Lue keskustelun säännöt.
Miksi romanttiset eleet tuntuvat kiusalliselta suomalaisen naisen kanssa, mutta ei ulkomaalaisen?
30.10.2026 |
Tämä ei ole trollialoitus, vaan haluan ymmärtää psykologian tämän ilmiön taustalla. Olen seurustellut koko elämäni suomalaisten naisten kanssa. Romanttiset eleet kuten kukkasten ostaminen tai romanttisen piknikin järjestäminen ovat aina tuntunut jotenkin kliseeltä ja kiusalliselta suomalaiselle naiselle. Mutta nyt seurustelen etelä-amerikkalaisen naisen kanssa ja hänelle kukkasten ostaminen ei tunnu mitenkään erikoiselta vaan luonnolliselta. Jos minulla on perjantaina työpäivän jälkeen hyvä fiilis, käyn ostamassa hänelle kukkasia ja hän ilahtuu niistä. Teen tämän varmaan ainakin pari kertaa kuussa. Suomalaiselle naiselle olen ostanut kukkasia kaksi kertaa elämässäni.
Miksi tuossa on niin iso ero? Onko psykologeja paikalla jotka voisivat diagnosoida tilanteen? Selittyykö vain sillä, että suomalaiset naiset ovat itsenäisiä ja feministejä, niin miehellä ei ole samanlaista tarvetta osoittaa rakkautta?
M31
Kommentit (470)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen nainen on sosiaalistettu kantamaan koko maailmaa selässään, sitä äijänretkuakin, ja hoitamaan hommat väsymättömänä työjuhtana niin töissä kuin kotona.
Jos suomalainen nainen haluaa, että joku maksaa hänelle illallisen tai ostaa hänelle kukkakimpun, koko Suomi sekoaa. Naisen täytyy vähintään maksaa puolet.
Parempi siis ostaa kukat itse. Ja syödä yksin omia ruokia omassa pöydässään. Helpommalla pääsee.
Tämä on kyllä ikävän osuva kiteytys. Totuus on karmea. Itselle on käynyt jonkun kerran niin, että kun olen ollut heikommassa asemassa mieheen nähden tai näyttänyt naisellisempaa puolta, mies on osoittanut avointa halveksuntaa, koska heikkous on, no, heikkoutta.
Joten kyllä osasyy voi olla ihan siinäkin, että suomalaiset miehet helposti halveksivat ja pilkkaavat naisia, jotka osoittavat "naisellista avuttomuutta". Jos vaikka nainen on vähän sormi suussa, jos auto piippaa jotain vikaa, esimerkiksi. Hekotellaan aivottomaksi sen takia, ettei ole perehtynyt noihin asioihin.
Ei se nyt ihan noin mene. Jos nainen on kaikinpuolin palikka, niin miten sellaista pitäisi nostaa jalustalle? Nainen joka esim. minun silmissä ansaitsee kunnioitusta, voi olla "naisellisen avuton" asioissa, jotka eivät ole yleensä naisille tuttuja, mutta heiltä löytyy oma osaamisalueensa, jolle taas miehenä voi nostaa hattua.
Ei taida olla kovin harvinainen kokemus, että naisellisille ominaisuuksille naureskellaan. Tunnistan omastakin elämästä, olen 47. Naistyypilliset luonteenpiirteet ja mielenkiinnon kohteet ovat olleet yleinen naurunaihe tai eivät minkään arvoisia, vaan jonninjoutavaa, turhamaista hömpötystä ja heikkoutta, jota voi käyttää hyväksi. Täällä ei rohkaista yhtään ketään olemaan perinteisen naisellinen. Tuo on tosiaan jännä, että suurin osa väheksynnästä on tullit miehiltä. Veikkaan ilmiön taustalle väkevää yhdistelmää sotaista ja köyhää historiaa, luterilaisuutta ja spedekulttuuria. Eivät naiset typeriä ole. Ei kannata olla naisellinen, jos siitä on pelkkää haittaa. Tämä näin ulkoisesti ultranaisellisesta marginaalista, mihin miehen piti aikanaan tottua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska suomalaiset ei ole teennäisiä vaan aitoja ja rehellisia. Jos yhtään teatteria hommassa mukana, suomalainen vaivaantuu. Toki voit ottaa ulkomailta jonkun naisen, mutta tosipaikan tullen suomalainen on se joka pysyy vierellä vaikka sataisi pommeja ja routaa.
Hah! Vai pysyy rinnalla? 2 exää lähtenyt toisen miehen matkaan kun vähän leperrellyt. Se niistä pommista ja roudista, tosin olihan tuo aikamoinen pommi itselle. Ei ole suomalainen nainen turhaan euroopan kevytkenkäsimmän maineessa.
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen nainen huomaa, että nuuka mies on "jotain" vailla.
Näin. Suurin osa näistä haluaa pimpsaa vastineeksi, ja kuvittelee vielä että nainen on sen velkaa, jos mies tarjoaa jotain tai ostaa jotain.
Meille suurimmalle osalle duomalsidodta naisista ne arjen teot on suurempaa rakkauden osoitusta, kuin ne kukkapuskat ja lemmemluritukset, koska ko miehet eivät yleensä ole aitoja ja tie ja auta silloin, kun oikeasti tarvitsee.
Itse arvostan sitä, että mies vie ja hakee töidtä, sina, kun pystyy, käy kaupassa ja huolehtii kun olen sairas, keittää kahvit, kolaa lumet ja lämmittää auton niin että pääsen töihin dilloin kun mies ei pysty viemään hakemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen nainen on sosiaalistettu kantamaan koko maailmaa selässään, sitä äijänretkuakin, ja hoitamaan hommat väsymättömänä työjuhtana niin töissä kuin kotona.
