Lue keskustelun säännöt.
Milloin julkinen keskustelu nyt sitten kehittyy oikeiksi kysymyksiksi tässä seksuaalisen väkivallan asiassa?Me toostakin jo vuosia, eikä näy
30.10.2026 |
Eli vaikka kysyttäisiin mitä tarkoittaa että olemme nyt havainneet että on seksualisoitua väkivaltaa miesten ongelmana, joka kohdistuu naisiin. Ei kaikkien miesten ei kaikkiin naisiin, mutta kuitenkin.
Kysyttäisiin että missä kohtaa tällaiseen pystymme puuttumaan, isinä ja opettajina vaikka. Miten? Missä iässä herkkyys on suurimmillaan, jolloin ehkäisy on tehokkainta.
Tai onko oikeastaan jopa väärin keskittyä siihen, että mitä yksilölle kerrotaan käytöksestä, pitäisikö enemmän keskittyä siihen että pojat oppii aktiivisesti vastustamaan muiden poikien ja miesten haitallista käytöstä?
Miksi miehen sosiaalinen asema voi joissain miesryhmissä jopa vahvistua vaikka hän kohtelee naisia huonosti? Tällaisten kuvioiden näkyväksi tekemiseen ja rikkomiseen tarvitaan miehiä, ei naiset sitä muuta. Voiko mies pelätä toisen miehen sosiaalista valtaa ennemmän, kuin sitä, että ei puutu hänen huonoon käytökseen?
Miksi miehet kykenevät pitämään keskenään tiukkoja käyttäytymissääntöjä esimerkiksi armeijassa, urheilussa, mutta seksuaalisen käyttäytymisen alueella vastaava kollektiivinen kuri näyttää usein puuttuvan? Mitä miehet tietävät toistensa käyttäytymisestä mitä yhteiskunnallisessa keskustelussa ei nosteta, naisten viranomaisten jne toimesta? Miksi tätä tietoa ei käytetä väkivallan ehkäisyyn?
Voisiko media kysyä suoraan, voitaisiinko me puhua yhteiskuntana siitä mikä miehiä huolettaa: jos suurin osa miehistä ei syyllisty seksuaaliseen väkivaltaan niin minkälainen vastuu heillä on kulttuurin muutoksesta? Riittääkö että ei itse tee väärin? Minusta tuntuu että tätä keskustelua ei haluta käydä koska se kärjistyy HETI. Juuri siksi sitä pitäisi käydä.
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
No en minä nyt todellakaan pidä seksuaalirikoksia moraalisesti oikeutettuina, vaikka mies olenkin. Saatan olla sitä mieltä, ettei katsekontaktin hakeminen tai keskustelun avaaminen ole ahdistelua, mutta se on ihan toinen juttu.
Kun meillä nyt on aika lailla tuore seksuaalirikoslainsäädäntö, ja sen nojalla myös nostetaan syytteitä, on aika vähän mitä yhteiskunta voi enää tehdä. Ja olen aika vakuuttunut siitä, ettei poikani koskaan syyllistyisi ahdisteluun, on sitä sen verran vahvasti sekä isän että äidin toimesta aikanaan ohjeistettu.
Mitä muuta minun halutaan tämän asian vuoksi tekevän?
Ainakin voit olla liioittelematta. Pelkkä katsekontaktin hakeminen tai keskustelun avaaminen eivät ole rikoksia nykyisenkään seksuaalirikoslainsäädännön mukaan. Jos tiedät tapauksen, joissa näistä olisi nostettu syyte seksuaalisesta ahdistelusta saati sitten tuomittu joku "viaton miesparka", niin voit toki linkata päätöksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en minä nyt todellakaan pidä seksuaalirikoksia moraalisesti oikeutettuina, vaikka mies olenkin. Saatan olla sitä mieltä, ettei katsekontaktin hakeminen tai keskustelun avaaminen ole ahdistelua, mutta se on ihan toinen juttu.
Kun meillä nyt on aika lailla tuore seksuaalirikoslainsäädäntö, ja sen nojalla myös nostetaan syytteitä, on aika vähän mitä yhteiskunta voi enää tehdä. Ja olen aika vakuuttunut siitä, ettei poikani koskaan syyllistyisi ahdisteluun, on sitä sen verran vahvasti sekä isän että äidin toimesta aikanaan ohjeistettu.
Mitä muuta minun halutaan tämän asian vuoksi tekevän?
No vaikka kertoa että näin olet tehnyt. Että joo, on pyritty siihen että omalla jälkikasvulla ei olisi tai tulisi haasteita näiden asioiden ymmärtämisen kanssa. Ja ehkä jopa osaa olla sopivasti esimerkkinä/tukena.
