Lue keskustelun säännöt.
Onko niin, että jos mies ei laittele oma-aloitteisesti viestiä, niin homma kannattaa jättää jo heti alkuunsa?
07.11.2026 |
Eli jos ei juurikaan ilmoittele itsestään spontaanisti, ei laittele viestiä oma-aloitteisesti niin onko homma siinä? Tai missä ajassa kannattaa luovuttaa ja todeta, että tuskin on kiinnostunut? Jos aloitan itse keskustelun niin vastailee kyllä ja kyselee itsekin mutta en minä tahdo olla aina se aloittava osapuoli koska se ei anna minulle sellaista fiilistä, että minusta oltaisiin kovin kiinnostuneita. Enneminkin tuntuu, että olen taakka ja lämpimikseen juttelee.
Kommentit (41)
Et siis ole itse kovinkaan kiinnostunut miehestä jos tuollaista mietit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljonhan tuo riippuu myös sinusta Ap. Itse miehenä en haluaisi olla suhteessa sen johtaja, joka aina ja joka kerta olisi se, joka ottaa yhteyden tai järjestää ja keksii ohjelmaa ja tekemistä. Teksi valinnat ja päätökset muka paremmin aina tietävänä ja osaavana tai vain laittaisin viestiä mistä nyt milloinkin.
Sen sijaan toivosin kohtaavani ja löytäväni aktiivisen rinnalla kulkijan ja joka myös olsi kiinnsotunut keksimään meille yhteistä teekemistä tai olemaan se, joka laittasi veistiä msitä nyt milloinkin,e kä "vain" odottaisi, että minä toimisin, jotta hän saisi ja ta vosi seurata ja tulla perässä.....
Ikisinkku mies 40+
Kun löydät sen oikean, et edes mieti tällaisia vaan elämä soljuu orgaanisesti. Tavallisessa ja onnellisessa parisuhteessa ei tarvitse keksiä kokoajan vuorotellen tekemistä vaan pelkkä löhöily sohvalla riittää. Hellyys ja läheisyys. Ei ole myöskään mitään vastavuoroisen sirkustirehtöörin roolia jos kommunikaatio pelaa. Hyvässä parisuhteessa jutellaan paljon ja näiden keskustelun tuloksena syntyy ja löytyy yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja kyllä, tekemistäkin. Viestistäsi voi päätellä, ettet osaa kommunikoida eikä sinulle myöskään riitä tavallinen arki, joka ei vaadi tekemistä ja menemistä. Puolisoilla olisi hyvä olla myös muitakin ystäviä kuin kumppaninsa. Onko sinulla?
Minulla ei ole kumppania niin kuin nimimerkistäni voinee päätellä. - Mutta ei ole myöskään kuvitelmaa, ettäö ensikohtaamsiesta asti tietäsin mistä toinen olisi kiinnsotunut ja mistä hän mahd. pitäisi. Ei myöskään siitä, miten hän on tottunut viestimään. - Ja vaikka olsi yleisesti hyvinkin avoin ja vapautunu laittamaan viestiä mistä nyt ikinä, niin uusi tilanne saattaa saada osalle myös paineite. ettei tulisi antaneeksi toiselle itestään myöskään liian innokasta. Tai, ettei aiheuttais toiselle hämmennystä sinänsä tahattomilla ja inhimillsiillä viesteillä kun saattaa saada sellainenkin vaikutus toisiin meistä
Totta kai olisi enemmän kuin kivaa, että voisin joskun edetä parisuhteeseen, jossa elettäsiin ja oltaisiin kuvailemallasi tavalla,
Ehkä sinkkuaikani on tehnyt minusta vähän pessimsitin tai ehkä realistin kun suhtaudun empivästi siihen, ettei kaikki vosi tosien kanssa sujua välittömästi niin kuin oltaisiin tunnettu ja tiedetty toisemme aina. - Pitäisi uskaltaa tosinaan tosielya enempi eikä vain olettaa ja uskoa, että toine sitä tai tätä.'- Ja vielä kun malttaisi kuunnella tosien vastauksenikin. Mutta ei sitä voi toiselta jok asiaa kysyä ja varmistaa; kun ei tutustumisvaiheesta toivottavastui etene tosien kuulustelemisesksi.
Ihastua voin tai toivottavasti voin ensisilmäykseltäkin ja vasta sitten rakastua ja kiintyä.
