja, jonka sain? Body Shopin kosteusvoide ja muumimuki. Olen iloinen, koska molemmista pidän. Arvolla ei ole väliä, että se siitä high maintenance-leimasta. Ajatusta arvostan eniten. Mitä itse saitte mieheltänne 30-v lahjaksi ja oletteko tyytyväisiä? Ja te, jotka kritisoitte minua, hyvät ihmiset, siis oikeasti, aikuiset ihmiset lyttää toisia muutaman kirjoitetun rivin perusteella, itse en kehtaisi.
ap, jonka synttärit menivät hyvin
Kaiken tuon vonkumisen jälkeen, et olisi ansainnut saada häneltä mitään. Toivoin niin, että hän olisi tarvinnut rahoja johonkin muuhun tarkoitukseen, ja sinä olisit kuvitellut hänen tarvitsevan niitä lahjaasi.
Olet itsekäs nainen pahimmillaan.
Sekin, että ajattelet sinun " ansaitsevan" lahjan synnyttämisestä, koska olet kärsinyt kipua synnyttäessäsi lastasi, tarvitsisit mieheltäsi jonkinlaisen palkinnon? Ei mahdu minun ajatusmaailmaani.
ps. Synnytyksessä saksilla ei leikata emätintä auki. Saksilla leikataan välilihaan viilto, jotta se ei repeäisi. Ei sillä, että se tähän lahjojen saamiseen mitenkään liittyisi. Mutta pilkunnussijalle pilkunnussintaa.
Nussin pilkkuja sen verran että kyllä siihen nussijaan j kuuluu. Miksi pitäisi ajatella niitä naisia, joita ei muisteta? Mielestäni tuo on samaa logiikkaa, kuin se, että jos on jalka poikki, ei voi asiaa voivotella, koska aina on niitäkin, joilla on kaksi jalkaa poikki tai asiat vielä huonommin. Ja en kiittänyt miestäni lahjalla lasten syntymien jälkeen. Mielestäni riitti, että suurien tuskien jälkeen emättimeni leikattiin saksilla auki ja myöhemmin ommeltiin kiinni. Lisäksi olin useita päiviä sairaalassa nännit haavoilla univajeessa ennen kotiin pääsyä. Miehelle fyysisesti lapsen saamiseen riittää orgasmi. Ja muuten hyvä suhde on, mutta vaikea on miettiä miten tähän asiaan suhtautuisi. Kun olen kertonut, että asia on minulle tärkeä, vieläpä hyvissä ajoin etukäteen. En yritä prinsessana kiukutella. Toivoisin vain, että mies ymmärtäisi toiveeni. Ja mielestäni on edelleenkin tahditonta alkaa järjestelemään ylimääräisiä rahoja juuri ennen synttäriä. Jos rahat ovat niinkin yhteiset kuin meillä, käteistä voi kyllä jemmata sen verran etukäteen, että on rahaa kukkapuskaan kun aika tulee. Ei tässä toisiamme kuitenkaan kytätä. Ja mainittakoon vielä, että erään syntymäpäiväni hän unohti, ja kun lppulta sen muisti äitinsä onnitellessa suuttui minulle(älkää kysykö miksi, olin vain ollut surullinen koko päivän) Että on asiasta traumojakin.
Sen kyllä ymmärrän että vieraat tuovat niitä lahjoja koko perheelle onnitellen molempia vanhempia uudesta tulokkaasta.
miehesi kuitenkin yrittää! Ja ei tässä ole muutkaan mitään lahjoja saaneet lapsistaan. Onhan noita läpi maailman, jotka timanttikoruja saavat, vaan ne on toiset naiset ne. Rakastava mies riittää. Jos toinen on peeaa ja pyytää rahaa lahjaasi varten, niin ole nyt hyvä nainen vaan otettu, että muistaa!
Kamalaa ruikutusta jostain lahjoista. Kyllä sitä elämässä on suurempiakin asioita kuin se että millä rahalla se mies lahjansa ostaa, otahan taas järki käteen!
Ajatellaan toisinpäin, vaimolla ei olisi rahaa muuta kun ne yhteiset, joista mies aina siirtää tilille eri pyynnöstä. Jos haluaa ostaa miehelle lahjan niin pakko on nöyrtyä ja pyytää tältä rahaa. MIETI miten nöyryyttävä tilanne aikuiselle ihmiselle ettei edes lahjaa pysty ostaan. Hyvänen aika, hän edes muistaa sen ja aikoo ostaa lahjan! Minustakin olet kyllä liian ankara jos kerran muuten kaiken lisäksi hyvä mies kyseessä.
Ottaako sinua oikeasti päähän se ettei hän tienaa? Että sinä elätät? Haluat tällä tavalla näpäyttää häntä? Käyttää valtaa?
Vai nyt kaivelet vanhoja ja sitä että hän joskus unohti. No nyt hän muistaa, ei parisuhteesta mitään sillä lailla tule että aina kaivetaan vanhat esiin.
Just luin tuota yh aloitusta ja mietin, että kyllä mulla on asiat hyvin ja en muista ollenkaan olla tarpeeksi kiitollinen asioista. Tunsin jopa pistoksen sydämessäni. Mutta tää ei ole todellista! 30-v. vinkuu LAHJOISTA!
