Lue keskustelun säännöt.
Löytyykö muita naisia jotka ovat ajaneet itsensä tällaiseen tilaan?
05.06.2007 |
Eli vastaan kotonamme kaikesta. Siivous, pyykkihuolto, laskujen maksut, lainat, vakuutukset, tietokoneen päivitykset, digiboxit yms. tekniset laitteet, taulujen ripustus, huonekalujen kokoaminen... lista tuntuu loputtomalta.
Olen kotona vauvan kanssa, lisäksi meillä on vanhempi lapsi, joka päivisin päiväkodissa. Mies tekee vuorotyötä, välillä jopa yövuoroa. Tästä syystä joudun ajoittamaan siivoukset sellaisiin päiviin, jolloin mies esim. päivävuorossa töissä (ennen ja jälkeen yövuoron pitää olla hissuksiin, vapaapäiviä ei voi uhrata siivoamiseen - hah!). Nyt haastetta lisää, että vauva ei voi sietää pölynimuria. Kuumalla ei voi nukuttaa parvekkeella, kun sinne porottaa aurinko. Eli nyt oli koti kaksi viikkoa imuroimatta, kun vaan yksinkertaisesti ei ole ollut sopivaa hetkeä siivota. Miestä tämä sekasotku ei haittaa, mutta mulla palaa pinna.
Antakaapa kaikkiviisaat AV mammat neuvoja, millä saisin miehen ymmärtämään että työtaakkani on liian raskas. Olen yrittänyt vihjailla, mutta ei mene perille. Ei myöskään suorat väsymyksen purkaukset ole saaneet miestäni heltymään ja apukädeksi kodinhoitoon. Mies on minulle erittäin rakas eli vaihtamaan en lähde. Toistaiseksi ei myöskään siivoojaan ole varaa. Ehkä sitten kun palaan töihin.
Huom, tämä ei ole provo, joku sitä kuitenkin tarjoaa. Jatkan nyt siivousta, sillä vieraat saapuvat parin tunnin päästä (mies lähti kuin lähtikin vauvan ja pojan kanssa pihalle!!). En voi siis vastailla, mutta luen kiitollisena kommentteja ja neuvoja myöhemmin;)
Kommentit (18)
tuskin joka päivä kasataan, tietokoneen voi määritellä päivittämään itse itsensä, taulujakaan ei joka päivä ripusteta... Laiska töitään laskee. Sullahan on toinen lapsikin tarhassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tosin laitan miehen vapaapäivinään lasten kanssa ovesta pihalle - menevät sitten joko leikkipuistoon tai kälyn luona käymään tms ja silloin saan siivota rauhassa.
Meillä kolme lasta, joista nuorin vauva joten tekemistä riittää. Meillä vauva ei pelkää imuria, on joskus ollut mulla kantorepussa pienempänä kun imuroin, mutta muuten laitan istumaan esim sitteriin näköetäisyydelle, jos imuroin.
Kohtuuton vaatimus mieheltä, että et voi imuroida hänen kotonaollessaan! Ymmärrettävää, ettei halua imurin ääntä aamutuimaan jos on ollut yön töissä mutta eikö se mies sitten heräile viimeistään iltapäivästä jolloin voi katsoa lapsia kun imuroit tai vastaavasti imuroida itse? samoin muut kotityöt voi tehdä miehen ollessa paikalla, ei hän voi vaatia että teet kaiken hänen työaikanaan etenkin jos työaika osuu iltaan/yöhön...
Siihen on tultava muutos.
Sitten siivouksesta. Täytyy sanoa, että vähän avuton olet, jos se on syynä, että vauva ei voi sietää imuria. Käytä sitten vaikka harjaa ja rikkalapiota ja moppaa lattiat.
neuvottelun, jossa sanot, että sinä teet yhtä lailla työtä, kuten mieskin ja vielä ilman palkkaa! Sanot, että miehelläsi työpäivä loppuu joskus, mutta sinulla se jatkuu 24/7.
Sano, että jos mies ei tajua, hänellä alkaa töistä tullessa lastenhoito, kunnes seuraava työvuoro pukkaa päälle ja SINÄ lähdet vaikka vanhempiesi tykö siksi aikaa. Palaat kotiin kun mies menee töihin ja lähdet TAAS kun hän palaa. Vaadit, että on puhdasta pyykkiä (tai pakko olla, kun kukaan SINÄ ET sitä pese!) ja muutenkin siivottua.
