Lue keskustelun säännöt.
Aikuinen lapseni ei voi puhua kanssani kumppaninsa kuullen
01.11.2026 |
vaan soittaa myöhemmin kävelyltä. Mistä tämä kertoo?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoo siitä, että kumppani kontrolloi häntä jollain tavalla. Voi olla, että tässä vaiheessa on vain henkistä ja mahdollisesti esim. taloudellista väkivaltaa. On kuitenkin ihan mahdollista, että kuvioon mukaan tulee myös fyysinen väkivalta. Usein tuollaisissa suhteissa tilanteet eskaloituvat vähitellen.
Jos kumppani kontrolloi, niin ei kyllä päästäisi häntä yksin kävelylle puhelimen kanssa. Tai ehkä tyttärelläsi on jo varapuhelin, josta mies ei tiedä mitään ainakaan vielä, ja voi käyttää sitä vain, kun ei ole miehen seurassa. Mutta joo, vähän epäilyttää, päästäisikö tuollaiknen mies hänet yksin kävelylle, koska yleensähän se on sama kuin "sä petät mua jonkun kanssa kun käyt niillä kävelyilläsi".
Aika harvassa ovat ne suhteet, joissa kontrollointia on, mutta joissa toinen osapuoli ei pääse yksin minnekään. Ihmiset kuitenkin käyvät esim. töissä. Mulla on tuttavapiirissä ollut sen verran näitä suhteita, pitempiä tai lyhyempiä (ja kaikki jo päättyneet eroon), että ei se useinkaan niin mene, etteikö kontrolloitava osapuoli pääsisi minnekään. Kannattaa luopua tuosta ajatuksesta, niin oppii tunnistamaan paremmin näitä väkivaltaisia suhteita.
Kontrollointia esiintyy paljon (ehkä jopa enemmänkin) myös ystävyyssuhteissa sekä aikuisten lasten ja vanhempien välisissä suhteissa. Jostain syystä sitä vain pidetään hyväksyttävämpänä asiana sillon kun kontrolloiva ja toksinen osapuoli on joku muu kuin kumppani. Kaksoisstandardia. Kaikille samat säännöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tuo oli mieheni (nyk.ex) epävarmuutta ja mustasukkaisuutta. Sukulaisten ja vanhempieni luona kun joku kertoi tavanneensa entisen tuttavani, koulutoverini, ystäväni ja laittaneen terveisiä niin kotimatkalla autossa alkoi suuri kuulustelu. Kuka, missä, mistä tunnen, miksi vielä lähettää terveisiä, jne jne. Sama toistui jos puhuin puhelimessa äidin kanssa jotain mistä hän sivustakuuntelijana sai käsityksen, että puhutaan jostain tutusta henkilöstä. Ihan vaikka vain siskostani tai veljestäni.
Minä en kyllä tykkää puhua puhelimessa muiden kuullen vaikka kukaan ei sitä mitenkään ole kieltänytkään. Tai no töissä se tietysti häiritseekin muita avokonttorissa. Mutta en kotonakaan.
Meillä miehellä on välillä yliampuvakin tarve yksityisyyteen. Pesee hampaatkin vessassa lukon takana ja puheluita varten lähtee aina ulos kävelemään. Ei ole pettämistä tms. on vaan aina ollut tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni on mies, puoliso nainen. Nykyään lapseni ei itse edes soita, paitsi takaisin kun olen soittanut hänelle. Vaimo on siis melkei onnistunut katkaisemaan meidän välit.
No ei. Poikasi on aikuinen ihminen, joka on itse vastuussa ihmissuhteistaan. Hän ei vain välitä. Oman mamman helmoista toisen mamman helmoihin. Sellaisia miehiä on paljon.
Eksän vanhemmat valittivat minulle, kun heidän poikansa ei pidä yhteyttä. En viitsinyt sanoa, että tietäisittepä miten hän teistä puhuu. No, kyllä hän heille soitti aina silloin, kun halusi heiltä jotain. Autoa lainaksi tai lastenhoitoapua.
Tämä. Itse aina ehdotin ja järjestin yhteistä ajan viettoa miehen vanhempien kanssa. Muistutin muistamaan merkkipäivinä jne. Itse ei oma-aloitteisesti ollut yhteydessä, eikä omien sanojensa mukaan kaivannutkaan tiivistä yhteydenpitoa. Ennen minua näki vanhempiaan ehkä muutaman kuukauden välein. Kun saimme lapsia, anopista tuli kontrolloiva, arvosteleva ja piikikäs. Nykyään varmaan syyttää minua siitä, että ollaan yhteydessä vain harvakseltaan. Totuus on, että lopetin vain yrittämästä.
