Polven tekonivelleikkaukseen pääseminen ja leikkauksesta toipuminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työkaveri oli leikkauksessa ja sanoi tosiaan että leikattu polvi on paljon parempi kuin toinen terve polvi. Kuntoutus vei aikaa.

Olen jo 80v ( työ oli sh alan ammattilaisena) ja molemmissa polvissa tekonivelet. Viimeisin 2017 ja ei mennyt kauan kun oli kunnossa. Aiempi toisen polven tekonivel oli haasteellisempi kuntouttaa kun oli kipuja. Kipulääke oli sopimaton ja uusin apteekissa vanhan ibumax( burana) reseptin ja kävekin normaalisti viikon sisällä. V 2017 operaation jälkeen ortopedi ( eri) sanoi, että hän kirjoittaa kunnon kipulääkkeet jotta toivut nopeammin. Niin kävi ( Tramadol) ja toivuin todella nopeasti. Olen aina harrastanut kuntokävelyä ja harrastan edelleen. Jopa 15 000- 20 0000 askelta/pv. Ikäisekseni olen hyväkuntoinen, ehkä juuri siksi että olen pitänyt leikkausten( muutakin nivelleikkauksia ollut)  jälkeen itse huolen siitä, että toivun ja kykenen kävelemään ja liikuttamaan raajojani suht normaalisti. Polvet taipuvat kuin normaalit polvet. On paljon itsestä kiinni miten palautuu. Moni tuttu joille on tehty samat operaatiot ovat harmitelleet, kun eivät ole huolehtineet kuntoutuksesta. 

Varmasti hyvin pitkälti omasta itsestä kiinni. Itselläni motivaatiota on, koska haluan joskus vielä päästä huiputtamaan tuntureita. Sitä en ole kyennyt tekemään enää muutamaan vuoteen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli 67-vuotiaana muutama vuosi sitten. Taustalla varhain alkanut nivelrikko, polvi oli melko täysin sökönä, mutta sillä pääsi vielä kävelemään, joskaan ei esim portaita.

Toipuminen oli pitkä ja vaikea, vaikka hän oli jumpnnut ja pitänyt lihaskuntoa yllä ennen leikkausta. Noin 6 kk äiti oli sitä mieltä, että leikkaus oli virhe ja että tulos oli huonompi kuin lähtötilanne. Vasta sen jälkeen alkoi helpottaa ja noin vuoden päästä nivel oli hyvä. Vaati tosi paljon lihaskuntoharjoituksia ensin kuminauhoilla yms ja sitten  esim kuntopyöräilyä (oikealla pyörällä pyöräilyyn tekonivel ei enää taivu, mutta pääsee sentään pihalla kävelemään ja saunaan jne)

Miksi tekonivel ei taivu oikeaan pyöräilyyn. Tuo olisi minulle merkittävä ongelma. 

Pyöräillessä on joka polkaisussa yksi kohta, joka edelyttää tavallaan hallittua yliliikkuvuutta taaksepäin. Sitä ei huomaa normaalioloissa, mutta tekonivelen kanssa se ei kuulemma enää onnistu.  

Minulla polvi on leikattu muutama vuosi sitten 60-vuotiaana. Polvessa oli paha virheasento ja kipuja, saattoi myös tehdä hetkeksi tenän kesken kävelyn. Polvessa ei ollut enää rustoa jäljellä, vaan luu luuta vasten mentiin. Tekonivelleikkaukseen jonotin reilu puoli vuotta.

Leikkaukseen jälkeen kivut olivat kovat ensimmäisen kuukauden ajan ja kolmen kuukauden jälkeen pystyi jo liikkumaan lähes normaalisti, eikä kipuja enää ollut. Nyt muutaman vuoden päästä polvi toimii loistavasti. Ainoastaan syväkyykkyyn en pääse, kun on pientä liikerajoitusta taivutettaessa taakse. Portaat ja pyöräily ja jopa jumpat ja juoksemien onnistuu hyvin.

Suosittelen leikkausta, elämänlaatu parani huomattavasti.

Missä sinut operoitiin? Leikataanko.molemmat polvet samalla kertaa vai yksittäin?

Päijät-Hämeen keskussairaalassa Lahdessa. vain toinen polvi leikattiin, toisessa ei ole ollut oireita eikä ole vieläkään pahaa kulumaa.

Millaisia kokemuksia leikkausjonojen pituudesta eri sairaaloissa? Lienee realistista ajatella että jos tämän vuoden puolella tuleekin lähete, ei ennen kesää mitään tapahdu. Ap

Olen samanikäinen kun ap. Minulla on nivelreuma ja polvisärkyä on aina hoidettu kortisonipiikeillä aiheuttaen nivelrikon polveen. Lääkäri on jo ilmoittanut että tekonivelleikkaus järjestetään heti kun vain soitan heille, julkisella.

