Lue keskustelun säännöt.
Mitä teette iäkkäiden vanhempienne kanssa. Itsellä vaan tapana mennä käymään viikottain 80-vuotiaan äitini luona,
07.11.2026 |
sitten kökötämme tunnin verran sohvalla ja lähden takaisin kotiin.
Tuntuu ikävältä velvollisuudelta. Pitäisi keksiä näihin jotain tapaamisiin jotain eloa.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Ite jäin työttömäks ja säästöjä ku ei ollu, ni jouduin valitsemaan joko toiselle paikkakunnalle muuton tai sit asumaan toistaseks vanhempien kanssa. Elämä sinällään ihan ok, mut harmittaa miten pienistä asioista hermostun. Pyrin, etten näytä sitä, mut esim. äidillä selkeesti muistiongelmia ja jostain syystä menee suoraan johonki heimoon, ku ei muista jotain. Oisko tää alitajusesti joku viha sitä kohtaan, ettei äiti olekaan ikuinen tms. En tiiä.
Hoidan muistisairasta omaistani mutta yritän kasvattaa kärsivällisyyttäni vaikka välillä väsyn hänestä huolehtiessani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytiin äidin kanssa isommassa kaupassa, josta sai valita vähän erilaisempia tuotteita kuin lähikaupasta. Sitten apteekissa tmv. Sen jälkeen, jos voimia riitti, syömässä tai kahvilla. Nyt harmittaa, etten tajunnut kysellä vanhoista ajoista kun äiti vielä oli elossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini on 75v ja sairastaa parkinsonintautia. Asuu yksin lapsuudenkodissani maaseudulla isäni kuoltua. Käyn joka viikonloppu 70km päässä äitini luona ja lataan hänelle lääkkeet annostelijaan, käytän kaupassa ja teen kotitöitä. Katsotaan telkkaria, syödään pitsaa ja pari lonkeroa illalla. Tykkään puuhastella lapsuudenkodissani joten äitini luona käyn mielelläni. Kuka on niin julma, että oman äitinsä hylkäisi?
M40
Entäs jos äiti on hullu narsisti-tyranni, joka oikeastaan vihasi omia lapsiaan ja teki niiden lapsuudesta paskaa haukkumalla ja vähättelemällä?
Oma äitini haukkui mm. siitä kun sain maantiedonkokeesta 8 1/2 huutamalla koko illan pää punaisena samalla kun minä istuin keittiön pöydän ääressä, että "MITEN VOI OLLA NOIN TYHMÄ ETTEI TIEDÄ RUOTSIN JÄRVIÄ?!"
Nyt sitten ihmettelee, että miksi en käy tai pidä yhteyttä.
Äitini huusi ja haukkui joka päivä. Onneksi ei sentään lyönyt tai retuuttanut ihan joka päivä. Kaikki piti tehdä juuri niinkuin hän halusi, tiesi muka kaikesta kaiken vaikkei oikeesti tiennyt mistään mitään. Onneksi asun eri kaupungissa, vierailen noin 4 kertaa vuodessa hammasta purren.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ite jäin työttömäks ja säästöjä ku ei ollu, ni jouduin valitsemaan joko toiselle paikkakunnalle muuton tai sit asumaan toistaseks vanhempien kanssa. Elämä sinällään ihan ok, mut harmittaa miten pienistä asioista hermostun. Pyrin, etten näytä sitä, mut esim. äidillä selkeesti muistiongelmia ja jostain syystä menee suoraan johonki heimoon, ku ei muista jotain. Oisko tää alitajusesti joku viha sitä kohtaan, ettei äiti olekaan ikuinen tms. En tiiä.
Hoidan muistisairasta omaistani mutta yritän kasvattaa kärsivällisyyttäni vaikka välillä väsyn hänestä huolehtiessani.
Tsemppiä älyttömästi!
Vierailija kirjoitti:
Äitini on 75v ja sairastaa parkinsonintautia. Asuu yksin lapsuudenkodissani maaseudulla isäni kuoltua. Käyn joka viikonloppu 70km päässä äitini luona ja lataan hänelle lääkkeet annostelijaan, käytän kaupassa ja teen kotitöitä. Katsotaan telkkaria, syödään pitsaa ja pari lonkeroa illalla. Tykkään puuhastella lapsuudenkodissani joten äitini luona käyn mielelläni. Kuka on niin julma, että oman äitinsä hylkäisi?
M40
Luulin huhua, et laitat usein äitisi käden kikkeliisi. Pitääkö paikkansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai mitä teen äitini kanssa, olen syyllisen roolissa eli se on tärkeintä hänelle: olen ehdottomasti syyllinen kaikkeen, sitä tehdään yhdessä. Rikon aina kaiken eikä minusta ole mihinkään hänen mielestään. Olen syyllinen sekä isäni että äitini epäonnistumisiin. Sitten kun isäni ahdistelee minua, äiti katsoo vierestä kuten katsoi lapsenakin, ja syyttää minua riidasta, kun puolustaudun isää vastaan. Lopulta triggeröidyn niin että huudan. Kohta mut saa viedä piipaa-autolla jonnekkin missä ovet suljetaan ulkoapäin
Vierailija kirjoitti:
Käytiin äidin kanssa isommassa kaupassa, josta sai valita vähän erilaisempia tuotteita kuin lähikaupasta. Sitten apteekissa tmv. Sen jälkeen, jos voimia riitti, syömässä tai kahvilla. Nyt harmittaa, etten tajunnut kysellä vanhoista ajoista kun äiti vielä oli elossa.