Me oikein muutettiin lähemmäs appivanhempia, että olisivat lastenlastensa elämässä helposti mukana. Anoppi inhosi minua alusta saakka, kyykytti oikein kunnolla miehen siskon kanssa, keskeyttivät mun lauseet keskusteluissa, pyörittelivät silmiä. Tekivät myös selväksi, että "minun" lastani eivät hoida, eivät koskaan (en ollut pyytänytkään).
Nyt ihmettelevät kun en ole enää heidän kanssaan missään tekemisissä ja mieskin kyllästynyt heidän sosiopaattiseen touhuun. Ollaan muuttamassa kauas pois, en varmaan heitä enää näe koskaan sen jälkeen. Miehestä en tiedä, ehkä käy äitiään joskus katsomassa. Mutta lasta ei saa mukaan, anoppi puhuu lapsellekin sen verran törkeästi ja luonnollisesti haukkuu minua lapsen kuullen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni on mies, puoliso nainen. Nykyään lapseni ei itse edes soita, paitsi takaisin kun olen soittanut hänelle. Vaimo on siis melkei onnistunut katkaisemaan meidän välit.
No ei. Poikasi on aikuinen ihminen, joka on itse vastuussa ihmissuhteistaan. Hän ei vain välitä. Oman mamman helmoista toisen mamman helmoihin. Sellaisia miehiä on paljon.
Eksän vanhemmat valittivat minulle, kun heidän poikansa ei pidä yhteyttä. En viitsinyt sanoa, että tietäisittepä miten hän teistä puhuu. No, kyllä hän heille soitti aina silloin, kun halusi heiltä jotain. Autoa lainaksi tai lastenhoitoapua.
Tämä. Itse aina ehdotin ja järjestin yhteistä ajan viettoa miehen vanhempien kanssa. Muistutin muistamaan merkkipäivinä jne. Itse ei oma-aloitteisesti ollut yhteydessä, eikä omien sanojensa mukaan kaivannutkaan tiivistä yhteydenpitoa. Ennen minua näki vanhempiaan ehkä muutaman kuukauden välein. Kun saimme lapsia, anopista tuli kontrolloiva, arvosteleva ja piikikäs. Nykyään varmaan syyttää minua siitä, että ollaan yhteydessä vain harvakseltaan. Totuus on, että lopetin vain yrittämästä.
Me oikein muutettiin lähemmäs appivanhempia, että olisivat lastenlastensa elämässä helposti mukana. Anoppi inhosi minua alusta saakka, kyykytti oikein kunnolla miehen siskon kanssa, keskeyttivät mun lauseet keskusteluissa, pyörittelivät silmiä. Tekivät myös selväksi, että "minun" lastani eivät hoida, eivät koskaan (en ollut pyytänytkään).
Nyt ihmettelevät kun en ole enää heidän kanssaan missään tekemisissä ja mieskin kyllästynyt heidän sosiopaattiseen touhuun. Ollaan muuttamassa kauas pois, en varmaan heitä enää näe koskaan sen jälkeen. Miehestä en tiedä, ehkä käy äitiään joskus katsomassa. Mutta lasta ei saa mukaan, anoppi puhuu lapsellekin sen verran törkeästi ja luonnollisesti haukkuu minua lapsen kuullen.
Anoppi kaivoi oman hautansa. Lapsia ei tuollaiselle tulekaan altistaa. Voimia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko puoliso muslimi? Minun siskolla on. Ja turha alkaa lässyttää mistään rasismista tässä. Kyseisen miehen mukaan perinteisiin tapoihin kuuluu, että hänen vaimonsa ei ole enää entisen perheensä jäsen, eikä tarvitse olla heidän kanssa missään tekemisissä.
No ei tuo mikään muslimien perinne ole, päinvastoin, hehän ovat yleensä hyvinkin sukurakkaita.
Jossakin ryhmissä vaimo on silti melkein kuin "vankina" avioliitossa. Ruotsissa TV näytti pari vuotta sitten dokumentteja maahanmuuttajista. Osa tarinoista järkytti katsojia. Tyttären tai vaimon tilanne oli samantapainen kuin Lähi-Idän maissa tai vastaavissa paikoissa. Joitakin oli surmattu, koska käytös ei ollut sellaista kuin suku vaati. Joku nuori nainen pakeni lapsuudenperhettään Irakissa tai Syyriassa (en muista maata), kun häntä uhkasi lomamatkalla pakkoaviolitto. Se oli maa, jossa vasta 40 vuotta täyttänyt nainen voi hiukan määrätä omasta elämästään. Ennen sitä hän on isän, veljen tai aviomiehen määräysvallan alla.
