Lue keskustelun säännöt.
Te joiden mielestä Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia
31.10.2026 |
Millä lailla vaikkapa Alepan kassan elämä ja vaikkapa Helsingin yliopiston historian professorin elämä ovat ihan samanlaisia? Tai ähtäriläisen varastomiehen ja tamperelaisen silmälääkärin.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia siksi, että luokissa ei ole kyse siitä, onko elämä samanlaista vai erilaista, vaan siitä, voiko elämäänsä halutessaan muuttaa helposti yhden sukupolven aikana vai ei. Luokkayhteiskunnassa ei voi. Suomessa voi.
Muutapa helposti aloituksen matalapalkkaduunarin elämä professorin elämäksi. Teoriassa mahdollista, ei helppoa. Ei helpompaa kuin luokkayhteiskuntien äidissä Britanniassa.
On merkittävästi helpompaa. Suomessa se matalapalkkaduunari voi mennä lähteä opiskelemaan eikä tarvitse maksaa kympptonnien lukukausimaksuja. Yliopiston oppikirjat voi käytännössä aina lainata kirjastosta.
Lisäksi professorin palkka on Suomessa sen verran alempi kuin Briteissä, että samaan elintasoon pääsee käytännössä myös vaikka maisteritasoisena aineenopettajana. Työajat toki on vähemmän joustavat aineenopettajana, mutta ei ne proffanakaan loputtomiin jousta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Professoriperheissä ei välttämättä eletä mitään häikäisevää varakasta elämää. Varmaan ovat ylempää keskiluokkaa, jos sivistyksellä mitataan, mutta palkat eivät yliopistolla ole mitään huippupalkkoja. Status on pikemminkin siellä korvien välissä. Elämäntapakin voi olla kiinni siitä, millaisen puolison sattuu saamaan. Monet asiat vaikuttavat. Oma sosiaalinen tausta myös.
Ei ole!
T: opiskelija Åbo Akademista .
Ihan selvää on, että Suomesta löytyy yhteiskuntaluokkia. Niitä löytyy vaikka Pohjois-Koreasta. Meillä voi kuitenkin tehdä edelleen aikamoisen luokkanousun opiskelun kautta; sillä proffalla tai silmälääkärillä voi olla ihan duunaritausta. Siinä mielessä Suomi ei onneksi ole (vielä) luokkayhteiskunta.
Myös sen yliopiston proffan ja alepan kassan palkkaero on Suomessa eräs maailman pienimmistä. Gini-kertoimella Suomi on eräs maailman pienimpien tuloerojen yhteiskunta.
Ihan nyt sotken keskustelua. Ovatko nämä jyrkkää luokkajakoa vaativat niitä suvun ensimmäisiä ylioppilaita jotka eivät enää osaa edes puhua vanhempiensa ja muun sukunsa kanssa?
Tietenkin aina on ollut oppineita ja varakkaita ja sitten perustyötä tekeviä. Nykyisin taas tahdotaan kuitenkin taas luokkajakoa selkeämmin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan selvää on, että Suomesta löytyy yhteiskuntaluokkia. Niitä löytyy vaikka Pohjois-Koreasta. Meillä voi kuitenkin tehdä edelleen aikamoisen luokkanousun opiskelun kautta; sillä proffalla tai silmälääkärillä voi olla ihan duunaritausta. Siinä mielessä Suomi ei onneksi ole (vielä) luokkayhteiskunta.
Myös sen yliopiston proffan ja alepan kassan palkkaero on Suomessa eräs maailman pienimmistä. Gini-kertoimella Suomi on eräs maailman pienimpien tuloerojen yhteiskunta.