Ikisinkku mies 40+
Ei tutustumisen tarvitse olla mitään kuulustelua eikä pelkkää viestintää. Voihan sitä siirtyä tapailuvaiheessa puheluihin, videopuheluihin ja jutella luontevasti elämästä, asioista, siinä ne toisen mieltymykset tulee ilmi. Jos on aidosti kiinnostunut tutustumaan toiseen.
Viisaita sanoja mutta annetaan armoa heille joita vielä mahd. jännittää ihastuksensa lähellä ja tuntuisi, että sanat jäisivät kurkkuun tai kuinka ei osaisi löytää nitä oikeita sanoja toiselle samalla kun pelkää, että toinen haluaisikin jotain muuta. Hän ehkä haluaisikin olla vain ystävä tai kenties kaveri ja saisi sitten taas arvailla, että sanoiko hän niin vain koska se oli fiksumpi tapa hyvästellä. - ja kuinka sitä joskus mielessä saattanut häivähtää, kuinka olisi saattanut olla parempi, ettei olsi koskaan edes nähtä saati tavattu ja kohdattu kun ei pysty siinä hetkessä ymmärtämään miksi taas huomasi ihastuksen, eihkä orastavan rakastumisenkin jääneen yksipuolisisikis tunteiksi; haaveiski ja unelmiksi kun toien halusi jotain muuta.
Ikisinkku mies 40+
Ei sukupuolella tuossa ole väliä. Jos toinen ei oma-aloitteisesti viestitä, niin tuskin on kovin kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Ei sukupuolella tuossa ole väliä. Jos toinen ei oma-aloitteisesti viestitä, niin tuskin on kovin kiinnostunut.
Mutta edelleen kohtaa ja näkee neuvoja, joissa naista saatetaan kehottaa olemaan vain passiibvisena ja odottaa, että mes olisi se, joka olsi ainakin alussa se aktiivisempi ja toimeliaampi järjestämään ja toteuttamaan ja mahdollistamaan....
Tämä siksi, että naiselle uskotella, että jos hän olisi miestä aktiivisempi niin hän tukahduttaisi miehen sisäisen metsästäjän jonka pitäsi saada mestsästää ja jahdata naista ja liian aktiivenen naien tukahduttais miehen sisäisen metsästäjän, josta loukkaantuneena mies olisi mahd- tulevaisuudessa vastuuton lapainen, jota naisen pitäski aina komentaa ja ohjeitaa tekemään ja toimimaan, koska aktiivisella toiminnallaan suhteen alussa naien olsi tappanut miehen kyvyn itsenäiseen toimintaan ja lakkautunut miehen kyvyb oma-aloitteiusuuteen.
jos sulla on teidän oma kanava olemasaa, sitl voi vlhln kysellä kyllä.
siinä vaiheessa kun vielä ole omaa kanavaa ja ollaan sarunnaisesti,kannattaa tietenkin pyrkiä omaan kanavaan jottei tule turhia käyntejä. se voi vähentää intohimoa ja lähentymistä.
minä ainakin pitäisin yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljonhan tuo riippuu myös sinusta Ap. Itse miehenä en haluaisi olla suhteessa sen johtaja, joka aina ja joka kerta olisi se, joka ottaa yhteyden tai järjestää ja keksii ohjelmaa ja tekemistä. Teksi valinnat ja päätökset muka paremmin aina tietävänä ja osaavana tai vain laittaisin viestiä mistä nyt milloinkin.
Sen sijaan toivosin kohtaavani ja löytäväni aktiivisen rinnalla kulkijan ja joka myös olsi kiinnsotunut keksimään meille yhteistä teekemistä tai olemaan se, joka laittasi veistiä msitä nyt milloinkin,e kä "vain" odottaisi, että minä toimisin, jotta hän saisi ja ta vosi seurata ja tulla perässä.....
Ikisinkku mies 40+
Kun löydät sen oikean, et edes mieti tällaisia vaan elämä soljuu orgaanisesti. Tavallisessa ja onnellisessa parisuhteessa ei tarvitse keksiä kokoajan vuorotellen tekemistä vaan pelkkä löhöily sohvalla riittää. Hellyys ja läheisyys. Ei ole myöskään mitään vastavuoroisen sirkustirehtöörin roolia jos kommunikaatio pelaa. Hyvässä parisuhteessa jutellaan paljon ja näiden keskustelun tuloksena syntyy ja löytyy yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja kyllä, tekemistäkin. Viestistäsi voi päätellä, ettet osaa kommunikoida eikä sinulle myöskään riitä tavallinen arki, joka ei vaadi tekemistä ja menemistä. Puolisoilla olisi hyvä olla myös muitakin ystäviä kuin kumppaninsa. Onko sinulla?
