Onko niin, että jos mies ei laittele oma-aloitteisesti viestiä, niin homma kannattaa jättää jo heti alkuunsa?
Eli jos ei juurikaan ilmoittele itsestään spontaanisti, ei laittele viestiä oma-aloitteisesti niin onko homma siinä? Tai missä ajassa kannattaa luovuttaa ja todeta, että tuskin on kiinnostunut? Jos aloitan itse keskustelun niin vastailee kyllä ja kyselee itsekin mutta en minä tahdo olla aina se aloittava osapuoli koska se ei anna minulle sellaista fiilistä, että minusta oltaisiin kovin kiinnostuneita. Enneminkin tuntuu, että olen taakka ja lämpimikseen juttelee.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljonhan tuo riippuu myös sinusta Ap. Itse miehenä en haluaisi olla suhteessa sen johtaja, joka aina ja joka kerta olisi se, joka ottaa yhteyden tai järjestää ja keksii ohjelmaa ja tekemistä. Teksi valinnat ja päätökset muka paremmin aina tietävänä ja osaavana tai vain laittaisin viestiä mistä nyt milloinkin.
Sen sijaan toivosin kohtaavani ja löytäväni aktiivisen rinnalla kulkijan ja joka myös olsi kiinnsotunut keksimään meille yhteistä teekemistä tai olemaan se, joka laittasi veistiä msitä nyt milloinkin,e kä "vain" odottaisi, että minä toimisin, jotta hän saisi ja ta vosi seurata ja tulla perässä.....
Ikisinkku mies 40+
Kun löydät sen oikean, et edes mieti tällaisia vaan elämä soljuu orgaanisesti. Tavallisessa ja onnellisessa parisuhteessa ei tarvitse keksiä kokoajan vuorotellen tekemistä vaan pelkkä löhöily sohvalla riittää. Hellyys ja läheisyys. Ei ole myöskään mitään vastavuoroisen sirkustirehtöörin roolia jos kommunikaatio pelaa. Hyvässä parisuhteessa jutellaan paljon ja näiden keskustelun tuloksena syntyy ja löytyy yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja kyllä, tekemistäkin. Viestistäsi voi päätellä, ettet osaa kommunikoida eikä sinulle myöskään riitä tavallinen arki, joka ei vaadi tekemistä ja menemistä. Puolisoilla olisi hyvä olla myös muitakin ystäviä kuin kumppaninsa. Onko sinulla?
No se suhde on kylläkin yksi väljähtänyt pieru, jos ikinä ei tehdä mitään yhdessä eikä käydä missään, vaan "löhöily sohvalla riittää".
En haluaisi sellaista miestä enkä edes sellaista koiraa. Toki aina säännöllisesti välillä voidaan löhötä sohvalla ja rentoutua kotona, mutta jotain aktiviteettiakin pitää olla. Eihän toista edes opi tuntemaan kunnolla, jos ei ikinä tehdä mitään tai käydä missään. Niissä uusissa tilanteissa ja ympäristöissä nimenomaan oppii toisesta ja itsestäänkin kaikenlaista.
Paras parisuhteeni oli se, jossa välillä löhöttiin sylikkäin sohvalla, välillä hypättiin laskuvarjoilla. Aika kaukana väljähtäneestä. Olin onnellinen, juttelimme paljon, hellyyttä oli paljon. Hän oli sielunkumppanini, ja tällä hetkellä ei kyllä tee mieli tutustua kehenkään, koska kukaan ei tule yltämään samalle tasolle.
Pointtini olikin se, että jos se puuduttava löhöilyarki ei riitä kumppanin kanssa, ei häntä todellisuudessa rakasta yhtään. Vasta kun olet onnellinen toisen kanssa tekemättä mitään, olet löytänyt sen oikean. Sitten toki tehdään muutakin.
Sori nyt vaan, mutta ainakin itse haluan, että edes suhteen alussa on jotain muutakin kuin "puuduttavaa löhöilyarkea" pieruverkkareissa sohvannurkassa. Ei liity rakkauteen, vaan ihan normaaliin parisuhteen elinkaareen ja toisen ihmisen huomioimiseen. Jos edes alussa ei ole kipinää eikä käydä treffeillä, niin se siitä sitten.
