Valkolakki ei ole menestyksen takuutodistus
Miksi jotkut lukiolaiset ajattelevat, että vain lukion kautta voi menestyä? Ja että amikseen menevät olisivat jotenkin huonompia? Ei se koulun nimi vielä kerro, miten pitkälle elämässä pääsee.
Samalla 7,5:n keskiarvolla yksi menee lukioon ja toinen amikseen. Ei se keskiarvo lukion ovella miksikään muutu, eikä opiskelupaikan mukana tule lupausta huippupapereista tai korkeakoulupaikasta. Molemmissa pitää tehdä töitä oman tulevaisuutensa eteen.
Amikseen mennyt voi löytää oman juttunsa, saada hyvät paperit ja päästä todistuksella ammattikorkeaan. Sieltä voi myöhemmin hakea myös yliopiston maisteriopintoihin tai työkokemuksen jälkeen ylempään AMK:hon. Ei se amis mikään umpikuja ole.
Ammatillisella osaamisella voi myös perustaa yrityksen, työllistää itsensä ja muitakin sekä tienata todella hyvin. Ei yrittäjän menestys siitä jää kiinni, puuttuuko kaapista valkolakki.
Lukion jälkeen taas voi ihan yhtä lailla olla oma suunta hukassa ja edessä välivuosia. Kaupan kassalla työskentelyssä ei ole mitään vikaa, mutta muiden valintojen vähättely kuulostaa aika hassulta, jos oma perustelu on vain: ”Mutta olenhan minä käynyt LUKION!”
Käyköön jokainen itselleen sopivan koulun. Mutta sen ajatuksen voisi jo unohtaa, että lukioon menemällä olisi automaattisesti jotenkin muita parempi.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maisterin tutkinto ei ole nykyään tae menestyksestä. Ei lähelläkään ole sitä. Pian ei tohtorin tutkintokaan.
Totta, kesällä valmistunut ja työtön maisteri.
Ei siinä mikään auta. Nykyään ei enää opita eikä opiskella perusteita sillä ankaralla työllä, jota henkinen sivistys vaatisi. Ennen muinoin peruskoulunsa kunnialla päättänyt kykeni kirjoittamaan kuvitteellisen opinnäytetyönsä oikeaoppisemmin kuin nämä nykyajan maisterit.
Vaan kaikkein turmiollisinta on tämä uusi koneellinen äly, joka korjaa puutteet valmiiksi heidän puolestaan. Ennen tätä koneiden aikakautta silmät saattoivat vielä nähdä, ettei nuorisolla ole enää edes kansakoulutason kirjoitustaitoa. Omaansa, pyhää äidinkieltään ei hallita, ja silti astutaan yliopistosta ulos maisterein puvussa. Se on häpeällistä. Täydellinen sivistyksemme alennustila.
Siellä he istuvat, nämä hengeltään runsaasti runmoidut oppineet, ja odottavat jotakin korkeaa asiantuntijan virkaa. Samaan aikaan ne akateemisesti alistetut, muualta tulleet lähimmäiset tekevät ne kunnialliset hanttityöt, jotka eivät näille herroille kelpaa. Sillä heilläpä on paperi, todistus siitä, että he ovat maistereita, vaikka heidän kielenkantamansa ei yllätä edes menneiden vuosikymmenten peruskoulun päättäneen tasolle.
Kaikkein hirvittävin on kuitenkin lukioidemme laita ja ylioppilaskirjoitusten tila. Taso on vajonnut kovin matalaksi. Ihmiset eivät enää koettele henkensä rajoja eivätkä haasta itseään; he vain teeskentelevät viisautta, kunnes maailma heidät sellaiseksi uskoo. Valheessa me elämme.
-must teidät pitäisi pistää pakolla töihin työttömyysturvan varassa hanttihommiin. Milloi tää vale loppuu? Kattelin aikoinaa miten opiskelutoverit eli ja opiskeli, ne vaa ryyppäs ja ryhmäytyi. Heil se akateemisuus oli vain laiskottelua ja korkeintaan viduiltiin jossai keskustelupalstoilla ajan kuluksi pienes huppelis. Just täl kielel. Tärkeetä teille on vain kulissi, se maisteri-peipperi. Ei se mitä te oikeesti taidoiltanne ootte. Se miten ootte karaisseet teräksenne.
Siksi olen pettynyt teikäläisii toden teol. Tätä te ymmärrätte. Tää on teidän kielt
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa tarkoiteta mitään 7,5 jämälukiota vaan eliittilukioita. Näen myös, että aitoon menestykseen kuuluu sivistys, joka jää usein amiksilta puuttumaan. Eliittilukion käyneenä voin sanoa, että lähes kaikki vanhat koulukaverini pärjäävät elämässä varsin mukavasti.
Lähes kaikki...mitä niille lopuille tapahtui?
Vierailija kirjoitti:
Amis on parempi vaihtoehto kuin yliopiston pehmotieteet, jotka ovat lälläritieteitä eli höpötystä alusta loppuun asti. Teknologia ja luonnontieteet yliopistolla ovat kova juttu.
Ai humanistiset tieteet pehmotieteitä? Et selvästi tiedä niistä mitään.
Tiedän amiksen käyneitä, jotka ovat paljon fiksumpia kuin monet lukion käyneet. Joillakin tuntuu olevan tarve päteä selostamalla loputtomasti nippelitietoa, jolle ei siinä tilanteessa ole mitään käyttöä. Tulee vähän asbergerfiba. Toki näitä on amiksissakin.
Minullakin on lukion käynyt tuttu, joka kirjoittaa yläasteen aina ”ylä-aste”. Yksi kirjoitusvirhe ei tietenkään mittaa älykkyyttä, mutta eipä sitä mittaa valkolakkikaan. Pelkkä lukion käyminen ei ole minulle mikään peruste nostaa ketään muiden yläpuolelle. AAMEN!