No se suhde on kylläkin yksi väljähtänyt pieru, jos ikinä ei tehdä mitään yhdessä eikä käydä missään, vaan "löhöily sohvalla riittää".
En haluaisi sellaista miestä enkä edes sellaista koiraa. Toki aina säännöllisesti välillä voidaan löhötä sohvalla ja rentoutua kotona, mutta jotain aktiviteettiakin pitää olla. Eihän toista edes opi tuntemaan kunnolla, jos ei ikinä tehdä mitään tai käydä missään. Niissä uusissa tilanteissa ja ympäristöissä nimenomaan oppii toisesta ja itsestäänkin kaikenlaista.
Siis kyse ei ole siitä, että odottaisin pelkästään miehen minulle laittavan viestiä ja osoittavan kaikki kysymykset. Minusta silloin kuin laitan hänelle viestiä ja hän vastaa, niin juttu luistaa todella hyvin. On tosi miellyttävää ja kiinnostavaa keskustelua, kysymyksiä toisin ja puolin. Kuitenkin minä joudun aloittamaan keskustelut. Enkä ole siis varma haluaako hän oikeasti sitten edes sen paremmin tutustua minuun kun se aloite tulee lähinnä minun puoleltani pelkästään. Tai sitten olen liian kärsimätön ja pitäisi vain odottaa ja katsoa laittaako viestiä. Tai sitten hän olettaa, että minä olen se, joka tätä asiaa vie eteenpäin halutessani. Täytyy nyt katsoa vielä. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis kyse ei ole siitä, että odottaisin pelkästään miehen minulle laittavan viestiä ja osoittavan kaikki kysymykset. Minusta silloin kuin laitan hänelle viestiä ja hän vastaa, niin juttu luistaa todella hyvin. On tosi miellyttävää ja kiinnostavaa keskustelua, kysymyksiä toisin ja puolin. Kuitenkin minä joudun aloittamaan keskustelut. Enkä ole siis varma haluaako hän oikeasti sitten edes sen paremmin tutustua minuun kun se aloite tulee lähinnä minun puoleltani pelkästään. Tai sitten olen liian kärsimätön ja pitäisi vain odottaa ja katsoa laittaako viestiä. Tai sitten hän olettaa, että minä olen se, joka tätä asiaa vie eteenpäin halutessani. Täytyy nyt katsoa vielä. -ap
Taidan tietää, mitä tarkoitat. Itselle on aina käynyt tuollaisten ihmissuhteiden kanssa niin, että olen lopulta väsynyt vetämään kivirekeä tai kun olen lopettanut itse yhteydenotot, niin se ihmissuhde on vaan päättynyt. Toista ei siis ole kiinnostanut ylläpitää sitä lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kyse ei ole siitä, että odottaisin pelkästään miehen minulle laittavan viestiä ja osoittavan kaikki kysymykset. Minusta silloin kuin laitan hänelle viestiä ja hän vastaa, niin juttu luistaa todella hyvin. On tosi miellyttävää ja kiinnostavaa keskustelua, kysymyksiä toisin ja puolin. Kuitenkin minä joudun aloittamaan keskustelut. Enkä ole siis varma haluaako hän oikeasti sitten edes sen paremmin tutustua minuun kun se aloite tulee lähinnä minun puoleltani pelkästään. Tai sitten olen liian kärsimätön ja pitäisi vain odottaa ja katsoa laittaako viestiä. Tai sitten hän olettaa, että minä olen se, joka tätä asiaa vie eteenpäin halutessani. Täytyy nyt katsoa vielä. -ap
Taidan tietää, mitä tarkoitat. Itselle on aina käynyt tuollaisten ihmissuhteiden kanssa niin, että olen lopulta väsynyt vetämään kivirekeä tai kun olen lopettanut itse yhteydenotot, niin se ihmissuhde on vaan päättynyt. Toista ei siis ole kiinnostanut ylläpitää sitä lainkaan.