Puhuttekohan toistenne ohi. - Toinen puhuu suhteessa olemisesta ja toinen teistä enempi siitä vaiheesta kun ollaan veilä mahd, enempi tutustumisvaiheessa..... Toisaalta mielessä käy, että niin paljon kuin haaveksin ja toivon, että voisin puuhata ja tehdä vaikka ja mitä aktiivista sen yhden ja erityisen rinnalla ja kanssa, niin onko se (jatkuva aktiivinen tekeminen ja touhuaminen) myös tapa yrittää juosta karkuun niitä mahd. hiljaisempia ja rauhallsiempia hetkiä, joissa ei ehkä tiedäkkään miten toimisi muistamatta ja ymmärtämättäm että sen toisen vierellä ei tarvitsekaan "tehdä" muuta kuin olla oma aito itsensä. (- Ikäänkuin asiasta paremmin tietäsin kun olen niin kauan sinkkuna elänyt, että saatan tässä nyt enempi vain arvailla)
Ikisinkku mies 40+
Taitaa olla, kun Ap:n jutusta saa käsityksen, että hänellä suhde on vasta ihan orastavalla tasolla eikä vakiintunut parisuhde. Minusta suhteen alun ei kuulu olla pelkkää sohvalla löhöämistä ja "puuduttavaa arkea". Jos se on jo alusta saakka sitä, niin heikoissa kantimissa on koko homma.
Mikä on kenellekin mitäkin. Onneksi vielä toistaiseksi saan itse määritellä onneni rajat. Kun rakastaa toista on ihana vain silittää poskea ja katsella silmiin.
"Mielenkiintoista" käydä keskustelua kun toinen ei edes ymmärrä mitä tapahtuu
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei ota yhteyttä, hän ei ole kiinnostunut. Ainakaan riittävän kiinnostunut. Eikö tämä ole ihan selvä asia.
Sellainen passivinen, kommunikointitaidoton nainen ei kiinnosta ketään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mies voi naiselle viestiä laittaa. Sehän voi olla ahdistelua.
Omassa maailmassani sinä et edusta miehiä tai miehistä ajattelua. Miehet, jotka minä ajattelen miehinä, arvostavat muita ihmisiä ja tietävät miten toimitaan eikä naisen hyvä kohtelu tuota heille päänvaivaa, kuten sinulle.
Taidat olla autisti?
Olet vain passiivinen, puhumaton objekti, joka ei osaa laittaa viestiä itse.
Mies: aktiivinen, alullelaittaja, toimija, puhuja
Nainen: passiivinen, objekti, aikaansaamaton, puhumaton
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mies voi naiselle viestiä laittaa. Sehän voi olla ahdistelua.
Omassa maailmassani sinä et edusta miehiä tai miehistä ajattelua. Miehet, jotka minä ajattelen miehinä, arvostavat muita ihmisiä ja tietävät miten toimitaan eikä naisen hyvä kohtelu tuota heille päänvaivaa, kuten sinulle.
Taidat olla autisti?
En ole. Miten niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljonhan tuo riippuu myös sinusta Ap. Itse miehenä en haluaisi olla suhteessa sen johtaja, joka aina ja joka kerta olisi se, joka ottaa yhteyden tai järjestää ja keksii ohjelmaa ja tekemistä. Teksi valinnat ja päätökset muka paremmin aina tietävänä ja osaavana tai vain laittaisin viestiä mistä nyt milloinkin.
Sen sijaan toivosin kohtaavani ja löytäväni aktiivisen rinnalla kulkijan ja joka myös olsi kiinnsotunut keksimään meille yhteistä teekemistä tai olemaan se, joka laittasi veistiä msitä nyt milloinkin,e kä "vain" odottaisi, että minä toimisin, jotta hän saisi ja ta vosi seurata ja tulla perässä.....
Ikisinkku mies 40+
Kun löydät sen oikean, et edes mieti tällaisia vaan elämä soljuu orgaanisesti. Tavallisessa ja onnellisessa parisuhteessa ei tarvitse keksiä kokoajan vuorotellen tekemistä vaan pelkkä löhöily sohvalla riittää. Hellyys ja läheisyys. Ei ole myöskään mitään vastavuoroisen sirkustirehtöörin roolia jos kommunikaatio pelaa. Hyvässä parisuhteessa jutellaan paljon ja näiden keskustelun tuloksena syntyy ja löytyy yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja kyllä, tekemistäkin. Viestistäsi voi päätellä, ettet osaa kommunikoida eikä sinulle myöskään riitä tavallinen arki, joka ei vaadi tekemistä ja menemistä. Puolisoilla olisi hyvä olla myös muitakin ystäviä kuin kumppaninsa. Onko sinulla?