Näin reddit -postauksen missä lääkäri avasi mielipiteitään heihin liittyvästä julkisesta keskustelusta. Hieman järkytyin, kun hän muistaakseni sanoi erikoistuvansa ja että tämänhetkinen tuntipalkka on 26€, joka on vain 6€ enemmän kuin minulla ns. paskahommassa, johon kuka tahansa voi kävellä sisään. Toki minulla on kokemuslisää ja olen päässyt osittain työnjohtoon, mutta kuitenkin, en ole kouluja käynyt ja homma on ihan päivätyötä, 37,5h viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa käytännössä kaikilla on mahdollisuus siihen, että on katto päällä, ajoneuvo, julkiset tai vähintään pyörän rämä, ruokaa, vettä, älypuhelin jne. Erot ovat kärjistetysti tällaisia: yksi ajaa 500€ maksaneella Peugeotilla - toinen 180000€ maksaneella Mersulla. Yksi asuu kaupungin vuokralähiössä - toinen hyvämaineisella omakotitaloalueella. Yksi tilaa pizzaa kerran kuukaudessa - toinen syö kalliissa ravintoloissa melkein päivittäin. Pointti siinä, että tietyllä tapaa useimmilla on samat asiat, mutta näiden asioiden laatu vaihtelee. On sitten yksilökohtaista mitä asioita arvottaa ja mitkä asiat kiinnostaa. Erityinen menestys vaatii käytännössä aina hippusellisen onnea, sattumaa, ajoitusta ja oikeita ihmisiä.
Elintasoero ei käytännössä ole lainkaan nyt se asia mistä keskustelua käydään. Professorit eivät välttämättä arvosta edes rahaa kovinkaan paljon. Riippuu tietenkin myös tieteenalasta ja henkilökohtaisista mieltymyksistä. Olen tavannut proffia, joilla on rikkinäinen villapaita ja sitten proffia, joilla on valtava sijoitusvarallisuus. Kysehän ei ole rahasta. Ylemmässä keskiluokassa on jo vapautta enemmän. Saa tehdä sitä mitä haluaa. Vaikka se olisi sitten taidehistoria tai kirjallisuus. Työväenluokka harvoin pystyy elinkeinoaan valitsemaan mieltymysten mukaan ja harrastukset ja palkkatyö ovat ehkä hyvinkin kaukana toisistaan. Siksi työväenluokassa rahasta muodostuu niin iso kysymys. Kuvitellaan, että kaikilla on samat mieltymykset, joita sitten kukin toteuttaa omasta rahamäärästään riippuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa käytännössä kaikilla on mahdollisuus siihen, että on katto päällä, ajoneuvo, julkiset tai vähintään pyörän rämä, ruokaa, vettä, älypuhelin jne. Erot ovat kärjistetysti tällaisia: yksi ajaa 500€ maksaneella Peugeotilla - toinen 180000€ maksaneella Mersulla. Yksi asuu kaupungin vuokralähiössä - toinen hyvämaineisella omakotitaloalueella. Yksi tilaa pizzaa kerran kuukaudessa - toinen syö kalliissa ravintoloissa melkein päivittäin. Pointti siinä, että tietyllä tapaa useimmilla on samat asiat, mutta näiden asioiden laatu vaihtelee. On sitten yksilökohtaista mitä asioita arvottaa ja mitkä asiat kiinnostaa. Erityinen menestys vaatii käytännössä aina hippusellisen onnea, sattumaa, ajoitusta ja oikeita ihmisiä.
Elintasoero ei käytännössä ole lainkaan nyt se asia mistä keskustelua käydään. Professorit eivät välttämättä arvosta edes rahaa kovinkaan paljon. Riippuu tietenkin myös tieteenalasta ja henkilökohtaisista mieltymyksistä. Olen tavannut proffia, joilla on rikkinäinen villapaita ja sitten proffia, joilla on valtava sijoitusvarallisuus. Kysehän ei ole rahasta. Ylemmässä keskiluokassa on jo vapautta enemmän. Saa tehdä sitä mitä haluaa. Vaikka se olisi sitten taidehistoria tai kirjallisuus. Työväenluokka harvoin pystyy elinkeinoaan valitsemaan mieltymysten mukaan ja harrastukset ja palkkatyö ovat ehkä hyvinkin kaukana toisistaan. Siksi työväenluokassa rahasta muodostuu niin iso kysymys. Kuvitellaan, että kaikilla on samat mieltymykset, joita sitten kukin toteuttaa omasta rahamäärästään riippuen.