Juu no niin se taitaa tässäkin käydä. No suotta sitä pettymään. Eihän ihmiset ole velkaa minulle mitään saatika kaikkiin omiin pilviisiin rakennelmiin kenestäkään kannata uskoa. Ne on niitä mielen höpinöitä ja turhia odotuksia. Kannatti kuitenkin kokeilla, oli ihan hauskaa tutustua mutta parempi todeta, ettei kannata odottaa mitään vaan hyväksyä asiat sellaisina kuin ne ovat. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljonhan tuo riippuu myös sinusta Ap. Itse miehenä en haluaisi olla suhteessa sen johtaja, joka aina ja joka kerta olisi se, joka ottaa yhteyden tai järjestää ja keksii ohjelmaa ja tekemistä. Teksi valinnat ja päätökset muka paremmin aina tietävänä ja osaavana tai vain laittaisin viestiä mistä nyt milloinkin.
Sen sijaan toivosin kohtaavani ja löytäväni aktiivisen rinnalla kulkijan ja joka myös olsi kiinnsotunut keksimään meille yhteistä teekemistä tai olemaan se, joka laittasi veistiä msitä nyt milloinkin,e kä "vain" odottaisi, että minä toimisin, jotta hän saisi ja ta vosi seurata ja tulla perässä.....
Ikisinkku mies 40+
Kun löydät sen oikean, et edes mieti tällaisia vaan elämä soljuu orgaanisesti. Tavallisessa ja onnellisessa parisuhteessa ei tarvitse keksiä kokoajan vuorotellen tekemistä vaan pelkkä löhöily sohvalla riittää. Hellyys ja läheisyys. Ei ole myöskään mitään vastavuoroisen sirkustirehtöörin roolia jos kommunikaatio pelaa. Hyvässä parisuhteessa jutellaan paljon ja näiden keskustelun tuloksena syntyy ja löytyy yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja kyllä, tekemistäkin. Viestistäsi voi päätellä, ettet osaa kommunikoida eikä sinulle myöskään riitä tavallinen arki, joka ei vaadi tekemistä ja menemistä. Puolisoilla olisi hyvä olla myös muitakin ystäviä kuin kumppaninsa. Onko sinulla?
No se suhde on kylläkin yksi väljähtänyt pieru, jos ikinä ei tehdä mitään yhdessä eikä käydä missään, vaan "löhöily sohvalla riittää".
En haluaisi sellaista miestä enkä edes sellaista koiraa. Toki aina säännöllisesti välillä voidaan löhötä sohvalla ja rentoutua kotona, mutta jotain aktiviteettiakin pitää olla. Eihän toista edes opi tuntemaan kunnolla, jos ei ikinä tehdä mitään tai käydä missään. Niissä uusissa tilanteissa ja ympäristöissä nimenomaan oppii toisesta ja itsestäänkin kaikenlaista.
Paras parisuhteeni oli se, jossa välillä löhöttiin sylikkäin sohvalla, välillä hypättiin laskuvarjoilla. Aika kaukana väljähtäneestä. Olin onnellinen, juttelimme paljon, hellyyttä oli paljon. Hän oli sielunkumppanini, ja tällä hetkellä ei kyllä tee mieli tutustua kehenkään, koska kukaan ei tule yltämään samalle tasolle.
Kyllä.
Jos mies on kiinnostunut, on aktiivinrn.
Terveisin nainen, joka ei itse ole tehnyt aloitetta koskaan. Silti miehiä om ollut tarjolla liiaksi asti, myös vanhempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljonhan tuo riippuu myös sinusta Ap. Itse miehenä en haluaisi olla suhteessa sen johtaja, joka aina ja joka kerta olisi se, joka ottaa yhteyden tai järjestää ja keksii ohjelmaa ja tekemistä. Teksi valinnat ja päätökset muka paremmin aina tietävänä ja osaavana tai vain laittaisin viestiä mistä nyt milloinkin.
Sen sijaan toivosin kohtaavani ja löytäväni aktiivisen rinnalla kulkijan ja joka myös olsi kiinnsotunut keksimään meille yhteistä teekemistä tai olemaan se, joka laittasi veistiä msitä nyt milloinkin,e kä "vain" odottaisi, että minä toimisin, jotta hän saisi ja ta vosi seurata ja tulla perässä.....
Ikisinkku mies 40+
Kun löydät sen oikean, et edes mieti tällaisia vaan elämä soljuu orgaanisesti. Tavallisessa ja onnellisessa parisuhteessa ei tarvitse keksiä kokoajan vuorotellen tekemistä vaan pelkkä löhöily sohvalla riittää. Hellyys ja läheisyys. Ei ole myöskään mitään vastavuoroisen sirkustirehtöörin roolia jos kommunikaatio pelaa. Hyvässä parisuhteessa jutellaan paljon ja näiden keskustelun tuloksena syntyy ja löytyy yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja kyllä, tekemistäkin. Viestistäsi voi päätellä, ettet osaa kommunikoida eikä sinulle myöskään riitä tavallinen arki, joka ei vaadi tekemistä ja menemistä. Puolisoilla olisi hyvä olla myös muitakin ystäviä kuin kumppaninsa. Onko sinulla?
