Polven tekonivelleikkaukseen pääseminen ja leikkauksesta toipuminen

Sukulainen oli nyt loppukesästä. On 80-vuotias eikä ennen leikkausta pystynyt kävelemään oikeastaan ollenkaan. Odotti noin vuoden leikkaukseen pääsyä ja lopulta pääsi jollekin peruutuspaikalle. Leikkauksen jälkeen ehkä viikon käveli vain kotonaan ja näin hänet vajaa kuukausi leikkauksesta ja käveli hyvin, portaat ja kaikki sujui. Tuolloin oli vielä turvotusta jalassa. 

Äitini oli 67-vuotiaana muutama vuosi sitten. Taustalla varhain alkanut nivelrikko, polvi oli melko täysin sökönä, mutta sillä pääsi vielä kävelemään, joskaan ei esim portaita.

Toipuminen oli pitkä ja vaikea, vaikka hän oli jumpnnut ja pitänyt lihaskuntoa yllä ennen leikkausta. Noin 6 kk äiti oli sitä mieltä, että leikkaus oli virhe ja että tulos oli huonompi kuin lähtötilanne. Vasta sen jälkeen alkoi helpottaa ja noin vuoden päästä nivel oli hyvä. Vaati tosi paljon lihaskuntoharjoituksia ensin kuminauhoilla yms ja sitten  esim kuntopyöräilyä (oikealla pyörällä pyöräilyyn tekonivel ei enää taivu, mutta pääsee sentään pihalla kävelemään ja saunaan jne)

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli 67-vuotiaana muutama vuosi sitten. Taustalla varhain alkanut nivelrikko, polvi oli melko täysin sökönä, mutta sillä pääsi vielä kävelemään, joskaan ei esim portaita.

Toipuminen oli pitkä ja vaikea, vaikka hän oli jumpnnut ja pitänyt lihaskuntoa yllä ennen leikkausta. Noin 6 kk äiti oli sitä mieltä, että leikkaus oli virhe ja että tulos oli huonompi kuin lähtötilanne. Vasta sen jälkeen alkoi helpottaa ja noin vuoden päästä nivel oli hyvä. Vaati tosi paljon lihaskuntoharjoituksia ensin kuminauhoilla yms ja sitten  esim kuntopyöräilyä (oikealla pyörällä pyöräilyyn tekonivel ei enää taivu, mutta pääsee sentään pihalla kävelemään ja saunaan jne)

Miksi tekonivel ei taivu oikeaan pyöräilyyn. Tuo olisi minulle merkittävä ongelma. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli 67-vuotiaana muutama vuosi sitten. Taustalla varhain alkanut nivelrikko, polvi oli melko täysin sökönä, mutta sillä pääsi vielä kävelemään, joskaan ei esim portaita.

Toipuminen oli pitkä ja vaikea, vaikka hän oli jumpnnut ja pitänyt lihaskuntoa yllä ennen leikkausta. Noin 6 kk äiti oli sitä mieltä, että leikkaus oli virhe ja että tulos oli huonompi kuin lähtötilanne. Vasta sen jälkeen alkoi helpottaa ja noin vuoden päästä nivel oli hyvä. Vaati tosi paljon lihaskuntoharjoituksia ensin kuminauhoilla yms ja sitten  esim kuntopyöräilyä (oikealla pyörällä pyöräilyyn tekonivel ei enää taivu, mutta pääsee sentään pihalla kävelemään ja saunaan jne)

Miksi tekonivel ei taivu oikeaan pyöräilyyn. Tuo olisi minulle merkittävä ongelma. 

Yleensä kyllä taipuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli 67-vuotiaana muutama vuosi sitten. Taustalla varhain alkanut nivelrikko, polvi oli melko täysin sökönä, mutta sillä pääsi vielä kävelemään, joskaan ei esim portaita.

Toipuminen oli pitkä ja vaikea, vaikka hän oli jumpnnut ja pitänyt lihaskuntoa yllä ennen leikkausta. Noin 6 kk äiti oli sitä mieltä, että leikkaus oli virhe ja että tulos oli huonompi kuin lähtötilanne. Vasta sen jälkeen alkoi helpottaa ja noin vuoden päästä nivel oli hyvä. Vaati tosi paljon lihaskuntoharjoituksia ensin kuminauhoilla yms ja sitten  esim kuntopyöräilyä (oikealla pyörällä pyöräilyyn tekonivel ei enää taivu, mutta pääsee sentään pihalla kävelemään ja saunaan jne)

Miksi tekonivel ei taivu oikeaan pyöräilyyn. Tuo olisi minulle merkittävä ongelma. 