Minä tein aikanaan noin, auttoi se pariksi kuukaudeksi, sitten mies taas " unohti" . Sain työpaikan ja olin itsekin kotiin tultua yhtä kuollut kuin hän. SILLOIN vasta tajusi ettei voi enää jättää kaikkea minulle, sillä tein välillä 14 tuntisia päiviä ja hän 8...
Nykyään olen taas kotiäitinä ja hän osallistuu tahtomattaan kotitöihin, sillä en ole kotona joka päivä laittamassa ruokaa enkä kysele hänen työvaatteitaan ym. pyykkiin. Jos ei osaa itse pestä, kulkekoon paskoissaan. Hyvin on tajunnut osallistua! Ei sitä kukaan kauaa vatsa tyhjänä jaksa olla.
Yksinhuoltaja on aivan eri asia kuin parisuhteessa eläjä. Minä en ainakaan suostuisi elämään miehen kanssa siten että hänen roolinsa olisi ainoastaan työssä kävijän! Mieluummin sitten olisinkin yksin jos mies ei kotona mitään tekisi! Ei työssäkäyntiä ja kodin hoitoa voi arvottaa siten, että toiselle kuuluu vaan toisen tekeminen, ainakaan minun mielestäni. Useimmiten miehet käyvät työssä ainoastaan siitä syystä että heillä on parempi palkka, kotiäitiyskään ei valttämättä ole kaikille se ideaalitilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla meni hermot siihen, että on niin raskasta olla yksin yhdessä, että päätin olla yksin. Parempaa tämä on ja naapurin yh-iskällä on suklaanruskeat silmät...
mä imuroin, tykkäsi lapset tai ei. nukkui ne tai ei. Meillä lapset 1v ja 2v ja nykyään ovat jo niin tottuneita elämän ääniin etteivät herää vaikka koira haukkuisi jotain.
Meillä ei ole koskaan hipsuteltu tai kuiskailtu kun lapset nukkuu vaan eletty ihan normaalisti.
Jos mun miehellä on vapaa niin patistan sen lasten ja koiran kanssa jonnekin ja ilmoitan kun " saa tulla kotiin" . Meillä mies saa aina valita, lähteekö lasten kanssa pois vai haluaako hoitaa siivouksen.
Yleensä siivoilen kun lapset käymässä päikkäreille, eli ovat lukemassa kirjaa tai kuuntelemassa satukasettia ym. pyykkiä pyöritän tarpeen mukaan, samoin tiskejä.
mä olen kanssa opettanut mun miehen liian hyvään ja kyllä karu totuus paljastui kun toinen lapsi tuli. silloin ei kertakaikkisesti enää omat rahkeet riitä. hattu ylös yksinhuoltajille! :)
no, mun mies alkoi ripustamaan pyykkejä, kun muutaman kerran " unhdin" nostaa hänen vaatteensa kuivumaan. roskapussit häviävät nopeasti kun lintu kävi kerran nokkimassa sen tuohon pihalle.
eipä muuta kun sanot suoraan että nyt on homman nimi tää että sunkin pitää jotain tehdä ja kerrot että yleensä nämä asiat opetetaan 5v, ei 25v:lle!
jaksamisia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies teki kotitöitä vain jos komensin häntä! Ärsytti, kun jouduin itse olemaan vastuussa kaikesta; jos en maksanut laskuja tai käskenyt miestä maksamaan, ne jäivät maksamatta yms. Inhotti komennella ja nalkuttaa. Otin härkää sarvista, raahasin miehen parisuhdeterapiaan (ilmainen). Sovimme kummankin vastuualueet 50/50, kirjasimme ylös ja teippasimme lapun jääkaapin oveen. Lapussa oli jaoteltu kaikki erikseen, esim. mun vastuulla oli pyykit, miehellä tiskit yms. Mukavaa kun toisen ei tarvitse miettiä onko pyykit pesty ja toisen onko tiskit hoidettu. Jos ei itse jostain syystä voi omaa hommaansa jonain päivänä hoitaa, esim työvuoron takia, on hänellä silti siitä vastuu, eli soittaa kotiin ja pyytää toista tekemään hommansa jos kerkiää.
jos sinä olet niin tehokas että miehelle ei jää mitään, meillä oli vähän tätä vikaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vana vedotaan, että monella yh:lla vielä vaikeampaa? Tarviiko miehen päästä tällä verukkeella sitten helpolla eli voi vaan maata sohvalla kotona naisen tehdessä kaiken muun?