Jos suomalainen nainen haluaa, että joku maksaa hänelle illallisen tai ostaa hänelle kukkakimpun, koko Suomi sekoaa. Naisen täytyy vähintään maksaa puolet.
Parempi siis ostaa kukat itse. Ja syödä yksin omia ruokia omassa pöydässään. Helpommalla pääsee.
Tämä on kyllä ikävän osuva kiteytys. Totuus on karmea. Itselle on käynyt jonkun kerran niin, että kun olen ollut heikommassa asemassa mieheen nähden tai näyttänyt naisellisempaa puolta, mies on osoittanut avointa halveksuntaa, koska heikkous on, no, heikkoutta.
Joten kyllä osasyy voi olla ihan siinäkin, että suomalaiset miehet helposti halveksivat ja pilkkaavat naisia, jotka osoittavat "naisellista avuttomuutta". Jos vaikka nainen on vähän sormi suussa, jos auto piippaa jotain vikaa, esimerkiksi. Hekotellaan aivottomaksi sen takia, ettei ole perehtynyt noihin asioihin.
Olen pohjimmiltani herrasmies, mutta ei ystävällinen suhtautuminen toimi naisten kanssa. Ystävällinen ja kunnioittava suhtautuminen naisiin johti siihen, että jos omat tunteet jo hieman heräsivät eloon, nainen halusi olla vain kaveri. Tuota tapahtui muutaman kerran ja päätin muuttaa tyyliä. En halunnut olla jännämies, mutta muutin suhtautumista naisiin aika välinpitämättömäksi ja en nyt halveksuvaksi, mutta toin esiin, että tiedä nainen paikkasi. Johan alkoi lyyliä kaatua. En ole/ollut mikään pahan näköinen mies ja ilmeisesti hyvä keskustelija.
Huomioita niiltä ajoilta kun olin sinkku:
Herkät naiset ehtivät ensin mokata jotain, ennenkuin näyttivät herkkyytensä ja halusivat olla kovia. Ei jatkoon.
Kyläpyörät luulivat olevansa vähän kuin Ylen kaikkien alojen asiantuntijoita, jotka eivät käytännössä tiedä mistään mitään. Ei jatkoon.
Luonnollisen kauniit naiset, joita oli hieman vaikeampi lähestyä, koska olivat siveellisiä ja tiesivät oman arvonsa. Jatkoon.
Vttu mitä mielikuvituspaskaa inceli taas vääntää 💩💩💩
Mä oon aina ollut siitä kumma että en halua mieheltä mitään kukkia kun ehkä eivät ole mun makuuni. Olen puolisolle sanonut että älä tuo kun ne pitää olla hyvässä kunnossa. Ei yhtään nuupuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen nainen on sosiaalistettu kantamaan koko maailmaa selässään, sitä äijänretkuakin, ja hoitamaan hommat väsymättömänä työjuhtana niin töissä kuin kotona.
Jos suomalainen nainen haluaa, että joku maksaa hänelle illallisen tai ostaa hänelle kukkakimpun, koko Suomi sekoaa. Naisen täytyy vähintään maksaa puolet.
Parempi siis ostaa kukat itse. Ja syödä yksin omia ruokia omassa pöydässään. Helpommalla pääsee.
Tämä on kyllä ikävän osuva kiteytys. Totuus on karmea. Itselle on käynyt jonkun kerran niin, että kun olen ollut heikommassa asemassa mieheen nähden tai näyttänyt naisellisempaa puolta, mies on osoittanut avointa halveksuntaa, koska heikkous on, no, heikkoutta.
Joten kyllä osasyy voi olla ihan siinäkin, että suomalaiset miehet helposti halveksivat ja pilkkaavat naisia, jotka osoittavat "naisellista avuttomuutta". Jos vaikka nainen on vähän sormi suussa, jos auto piippaa jotain vikaa, esimerkiksi. Hekotellaan aivottomaksi sen takia, ettei ole perehtynyt noihin asioihin.
Ei se nyt ihan noin mene. Jos nainen on kaikinpuolin palikka, niin miten sellaista pitäisi nostaa jalustalle? Nainen joka esim. minun silmissä ansaitsee kunnioitusta, voi olla "naisellisen avuton" asioissa, jotka eivät ole yleensä naisille tuttuja, mutta heiltä löytyy oma osaamisalueensa, jolle taas miehenä voi nostaa hattua.
Ei taida olla kovin harvinainen kokemus, että naisellisille ominaisuuksille naureskellaan. Tunnistan omastakin elämästä, olen 47. Naistyypilliset luonteenpiirteet ja mielenkiinnon kohteet ovat olleet yleinen naurunaihe tai eivät minkään arvoisia, vaan jonninjoutavaa, turhamaista hömpötystä ja heikkoutta, jota voi käyttää hyväksi. Täällä ei rohkaista yhtään ketään olemaan perinteisen naisellinen. Tuo on tosiaan jännä, että suurin osa väheksynnästä on tullit miehiltä. Veikkaan ilmiön taustalle väkevää yhdistelmää sotaista ja köyhää historiaa, luterilaisuutta ja spedekulttuuria. Eivät naiset typeriä ole. Ei kannata olla naisellinen, jos siitä on pelkkää haittaa. Tämä näin ulkoisesti ultranaisellisesta marginaalista, mihin miehen piti aikanaan tottua.
Hyvä kirjoitus.
Olen 50 ja kaksi kertaa eronnut ja minulla on kokemus, etteivät miehet piittaa naisellisuudesta. Nainen saisi toki näyttää instagrammallilta, jos se ei veisi aikaa ja rahaa, mutta muuten se ei ole suotavaa. Puolison hepeneet ei kiinnosta, kai pornoa katsovat sitten mielummin.