Vierailija kirjoitti:

Olen samanikäinen kun ap. Minulla on nivelreuma ja polvisärkyä on aina hoidettu kortisonipiikeillä aiheuttaen nivelrikon polveen. Lääkäri on jo ilmoittanut että tekonivelleikkaus järjestetään heti kun vain soitan heille, julkisella.

Aiheuttaako kortisoni nivelrikkoa? Kun reuma ainakin aiheuttaa 

Minulla tekonivelet molemmmissa polvissa, Ensimmäinen  v.2008 ja toinen v.2012. Toipuminen leikkauksesta on tietenkin yksilöllistä, minulla kesti n. 3 kk. Leikkauksen jälkeen on kipuja, mutta n. kuukaudessa kaikki kivut on poissa. Huom. polvissa ei ole minkäänlaista kipua eikä tuntemuksia nyt. Pystyn pyöräilemään. kävelemään pitkiäkin matkoja, tekonivelpolvilla pystyy samaan kuin terveilläkin polvilla, syväkyykky ei onnistu.

Leikkaukseen kannattaa ehdottomasti mennä, heti kun ortopedi katsoo leikkaukkauksen aiheelliseksi.

Nykyään puhutaan paljon kuinka liikunta lähes parantaa nivelrikon, eikä leikkausta tarvita. Liikkuminen on vaan kovin vaikeaa, jos et pysty varaamaan jalalle ja kyynärsauvat ovat jo käytössä. Nivelrikkokivun ymmärtää vain se kuka on sen kokenut, ei siitä saa oikeaa kuvaa nuori lääkäri, joka on saanut tietonsa kirjasta lukemalla, ilman omakohtaista kivun kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Millaisia kokemuksia leikkausjonojen pituudesta eri sairaaloissa? Lienee realistista ajatella että jos tämän vuoden puolella tuleekin lähete, ei ennen kesää mitään tapahdu. Ap

Eikös ole olemassa ns hoitotakuu, jonka mukaan operation pitää toteutua puolen vuoden sisällä? Ja aina kannattaa kysyä leikkausjonon hoitajalta, koska moni tuttu on saanut pikaisesti peruutuspaikan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla tekonivelet molemmmissa polvissa, Ensimmäinen  v.2008 ja toinen v.2012. Toipuminen leikkauksesta on tietenkin yksilöllistä, minulla kesti n. 3 kk. Leikkauksen jälkeen on kipuja, mutta n. kuukaudessa kaikki kivut on poissa. Huom. polvissa ei ole minkäänlaista kipua eikä tuntemuksia nyt. Pystyn pyöräilemään. kävelemään pitkiäkin matkoja, tekonivelpolvilla pystyy samaan kuin terveilläkin polvilla, syväkyykky ei onnistu.

Leikkaukseen kannattaa ehdottomasti mennä, heti kun ortopedi katsoo leikkaukkauksen aiheelliseksi.

Nykyään puhutaan paljon kuinka liikunta lähes parantaa nivelrikon, eikä leikkausta tarvita. Liikkuminen on vaan kovin vaikeaa, jos et pysty varaamaan jalalle ja kyynärsauvat ovat jo käytössä. Nivelrikkokivun ymmärtää vain se kuka on sen kokenut, ei siitä saa oikeaa kuvaa nuori lääkäri, joka on saanut tietonsa kirjasta lukemalla, ilman omakohtaista kivun kokemusta.

Itselläni rustot on lähes kokonaan jo poissa, joten liikkuminen alkaa olla todella kivuliasta. Keppejä en vielä tarvitse kuin ajoittain, mutta jo 200 metrin kävelyn jälkeen alkaa kipu vaikuttaa. Portaita en kykene kulkemaan, ellen saa kaiteesta autettua, jne. Hankaloittaa todella arkea ja yöunia, kun on leposärkyä kipulääkkeistä huolimatta. Ja joka ikinen kerta yöllä kun vaihdan asentoa, herään, koska polveen sattuu ja asentoa on vaihdettava varoen, hitaasti. Ap

Teemu Selänteen äiti kuoli polvileikkauksen jälki seurauksiin, kannattaa ainakin miettiä missä antaa omat polvet operoida.