No se suhde on kylläkin yksi väljähtänyt pieru, jos ikinä ei tehdä mitään yhdessä eikä käydä missään, vaan "löhöily sohvalla riittää".
En haluaisi sellaista miestä enkä edes sellaista koiraa. Toki aina säännöllisesti välillä voidaan löhötä sohvalla ja rentoutua kotona, mutta jotain aktiviteettiakin pitää olla. Eihän toista edes opi tuntemaan kunnolla, jos ei ikinä tehdä mitään tai käydä missään. Niissä uusissa tilanteissa ja ympäristöissä nimenomaan oppii toisesta ja itsestäänkin kaikenlaista.
Paras parisuhteeni oli se, jossa välillä löhöttiin sylikkäin sohvalla, välillä hypättiin laskuvarjoilla. Aika kaukana väljähtäneestä. Olin onnellinen, juttelimme paljon, hellyyttä oli paljon. Hän oli sielunkumppanini, ja tällä hetkellä ei kyllä tee mieli tutustua kehenkään, koska kukaan ei tule yltämään samalle tasolle.
Pointtini olikin se, että jos se puuduttava löhöilyarki ei riitä kumppanin kanssa, ei häntä todellisuudessa rakasta yhtään. Vasta kun olet onnellinen toisen kanssa tekemättä mitään, olet löytänyt sen oikean. Sitten toki tehdään muutakin.
Ei mies voi naiselle viestiä laittaa. Sehän voi olla ahdistelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljonhan tuo riippuu myös sinusta Ap. Itse miehenä en haluaisi olla suhteessa sen johtaja, joka aina ja joka kerta olisi se, joka ottaa yhteyden tai järjestää ja keksii ohjelmaa ja tekemistä. Teksi valinnat ja päätökset muka paremmin aina tietävänä ja osaavana tai vain laittaisin viestiä mistä nyt milloinkin.
Sen sijaan toivosin kohtaavani ja löytäväni aktiivisen rinnalla kulkijan ja joka myös olsi kiinnsotunut keksimään meille yhteistä teekemistä tai olemaan se, joka laittasi veistiä msitä nyt milloinkin,e kä "vain" odottaisi, että minä toimisin, jotta hän saisi ja ta vosi seurata ja tulla perässä.....
Ikisinkku mies 40+
Kun löydät sen oikean, et edes mieti tällaisia vaan elämä soljuu orgaanisesti. Tavallisessa ja onnellisessa parisuhteessa ei tarvitse keksiä kokoajan vuorotellen tekemistä vaan pelkkä löhöily sohvalla riittää. Hellyys ja läheisyys. Ei ole myöskään mitään vastavuoroisen sirkustirehtöörin roolia jos kommunikaatio pelaa. Hyvässä parisuhteessa jutellaan paljon ja näiden keskustelun tuloksena syntyy ja löytyy yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja kyllä, tekemistäkin. Viestistäsi voi päätellä, ettet osaa kommunikoida eikä sinulle myöskään riitä tavallinen arki, joka ei vaadi tekemistä ja menemistä. Puolisoilla olisi hyvä olla myös muitakin ystäviä kuin kumppaninsa. Onko sinulla?
No se suhde on kylläkin yksi väljähtänyt pieru, jos ikinä ei tehdä mitään yhdessä eikä käydä missään, vaan "löhöily sohvalla riittää".
En haluaisi sellaista miestä enkä edes sellaista koiraa. Toki aina säännöllisesti välillä voidaan löhötä sohvalla ja rentoutua kotona, mutta jotain aktiviteettiakin pitää olla. Eihän toista edes opi tuntemaan kunnolla, jos ei ikinä tehdä mitään tai käydä missään. Niissä uusissa tilanteissa ja ympäristöissä nimenomaan oppii toisesta ja itsestäänkin kaikenlaista.
Paras parisuhteeni oli se, jossa välillä löhöttiin sylikkäin sohvalla, välillä hypättiin laskuvarjoilla. Aika kaukana väljähtäneestä. Olin onnellinen, juttelimme paljon, hellyyttä oli paljon. Hän oli sielunkumppanini, ja tällä hetkellä ei kyllä tee mieli tutustua kehenkään, koska kukaan ei tule yltämään samalle tasolle.