Nyt kun elän yksin, saan viimein olla nainen. Laittaudun aina nätiksi kotona ja keskityn naisellisiin mielenkiinnon kohteisiin. Vaikka luen myös tiedettä, pidän mm käsitöistä, maalaamisesta, runoudesta, filosofiasta ja joogasta. Nämä ovat miesten mielestä liian passiivisia harrasteita. Pitää kuulemma olla haastetta, jännitystä ja säpinää elämässä.
Miesten kanssa on pitänyt aina olla kylmä ja kova, tunteeton ja välinpitämätön, ettei tule jyrätyksi. Ja koko ajan on oltava levotonta tempoa, sykettä ja hälinää. Se ei sovi minulle. Se vei liikaa energiaa ja miltei ilon elämästä.
Se riittää, että työelämässä pitää olla kova. Kotona haluan olla minä.
Olen elänyt ilman miestä jo monta vuotta. Heräsin heteroparisuhteen hulluuteen ajoissa. Yksin voin paremmin ja olen terveempi. Ihonikin on ongelmaton, miesten kanssa minulla oli aina iho-ongelmia ja turvotusta. Lienee ollut joku kehon stressireaktio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen nainen on sosiaalistettu kantamaan koko maailmaa selässään, sitä äijänretkuakin, ja hoitamaan hommat väsymättömänä työjuhtana niin töissä kuin kotona.
Jos suomalainen nainen haluaa, että joku maksaa hänelle illallisen tai ostaa hänelle kukkakimpun, koko Suomi sekoaa. Naisen täytyy vähintään maksaa puolet.
Parempi siis ostaa kukat itse. Ja syödä yksin omia ruokia omassa pöydässään. Helpommalla pääsee.
Tämä on kyllä ikävän osuva kiteytys. Totuus on karmea. Itselle on käynyt jonkun kerran niin, että kun olen ollut heikommassa asemassa mieheen nähden tai näyttänyt naisellisempaa puolta, mies on osoittanut avointa halveksuntaa, koska heikkous on, no, heikkoutta.
Joten kyllä osasyy voi olla ihan siinäkin, että suomalaiset miehet helposti halveksivat ja pilkkaavat naisia, jotka osoittavat "naisellista avuttomuutta". Jos vaikka nainen on vähän sormi suussa, jos auto piippaa jotain vikaa, esimerkiksi. Hekotellaan aivottomaksi sen takia, ettei ole perehtynyt noihin asioihin.
Ei se nyt ihan noin mene. Jos nainen on kaikinpuolin palikka, niin miten sellaista pitäisi nostaa jalustalle? Nainen joka esim. minun silmissä ansaitsee kunnioitusta, voi olla "naisellisen avuton" asioissa, jotka eivät ole yleensä naisille tuttuja, mutta heiltä löytyy oma osaamisalueensa, jolle taas miehenä voi nostaa hattua.
Ei taida olla kovin harvinainen kokemus, että naisellisille ominaisuuksille naureskellaan. Tunnistan omastakin elämästä, olen 47. Naistyypilliset luonteenpiirteet ja mielenkiinnon kohteet ovat olleet yleinen naurunaihe tai eivät minkään arvoisia, vaan jonninjoutavaa, turhamaista hömpötystä ja heikkoutta, jota voi käyttää hyväksi. Täällä ei rohkaista yhtään ketään olemaan perinteisen naisellinen. Tuo on tosiaan jännä, että suurin osa väheksynnästä on tullit miehiltä. Veikkaan ilmiön taustalle väkevää yhdistelmää sotaista ja köyhää historiaa, luterilaisuutta ja spedekulttuuria. Eivät naiset typeriä ole. Ei kannata olla naisellinen, jos siitä on pelkkää haittaa. Tämä näin ulkoisesti ultranaisellisesta marginaalista, mihin miehen piti aikanaan tottua.
Hyvä kirjoitus.
Olen 50 ja kaksi kertaa eronnut ja minulla on kokemus, etteivät miehet piittaa naisellisuudesta. Nainen saisi toki näyttää instagrammallilta, jos se ei veisi aikaa ja rahaa, mutta muuten se ei ole suotavaa. Puolison hepeneet ei kiinnosta, kai pornoa katsovat sitten mielummin.
Nyt kun elän yksin, saan viimein olla nainen. Laittaudun aina nätiksi kotona ja keskityn naisellisiin mielenkiinnon kohteisiin. Vaikka luen myös tiedettä, pidän mm käsitöistä, maalaamisesta, runoudesta, filosofiasta ja joogasta. Nämä ovat miesten mielestä liian passiivisia harrasteita. Pitää kuulemma olla haastetta, jännitystä ja säpinää elämässä.
Miesten kanssa on pitänyt aina olla kylmä ja kova, tunteeton ja välinpitämätön, ettei tule jyrätyksi. Ja koko ajan on oltava levotonta tempoa, sykettä ja hälinää. Se ei sovi minulle. Se vei liikaa energiaa ja miltei ilon elämästä.
Se riittää, että työelämässä pitää olla kova. Kotona haluan olla minä.
Olen elänyt ilman miestä jo monta vuotta. Heräsin heteroparisuhteen hulluuteen ajoissa. Yksin voin paremmin ja olen terveempi. Ihonikin on ongelmaton, miesten kanssa minulla oli aina iho-ongelmia ja turvotusta. Lienee ollut joku kehon stressireaktio.