Pyöräillessä on joka polkaisussa yksi kohta, joka edelyttää tavallaan hallittua yliliikkuvuutta taaksepäin. Sitä ei huomaa normaalioloissa, mutta tekonivelen kanssa se ei kuulemma enää onnistu.  

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli 67-vuotiaana muutama vuosi sitten. Taustalla varhain alkanut nivelrikko, polvi oli melko täysin sökönä, mutta sillä pääsi vielä kävelemään, joskaan ei esim portaita.

Toipuminen oli pitkä ja vaikea, vaikka hän oli jumpnnut ja pitänyt lihaskuntoa yllä ennen leikkausta. Noin 6 kk äiti oli sitä mieltä, että leikkaus oli virhe ja että tulos oli huonompi kuin lähtötilanne. Vasta sen jälkeen alkoi helpottaa ja noin vuoden päästä nivel oli hyvä. Vaati tosi paljon lihaskuntoharjoituksia ensin kuminauhoilla yms ja sitten  esim kuntopyöräilyä (oikealla pyörällä pyöräilyyn tekonivel ei enää taivu, mutta pääsee sentään pihalla kävelemään ja saunaan jne)

Pyöräilyhän on parasta liikuntaa tekonivelen kanssa. Ongelma lienee ehkä se, että vanhemmalla iällä tasapaino saattaa olla pyöräilyyn epävakaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli 67-vuotiaana muutama vuosi sitten. Taustalla varhain alkanut nivelrikko, polvi oli melko täysin sökönä, mutta sillä pääsi vielä kävelemään, joskaan ei esim portaita.

Toipuminen oli pitkä ja vaikea, vaikka hän oli jumpnnut ja pitänyt lihaskuntoa yllä ennen leikkausta. Noin 6 kk äiti oli sitä mieltä, että leikkaus oli virhe ja että tulos oli huonompi kuin lähtötilanne. Vasta sen jälkeen alkoi helpottaa ja noin vuoden päästä nivel oli hyvä. Vaati tosi paljon lihaskuntoharjoituksia ensin kuminauhoilla yms ja sitten  esim kuntopyöräilyä (oikealla pyörällä pyöräilyyn tekonivel ei enää taivu, mutta pääsee sentään pihalla kävelemään ja saunaan jne)

Miksi tekonivel ei taivu oikeaan pyöräilyyn. Tuo olisi minulle merkittävä ongelma. 

Kyllä taipuu. Minulla on molemmissa polvissa tekonivelet ja polvet taipuvat normaalisti kaikkiin asentoihin. Edellyttää määrätietoista kuntouttamista, polvien taivutteluja sitten kun leikkuksesta on kulunut aikaa. Vuoden sisällä sain polvet normaaliin kuntoon. Leikkauksista on nyt aikaa 10 vuoden kahta puolen. Kävelen paljon edelleen, mutta pyöräilyn jätin muista syistä vuosia sitten, kun asun mäkisessä maastossa. Olen nyt 80v.

Näyttää olevan kiinni lääkäristä, kuka pääsee leikkaukseen ja milloin, siis julkisella. Yksyisellä kyllä rahalla pääsee.

Vielä enemmän sinusta itsestäsi, minkä verran valitat ja vaadit. Ole asiallinen, jos päädyt räyhäämällä hankalan asiakkaan maineeseen, niin voi olla nihkeätä.

Toipuminen on täysin yksilöllistä. Mutta yritä pitää kunto hyvänä leikkausta odotellessa ja päästä leikkaukseen kun olet vielä hyvässä kunnossa. Ontumalla pilast lonkat ja huonokuntoisena toipuminen on hidasta. Leikkauksen onnistuminen on osin tuuri juttu, mutta luunsahaajiisakin on parempia ja huonompia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli 67-vuotiaana muutama vuosi sitten. Taustalla varhain alkanut nivelrikko, polvi oli melko täysin sökönä, mutta sillä pääsi vielä kävelemään, joskaan ei esim portaita.