Jos vielä pidemmälle viedä niin voisit ehdottaa että muutkin näin tekisi. Tai ääneen toivoisit.
Keksin aika paljon lisää tän tyyppistä. Onko näitä oikeasti vaikea itse keksiä vai onko joku alitajuinen ajatus jostain muusta jota kohtaan olette valmiina hyökkäämään? Anteeksi jos ei ole, mutta olet nyt kai kolmas joka tuntuu olevan ihan telineissä tän kanssa. Mietin että noh, niin. Onko tää vaikea kysymys oikeasti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä suhtaumisero tulee siitä että naiselle jokin vihjaileva kommentti tai takapuolen puristaminen luo pelkoa siitä että mies voisi mennä paljon pidemmälle; kun on jo ylittänyt tietyn rajan ja ilmaissut "mitä haluaa". Kun taas mies katsoo pelkästään sitä tekoa tyhjiössä ja ihmettelee miksi pitää niin jyrkästi tuomita.
Ja itse naisena alitajuisesti se pelko on aika lopullisia ja alkukantaisia asioita, enkä ihmettele että sitä on vaikea ymmärtää koska eihän sitä itsekään täysin ymmärrä. Mutta jotenkin se että vaikka lähipiiriistään tietää että se perseen puristaminen on johtanut askelien kautta vakavaan väkivaltaan, niin se että kukaan ei puutu siihen ekaan askeleeseen tuo sen hähmäisen olon tässä maailmassa. Että loppujen lopuksi kukaan ei auta eikä ketään kiinnosta. Itse kävelee avain nyrkistä pystyssä illassa ja se on se turva. Varmaan jokainen vastaakin itsestään, mutta ei se ole totta, että perseen puristaminen on harmiton asia aina. Se voi olla testaamista ja ruokkia jonkun ihmisen käytöstä mennä pidemmälle. En näe kenenkään pään sisään niin en voi tietää. Sehän se pahinta on.
Ja auta armias jos jotain sitten käy. Olisi pitänyt sitä ja tätä. Niin varmaan olisikin. Kiva olis jos ei aina pitäisi.
Tässäkin korostetaan liikaa sukupuolta uhrina. Joo, varmaan raiskausten osalta näin, mutta miehet taas joutuvat pelkäämään väkivaltaa yössä. Itsekin olen ainakin parisenkymmentä kertaa joutunut väkivallan kohteeksi ja niissä tilanteissa useimmiten myös puolustanut itseäni. Kuinka moni nainen voi sanoa samaa, jos nyt ei lasketa hiplailuja mukaan, vaan joko raiskaukset tai lyöminen?
Ja joo, valtaosa hyökkääjistä olleet kanssani samaa sukupuolta eli miehiä, mutta miten sen pitäisi vähentää pelkotilojani ja uhriuttani?
Miksi tästä pitää kilpailla tai sitten dilutoida homma täysin sukupuolettomaksi, että voitaisiin puhua? Mun persettä puristetaan miehen toimesta, koska olen nainen. Sua uhkaillaan yössä koska olet mies. Eiköhän nää asiat voi olla olemassa ilman että se vie kummaltakaan mitään pois. Vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en minä nyt todellakaan pidä seksuaalirikoksia moraalisesti oikeutettuina, vaikka mies olenkin. Saatan olla sitä mieltä, ettei katsekontaktin hakeminen tai keskustelun avaaminen ole ahdistelua, mutta se on ihan toinen juttu.
Kun meillä nyt on aika lailla tuore seksuaalirikoslainsäädäntö, ja sen nojalla myös nostetaan syytteitä, on aika vähän mitä yhteiskunta voi enää tehdä. Ja olen aika vakuuttunut siitä, ettei poikani koskaan syyllistyisi ahdisteluun, on sitä sen verran vahvasti sekä isän että äidin toimesta aikanaan ohjeistettu.
Mitä muuta minun halutaan tämän asian vuoksi tekevän?
No vaikka kertoa että näin olet tehnyt. Että joo, on pyritty siihen että omalla jälkikasvulla ei olisi tai tulisi haasteita näiden asioiden ymmärtämisen kanssa. Ja ehkä jopa osaa olla sopivasti esimerkkinä/tukena.
Jos vielä pidemmälle viedä niin voisit ehdottaa että muutkin näin tekisi. Tai ääneen toivoisit.