Joutuuhan yksinelävä mieskin tai yh-isä tekemään kotitöitä ja hoitamaan lapsia. Miksi parsiuhteessa elävä mies saa ei joudu?
Ja älkää vaan sanoko, että koska elättää perheensä! Itse ainakin ollessani äitiyslomalla sain ihan palkallista äitiyslomaa ensimmäiset 3kk ja senkin jälkeen sievoista summaa eli elätin kyllä itseni ja maksoin osuuteni perheen yhteisistä kuluista.
Oma mieheni hoitaa kaikki ns miesten työt sekä osansa kotitöistä, minä olen päivällä vastuussa lapsista ja niistä kotitöistä, jotka ehdin tehdä. En tosiaan vaadi miestä tekemään 50/50 mutta jos vaikka en ole päivällä imuroinnut tai lapsista tulee sotkua niin mies osaa tarttua imuriin illalla siinä missä minäkin.
suhteissaan ajankäytön, työmäärän jne väsymyksen keskellä, eli " Älä syytä kumppaniasi siitä, ettet osaa nauttia elämästä" . Tarkoitan tällä sitä, että elämä ja onnellisuus on asenteesta kiinni. Itse olen " lähes" yh ja tällä olen pitkälle pärjännyt. Välillä väsyneenä menee hermo, mutta yrittän aina muistaa, ettei elämä ole viidestä minuutista kiinni esim. aamuisin kun lapsi vetkuttelee, kiukuttelee, otan syliin ja paijaan. Toisia ihmisiä emme voi muuttaa, usein myös olosuhteet ovat ne mitkä ovat, mutta asenteen voi oikeasti muuttaa. Ulkona on vehreää, linnut laulaa ja luonto tuoksuu. NYT ON KESÄ. Unohda imuroiminen ja mene ulos jos ahdistaa. Näe tämä kaikki kaunis ympärilläsi tässä ja nyt. Syksyllä on taasen imuroinnin aika. (Huom, en tarkoita, ettei kesällä tarvitse lainkaan siivota, mutta voi vähän höllätä kuitenkin).
Nauti hetkistä lastesi kanssa, äläkä mieti mitä kaikkea miehesi jättää tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapset 1- ja 2v. kotihoidossa ja minä pyöritän koko huushollia.
Esim. tällä viikolla mies on töissä 7 päivänä, 12-16h joka päivä.
Hän tulee kotiin niin myöhään että lapset on jo nukkumassa, eli eihän silloin voi imuroida.
Meillä tuo pienempi pelkää imuria. Pidän siis häntä sylissä ja imuroin samalla....
Tottakai kärsin tilanteesta, mutta tämä on nyt tätä ja olen onnellinen että ylipäätään voin olla kotona lasten kanssa!
Yksinhuoltajana pääsisi toki helpommalla, myönnän sen, ja aika näyttää ryhdynkö siihen.
Olisi näet vähemmän pyykkiä ja joka toinen viikonloppu vapaata kun lapset olisi iskällä...
Sitten pyydät miehesi pöydän ääreen ja neuvottelet hänen kanssaan siitä, miten koet tilanteen.
Meillä on päivän selvää, että kotityöt eivät ole minun töitä yksistään. Mies tekee työpäivän ja kotityöt ovat yhteisiä, vaikka olenkin kotona. Teen päivällä sen mitä ehdin ja päivällisen valmiiksi lähes joka päivä. Viikkosiivous on yhteinen asia. Sitä en edes yritä hoitaa yksinäni. Minusta yhteisestä kodista ja lapsista huolehditaan yhdessä. Työnjakoakin on lasten vaatteet ja kaiken pyykin hoidan lähes yksinäni. Mies hoitaa vakuutukset, koneet ja vehkeet, auton, laskut, perinteiset miesten työt. Rahat ovat yhteisiä. Välillä on minulla ollut isommat tulot välillä miehellä.