Toipuminen oli pitkä ja vaikea, vaikka hän oli jumpnnut ja pitänyt lihaskuntoa yllä ennen leikkausta. Noin 6 kk äiti oli sitä mieltä, että leikkaus oli virhe ja että tulos oli huonompi kuin lähtötilanne. Vasta sen jälkeen alkoi helpottaa ja noin vuoden päästä nivel oli hyvä. Vaati tosi paljon lihaskuntoharjoituksia ensin kuminauhoilla yms ja sitten  esim kuntopyöräilyä (oikealla pyörällä pyöräilyyn tekonivel ei enää taivu, mutta pääsee sentään pihalla kävelemään ja saunaan jne)

Miksi tekonivel ei taivu oikeaan pyöräilyyn. Tuo olisi minulle merkittävä ongelma. 

Pyöräillessä on joka polkaisussa yksi kohta, joka edelyttää tavallaan hallittua yliliikkuvuutta taaksepäin. Sitä ei huomaa normaalioloissa, mutta tekonivelen kanssa se ei kuulemma enää onnistu.  

Minulla polvi on leikattu muutama vuosi sitten 60-vuotiaana. Polvessa oli paha virheasento ja kipuja, saattoi myös tehdä hetkeksi tenän kesken kävelyn. Polvessa ei ollut enää rustoa jäljellä, vaan luu luuta vasten mentiin. Tekonivelleikkaukseen jonotin reilu puoli vuotta.

Leikkaukseen jälkeen kivut olivat kovat ensimmäisen kuukauden ajan ja kolmen kuukauden jälkeen pystyi jo liikkumaan lähes normaalisti, eikä kipuja enää ollut. Nyt muutaman vuoden päästä polvi toimii loistavasti. Ainoastaan syväkyykkyyn en pääse, kun on pientä liikerajoitusta taivutettaessa taakse. Portaat ja pyöräily ja jopa jumpat ja juoksemien onnistuu hyvin.

Suosittelen leikkausta, elämänlaatu parani huomattavasti.

Paraneminen on todellakin yksilöllistä. Molemmat polvet leikattu ja paranivat kolmessa kuukaudessa. Oikein hyvin pystyn myös pyöräilemään.

Kiitos kokemuksista. Itse olen vasta viisikymppinen, mutta leikkaus todennäköisesti edessä. Ap

Työkaveri oli leikkauksessa ja sanoi tosiaan että leikattu polvi on paljon parempi kuin toinen terve polvi. Kuntoutus vei aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kokemuksista. Itse olen vasta viisikymppinen, mutta leikkaus todennäköisesti edessä. Ap

Varaudu isoihin kipuihin, varsinkin jos jalkalihakset ovat kunnossa. Ystävän toipumista seuranneena kivut ovat hirvittävät ja toipuminen hidasta. Vanhuksilla menee kuulemma paremmin siitä syystä, että kudokset ovat pehmeämmät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kokemuksista. Itse olen vasta viisikymppinen, mutta leikkaus todennäköisesti edessä. Ap

Varaudu isoihin kipuihin, varsinkin jos jalkalihakset ovat kunnossa. Ystävän toipumista seuranneena kivut ovat hirvittävät ja toipuminen hidasta. Vanhuksilla menee kuulemma paremmin siitä syystä, että kudokset ovat pehmeämmät.

Kiitos varoituksesta. Ap

Naapurilla leikattiin molemmat polvet. Eka kesti kolme kuukautta parantua, toinen parani täysin jo kuukaudessa.

Tuskin leikataan. Ei sinne noin vain mennä.

Mun äidin polvet leikattiin, kun hän oli 70-vuotias. Ennen leikkausta pystyi kävelemään todella huonosti. Leikkaus olisi tehty aikaisemmin, mutta tutkimuksissa ilmeni muita ongelmia, jotka piti hoitaa ensin.

Hän lähti liikkeelle leikkauksen jälkeen samantien ja pari viikkoa leikkauksesta pärjäsi jo kotona itsekseen ihan hyvin. Kertoi kyllä huonekaveristaan sairaalassa, joka ei viikon sairaalassolon aikana suostunut/pystynyt nousemaan ylös.