Pointtini olikin se, että jos se puuduttava löhöilyarki ei riitä kumppanin kanssa, ei häntä todellisuudessa rakasta yhtään. Vasta kun olet onnellinen toisen kanssa tekemättä mitään, olet löytänyt sen oikean. Sitten toki tehdään muutakin.
Sori nyt vaan, mutta ainakin itse haluan, että edes suhteen alussa on jotain muutakin kuin "puuduttavaa löhöilyarkea" pieruverkkareissa sohvannurkassa. Ei liity rakkauteen, vaan ihan normaaliin parisuhteen elinkaareen ja toisen ihmisen huomioimiseen. Jos edes alussa ei ole kipinää eikä käydä treffeillä, niin se siitä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Ei mies voi naiselle viestiä laittaa. Sehän voi olla ahdistelua.
Omassa maailmassani sinä et edusta miehiä tai miehistä ajattelua. Miehet, jotka minä ajattelen miehinä, arvostavat muita ihmisiä ja tietävät miten toimitaan eikä naisen hyvä kohtelu tuota heille päänvaivaa, kuten sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljonhan tuo riippuu myös sinusta Ap. Itse miehenä en haluaisi olla suhteessa sen johtaja, joka aina ja joka kerta olisi se, joka ottaa yhteyden tai järjestää ja keksii ohjelmaa ja tekemistä. Teksi valinnat ja päätökset muka paremmin aina tietävänä ja osaavana tai vain laittaisin viestiä mistä nyt milloinkin.
Sen sijaan toivosin kohtaavani ja löytäväni aktiivisen rinnalla kulkijan ja joka myös olsi kiinnsotunut keksimään meille yhteistä teekemistä tai olemaan se, joka laittasi veistiä msitä nyt milloinkin,e kä "vain" odottaisi, että minä toimisin, jotta hän saisi ja ta vosi seurata ja tulla perässä.....
Ikisinkku mies 40+
Kun löydät sen oikean, et edes mieti tällaisia vaan elämä soljuu orgaanisesti. Tavallisessa ja onnellisessa parisuhteessa ei tarvitse keksiä kokoajan vuorotellen tekemistä vaan pelkkä löhöily sohvalla riittää. Hellyys ja läheisyys. Ei ole myöskään mitään vastavuoroisen sirkustirehtöörin roolia jos kommunikaatio pelaa. Hyvässä parisuhteessa jutellaan paljon ja näiden keskustelun tuloksena syntyy ja löytyy yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja kyllä, tekemistäkin. Viestistäsi voi päätellä, ettet osaa kommunikoida eikä sinulle myöskään riitä tavallinen arki, joka ei vaadi tekemistä ja menemistä. Puolisoilla olisi hyvä olla myös muitakin ystäviä kuin kumppaninsa. Onko sinulla?
No se suhde on kylläkin yksi väljähtänyt pieru, jos ikinä ei tehdä mitään yhdessä eikä käydä missään, vaan "löhöily sohvalla riittää".
En haluaisi sellaista miestä enkä edes sellaista koiraa. Toki aina säännöllisesti välillä voidaan löhötä sohvalla ja rentoutua kotona, mutta jotain aktiviteettiakin pitää olla. Eihän toista edes opi tuntemaan kunnolla, jos ei ikinä tehdä mitään tai käydä missään. Niissä uusissa tilanteissa ja ympäristöissä nimenomaan oppii toisesta ja itsestäänkin kaikenlaista.
Paras parisuhteeni oli se, jossa välillä löhöttiin sylikkäin sohvalla, välillä hypättiin laskuvarjoilla. Aika kaukana väljähtäneestä. Olin onnellinen, juttelimme paljon, hellyyttä oli paljon. Hän oli sielunkumppanini, ja tällä hetkellä ei kyllä tee mieli tutustua kehenkään, koska kukaan ei tule yltämään samalle tasolle.
Pointtini olikin se, että jos se puuduttava löhöilyarki ei riitä kumppanin kanssa, ei häntä todellisuudessa rakasta yhtään. Vasta kun olet onnellinen toisen kanssa tekemättä mitään, olet löytänyt sen oikean. Sitten toki tehdään muutakin.
Sori nyt vaan, mutta ainakin itse haluan, että edes suhteen alussa on jotain muutakin kuin "puuduttavaa löhöilyarkea" pieruverkkareissa sohvannurkassa. Ei liity rakkauteen, vaan ihan normaaliin parisuhteen elinkaareen ja toisen ihmisen huomioimiseen. Jos edes alussa ei ole kipinää eikä käydä treffeillä, niin se siitä sitten.