Minä taas olen pitkässä parisuhteessa, rinnalle löytyi onneksi toinen hippi, jonka kanssa kasvaa yhdessä. Meillä on enimmäkseen hyvin eriytyneet käytännön osaamisalueet ja mielenkiinnon kohteet, mutta samankaltainen tee se itse -arvomaailma ja se molemminpuolinen arvostus toisen tietotaitoa kohtaan, mitä ilman oma elämä olisi kyllä hiton hankalaa molemmilla, pakko myöntää. Saa nähdä minkälaisissa vaikeuksissa ollaan kun ikää tulee lisää. Minä käytän aikani mieluusti käsitöiden, säilönnän, hortoilun, sienestyksen, ruoanlaiton, luonnonkosmetiikan, kansanperinteen ja luontaislääkinnän parissa ja pidän kotitalouden narut käsissä ja budjetin hallinnassa. Viimeinen mahdollistaa yhteiset harrastukset. Perhehommat on jo hoidettu. Mies on varsin avarakatseinen, mutta silti kesti alkuun aikansa saada hänet ymmärtämään, kuinka suuri merkitys on perinteisten naisten töiden mahdollistamisella joka vapauttaa resursseja muuhun - sekä aikaa, voimia että rahaa. Ei kuitenkaan ole koskaan naureskellut. Nuorena, ennen tätä oli tosi väsyttävää olla aina altavastaajan asemassa milloin kenenkin ihmetellessä vääränlaisuuttani. Kun rumat ne vaatteilla koreilee, onni laitetaan kätköön ja kynttilä vakan alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen nainen huomaa, että nuuka mies on "jotain" vailla.
Näin. Suurin osa näistä haluaa pimpsaa vastineeksi, ja kuvittelee vielä että nainen on sen velkaa, jos mies tarjoaa jotain tai ostaa jotain.
Meille suurimmalle osalle duomalsidodta naisista ne arjen teot on suurempaa rakkauden osoitusta, kuin ne kukkapuskat ja lemmemluritukset, koska ko miehet eivät yleensä ole aitoja ja tie ja auta silloin, kun oikeasti tarvitsee.
Itse arvostan sitä, että mies vie ja hakee töidtä, sina, kun pystyy, käy kaupassa ja huolehtii kun olen sairas, keittää kahvit, kolaa lumet ja lämmittää auton niin että pääsen töihin dilloin kun mies ei pysty viemään hakemaan.
Siinä on tainnut mamma olla hieman maistissa illalla ja tulee mieleen, että siinä on naispuolinen tapaus miesvätyksestä, jota pitää toisen passata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan tämä vähän sama juttu miksi nuorena koin, ettei kukaan suomalainen nuori mies ollut minusta kiinnostunut? Vain ulkomailla nuoret miehet uskalsivat tulla puhumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen nainen on sosiaalistettu kantamaan koko maailmaa selässään, sitä äijänretkuakin, ja hoitamaan hommat väsymättömänä työjuhtana niin töissä kuin kotona.
Jos suomalainen nainen haluaa, että joku maksaa hänelle illallisen tai ostaa hänelle kukkakimpun, koko Suomi sekoaa. Naisen täytyy vähintään maksaa puolet.
Parempi siis ostaa kukat itse. Ja syödä yksin omia ruokia omassa pöydässään. Helpommalla pääsee.
Tämä on kyllä ikävän osuva kiteytys. Totuus on karmea. Itselle on käynyt jonkun kerran niin, että kun olen ollut heikommassa asemassa mieheen nähden tai näyttänyt naisellisempaa puolta, mies on osoittanut avointa halveksuntaa, koska heikkous on, no, heikkoutta.
Joten kyllä osasyy voi olla ihan siinäkin, että suomalaiset miehet helposti halveksivat ja pilkkaavat naisia, jotka osoittavat "naisellista avuttomuutta". Jos vaikka nainen on vähän sormi suussa, jos auto piippaa jotain vikaa, esimerkiksi. Hekotellaan aivottomaksi sen takia, ettei ole perehtynyt noihin asioihin.
Ei se nyt ihan noin mene. Jos nainen on kaikinpuolin palikka, niin miten sellaista pitäisi nostaa jalustalle? Nainen joka esim. minun silmissä ansaitsee kunnioitusta, voi olla "naisellisen avuton" asioissa, jotka eivät ole yleensä naisille tuttuja, mutta heiltä löytyy oma osaamisalueensa, jolle taas miehenä voi nostaa hattua.
Ei taida olla kovin harvinainen kokemus, että naisellisille ominaisuuksille naureskellaan. Tunnistan omastakin elämästä, olen 47. Naistyypilliset luonteenpiirteet ja mielenkiinnon kohteet ovat olleet yleinen naurunaihe tai eivät minkään arvoisia, vaan jonninjoutavaa, turhamaista hömpötystä ja heikkoutta, jota voi käyttää hyväksi. Täällä ei rohkaista yhtään ketään olemaan perinteisen naisellinen. Tuo on tosiaan jännä, että suurin osa väheksynnästä on tullit miehiltä. Veikkaan ilmiön taustalle väkevää yhdistelmää sotaista ja köyhää historiaa, luterilaisuutta ja spedekulttuuria. Eivät naiset typeriä ole. Ei kannata olla naisellinen, jos siitä on pelkkää haittaa. Tämä näin ulkoisesti ultranaisellisesta marginaalista, mihin miehen piti aikanaan tottua.
Hyvä kirjoitus.
Olen 50 ja kaksi kertaa eronnut ja minulla on kokemus, etteivät miehet piittaa naisellisuudesta. Nainen saisi toki näyttää instagrammallilta, jos se ei veisi aikaa ja rahaa, mutta muuten se ei ole suotavaa. Puolison hepeneet ei kiinnosta, kai pornoa katsovat sitten mielummin.
Nyt kun elän yksin, saan viimein olla nainen. Laittaudun aina nätiksi kotona ja keskityn naisellisiin mielenkiinnon kohteisiin. Vaikka luen myös tiedettä, pidän mm käsitöistä, maalaamisesta, runoudesta, filosofiasta ja joogasta. Nämä ovat miesten mielestä liian passiivisia harrasteita. Pitää kuulemma olla haastetta, jännitystä ja säpinää elämässä.
Miesten kanssa on pitänyt aina olla kylmä ja kova, tunteeton ja välinpitämätön, ettei tule jyrätyksi. Ja koko ajan on oltava levotonta tempoa, sykettä ja hälinää. Se ei sovi minulle. Se vei liikaa energiaa ja miltei ilon elämästä.