Nimenomaan itselle työ on vain pakollinen paha, jota tehdään siksi, että voisi mahdollistaa elämisen ja mielekkäiden asioiden tekemisen vapaa-ajalla, olen kai sitten rahvas, kun vapaa-aika on minulle paljon tärkeämpää kuin työ. Sekin on joillekin "ylemmille" ollut hämmästelyn aihe, että miksen halua tehdä enemmän töitä. Olen myös kohdannut sellaisia, jotka tosissaan eivät ymmärrä MIKSI joku tekee työtä, josta eivät ole palavan kiinnostuneita tms. Niin, luulisi fiksun ymmärtävän, ettei kaikkien lentorata läpi elämän ole samanlainen, kuin heillä. Paperilla kaikki voivat vaan valita unelma-ammattinsa ja "mennä kouluun".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa käytännössä kaikilla on mahdollisuus siihen, että on katto päällä, ajoneuvo, julkiset tai vähintään pyörän rämä, ruokaa, vettä, älypuhelin jne. Erot ovat kärjistetysti tällaisia: yksi ajaa 500€ maksaneella Peugeotilla - toinen 180000€ maksaneella Mersulla. Yksi asuu kaupungin vuokralähiössä - toinen hyvämaineisella omakotitaloalueella. Yksi tilaa pizzaa kerran kuukaudessa - toinen syö kalliissa ravintoloissa melkein päivittäin. Pointti siinä, että tietyllä tapaa useimmilla on samat asiat, mutta näiden asioiden laatu vaihtelee. On sitten yksilökohtaista mitä asioita arvottaa ja mitkä asiat kiinnostaa. Erityinen menestys vaatii käytännössä aina hippusellisen onnea, sattumaa, ajoitusta ja oikeita ihmisiä.
Elintasoero ei käytännössä ole lainkaan nyt se asia mistä keskustelua käydään. Professorit eivät välttämättä arvosta edes rahaa kovinkaan paljon. Riippuu tietenkin myös tieteenalasta ja henkilökohtaisista mieltymyksistä. Olen tavannut proffia, joilla on rikkinäinen villapaita ja sitten proffia, joilla on valtava sijoitusvarallisuus. Kysehän ei ole rahasta. Ylemmässä keskiluokassa on jo vapautta enemmän. Saa tehdä sitä mitä haluaa. Vaikka se olisi sitten taidehistoria tai kirjallisuus. Työväenluokka harvoin pystyy elinkeinoaan valitsemaan mieltymysten mukaan ja harrastukset ja palkkatyö ovat ehkä hyvinkin kaukana toisistaan. Siksi työväenluokassa rahasta muodostuu niin iso kysymys. Kuvitellaan, että kaikilla on samat mieltymykset, joita sitten kukin toteuttaa omasta rahamäärästään riippuen.
Nimenomaan itselle työ on vain pakollinen paha, jota tehdään siksi, että voisi mahdollistaa elämisen ja mielekkäiden asioiden tekemisen vapaa-ajalla, olen kai sitten rahvas, kun vapaa-aika on minulle paljon tärkeämpää kuin työ. Sekin on joillekin "ylemmille" ollut hämmästelyn aihe, että miksen halua tehdä enemmän töitä. Olen myös kohdannut sellaisia, jotka tosissaan eivät ymmärrä MIKSI joku tekee työtä, josta eivät ole palavan kiinnostuneita tms. Niin, luulisi fiksun ymmärtävän, ettei kaikkien lentorata läpi elämän ole samanlainen, kuin heillä. Paperilla kaikki voivat vaan valita unelma-ammattinsa ja "mennä kouluun".