Ja nyt edelleen 18 vuotta leikkauksen jälkeen jalat ovat kunnossa. Toki muuta vaivaa on tullut, mutta edelleen pystyy liikkumaan ja asuu omakotitalossa itsekseen.

Kiitos teille. Ei enää niin pelota 😊 ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli 67-vuotiaana muutama vuosi sitten. Taustalla varhain alkanut nivelrikko, polvi oli melko täysin sökönä, mutta sillä pääsi vielä kävelemään, joskaan ei esim portaita.

Toipuminen oli pitkä ja vaikea, vaikka hän oli jumpnnut ja pitänyt lihaskuntoa yllä ennen leikkausta. Noin 6 kk äiti oli sitä mieltä, että leikkaus oli virhe ja että tulos oli huonompi kuin lähtötilanne. Vasta sen jälkeen alkoi helpottaa ja noin vuoden päästä nivel oli hyvä. Vaati tosi paljon lihaskuntoharjoituksia ensin kuminauhoilla yms ja sitten  esim kuntopyöräilyä (oikealla pyörällä pyöräilyyn tekonivel ei enää taivu, mutta pääsee sentään pihalla kävelemään ja saunaan jne)

Miksi tekonivel ei taivu oikeaan pyöräilyyn. Tuo olisi minulle merkittävä ongelma. 

Pyöräillessä on joka polkaisussa yksi kohta, joka edelyttää tavallaan hallittua yliliikkuvuutta taaksepäin. Sitä ei huomaa normaalioloissa, mutta tekonivelen kanssa se ei kuulemma enää onnistu.  

Minulla polvi on leikattu muutama vuosi sitten 60-vuotiaana. Polvessa oli paha virheasento ja kipuja, saattoi myös tehdä hetkeksi tenän kesken kävelyn. Polvessa ei ollut enää rustoa jäljellä, vaan luu luuta vasten mentiin. Tekonivelleikkaukseen jonotin reilu puoli vuotta.

Leikkaukseen jälkeen kivut olivat kovat ensimmäisen kuukauden ajan ja kolmen kuukauden jälkeen pystyi jo liikkumaan lähes normaalisti, eikä kipuja enää ollut. Nyt muutaman vuoden päästä polvi toimii loistavasti. Ainoastaan syväkyykkyyn en pääse, kun on pientä liikerajoitusta taivutettaessa taakse. Portaat ja pyöräily ja jopa jumpat ja juoksemien onnistuu hyvin.

Suosittelen leikkausta, elämänlaatu parani huomattavasti.

Missä sinut operoitiin? Leikataanko.molemmat polvet samalla kertaa vai yksittäin?

Vierailija kirjoitti:

Työkaveri oli leikkauksessa ja sanoi tosiaan että leikattu polvi on paljon parempi kuin toinen terve polvi. Kuntoutus vei aikaa.

Olen jo 80v ( työ oli sh alan ammattilaisena) ja molemmissa polvissa tekonivelet. Viimeisin 2017 ja ei mennyt kauan kun oli kunnossa. Aiempi toisen polven tekonivel oli haasteellisempi kuntouttaa kun oli kipuja. Kipulääke oli sopimaton ja uusin apteekissa vanhan ibumax( burana) reseptin ja kävekin normaalisti viikon sisällä. V 2017 operaation jälkeen ortopedi ( eri) sanoi, että hän kirjoittaa kunnon kipulääkkeet jotta toivut nopeammin. Niin kävi ( Tramadol) ja toivuin todella nopeasti. Olen aina harrastanut kuntokävelyä ja harrastan edelleen. Jopa 15 000- 20 0000 askelta/pv. Ikäisekseni olen hyväkuntoinen, ehkä juuri siksi että olen pitänyt leikkausten( muutakin nivelleikkauksia ollut)  jälkeen itse huolen siitä, että toivun ja kykenen kävelemään ja liikuttamaan raajojani suht normaalisti. Polvet taipuvat kuin normaalit polvet. On paljon itsestä kiinni miten palautuu. Moni tuttu joille on tehty samat operaatiot ovat harmitelleet, kun eivät ole huolehtineet kuntoutuksesta.