Perheen meistä tekee juuri se, että teemme yhdessä asioita, jaamme vastuut, molemmat osallistuvat ja kumpikaan ei AUTA toista esim ruuanlaittamisessa, koska se kuuluu molemmille.
Toki voi aina vertailla kuinka kamalaa olisi olla yksinhuoltaja. Minä en kuitenkaan ole yksinhuoltaja vaan elän parisuhteessa jossa on kaksi aikuista. Onneksi mieheni on tämän myös ymmärtänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä käy joka toinen vko 2,5h.
26¿/h
Imuroi, pyyhkii pölyt, pesee vessan&keittiön, moppaa lattiat..
=>115¿/kk - verovähennys 60%
MAKSETTAVAKSI JÄÄ 52¿/kk!!!!!
Enää ei meillä tapella kotitöistä..
mies käy töissä (normaali päivätyö 7-16) ja viikonloput vapaat. Mä teen kaikki normaalit kotihommat (pyykit, tiskit, siivous ja ruuanlaitto) ja kun mies tulee töistä, haluan että se viettää aikaa lasten kanssa. Lähtevät usein leikkipuistoon, kyläilemään tms, jolloin mulla on joko a) omaa aikaa lukea tai nukkua b) siivota tai c) tehdä jotain muita rästihommia.
Jos olen tosi tosi väsynyt tai kipeä tms, niin mies kyllä ymmärtää jos ei ole ruokaa tehtynä tai pyykkiä pestynä. Tekee sitten itte ruuan ja tarvittaessa pesee pyykit jne. Viikonloppusin lähes aina on miehen ruuanlaittovuoro ja useesti pyytämättä siivoo.
Me ollaan onneks niin samanmoisia ettei kumpaakaan haittaa, jos vähän villakoirat villiintyy tai ikkunoista ei näy lasten kädenjälkien läpi pihalle. Joskus sitten saadaan kunnon inspis ja siivotaan katosta lattiaan...
Mutta meillä esikoinenkin on kotona.
Imurin ääneen on lapset tottuneet kylläkin ja mies nukkuu kuin tukki, joten iltavuoroviikkoinakin voidaan elää ja mekastaa kunnolla.
Jos miehellä on iltavuoroviikko, niin on kotona aikavälillä 5-16, josta pitäisi se uniaikakin kiskoa. Teen kyllä kotityöt siinä - ruuanlaittoaikaan mies on sitten lasten kanssa ym.
Muuten miehen ' kotitöihin' kuuluu roskien vienti - olen kieltäytynyt siitä hommasta, sillä tuplien (vaunujen) kanssa on muutenkin vaikea päästä ulos ovista.
Pyykit, ruuanlaiton hoidan - siivoan kerran tai kaksi viikossa. En tiedä, mutta mulla jää PALJON aikaa myös muuhun... ollaan lasten kanssa ulkona, käydään kaupoilla, juuri kävin hoitamassa tietokoneen kuntoon, jne, luuhaan av:lla...
Hemmetti! Suoralla puheella säästyy ainakin " tajusikohan se" -pohdinnoilta.
Suoraan voi puhua kohteliaastikin.
" Kulta. Nyt on se tilanne, että koen vastuullani olevan ihan liikaa yhteisen kodin yhteisistä asioista. Mitä jos laitettaisiin työnjakoa vähän uusiksi? Ymmärrän toki, että olet töissä ja arvostan sitä, mutta kaikki kodin asiat eivät voi olla yksin minun harteillani..." jne.
Mielestäni järkevintä olisi käydä avointa keskustelua kahden aikuisen kesken tilanteestanne. Kerro tunteesi ja ennenkaikkea faktat miehellesi, kyllä hänen luulisi ymmärtävän. Ongelmana on voinut tähän asti olla, että miehet eivät välttämättä vihjailuja ymmärrä, ja väsymyskohtaukset oavt taas menneet niin överiksi ettei ole niistäkään halunnut piitata. Puhukaa siis tilanteesta ajan kanssa ja rauhalliseen sävyyn.