No se suhde on kylläkin yksi väljähtänyt pieru, jos ikinä ei tehdä mitään yhdessä eikä käydä missään, vaan "löhöily sohvalla riittää".
En haluaisi sellaista miestä enkä edes sellaista koiraa. Toki aina säännöllisesti välillä voidaan löhötä sohvalla ja rentoutua kotona, mutta jotain aktiviteettiakin pitää olla. Eihän toista edes opi tuntemaan kunnolla, jos ei ikinä tehdä mitään tai käydä missään. Niissä uusissa tilanteissa ja ympäristöissä nimenomaan oppii toisesta ja itsestäänkin kaikenlaista.
Paras parisuhteeni oli se, jossa välillä löhöttiin sylikkäin sohvalla, välillä hypättiin laskuvarjoilla. Aika kaukana väljähtäneestä. Olin onnellinen, juttelimme paljon, hellyyttä oli paljon. Hän oli sielunkumppanini, ja tällä hetkellä ei kyllä tee mieli tutustua kehenkään, koska kukaan ei tule yltämään samalle tasolle.
Pointtini olikin se, että jos se puuduttava löhöilyarki ei riitä kumppanin kanssa, ei häntä todellisuudessa rakasta yhtään. Vasta kun olet onnellinen toisen kanssa tekemättä mitään, olet löytänyt sen oikean. Sitten toki tehdään muutakin.
Sori nyt vaan, mutta ainakin itse haluan, että edes suhteen alussa on jotain muutakin kuin "puuduttavaa löhöilyarkea" pieruverkkareissa sohvannurkassa. Ei liity rakkauteen, vaan ihan normaaliin parisuhteen elinkaareen ja toisen ihmisen huomioimiseen. Jos edes alussa ei ole kipinää eikä käydä treffeillä, niin se siitä sitten.
Puhuttekohan toistenne ohi. - Toinen puhuu suhteessa olemisesta ja toinen teistä enempi siitä vaiheesta kun ollaan veilä mahd, enempi tutustumisvaiheessa..... Toisaalta mielessä käy, että niin paljon kuin haaveksin ja toivon, että voisin puuhata ja tehdä vaikka ja mitä aktiivista sen yhden ja erityisen rinnalla ja kanssa, niin onko se (jatkuva aktiivinen tekeminen ja touhuaminen) myös tapa yrittää juosta karkuun niitä mahd. hiljaisempia ja rauhallsiempia hetkiä, joissa ei ehkä tiedäkkään miten toimisi muistamatta ja ymmärtämättäm että sen toisen vierellä ei tarvitsekaan "tehdä" muuta kuin olla oma aito itsensä. (- Ikäänkuin asiasta paremmin tietäsin kun olen niin kauan sinkkuna elänyt, että saatan tässä nyt enempi vain arvailla)
Ikisinkku mies 40+
Taitaa olla, kun Ap:n jutusta saa käsityksen, että hänellä suhde on vasta ihan orastavalla tasolla eikä vakiintunut parisuhde. Minusta suhteen alun ei kuulu olla pelkkää sohvalla löhöämistä ja "puuduttavaa arkea". Jos se on jo alusta saakka sitä, niin heikoissa kantimissa on koko homma.
Mikä on kenellekin mitäkin. Onneksi vielä toistaiseksi saan itse määritellä onneni rajat. Kun rakastaa toista on ihana vain silittää poskea ja katsella silmiin.
Kas vaan, kun ketjuun on tykitetty jo useita viestejä, ettei "rakasta oikeasti", jos pelkät kotitreffit, puuduttava arki ja sohvalla makoilu ei riitä. Meillä muillakin kun on näkemyksiä ja ajatuksia siitä, mistä itse pitää. Kaikille sohvalla löhöäminen ei riitä parisuhteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Mies: aktiivinen, alullelaittaja, toimija, puhuja
Nainen: passiivinen, objekti, aikaansaamaton, puhumaton
Taivaan tosi. Valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mies voi naiselle viestiä laittaa. Sehän voi olla ahdistelua.
Omassa maailmassani sinä et edusta miehiä tai miehistä ajattelua. Miehet, jotka minä ajattelen miehinä, arvostavat muita ihmisiä ja tietävät miten toimitaan eikä naisen hyvä kohtelu tuota heille päänvaivaa, kuten sinulle.
Taidat olla autisti?
En ole. Miten niin?
Olisi selittänyt kommenttisi. Ne muut vaihtoehdot ovat pahempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mies voi naiselle viestiä laittaa. Sehän voi olla ahdistelua.