Vierailija kirjoitti:

Millaisia kokemuksia leikkausjonojen pituudesta eri sairaaloissa? Lienee realistista ajatella että jos tämän vuoden puolella tuleekin lähete, ei ennen kesää mitään tapahdu. Ap

Jonot on pitkät ainakin Helsingissä, puolivuotta on minimi. Olen kuullut, että moni on jonottanut leikkausta yli vuoden. Leikkausjonossakin on tietenkin kiirreellisyysluokat.

Minulta leikattiin toinen polvi muutama vuosi sitten 65-vuotiaana. Polvi oli oireillut muutaman vuoden: en saanut sitä kunnolla suoraksi ja kipua oli sen verran, että piti syödä kipulääkkeitä. Sain työterveydenhoidosta lähetteen HUS:ille, jossa minut laitettiin leikkausjonoon.

Silloin oli voimassa 6 kuukauden hoitotakuu, mutta sinä aikana ei tapahtunut yhtään mitään. Soittelin jonotuksen vuosijuhlan kunniaksi jonon hoitajalle, joka heti ensimmäiseksi totesi, että sinullehan olisi voitu antaa hoitoseteli. Sain häneltä lähetteen HUS:n kirurgille, tapaaminen onnistui jo muutaman päivän päähän ja sain suunnilleen saman tien tiedon hoitosetelin myöntämisestä.

Valitsin yhden tarjolla olleista vaihtoehdoista ja sain heiltä leikkausajan noin kahden kuukauden päähän. Sen jouduin valitettavasti perumaan koronatartunnan takia, mutta sain uusinta-ajan (peruutusaika) noin kuukauden päähän.

Leikkausta varten kirjauduin sairaalaan aamulla, leikkaus oli puolen päivän aikaan ja iltapäivällä olin jo osastolla. Siellä aloitettiin kuntoutus jo saman päivän aikana: ylös ja kävelytelineen kanssa liikkeelle. Kahden päivän päästä oli kotiutus.

Kuntoutuminen sujui hyvin. Olin pois töistä sairauslomalla melko tarkkaan kaksi kuukautta ja sinä aikana kuntoutin itseäni lähinnä jumppaamalla ja kävelemällä. Uinnin aloitin, kun leikkaushaavan niitit oli otettu pois ja iho oli parantunut.

Sain sairaalasta ihan hyvät ohjeet. Kipulääkitys toimi minulla hyvin, mutta olen kuullut myös tapauksista, joissa ensiksi annettu kipulääkitys ei ole toiminut. Silloin kannattaa olla heti yhteydessä leikanneeseen lääkäriin, sillä muitakin lääkkeitä löytyy. Yksi uimahallilla tapaamani mies kertoi, että hän ei pystynyt kipujen takia nukkumaan kuin 1-2 tuntia yössä ja senkin puolittaisessa istuma-asennossa. Lääkkeet vaihdettiin ja tilanne korjaantui.

Ihan vinkkinä, että leikkausarpea kannattaa liikutella ahkerasti, jotta siihen ei muodostu kiinnikkeitä. Ne ovat kuulemma erittäin kivuliaita ja vaikeita hoitaa.

Olen ihan tyytyväinen polveeni. Pääsin kivuista eroon. En voi sanoa, että polvi olisi parempi kuin uusi, mutta on se selvästi parempi kuin ennen leikkausta. Jos toiseen polveen tulee vastaavia ongelmia, olen valmis uuteen leikkaukseen.

Bonuksena on se, että lentokentillä pääsee joka kerta tarkempaan tarkastukseen, kun koneet piippaavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla tekonivelet molemmmissa polvissa, Ensimmäinen  v.2008 ja toinen v.2012. Toipuminen leikkauksesta on tietenkin yksilöllistä, minulla kesti n. 3 kk. Leikkauksen jälkeen on kipuja, mutta n. kuukaudessa kaikki kivut on poissa. Huom. polvissa ei ole minkäänlaista kipua eikä tuntemuksia nyt. Pystyn pyöräilemään. kävelemään pitkiäkin matkoja, tekonivelpolvilla pystyy samaan kuin terveilläkin polvilla, syväkyykky ei onnistu.

Leikkaukseen kannattaa ehdottomasti mennä, heti kun ortopedi katsoo leikkaukkauksen aiheelliseksi.

Nykyään puhutaan paljon kuinka liikunta lähes parantaa nivelrikon, eikä leikkausta tarvita. Liikkuminen on vaan kovin vaikeaa, jos et pysty varaamaan jalalle ja kyynärsauvat ovat jo käytössä. Nivelrikkokivun ymmärtää vain se kuka on sen kokenut, ei siitä saa oikeaa kuvaa nuori lääkäri, joka on saanut tietonsa kirjasta lukemalla, ilman omakohtaista kivun kokemusta.