Keksin aika paljon lisää tän tyyppistä. Onko näitä oikeasti vaikea itse keksiä vai onko joku alitajuinen ajatus jostain muusta jota kohtaan olette valmiina hyökkäämään? Anteeksi jos ei ole, mutta olet nyt kai kolmas joka tuntuu olevan ihan telineissä tän kanssa. Mietin että noh, niin. Onko tää vaikea kysymys oikeasti?
Nää teidän jupinat perustuu johonkin outoon mielikuvitusmaailmaan, missä asiat eivät olisi aina olleet selvillä. Tässä oikeassa maailmassa ja Suomessa kun kaikki on tähänkin asti kasvatettu niin, että ilman lupaa ei työntää kullia toiseen. Sama kuin kaikessa muussakin rikollisuudessa, ei ketään kasvateta rikolliseksi. Paitsi ehkä joidenkin rikastavien vähemmistöjen lapsia tai hullujen lapsia, mutta niihin ei vaikuta meille paasaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä suhtaumisero tulee siitä että naiselle jokin vihjaileva kommentti tai takapuolen puristaminen luo pelkoa siitä että mies voisi mennä paljon pidemmälle; kun on jo ylittänyt tietyn rajan ja ilmaissut "mitä haluaa". Kun taas mies katsoo pelkästään sitä tekoa tyhjiössä ja ihmettelee miksi pitää niin jyrkästi tuomita.
Ja itse naisena alitajuisesti se pelko on aika lopullisia ja alkukantaisia asioita, enkä ihmettele että sitä on vaikea ymmärtää koska eihän sitä itsekään täysin ymmärrä. Mutta jotenkin se että vaikka lähipiiriistään tietää että se perseen puristaminen on johtanut askelien kautta vakavaan väkivaltaan, niin se että kukaan ei puutu siihen ekaan askeleeseen tuo sen hähmäisen olon tässä maailmassa. Että loppujen lopuksi kukaan ei auta eikä ketään kiinnosta. Itse kävelee avain nyrkistä pystyssä illassa ja se on se turva. Varmaan jokainen vastaakin itsestään, mutta ei se ole totta, että perseen puristaminen on harmiton asia aina. Se voi olla testaamista ja ruokkia jonkun ihmisen käytöstä mennä pidemmälle. En näe kenenkään pään sisään niin en voi tietää. Sehän se pahinta on.
Ja auta armias jos jotain sitten käy. Olisi pitänyt sitä ja tätä. Niin varmaan olisikin. Kiva olis jos ei aina pitäisi.
Tässäkin korostetaan liikaa sukupuolta uhrina. Joo, varmaan raiskausten osalta näin, mutta miehet taas joutuvat pelkäämään väkivaltaa yössä. Itsekin olen ainakin parisenkymmentä kertaa joutunut väkivallan kohteeksi ja niissä tilanteissa useimmiten myös puolustanut itseäni. Kuinka moni nainen voi sanoa samaa, jos nyt ei lasketa hiplailuja mukaan, vaan joko raiskaukset tai lyöminen?
Ja joo, valtaosa hyökkääjistä olleet kanssani samaa sukupuolta eli miehiä, mutta miten sen pitäisi vähentää pelkotilojani ja uhriuttani?
Miksi tästä pitää kilpailla tai sitten dilutoida homma täysin sukupuolettomaksi, että voitaisiin puhua? Mun persettä puristetaan miehen toimesta, koska olen nainen. Sua uhkaillaan yössä koska olet mies. Eiköhän nää asiat voi olla olemassa ilman että se vie kummaltakaan mitään pois. Vai?
Nimenomaan se vie pois, kun aletaan väittämään juuri ja vain naisten joutuvan uhreiksi. Tämä näkyy meidän tyhjänpäiväisen jupinan lisäksi erilaisissa kampanjoissa naisten tueksi. En ymmärrä miksi uhrien pitäminen yhtä arvokkaina ja siten saman huomion ansaitsevina sukupuolesta riippumatta on niin vallankumouksellinen ajatus?
Lisäksi siitä, että todetaan naiset kollektiivisesti uhrivähemmistöksi on helppo jatkaa miesten kollektiiviseen syyttelyyn. Tällä voi myös tehdä politiikkaa epätasa-arvon lisäämiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen ei kollektiivisesti puututa koska edelleen miehen väkivalta naista kohtaan nähdään jonkinlaisena yksityisasiana johon toisten miesten ei ole soveliasta puuttua.