Omassa maailmassani sinä et edusta miehiä tai miehistä ajattelua. Miehet, jotka minä ajattelen miehinä, arvostavat muita ihmisiä ja tietävät miten toimitaan eikä naisen hyvä kohtelu tuota heille päänvaivaa, kuten sinulle.
Taidat olla autisti?
En ole. Miten niin?
Olisi selittänyt kommenttisi. Ne muut vaihtoehdot ovat pahempia.
Jaahans. En jaksa yrittää edes ymmärtää logiikkaasi tai loukkausyritystäsi, hyvää illanjatkoa. Pidä toi.
Vierailija kirjoitti:
"Mielenkiintoista" käydä keskustelua kun toinen ei edes ymmärrä mitä tapahtuu
Mitä tapahtuu? Itse ainakin keskustelen täällä siksi, että jäsennän samalla omia ajatuksiani ja mielipiteitäni. Keskustelu ja pieni väittely hyödyttää minua itseäni. Olen ollut lapsesta asti tällainen. Jos tässä "tapahtuu" jotakin muutakin, ihan sama minulle. Tapahtukoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mies voi naiselle viestiä laittaa. Sehän voi olla ahdistelua.
Omassa maailmassani sinä et edusta miehiä tai miehistä ajattelua. Miehet, jotka minä ajattelen miehinä, arvostavat muita ihmisiä ja tietävät miten toimitaan eikä naisen hyvä kohtelu tuota heille päänvaivaa, kuten sinulle.
Taidat olla autisti?
En ole. Miten niin?
Olisi selittänyt kommenttisi. Ne muut vaihtoehdot ovat pahempia.
Jaahans. En jaksa yrittää edes ymmärtää logiikkaasi tai loukkausyritystäsi, hyvää illanjatkoa. Pidä toi.
Oikeastaan juuri sellainen reaktio, mitä voi odottaakin.
En tiedä onko ettei kiinnosta vaan puhdas laiskuus. Olkoot kumpi vain, en jaksa perässävedettäviä tyyppejä.
Kyllä oikea ja reilu mies sen tekee selväksi jos kiinnostaa! Jos on liero ja pelaa pelejä niin antaa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mielenkiintoista" käydä keskustelua kun toinen ei edes ymmärrä mitä tapahtuu
Mitä tapahtuu? Itse ainakin keskustelen täällä siksi, että jäsennän samalla omia ajatuksiani ja mielipiteitäni. Keskustelu ja pieni väittely hyödyttää minua itseäni. Olen ollut lapsesta asti tällainen. Jos tässä "tapahtuu" jotakin muutakin, ihan sama minulle. Tapahtukoon.
Ensinnäkin, tuo ei ollut varsinaisesti sinulle osoitettu. Oli toteamus toisen kommentoijan reaktiosta aiempaan omaan kommenttiini.
Kyllä se miehen pitää laitella viestejä ja näyttää että haluaa tutustua. Nainen tosin vastaa vain jos miess on komea.
Vierailija kirjoitti:
Mies: aktiivinen, alullelaittaja, toimija, puhuja
Nainen: passiivinen, objekti, aikaansaamaton, puhumaton
Jos tämä pitää paikkaansa en ikinä löydä miestä. Vasta annoin lemput miehelle joka puhuu ja toimii ja alullepanee kokoajan taukoamatta. Ei vaan hemmetti osannut olla rauhallinen. Edes 30minuuttia. Ja puhelimeen tunki viestiä kokoajan. Siihen kyllästyy.
Mitä aloitukseen tulee, itse kysyisin suoraan oletko kiinnostunut jatkamaan/ylläpitämään mitään kanssani, ja mitkä on odotukset/mitä haluat?
Miehiä on erilaisia. Toisilla vaan ei ole tapaa jatkuvaan oma aloitteelliseen yhteydenpitoon. Vaikka olisikin kiinnostunut. Ja voi olla todella kiinnostunut. Jos tuo on ainoa miinus tuossa miehessä niin nipotat turhasta 🤔 kun kuulosti siltä että muuten synkkaa tosi hyvin. Sit jos ei vastais sun yhteydenottoon, sit ei ole kiinnostunut todellakaan, tai vastais viiveellä
Taitaa olla, kun Ap:n jutusta saa käsityksen, että hänellä suhde on vasta ihan orastavalla tasolla eikä vakiintunut parisuhde. Minusta suhteen alun ei kuulu olla pelkkää sohvalla löhöämistä ja "puuduttavaa arkea". Jos se on jo alusta saakka sitä, niin heikoissa kantimissa on koko homma.