Tottakai on kipinää ja käydään treffeillä. Mutta ei ole pakonomaista tarvetta mennä ja tehdä jatkuvasti. Kumppanin kanssa täytyy viihtyä myös nenät vastakkain tekemättä mitään. Minun mielestäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mies voi naiselle viestiä laittaa. Sehän voi olla ahdistelua.
Omassa maailmassani sinä et edusta miehiä tai miehistä ajattelua. Miehet, jotka minä ajattelen miehinä, arvostavat muita ihmisiä ja tietävät miten toimitaan eikä naisen hyvä kohtelu tuota heille päänvaivaa, kuten sinulle.
Kiitos tästä mieltä lämmittävästä kommentistasi. On niin ihanaa kun kanssaihmiset välittävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljonhan tuo riippuu myös sinusta Ap. Itse miehenä en haluaisi olla suhteessa sen johtaja, joka aina ja joka kerta olisi se, joka ottaa yhteyden tai järjestää ja keksii ohjelmaa ja tekemistä. Teksi valinnat ja päätökset muka paremmin aina tietävänä ja osaavana tai vain laittaisin viestiä mistä nyt milloinkin.
Sen sijaan toivosin kohtaavani ja löytäväni aktiivisen rinnalla kulkijan ja joka myös olsi kiinnsotunut keksimään meille yhteistä teekemistä tai olemaan se, joka laittasi veistiä msitä nyt milloinkin,e kä "vain" odottaisi, että minä toimisin, jotta hän saisi ja ta vosi seurata ja tulla perässä.....
Ikisinkku mies 40+
Kun löydät sen oikean, et edes mieti tällaisia vaan elämä soljuu orgaanisesti. Tavallisessa ja onnellisessa parisuhteessa ei tarvitse keksiä kokoajan vuorotellen tekemistä vaan pelkkä löhöily sohvalla riittää. Hellyys ja läheisyys. Ei ole myöskään mitään vastavuoroisen sirkustirehtöörin roolia jos kommunikaatio pelaa. Hyvässä parisuhteessa jutellaan paljon ja näiden keskustelun tuloksena syntyy ja löytyy yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja kyllä, tekemistäkin. Viestistäsi voi päätellä, ettet osaa kommunikoida eikä sinulle myöskään riitä tavallinen arki, joka ei vaadi tekemistä ja menemistä. Puolisoilla olisi hyvä olla myös muitakin ystäviä kuin kumppaninsa. Onko sinulla?
No se suhde on kylläkin yksi väljähtänyt pieru, jos ikinä ei tehdä mitään yhdessä eikä käydä missään, vaan "löhöily sohvalla riittää".
En haluaisi sellaista miestä enkä edes sellaista koiraa. Toki aina säännöllisesti välillä voidaan löhötä sohvalla ja rentoutua kotona, mutta jotain aktiviteettiakin pitää olla. Eihän toista edes opi tuntemaan kunnolla, jos ei ikinä tehdä mitään tai käydä missään. Niissä uusissa tilanteissa ja ympäristöissä nimenomaan oppii toisesta ja itsestäänkin kaikenlaista.
Paras parisuhteeni oli se, jossa välillä löhöttiin sylikkäin sohvalla, välillä hypättiin laskuvarjoilla. Aika kaukana väljähtäneestä. Olin onnellinen, juttelimme paljon, hellyyttä oli paljon. Hän oli sielunkumppanini, ja tällä hetkellä ei kyllä tee mieli tutustua kehenkään, koska kukaan ei tule yltämään samalle tasolle.
Pointtini olikin se, että jos se puuduttava löhöilyarki ei riitä kumppanin kanssa, ei häntä todellisuudessa rakasta yhtään. Vasta kun olet onnellinen toisen kanssa tekemättä mitään, olet löytänyt sen oikean. Sitten toki tehdään muutakin.
Sori nyt vaan, mutta ainakin itse haluan, että edes suhteen alussa on jotain muutakin kuin "puuduttavaa löhöilyarkea" pieruverkkareissa sohvannurkassa. Ei liity rakkauteen, vaan ihan normaaliin parisuhteen elinkaareen ja toisen ihmisen huomioimiseen. Jos edes alussa ei ole kipinää eikä käydä treffeillä, niin se siitä sitten.