Ne on niitä maita joita luettelit. Mutta esim Bangladeshissa sukua arvosteela ja äitiä vielä erityisesti, soitetaan joka päivä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni on mies, puoliso nainen. Nykyään lapseni ei itse edes soita, paitsi takaisin kun olen soittanut hänelle. Vaimo on siis melkei onnistunut katkaisemaan meidän välit.
No ei. Poikasi on aikuinen ihminen, joka on itse vastuussa ihmissuhteistaan. Hän ei vain välitä. Oman mamman helmoista toisen mamman helmoihin. Sellaisia miehiä on paljon.
Eksän vanhemmat valittivat minulle, kun heidän poikansa ei pidä yhteyttä. En viitsinyt sanoa, että tietäisittepä miten hän teistä puhuu. No, kyllä hän heille soitti aina silloin, kun halusi heiltä jotain. Autoa lainaksi tai lastenhoitoapua.
Tämä. Itse aina ehdotin ja järjestin yhteistä ajan viettoa miehen vanhempien kanssa. Muistutin muistamaan merkkipäivinä jne. Itse ei oma-aloitteisesti ollut yhteydessä, eikä omien sanojensa mukaan kaivannutkaan tiivistä yhteydenpitoa. Ennen minua näki vanhempiaan ehkä muutaman kuukauden välein. Kun saimme lapsia, anopista tuli kontrolloiva, arvosteleva ja piikikäs. Nykyään varmaan syyttää minua siitä, että ollaan yhteydessä vain harvakseltaan. Totuus on, että lopetin vain yrittämästä.
Me oikein muutettiin lähemmäs appivanhempia, että olisivat lastenlastensa elämässä helposti mukana. Anoppi inhosi minua alusta saakka, kyykytti oikein kunnolla miehen siskon kanssa, keskeyttivät mun lauseet keskusteluissa, pyörittelivät silmiä. Tekivät myös selväksi, että "minun" lastani eivät hoida, eivät koskaan (en ollut pyytänytkään).
Nyt ihmettelevät kun en ole enää heidän kanssaan missään tekemisissä ja mieskin kyllästynyt heidän sosiopaattiseen touhuun. Ollaan muuttamassa kauas pois, en varmaan heitä enää näe koskaan sen jälkeen. Miehestä en tiedä, ehkä käy äitiään joskus katsomassa. Mutta lasta ei saa mukaan, anoppi puhuu lapsellekin sen verran törkeästi ja luonnollisesti haukkuu minua lapsen kuullen.
Kuka tätäkin alapeukuttaa? Haluaako kyseinen toksinen anoppi ilmiantaa itsensä ja kertoa omat perustelunsa sille, mikä oikeuttaa ilkeilevän käytöksen? Mielenkiinnosta varmaan moni haluaisi kuulla. Harvemmin palstalla kuulee anoppien oman näkökannan siihen, että miksi valitsevat mieluummin välirikon ja miniän kiusaamisen sen sijaan, että oikeasti tutustuisivat häneen, näkisivät ihmisenä eivätkä kilpailisi vaimon paikasta? Ottaisivat lämpimästi vastaan ja kannustaisivat sekä tukisivat uutta perhettä.
Miksi mies sitten sanoo niin? Syy löytyy yleensä patriarkaalisista kulttuurisista tavoista, ei uskonnosta.
Kulttuurinen perinne: Joissakin Lähi-idän, Etelä-Asian tai Pohjois-Afrikan kulttuureissa on perinteisesti ajateltu, että nainen "naitetaan ulos" perheestään ja hänestä tulee osa miehen klaania tai taloutta. Tämä on puhtaasti kulttuurinen tapa, jota perustellaan virheellisesti uskonnolla.
Auktoriteettiaseman väärinkäyttö: Islamissa miehellä on perheen elatusvelvollisuus ja sitä kautta johtajuusrooli kodissa (qiwamah). Jotkut miehet kuitenkin tulkitsevat tämän väärin luullen sen tarkoittavan absoluuttista omistusoikeutta vaimoon ja oikeutta eristää vaimo tukiverkostoistaan.
Käytännön prioriteetit: Islamissa opetetaan, että avioliiton solmimisen jälkeen vaimon ensisijainen arjen velvollisuus ja lojaalius kohdistuu omaan uuteen kotiin ja aviomieheen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita entisen perheen hylkäämistä, vaan kyse on arjen vastuunjaosta.