Se riittää, että työelämässä pitää olla kova. Kotona haluan olla minä.
Olen elänyt ilman miestä jo monta vuotta. Heräsin heteroparisuhteen hulluuteen ajoissa. Yksin voin paremmin ja olen terveempi. Ihonikin on ongelmaton, miesten kanssa minulla oli aina iho-ongelmia ja turvotusta. Lienee ollut joku kehon stressireaktio.
Suomessa on ainutlaatuista se, että naiset tekevät todella monet jutut täysin jälkijunassa. Miettikää kuinka naurettavalta ne näyttävät, jos mies tekisi samoin.
- Mies kävi eron jälkeen parturissa leikkauttamassa kostotukan
- Mies osti eron jälkeen kasan kostovaatteita, mm. hienon puvun
- Mies laihdutti eron jälkeen kymmeniä kiloja ja treenasi kostokropan
- Nuorta ja seksikästä naista riittää yllinkyllin makuuhuoneeseen
- Eron jälkeen kotona yksin ollessaan mies siistiytyy ja pukeutuu tyylikkäästi
- Eron jälkeen mies saa vihdoin käyttää stringejä kalukukkarolla
- Mies voi nyt keskittyä miehisiin harrastuksiin
- Mies osti itselleen uuden auton ja moottoripyörän
- Mies saa nyt katsoa pornoa juuri silloin kun haluaa
- Mies tilasi Tekniikan maailman, tekee puutöitä tallissa, maalasi autonsa, käy karaokessa ja karatessa
- Mies saa nyt olla oma lempeä itsensä, ei tarvi paapoa aikuista lapsen tasolle jäänyttä naista
- Jatkuvat vatsavaivat ovat kadonneet, entinen akka aiheutti niin paljon stressiä
- Eron jälkeen mies sai vihdoin laittaa vessaan oman pyyhkeen pyllylle ja hommasi myös hyväntuoksuisen pyllysaippuan
- Asunnon ilma ja ilmapiiri raikastui vaimon pihallepotkimisen jälkeen, tiedätte kyllä miksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ole lukenut, millaiseksi ketju on mennyt, mutta minusta ilmiö on todellinen ja mielenkiintoinen. En todellakaan tiedä, mistä se johtuu. Ehkä ulkomaalaisia naisia eksotisoidaan enemmän? Joka tapauksessa itse suomalaisena naisena kaipaisin juurikin niitä romanttisia eleitä ja sellaista kohtelua myös suomalaisilta miehiltä. En sitä järkyttävää vihaa ja haukkumista ja että pidetään yhtenä jätkistä ja työkoneena, jonka kanssa kaikki on jaettava 50-50 ja jota ei saa hoivata. Toki tiedän, että on sellaisia naisia, jotka eivät halua ottaa vastaan asioita, jotta eivät jää velkaa, ja jotka ylpeilevät itsenäisyydellään. Mutta eivät kaikki suomalaiset naiset ole sellaisia. Ja sitten toisaalta on noita ulkomaillakin, ei se ilmiö koske vain Suomea.
Tämä on joku evoluution järkkäämä systeemi, että vieras vetää puoleensa enemmän. Toinen juttu on se, että kotimaisen kanssa suunnilleen tietää, mitä saa, mutta ulkomaalaisen kanssa voi tulla vastaan yllätyksiäkin. Ja uudet asiat kiinnostaa.
No kyllä minä naisenakin tunnistan tuon, että ulkomaalaisessa kiinnostaa erilaisuus, ja hyvähän se tosiaan on, muutenhan geenipooli supistuu epäterveellä tavalla. Eiköhän se sama ole miehilläkin. Mikä nyt ei taas poista sitä, että kiinnostavia löytyy samastakin kansalaisuudesta. Ja eihän biologinen sukupuoliero oikeasti katoa mihinkään, oli sama tai eri kansalaisuus.
Nyt vilkaisin tätä ketjua, niin kyllähän täällä monet naiset kirjoittaa tuollaisesta halveksivasti. Että on falskia tms. Tolleen ei kyllä niitä kukkia varmaan saakaan.
Nyt katsoin ketjua lisää, niin onhan täällä just naisilta paljon törkeyksiä. Toki miehiltäkin, niitä nyt on tietyltä Ylilaudalta karanneelta porukalta vähän joka ketjussa. Mutta tässä on kyllä naisilta paljon loukkauksia. Ihan kaikkea villiä kuten että kukkien ostaminen on uusnatseilua ja porvarislesken fantasiaa... Tai jotenkin noin. Ja kukkia vastaanottavat ulkomaalaiset naiset on prostituoituja.
Itse tykkään ottaa vastaan kukkia, ja kaikesta muustakin herrasmieskäytöksestä, olipa mies suomalainen tai ei.
Musta tää ketju kuvaa hyvin kaikkea sellaista, mikä Suomessa on oksettavaa. Mutta siis joo, ihan kaikki suomalaiset naiset ei tosiaan inhoa sitä, jos mies antaa kukkia.
Se näkyy täälläkin, että suomalaisista naisista 80%:lla on diagnosoitu vakavia mt-ongelmia.
Tälle, etenkin väitteelle vakava mt-ongelma, jos saisi lähteen, kiitos. Toihan nimittäin ei pidä paikkaansa. Tsekkaatko muuten samalla ihan itseäsi sivistääksesesi, saman luvun miehiltä ja tule kertomaan se tänne.
Älkää, hyvä yleisö, henkeänne pidättäkö.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on kulttuurieroista.