Niin. Siellä proffan kotona todennäköisesti tehdään sitä oman alan tutkimusta vapaa-ajallakin. Duunarit myyvät vain työsuoritteita ja elämä itsessään on muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolison statuksella voi olla aika paljon merkitystä. On fiksuja koulutettuja naisia, joille kaunis koti ja puutarha merkitsevät paljon ja on täysiä hompsantuusia, jotka panevat proffaparan viimeisetkin rahat menemää jatkuvalla matkustelulla ja vaatteiden ostamisella ja ravintoloilla. Arpapeliä, mitä elämä kohdalle tuo. Sama pätee toisinkin päin, jos on kyse naisprofessorista. Puoliso voi olla vaikka varakas yritysjohtaja tai sitten se köyhä mutta komea varastomies.
Tuttu opettaja tekee viikonloput töitä kaupassa vartijana. Mitäs yhteiskuntaluokkaa hän on?
Ei Suomessa ole yhteiskuntaluokkia. Vanhempani ei ole käynyt kuin kansakoulun, isovanhemmat eivät edes sitä. Sedät olivat lapsena lastenkodissa. Silti itse olen yliopistosta valmistunut, kuten kaikki sisarukseni ja serkutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puolison statuksella voi olla aika paljon merkitystä. On fiksuja koulutettuja naisia, joille kaunis koti ja puutarha merkitsevät paljon ja on täysiä hompsantuusia, jotka panevat proffaparan viimeisetkin rahat menemää jatkuvalla matkustelulla ja vaatteiden ostamisella ja ravintoloilla. Arpapeliä, mitä elämä kohdalle tuo. Sama pätee toisinkin päin, jos on kyse naisprofessorista. Puoliso voi olla vaikka varakas yritysjohtaja tai sitten se köyhä mutta komea varastomies.
En kyllä usko hetkeäkään, että löytyy yhtäkään ns. uranaista, joka naisi vaikkapa varastomiehen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa käytännössä kaikilla on mahdollisuus siihen, että on katto päällä, ajoneuvo, julkiset tai vähintään pyörän rämä, ruokaa, vettä, älypuhelin jne. Erot ovat kärjistetysti tällaisia: yksi ajaa 500€ maksaneella Peugeotilla - toinen 180000€ maksaneella Mersulla. Yksi asuu kaupungin vuokralähiössä - toinen hyvämaineisella omakotitaloalueella. Yksi tilaa pizzaa kerran kuukaudessa - toinen syö kalliissa ravintoloissa melkein päivittäin. Pointti siinä, että tietyllä tapaa useimmilla on samat asiat, mutta näiden asioiden laatu vaihtelee. On sitten yksilökohtaista mitä asioita arvottaa ja mitkä asiat kiinnostaa. Erityinen menestys vaatii käytännössä aina hippusellisen onnea, sattumaa, ajoitusta ja oikeita ihmisiä.
Elintasoero ei käytännössä ole lainkaan nyt se asia mistä keskustelua käydään. Professorit eivät välttämättä arvosta edes rahaa kovinkaan paljon. Riippuu tietenkin myös tieteenalasta ja henkilökohtaisista mieltymyksistä. Olen tavannut proffia, joilla on rikkinäinen villapaita ja sitten proffia, joilla on valtava sijoitusvarallisuus. Kysehän ei ole rahasta. Ylemmässä keskiluokassa on jo vapautta enemmän. Saa tehdä sitä mitä haluaa. Vaikka se olisi sitten taidehistoria tai kirjallisuus. Työväenluokka harvoin pystyy elinkeinoaan valitsemaan mieltymysten mukaan ja harrastukset ja palkkatyö ovat ehkä hyvinkin kaukana toisistaan. Siksi työväenluokassa rahasta muodostuu niin iso kysymys. Kuvitellaan, että kaikilla on samat mieltymykset, joita sitten kukin toteuttaa omasta rahamäärästään riippuen.