Mulla on on ollut jo kauan periaate " jos haluat jotain niin osta itse" ! Miksi sun miehen pitäisi sulle ostaa lahjoja tai olla ajatustenlukija? Ei miehesi voi tietää miltä susta tuntuu jos et kerro ja vaikka kertoisit niin ei välttämättä silti ymmärrä. ;-)
Lahjoja ostetaan lapsille, eikä aikuisille kuin korkeintaan pyöreinä vuosina.
Minä en todellakaan elätä miestäni, hän saa rahaa enemmän kuin minä. Verkkopankki sattuu olemaan minun nimissäni, koska kahta ei tarvita. Ja tunnukset ovat kummankin käytettävissä. Onko teidän mielestä oikeasti ok, että minun pitää itse siirtää vieläpä velkarahaa miehen tilille. Osaa tuo itsekin. Ja lahjaa en ole vinkumassa, kyllä silti oletan, että jotenkin muistetaan 30-v päivää. Koen sen vaan kiusalliseksi, että tiedän, että nyt joku on lahjaa hommaamassa. Mulle tulee mieli sanoa, että antaa olla. Ja sitten tulee miehelle paha mieli.
Ja muuten, kun itse olin samassa tilanteessa, säästin rahaa lahjaa etukäteen ja ostin lahjan hänelle salaa ja piilotin sen hyvin. Näin se oli yllätys. Ja edelleenkin, jos sen pari lasta elämäni aikana synnytän, niin ruusu olisi ollut kiva. Ajatushan se on tärkeintä, vaikka haluaisi lahjaksi antaa hartiahieronnan.
ap
Käyttäytymisesi perusteella olet lähempänä 5-vuotiasta.
Ja et muka vingu lahjaa?!? Kylläpä olet kirjoituksesi perusteella.
Ja vielä pahastuit kun miehesi ei antanut sinulle lahjaa kun olit synnyttänyt. Mutta sinähän sait! VAUVAN! Ai, mutta sehän ei riitä sinulle.
Ja nyt sinulle ei riitä edes lahja, vaan pahastuit kun miehesi jäi " kiinni" siitä että on hankkimassa sinulle sellaisen. Herää!
olet väärässä. Ehkä kannattaisi miettiä, että olisitko väärässä? Eikä vain puolustella itseäsi.
Epäilen, että olet aikamoinen hellapoliisi muutenkin.
Ehkä miehesi toimii vähän tökerösti, mutta minkäs sille mahtaa. Varmasti vain loukkaantuu, jos alat asiasta räpättämään, mutta jos haluat asiaan muutoksen, niin sanot suoraan, että ensi vuonna yrittää hankkia lahjan salaa sinulta huomaamatta. Piste.
suuret herneet nenään, jos mies ei muistaisi minua merkkipäivänä jne. jne. Jopa joskus perjantaisin se tuo mulle jotain. Yhtälailla kuin minä myös muistan häntä.
Tosin ikinä se ei ole tullut kysymään rahaa siihen. Ja voi olla varma siitä, ettei sitä koskaan saisi.
AP; sano miehellesi mitä haluat jne. Valitettavasti miehet eivät pysty ajatusten lukuun. Ja kyllähän kahden aikuisen pitää pystyä keskustelemaan vaikeistakin asioista.
Ja puhu hyvissä ajoin. Tiedän, se latistaa omaa tunnelmaasi. Minäkin haluaisin tulla yllätetyksi mutta ei ihan oikeasti voi toiselta vaatia sitä, että hän tietäisi, mitä puoliso haluaa. Asioista sopimalla saa myös ihania muistoja, ja on todella paljon reilumpaa kertoa miehelle, mitä itse toivoo. Ja kuunnelle sitten hänen toiveensa.
Esimerkiksi minun mieheni ei ollut perehtynyt häärituaaleihin sitä vertaa että olisi kuullutkaan huomenlahjasta. Kerroin hänelle siitä etukäteen ja vitsailin, että kyllä sellaista tarvittaisiin. Ja oikeastaan yllätyksekseni sain kauniin rannerenkaan hääyön aamuna. - Esikoisemme syntymää ennen en itse ollut ajatellut lainkaan lahjaa, mutta sain tuohon renkaaseen sopivan toisen korun. Tulin ikionnelliseksi tällaisesta romanttisesta eleestä synnytyksen ja vauvahuuman keskellä. - Vielä tänäkin neljäntenä äitienpäivänä kävimme etukäteen keskustelut siitä, mitkä elementit äitienpäivässä ovat minulle tärkeät ja mistä en välitä. En esimerkiksi lainkaan kaipaa hienoja lounassysteemejä. - Itse ostan lahjat aina salassa ja pidän ne visusti piilossa, mutta mieheni ilmoittaa edellisenä iltana tai kiireisimmissä tapauksissa juhlapäivänä lähtevänsä ostoksille. Kivempi minusta olisi tulla tässäkin suhteessa yllätetyksi, mutta en anna asian häiritä - kukin tavallaan!
Sinuna en loukkaantuisi rahansiirtopyynnöstä. Raha on vain rahaa ja sitä voi siirrellä tileiltä toisille. Sitä paitsi saattoihan hän tarvita sitä vaikka polttoaineeseen!
Sano, että itse tehty tai ilmainen lahja (esim. vie sut piknikille tms.) olis paljon mieluisempi kuin se, että periaatteessa itse ostat itsellesi lahjan.