Niin on. On todella helppoa ja luontevaa näyttää miehenä tunteensa ja saada tukea vaimolta, jos jokin asia stressaa tai painaa, kun vaimo ei ole suomalainen. Kotitöitäkin tekee mielellään, kun vaimo ei ole käskyttäjä ja nalkuttaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen nainen on sosiaalistettu kantamaan koko maailmaa selässään, sitä äijänretkuakin, ja hoitamaan hommat väsymättömänä työjuhtana niin töissä kuin kotona.
Jos suomalainen nainen haluaa, että joku maksaa hänelle illallisen tai ostaa hänelle kukkakimpun, koko Suomi sekoaa. Naisen täytyy vähintään maksaa puolet.
Parempi siis ostaa kukat itse. Ja syödä yksin omia ruokia omassa pöydässään. Helpommalla pääsee.
Tämä on kyllä ikävän osuva kiteytys. Totuus on karmea. Itselle on käynyt jonkun kerran niin, että kun olen ollut heikommassa asemassa mieheen nähden tai näyttänyt naisellisempaa puolta, mies on osoittanut avointa halveksuntaa, koska heikkous on, no, heikkoutta.
Joten kyllä osasyy voi olla ihan siinäkin, että suomalaiset miehet helposti halveksivat ja pilkkaavat naisia, jotka osoittavat "naisellista avuttomuutta". Jos vaikka nainen on vähän sormi suussa, jos auto piippaa jotain vikaa, esimerkiksi. Hekotellaan aivottomaksi sen takia, ettei ole perehtynyt noihin asioihin.
Ei se nyt ihan noin mene. Jos nainen on kaikinpuolin palikka, niin miten sellaista pitäisi nostaa jalustalle? Nainen joka esim. minun silmissä ansaitsee kunnioitusta, voi olla "naisellisen avuton" asioissa, jotka eivät ole yleensä naisille tuttuja, mutta heiltä löytyy oma osaamisalueensa, jolle taas miehenä voi nostaa hattua.
Ei taida olla kovin harvinainen kokemus, että naisellisille ominaisuuksille naureskellaan. Tunnistan omastakin elämästä, olen 47. Naistyypilliset luonteenpiirteet ja mielenkiinnon kohteet ovat olleet yleinen naurunaihe tai eivät minkään arvoisia, vaan jonninjoutavaa, turhamaista hömpötystä ja heikkoutta, jota voi käyttää hyväksi. Täällä ei rohkaista yhtään ketään olemaan perinteisen naisellinen. Tuo on tosiaan jännä, että suurin osa väheksynnästä on tullit miehiltä. Veikkaan ilmiön taustalle väkevää yhdistelmää sotaista ja köyhää historiaa, luterilaisuutta ja spedekulttuuria. Eivät naiset typeriä ole. Ei kannata olla naisellinen, jos siitä on pelkkää haittaa. Tämä näin ulkoisesti ultranaisellisesta marginaalista, mihin miehen piti aikanaan tottua.
Hyvä kirjoitus.
Olen 50 ja kaksi kertaa eronnut ja minulla on kokemus, etteivät miehet piittaa naisellisuudesta. Nainen saisi toki näyttää instagrammallilta, jos se ei veisi aikaa ja rahaa, mutta muuten se ei ole suotavaa. Puolison hepeneet ei kiinnosta, kai pornoa katsovat sitten mielummin.
Nyt kun elän yksin, saan viimein olla nainen. Laittaudun aina nätiksi kotona ja keskityn naisellisiin mielenkiinnon kohteisiin. Vaikka luen myös tiedettä, pidän mm käsitöistä, maalaamisesta, runoudesta, filosofiasta ja joogasta. Nämä ovat miesten mielestä liian passiivisia harrasteita. Pitää kuulemma olla haastetta, jännitystä ja säpinää elämässä.
Miesten kanssa on pitänyt aina olla kylmä ja kova, tunteeton ja välinpitämätön, ettei tule jyrätyksi. Ja koko ajan on oltava levotonta tempoa, sykettä ja hälinää. Se ei sovi minulle. Se vei liikaa energiaa ja miltei ilon elämästä.
Se riittää, että työelämässä pitää olla kova. Kotona haluan olla minä.
Olen elänyt ilman miestä jo monta vuotta. Heräsin heteroparisuhteen hulluuteen ajoissa. Yksin voin paremmin ja olen terveempi. Ihonikin on ongelmaton, miesten kanssa minulla oli aina iho-ongelmia ja turvotusta. Lienee ollut joku kehon stressireaktio.
Suomessa on ainutlaatuista se, että naiset tekevät todella monet jutut täysin jälkijunassa. Miettikää kuinka naurettavalta ne näyttävät, jos mies tekisi samoin.
- Mies kävi eron jälkeen parturissa leikkauttamassa kostotukan
- Mies osti eron jälkeen kasan kostovaatteita, mm. hienon puvun
- Mies laihdutti eron jälkeen kymmeniä kiloja ja treenasi kostokropan
- Nuorta ja seksikästä naista riittää yllinkyllin makuuhuoneeseen
- Eron jälkeen kotona yksin ollessaan mies siistiytyy ja pukeutuu tyylikkäästi
- Eron jälkeen mies saa vihdoin käyttää stringejä kalukukkarolla
- Mies voi nyt keskittyä miehisiin harrastuksiin
- Mies osti itselleen uuden auton ja moottoripyörän
- Mies saa nyt katsoa pornoa juuri silloin kun haluaa
- Mies tilasi Tekniikan maailman, tekee puutöitä tallissa, maalasi autonsa, käy karaokessa ja karatessa
- Mies saa nyt olla oma lempeä itsensä, ei tarvi paapoa aikuista lapsen tasolle jäänyttä naista
- Jatkuvat vatsavaivat ovat kadonneet, entinen akka aiheutti niin paljon stressiä
- Eron jälkeen mies sai vihdoin laittaa vessaan oman pyyhkeen pyllylle ja hommasi myös hyväntuoksuisen pyllysaippuan
- Asunnon ilma ja ilmapiiri raikastui vaimon pihallepotkimisen jälkeen, tiedätte kyllä miksi
Monet noista on miesten olkiakkailua ja myös ironiaa, jota ilmeisesti et kykene ymmärtämään.