Nimenomaan itselle työ on vain pakollinen paha, jota tehdään siksi, että voisi mahdollistaa elämisen ja mielekkäiden asioiden tekemisen vapaa-ajalla, olen kai sitten rahvas, kun vapaa-aika on minulle paljon tärkeämpää kuin työ. Sekin on joillekin "ylemmille" ollut hämmästelyn aihe, että miksen halua tehdä enemmän töitä. Olen myös kohdannut sellaisia, jotka tosissaan eivät ymmärrä MIKSI joku tekee työtä, josta eivät ole palavan kiinnostuneita tms. Niin, luulisi fiksun ymmärtävän, ettei kaikkien lentorata läpi elämän ole samanlainen, kuin heillä. Paperilla kaikki voivat vaan valita unelma-ammattinsa ja "mennä kouluun".
Niin. Siellä proffan kotona todennäköisesti tehdään sitä oman alan tutkimusta vapaa-ajallakin. Duunarit myyvät vain työsuoritteita ja elämä itsessään on muualla.
Eikö proffilla ole muuta elämää kuin työ? Kuin elokuvien hulluilla proffilla?
Lasten kanssa elämistä, kulttuuria, matkustamista, liikuntaa edes eliittitasolla, arkipuuhia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Molemmat joutuvat käydä töissä elääkseen, sekä kassahenkilö että professori.
Eivät” joudu” vain kassa” joutuu”. Proffa saa käydä töissä.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia siksi, että luokissa ei ole kyse siitä, onko elämä samanlaista vai erilaista, vaan siitä, voiko elämäänsä halutessaan muuttaa helposti yhden sukupolven aikana vai ei. Luokkayhteiskunnassa ei voi. Suomessa voi.
No harva vaurastuu Suomessa normaalitöitä tekemällä, vaikka kuinka kouluttautuisi. Palkkataso ja verotus pitävät siitä huolen - jos edes saa töitä.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu opettaja tekee viikonloput töitä kaupassa vartijana. Mitäs yhteiskuntaluokkaa hän on?
Ei Suomessa ole yhteiskuntaluokkia. Vanhempani ei ole käynyt kuin kansakoulun, isovanhemmat eivät edes sitä. Sedät olivat lapsena lastenkodissa. Silti itse olen yliopistosta valmistunut, kuten kaikki sisarukseni ja serkutkin.
Minullakin on tuttu opettaja, joka ajaa viikonloppuyöt taksia. Edelleen ylempää keskiluokkaa. Taksinajo johtuu siitä, että on alkoholiongelma ja tarvitsee muuta tekemistä.
Ei joku yliopiston proffa ole mikään isotuloinen. Tavallinen putkimies voi tienata enemmän. Ihan naurettavia nämä joidenkin ihmisten kateilut. Työ on tietenkin varmasti puhtaampaa ja mukavampaa. Mutta se on sitten ammatinvalintakysymys. Joku tykkääkin, että saa tehdä käsillä ja touhuta työpäivän aikana. Toinen haluaa lukea tutkimusartikkeleja ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa käytännössä kaikilla on mahdollisuus siihen, että on katto päällä, ajoneuvo, julkiset tai vähintään pyörän rämä, ruokaa, vettä, älypuhelin jne. Erot ovat kärjistetysti tällaisia: yksi ajaa 500€ maksaneella Peugeotilla - toinen 180000€ maksaneella Mersulla. Yksi asuu kaupungin vuokralähiössä - toinen hyvämaineisella omakotitaloalueella. Yksi tilaa pizzaa kerran kuukaudessa - toinen syö kalliissa ravintoloissa melkein päivittäin. Pointti siinä, että tietyllä tapaa useimmilla on samat asiat, mutta näiden asioiden laatu vaihtelee. On sitten yksilökohtaista mitä asioita arvottaa ja mitkä asiat kiinnostaa. Erityinen menestys vaatii käytännössä aina hippusellisen onnea, sattumaa, ajoitusta ja oikeita ihmisiä.