Isäni oli sotaveteraani ja kuoli viisi vuotta sitten ja minuakin harmittaa että en kysellyt häneltä sotarintamaolostaan mutta hän ei koskaan kertonut niistä kotona koska olen myöhemmin ymmärtänyt että sodasta haluttiin vaieta ja sotaan joutuneita jopa syyllistettiin että miksi menitte sinne aikoinaan. Olisiko syynä että vaikenemisen että Suomi joutui maksamaan sodan hävinneenä sotakorvauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viet valmiin ruoan mukana ja syötte yhdessä, teette vaikka ristikoita, kryptoja tai palapeliä, pelaatte korttia tai dominoa. Käykää vaikka kävelyllä yhdessä.
Käyn kaksi kertaa vuodessa kahvilla, kerran jouluna ja kerran kesällä.
Miksi siellä ap joka viikko ramppaat jos ei huvita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini on 75v ja sairastaa parkinsonintautia. Asuu yksin lapsuudenkodissani maaseudulla isäni kuoltua. Käyn joka viikonloppu 70km päässä äitini luona ja lataan hänelle lääkkeet annostelijaan, käytän kaupassa ja teen kotitöitä. Katsotaan telkkaria, syödään pitsaa ja pari lonkeroa illalla. Tykkään puuhastella lapsuudenkodissani joten äitini luona käyn mielelläni. Kuka on niin julma, että oman äitinsä hylkäisi?
M40
Luulin huhua, et laitat usein äitisi käden kikkeliisi. Pitääkö paikkansa?
Huono provo.
En mitään kummankin Vanhemmat ovat kuolleet käymme vain heidän haudoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelemaan ne samat jutut joka viikko. Äitini elää menneisyydessä. Muistaa vuosikymmenien kaunat ja ikävät asiat terävästi edelleen vaikka syylliset ovat kuolleet aikoja sitten.
Onko hänellä muisti sairaus koska muisti sairaat usein puhuvat samat asiat moneen kertaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini on 75v ja sairastaa parkinsonintautia. Asuu yksin lapsuudenkodissani maaseudulla isäni kuoltua. Käyn joka viikonloppu 70km päässä äitini luona ja lataan hänelle lääkkeet annostelijaan, käytän kaupassa ja teen kotitöitä. Katsotaan telkkaria, syödään pitsaa ja pari lonkeroa illalla. Tykkään puuhastella lapsuudenkodissani joten äitini luona käyn mielelläni. Kuka on niin julma, että oman äitinsä hylkäisi?
M40
Luulin huhua, et laitat usein äitisi käden kikkeliisi. Pitääkö paikkansa?
Taidat olla pervo huutelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mitään. Isä kuoli 1977 ja äiti 1995. M67
Vierailija kirjoitti:
81-vuotias äitini kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen. Ikävä on ollut joka päivä. Minulla oli tapana soittaa hänelle, kun ajoin töistä kotiin. Hän oli aina ilahtunut soitostani ja oli ihana kuulla hänen äänensä.
Ei me koskaan mitään ihmeellistä yhdessä tehty, juteltiin niitä näitä, leivottiin pullaa, keitettiin kahvit, lämmitettiin sauna ja laitettiin iltapalaa. Kesällä puuhailtiin jotain pihalla, joskus katsottiin telkkarista Huvila&Huussia ja Elämäni biisiä. Käytiin joskus kaupungilla kahvilla tai sukulaisilla kylässä. Semmoisia tavallisia arkisia juttuja ja se oli just parasta äidin kanssa.
Uskomatonta. En ole tehnyt mitään noista asioista äitini kanssa. Kahvia olen juonut, mutta ei mitään pullakahveja.
Vierailija kirjoitti:
Käyn kaksi kertaa vuodessa kahvilla, kerran jouluna ja kerran kesällä.
Miksi siellä ap joka viikko ramppaat jos ei huvita?
Kuinka vanhoja vanhempasi ovat?
Tulen juuri yli 90-vuotiaan äitini luota. Näytin äidilleni tietokoneelta YLEn Pentuliveä, ja hän katseli sitä ihastuneena yli tunnin. Äiti ei osaa käyttää tietokonetta eikä hänen TV:stään pysty katsomaan Areenaa, joten tarjosin hänelle tämän mahdollisuuden.
Isän luona en käy koskaan, äidin luona kaksi kertaa vuodessa. Juodaan viinaa siihen asti etten enää jaksa sitä v ttuilua edes kännissä ja lähden pois
Yleensä syödään hyvin ja sen jälkeen katsotaan elokuva.
En mitään kun ne on jo niin iäkkäitä, että ovat jo kuolleet. Äiti olisi 94 jos olisi elossa, mutta syöpä vei. Se olikin näitä aikoja silloin 2020 kun hän sai diagnoosin.