Olen ollut suhteessa, jossa sain prinsessakohtelua ja olin siitä todella otettu ja imarreltu. Ainoa vaan, että pikkuhiljaa aloin tajuamaan, että sillä on hintalappunsa: miehen pitää saada tehdä, mitä haluaa ja mun vain sietää sitä, koska mua pidettiin niin hyvänä. Miltäs kuulostaa, reilu meininki?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen nainen on sosiaalistettu kantamaan koko maailmaa selässään, sitä äijänretkuakin, ja hoitamaan hommat väsymättömänä työjuhtana niin töissä kuin kotona.
Jos suomalainen nainen haluaa, että joku maksaa hänelle illallisen tai ostaa hänelle kukkakimpun, koko Suomi sekoaa. Naisen täytyy vähintään maksaa puolet.
Parempi siis ostaa kukat itse. Ja syödä yksin omia ruokia omassa pöydässään. Helpommalla pääsee.
Tämä on kyllä ikävän osuva kiteytys. Totuus on karmea. Itselle on käynyt jonkun kerran niin, että kun olen ollut heikommassa asemassa mieheen nähden tai näyttänyt naisellisempaa puolta, mies on osoittanut avointa halveksuntaa, koska heikkous on, no, heikkoutta.
Joten kyllä osasyy voi olla ihan siinäkin, että suomalaiset miehet helposti halveksivat ja pilkkaavat naisia, jotka osoittavat "naisellista avuttomuutta". Jos vaikka nainen on vähän sormi suussa, jos auto piippaa jotain vikaa, esimerkiksi. Hekotellaan aivottomaksi sen takia, ettei ole perehtynyt noihin asioihin.
Ei se nyt ihan noin mene. Jos nainen on kaikinpuolin palikka, niin miten sellaista pitäisi nostaa jalustalle? Nainen joka esim. minun silmissä ansaitsee kunnioitusta, voi olla "naisellisen avuton" asioissa, jotka eivät ole yleensä naisille tuttuja, mutta heiltä löytyy oma osaamisalueensa, jolle taas miehenä voi nostaa hattua.
Ei taida olla kovin harvinainen kokemus, että naisellisille ominaisuuksille naureskellaan. Tunnistan omastakin elämästä, olen 47. Naistyypilliset luonteenpiirteet ja mielenkiinnon kohteet ovat olleet yleinen naurunaihe tai eivät minkään arvoisia, vaan jonninjoutavaa, turhamaista hömpötystä ja heikkoutta, jota voi käyttää hyväksi. Täällä ei rohkaista yhtään ketään olemaan perinteisen naisellinen. Tuo on tosiaan jännä, että suurin osa väheksynnästä on tullit miehiltä. Veikkaan ilmiön taustalle väkevää yhdistelmää sotaista ja köyhää historiaa, luterilaisuutta ja spedekulttuuria. Eivät naiset typeriä ole. Ei kannata olla naisellinen, jos siitä on pelkkää haittaa. Tämä näin ulkoisesti ultranaisellisesta marginaalista, mihin miehen piti aikanaan tottua.
Kaikista eniten naisellisuudelle nauravat toiset naiset, jotka ovat epänaisellisia. Huomaa hyvin, kun vaimo käyttää aina tyylikkäitä mekkoja ja kenkiä, niin aina se on nainen, joka mittailee vaimoa pitkin nokkavarttaan päästä varpaisiin. Ja tietenkin tuon töllistelijän oma vaatetus on hyvin nuhruisen oloinen.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut suhteessa, jossa sain prinsessakohtelua ja olin siitä todella otettu ja imarreltu. Ainoa vaan, että pikkuhiljaa aloin tajuamaan, että sillä on hintalappunsa: miehen pitää saada tehdä, mitä haluaa ja mun vain sietää sitä, koska mua pidettiin niin hyvänä. Miltäs kuulostaa, reilu meininki?
Riippuu ihan siitä, mitä ne miehen teot olivat. Joillakin se prinsessana olo saattaa nousta hattuun ja alkaa rajoittaa miehen omia tekemisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen nainen on sosiaalistettu kantamaan koko maailmaa selässään, sitä äijänretkuakin, ja hoitamaan hommat väsymättömänä työjuhtana niin töissä kuin kotona.
Jos suomalainen nainen haluaa, että joku maksaa hänelle illallisen tai ostaa hänelle kukkakimpun, koko Suomi sekoaa. Naisen täytyy vähintään maksaa puolet.
Parempi siis ostaa kukat itse. Ja syödä yksin omia ruokia omassa pöydässään. Helpommalla pääsee.
Tämä on kyllä ikävän osuva kiteytys. Totuus on karmea. Itselle on käynyt jonkun kerran niin, että kun olen ollut heikommassa asemassa mieheen nähden tai näyttänyt naisellisempaa puolta, mies on osoittanut avointa halveksuntaa, koska heikkous on, no, heikkoutta.
Joten kyllä osasyy voi olla ihan siinäkin, että suomalaiset miehet helposti halveksivat ja pilkkaavat naisia, jotka osoittavat "naisellista avuttomuutta". Jos vaikka nainen on vähän sormi suussa, jos auto piippaa jotain vikaa, esimerkiksi. Hekotellaan aivottomaksi sen takia, ettei ole perehtynyt noihin asioihin.
Ei se nyt ihan noin mene. Jos nainen on kaikinpuolin palikka, niin miten sellaista pitäisi nostaa jalustalle? Nainen joka esim. minun silmissä ansaitsee kunnioitusta, voi olla "naisellisen avuton" asioissa, jotka eivät ole yleensä naisille tuttuja, mutta heiltä löytyy oma osaamisalueensa, jolle taas miehenä voi nostaa hattua.