Puhuttekohan toistenne ohi. - Toinen puhuu suhteessa olemisesta ja toinen teistä enempi siitä vaiheesta kun ollaan veilä mahd, enempi tutustumisvaiheessa..... Toisaalta mielessä käy, että niin paljon kuin haaveksin ja toivon, että voisin puuhata ja tehdä vaikka ja mitä aktiivista sen yhden ja erityisen rinnalla ja kanssa, niin onko se (jatkuva aktiivinen tekeminen ja touhuaminen) myös tapa yrittää juosta karkuun niitä mahd. hiljaisempia ja rauhallsiempia hetkiä, joissa ei ehkä tiedäkkään miten toimisi muistamatta ja ymmärtämättäm että sen toisen vierellä ei tarvitsekaan "tehdä" muuta kuin olla oma aito itsensä. (- Ikäänkuin asiasta paremmin tietäsin kun olen niin kauan sinkkuna elänyt, että saatan tässä nyt enempi vain arvailla)
Ikisinkku mies 40+
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljonhan tuo riippuu myös sinusta Ap. Itse miehenä en haluaisi olla suhteessa sen johtaja, joka aina ja joka kerta olisi se, joka ottaa yhteyden tai järjestää ja keksii ohjelmaa ja tekemistä. Teksi valinnat ja päätökset muka paremmin aina tietävänä ja osaavana tai vain laittaisin viestiä mistä nyt milloinkin.
Sen sijaan toivosin kohtaavani ja löytäväni aktiivisen rinnalla kulkijan ja joka myös olsi kiinnsotunut keksimään meille yhteistä teekemistä tai olemaan se, joka laittasi veistiä msitä nyt milloinkin,e kä "vain" odottaisi, että minä toimisin, jotta hän saisi ja ta vosi seurata ja tulla perässä.....
Ikisinkku mies 40+
Kun löydät sen oikean, et edes mieti tällaisia vaan elämä soljuu orgaanisesti. Tavallisessa ja onnellisessa parisuhteessa ei tarvitse keksiä kokoajan vuorotellen tekemistä vaan pelkkä löhöily sohvalla riittää. Hellyys ja läheisyys. Ei ole myöskään mitään vastavuoroisen sirkustirehtöörin roolia jos kommunikaatio pelaa. Hyvässä parisuhteessa jutellaan paljon ja näiden keskustelun tuloksena syntyy ja löytyy yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja kyllä, tekemistäkin. Viestistäsi voi päätellä, ettet osaa kommunikoida eikä sinulle myöskään riitä tavallinen arki, joka ei vaadi tekemistä ja menemistä. Puolisoilla olisi hyvä olla myös muitakin ystäviä kuin kumppaninsa. Onko sinulla?
No se suhde on kylläkin yksi väljähtänyt pieru, jos ikinä ei tehdä mitään yhdessä eikä käydä missään, vaan "löhöily sohvalla riittää".
En haluaisi sellaista miestä enkä edes sellaista koiraa. Toki aina säännöllisesti välillä voidaan löhötä sohvalla ja rentoutua kotona, mutta jotain aktiviteettiakin pitää olla. Eihän toista edes opi tuntemaan kunnolla, jos ei ikinä tehdä mitään tai käydä missään. Niissä uusissa tilanteissa ja ympäristöissä nimenomaan oppii toisesta ja itsestäänkin kaikenlaista.
Paras parisuhteeni oli se, jossa välillä löhöttiin sylikkäin sohvalla, välillä hypättiin laskuvarjoilla. Aika kaukana väljähtäneestä. Olin onnellinen, juttelimme paljon, hellyyttä oli paljon. Hän oli sielunkumppanini, ja tällä hetkellä ei kyllä tee mieli tutustua kehenkään, koska kukaan ei tule yltämään samalle tasolle.
Meillä vastaavanlainen erotuksena se, että sen erikoisen ei tarvitse olla mitään kovin erikoista, normaali koti-ilta ilman lapsia. Mutta se tunnelma on jotain sanoinkuvaamatonta ja paljon erilaisia elementtejä. Tässä suhteessa mies oli se joka kysyi heti minua seurustelemaan, ei tarvinnut odotella.
Ei tutustumisen tarvitse olla mitään kuulustelua eikä pelkkää viestintää. Voihan sitä siirtyä tapailuvaiheessa puheluihin, videopuheluihin ja jutella luontevasti elämästä, asioista, siinä ne toisen mieltymykset tulee ilmi. Jos on aidosti kiinnostunut tutustumaan toiseen.