Elintasoero ei käytännössä ole lainkaan nyt se asia mistä keskustelua käydään. Professorit eivät välttämättä arvosta edes rahaa kovinkaan paljon. Riippuu tietenkin myös tieteenalasta ja henkilökohtaisista mieltymyksistä. Olen tavannut proffia, joilla on rikkinäinen villapaita ja sitten proffia, joilla on valtava sijoitusvarallisuus. Kysehän ei ole rahasta. Ylemmässä keskiluokassa on jo vapautta enemmän. Saa tehdä sitä mitä haluaa. Vaikka se olisi sitten taidehistoria tai kirjallisuus. Työväenluokka harvoin pystyy elinkeinoaan valitsemaan mieltymysten mukaan ja harrastukset ja palkkatyö ovat ehkä hyvinkin kaukana toisistaan. Siksi työväenluokassa rahasta muodostuu niin iso kysymys. Kuvitellaan, että kaikilla on samat mieltymykset, joita sitten kukin toteuttaa omasta rahamäärästään riippuen.
Nimenomaan itselle työ on vain pakollinen paha, jota tehdään siksi, että voisi mahdollistaa elämisen ja mielekkäiden asioiden tekemisen vapaa-ajalla, olen kai sitten rahvas, kun vapaa-aika on minulle paljon tärkeämpää kuin työ. Sekin on joillekin "ylemmille" ollut hämmästelyn aihe, että miksen halua tehdä enemmän töitä. Olen myös kohdannut sellaisia, jotka tosissaan eivät ymmärrä MIKSI joku tekee työtä, josta eivät ole palavan kiinnostuneita tms. Niin, luulisi fiksun ymmärtävän, ettei kaikkien lentorata läpi elämän ole samanlainen, kuin heillä. Paperilla kaikki voivat vaan valita unelma-ammattinsa ja "mennä kouluun".
Niin. Siellä proffan kotona todennäköisesti tehdään sitä oman alan tutkimusta vapaa-ajallakin. Duunarit myyvät vain työsuoritteita ja elämä itsessään on muualla.
Eikö proffilla ole muuta elämää kuin työ? Kuin elokuvien hulluilla proffilla?
Lasten kanssa elämistä, kulttuuria, matkustamista, liikuntaa edes eliittitasolla, arkipuuhia?
Moille se tiede on suurin rakkaus. Tutut proffat sitten kunnostelevat perintöhuviloitaan, harrastavat patikointimatkoja eli yhdistävät jollain tavalla matkailun, liikunnan ja kulttuurin.
Vierailija kirjoitti:
Ei joku yliopiston proffa ole mikään isotuloinen. Tavallinen putkimies voi tienata enemmän. Ihan naurettavia nämä joidenkin ihmisten kateilut. Työ on tietenkin varmasti puhtaampaa ja mukavampaa. Mutta se on sitten ammatinvalintakysymys. Joku tykkääkin, että saa tehdä käsillä ja touhuta työpäivän aikana. Toinen haluaa lukea tutkimusartikkeleja ym.
Kyllä n. 8000/kk on selvästi yli suomalaisen keskipalkan.
Suomessa käytännössä kaikilla on mahdollisuus siihen, että on katto päällä, ajoneuvo, julkiset tai vähintään pyörän rämä, ruokaa, vettä, älypuhelin jne. Erot ovat kärjistetysti tällaisia: yksi ajaa 500€ maksaneella Peugeotilla - toinen 180000€ maksaneella Mersulla. Yksi asuu kaupungin vuokralähiössä - toinen hyvämaineisella omakotitaloalueella. Yksi tilaa pizzaa kerran kuukaudessa - toinen syö kalliissa ravintoloissa melkein päivittäin. Pointti siinä, että tietyllä tapaa useimmilla on samat asiat, mutta näiden asioiden laatu vaihtelee. On sitten yksilökohtaista mitä asioita arvottaa ja mitkä asiat kiinnostaa. Erityinen menestys vaatii käytännössä aina hippusellisen onnea, sattumaa, ajoitusta ja oikeita ihmisiä.