Ei taida olla kovin harvinainen kokemus, että naisellisille ominaisuuksille naureskellaan. Tunnistan omastakin elämästä, olen 47. Naistyypilliset luonteenpiirteet ja mielenkiinnon kohteet ovat olleet yleinen naurunaihe tai eivät minkään arvoisia, vaan jonninjoutavaa, turhamaista hömpötystä ja heikkoutta, jota voi käyttää hyväksi. Täällä ei rohkaista yhtään ketään olemaan perinteisen naisellinen. Tuo on tosiaan jännä, että suurin osa väheksynnästä on tullit miehiltä. Veikkaan ilmiön taustalle väkevää yhdistelmää sotaista ja köyhää historiaa, luterilaisuutta ja spedekulttuuria. Eivät naiset typeriä ole. Ei kannata olla naisellinen, jos siitä on pelkkää haittaa. Tämä näin ulkoisesti ultranaisellisesta marginaalista, mihin miehen piti aikanaan tottua.
Hyvä kirjoitus.
Olen 50 ja kaksi kertaa eronnut ja minulla on kokemus, etteivät miehet piittaa naisellisuudesta. Nainen saisi toki näyttää instagrammallilta, jos se ei veisi aikaa ja rahaa, mutta muuten se ei ole suotavaa. Puolison hepeneet ei kiinnosta, kai pornoa katsovat sitten mielummin.
Nyt kun elän yksin, saan viimein olla nainen. Laittaudun aina nätiksi kotona ja keskityn naisellisiin mielenkiinnon kohteisiin. Vaikka luen myös tiedettä, pidän mm käsitöistä, maalaamisesta, runoudesta, filosofiasta ja joogasta. Nämä ovat miesten mielestä liian passiivisia harrasteita. Pitää kuulemma olla haastetta, jännitystä ja säpinää elämässä.
Miesten kanssa on pitänyt aina olla kylmä ja kova, tunteeton ja välinpitämätön, ettei tule jyrätyksi. Ja koko ajan on oltava levotonta tempoa, sykettä ja hälinää. Se ei sovi minulle. Se vei liikaa energiaa ja miltei ilon elämästä.
Se riittää, että työelämässä pitää olla kova. Kotona haluan olla minä.
Olen elänyt ilman miestä jo monta vuotta. Heräsin heteroparisuhteen hulluuteen ajoissa. Yksin voin paremmin ja olen terveempi. Ihonikin on ongelmaton, miesten kanssa minulla oli aina iho-ongelmia ja turvotusta. Lienee ollut joku kehon stressireaktio.
Suomessa on ainutlaatuista se, että naiset tekevät todella monet jutut täysin jälkijunassa. Miettikää kuinka naurettavalta ne näyttävät, jos mies tekisi samoin.
- Mies kävi eron jälkeen parturissa leikkauttamassa kostotukan
- Mies osti eron jälkeen kasan kostovaatteita, mm. hienon puvun
- Mies laihdutti eron jälkeen kymmeniä kiloja ja treenasi kostokropan
- Nuorta ja seksikästä naista riittää yllinkyllin makuuhuoneeseen
- Eron jälkeen kotona yksin ollessaan mies siistiytyy ja pukeutuu tyylikkäästi
- Eron jälkeen mies saa vihdoin käyttää stringejä kalukukkarolla
- Mies voi nyt keskittyä miehisiin harrastuksiin
- Mies osti itselleen uuden auton ja moottoripyörän
- Mies saa nyt katsoa pornoa juuri silloin kun haluaa
- Mies tilasi Tekniikan maailman, tekee puutöitä tallissa, maalasi autonsa, käy karaokessa ja karatessa
- Mies saa nyt olla oma lempeä itsensä, ei tarvi paapoa aikuista lapsen tasolle jäänyttä naista
- Jatkuvat vatsavaivat ovat kadonneet, entinen akka aiheutti niin paljon stressiä
- Eron jälkeen mies sai vihdoin laittaa vessaan oman pyyhkeen pyllylle ja hommasi myös hyväntuoksuisen pyllysaippuan
- Asunnon ilma ja ilmapiiri raikastui vaimon pihallepotkimisen jälkeen, tiedätte kyllä miksi
Huono parisuhde syö molemmista päistä ja ihminen voi olla siitä niin uupunut, ettei jaksa yhtään mitään muuta, kuin selvitä arjestaan. Eron huonosta suhteesta (ja huom, se on useimmiten nainen, joka tekee pääöksen erota) jälkeen voi taas olla aikaa ja energiaa tehdä montaa listan asioista. Monet noista, jos listaa lukee ajatuksella, liittyy ihmisen hyvinvointiin ja mielekkääseen elämään.
Täällähän huudetaan naisille "laihduttakaa" jatkuvasti, mutta kostokroppa onkin nyt yhtäkkiä paha 😂 Eli jälleen mies yrittää päättää, millainen nainen saa olla missäkin vaiheessa elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut suhteessa, jossa sain prinsessakohtelua ja olin siitä todella otettu ja imarreltu. Ainoa vaan, että pikkuhiljaa aloin tajuamaan, että sillä on hintalappunsa: miehen pitää saada tehdä, mitä haluaa ja mun vain sietää sitä, koska mua pidettiin niin hyvänä. Miltäs kuulostaa, reilu meininki?
Riippuu ihan siitä, mitä ne miehen teot olivat. Joillakin se prinsessana olo saattaa nousta hattuun ja alkaa rajoittaa miehen omia tekemisiä.
Ei, vaan olin esine. Et selvästikään ymmärtänyt viestini pointtia. Miehen käytös oli mainipulointia puhtaimmillaan.
Siinä vasta herrasmies.