Itselläni rustot on lähes kokonaan jo poissa, joten liikkuminen alkaa olla todella kivuliasta. Keppejä en vielä tarvitse kuin ajoittain, mutta jo 200 metrin kävelyn jälkeen alkaa kipu vaikuttaa. Portaita en kykene kulkemaan, ellen saa kaiteesta autettua, jne. Hankaloittaa todella arkea ja yöunia, kun on leposärkyä kipulääkkeistä huolimatta. Ja joka ikinen kerta yöllä kun vaihdan asentoa, herään, koska polveen sattuu ja asentoa on vaihdettava varoen, hitaasti. Ap

Kyllähän nuo sinun oireesi alkaa olla sellaisia, että tekonivelleikkauksesta hyötyisit. Yösärky ja lyhyt kävelymatka, jonka jaksaa kävellä ovat jo leikkauskriteereitä. Käy neuvottelemassa ortopedin kanssa.

Jonoon pääsee kun tarpeeksi on nivel rikki. Jonoon ei pääse jos ei laihduta jos on lihava koska leikkaus on turha 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli 67-vuotiaana muutama vuosi sitten. Taustalla varhain alkanut nivelrikko, polvi oli melko täysin sökönä, mutta sillä pääsi vielä kävelemään, joskaan ei esim portaita.

Toipuminen oli pitkä ja vaikea, vaikka hän oli jumpnnut ja pitänyt lihaskuntoa yllä ennen leikkausta. Noin 6 kk äiti oli sitä mieltä, että leikkaus oli virhe ja että tulos oli huonompi kuin lähtötilanne. Vasta sen jälkeen alkoi helpottaa ja noin vuoden päästä nivel oli hyvä. Vaati tosi paljon lihaskuntoharjoituksia ensin kuminauhoilla yms ja sitten  esim kuntopyöräilyä (oikealla pyörällä pyöräilyyn tekonivel ei enää taivu, mutta pääsee sentään pihalla kävelemään ja saunaan jne)

Miksi tekonivel ei taivu oikeaan pyöräilyyn. Tuo olisi minulle merkittävä ongelma. 

Sama ongelma olisi minulla. Onkohan tuo yksilöllistä, olen kuullut ja nähnytkin parin tutun aikoinaan, jotka pystyivät pyöräilemään?

Vierailija kirjoitti:

Teemu Selänteen äiti kuoli polvileikkauksen jälki seurauksiin, kannattaa ainakin miettiä missä antaa omat polvet operoida.

Tämä aina välillä tulee mieleen. On kyllä käsittämätön tapaus.

rahalla pääsee

Vierailija kirjoitti:

Jonoon pääsee kun tarpeeksi on nivel rikki. Jonoon ei pääse jos ei laihduta jos on lihava koska leikkaus on turha 

Älä höpise. Minä olen lihava. Molemmissa polvissa tekonivelet, olleet jo yli 20 vuotta. Kävelen hyvin. Ei kipuja. Tekonivelet kestäneet hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Teemu Selänteen äiti kuoli polvileikkauksen jälki seurauksiin, kannattaa ainakin miettiä missä antaa omat polvet operoida.

Niin pientä leikkausta ei olekaan, johon ei voisi kuolla. Leikkauksen jälkeen voi saada esim. infektion, veritulpan, jotka voivat johtaa kuolemaan, mutta suurinosa tekonivelleikkauksista onnistuu ja elämänlaatu paranee ja voit elää kivutonta elämää.

Vierailija kirjoitti:

Millaisia kokemuksia leikkausjonojen pituudesta eri sairaaloissa? Lienee realistista ajatella että jos tämän vuoden puolella tuleekin lähete, ei ennen kesää mitään tapahdu. Ap

Riippuu alueesta. Keski-Suomessa jonotusaika on noin 6 kk.

Muista varmistaa kunnollinen kipulääkitys leikkauksen jälkeen tarpeeksi pitkäksi aikaa. 

Mulla kesti 3-4 kk toipua leikkauksesta, mutta oli kivuliasta kun kunnon kipulääkettä sain vain ekat 2 viikkoa.

Vierailija kirjoitti:

Jonoon pääsee kun tarpeeksi on nivel rikki. Jonoon ei pääse jos ei laihduta jos on lihava koska leikkaus on turha 

Pääsin polven tekonivelleikkaukseen, vaikka olen lihava. Polvesta tuli todella hyvä. Toipuminen vei aikansa, mutta hyvä tuli.

Polven tekonivelleikkauksia tehdään paljon ja ne onnistuvat hyvin, joten ei kannata pelätä turhia.