Sairasta, mutta alitajuinen perusvire on tämä. Vaikka kuinka yritetään valistaa ja saarnata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en minä nyt todellakaan pidä seksuaalirikoksia moraalisesti oikeutettuina, vaikka mies olenkin. Saatan olla sitä mieltä, ettei katsekontaktin hakeminen tai keskustelun avaaminen ole ahdistelua, mutta se on ihan toinen juttu.
Kun meillä nyt on aika lailla tuore seksuaalirikoslainsäädäntö, ja sen nojalla myös nostetaan syytteitä, on aika vähän mitä yhteiskunta voi enää tehdä. Ja olen aika vakuuttunut siitä, ettei poikani koskaan syyllistyisi ahdisteluun, on sitä sen verran vahvasti sekä isän että äidin toimesta aikanaan ohjeistettu.
Mitä muuta minun halutaan tämän asian vuoksi tekevän?
Ainakin voit olla liioittelematta. Pelkkä katsekontaktin hakeminen tai keskustelun avaaminen eivät ole rikoksia nykyisenkään seksuaalirikoslainsäädännön mukaan. Jos tiedät tapauksen, joissa näistä olisi nostettu syyte seksuaalisesta ahdistelusta saati sitten tuomittu joku "viaton miesparka", niin voit toki linkata päätöksen.
Lähinnä viittasin tämän palstan toiseen ketjuun, jossa pyydettiin määrittelemään seksuaalinen ahdistelu. Yllättävän monessa vastauksessa nousi esiin juurikin nuo katseet ja keskustelunaloitukset. Ei niistä todellakaan syytteitä ole nostettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en minä nyt todellakaan pidä seksuaalirikoksia moraalisesti oikeutettuina, vaikka mies olenkin. Saatan olla sitä mieltä, ettei katsekontaktin hakeminen tai keskustelun avaaminen ole ahdistelua, mutta se on ihan toinen juttu.
Kun meillä nyt on aika lailla tuore seksuaalirikoslainsäädäntö, ja sen nojalla myös nostetaan syytteitä, on aika vähän mitä yhteiskunta voi enää tehdä. Ja olen aika vakuuttunut siitä, ettei poikani koskaan syyllistyisi ahdisteluun, on sitä sen verran vahvasti sekä isän että äidin toimesta aikanaan ohjeistettu.
Mitä muuta minun halutaan tämän asian vuoksi tekevän?
No vaikka kertoa että näin olet tehnyt. Että joo, on pyritty siihen että omalla jälkikasvulla ei olisi tai tulisi haasteita näiden asioiden ymmärtämisen kanssa. Ja ehkä jopa osaa olla sopivasti esimerkkinä/tukena.
Jos vielä pidemmälle viedä niin voisit ehdottaa että muutkin näin tekisi. Tai ääneen toivoisit.
Keksin aika paljon lisää tän tyyppistä. Onko näitä oikeasti vaikea itse keksiä vai onko joku alitajuinen ajatus jostain muusta jota kohtaan olette valmiina hyökkäämään? Anteeksi jos ei ole, mutta olet nyt kai kolmas joka tuntuu olevan ihan telineissä tän kanssa. Mietin että noh, niin. Onko tää vaikea kysymys oikeasti?
Nää teidän jupinat perustuu johonkin outoon mielikuvitusmaailmaan, missä asiat eivät olisi aina olleet selvillä. Tässä oikeassa maailmassa ja Suomessa kun kaikki on tähänkin asti kasvatettu niin, että ilman lupaa ei työntää kullia toiseen. Sama kuin kaikessa muussakin rikollisuudessa, ei ketään kasvateta rikolliseksi. Paitsi ehkä joidenkin rikastavien vähemmistöjen lapsia tai hullujen lapsia, mutta niihin ei vaikuta meille paasaaminen.
No höpsistä perustu.
Ei kai kukaan väitä, etteivätkö pojat tietäisi, että ilman suostumusta ei saa koskea toiseen! Mutta se, että ihminen tietää mikä on väärin, ei tarkoita, että hän myös toimii sen mukaan. Käyttäytymiseen vaikuttavat paljon myös ympäristön asenteet, ryhmäpaine ja se, millaista käytöstä ympärillä hyväksytään.
Siksi on tärkeää, että isät kasvattavat poikiaan paitsi tietämään, mikä on oikein, myös ymmärtämään, miksi ihmisiä kunnioitetaan, mitä suostumus tarkoittaa ja miten muita ihmisiä kohdellaan. Isien pitää myös näyttää itse esimerkkiä ja puuttua tilanteisiin, joissa toisia vähätellään, seksististä puhetta pidetään normaalina tai suostumusta kyseenalaistetaan.
Yhtä tärkeää on, että miehet puuttuvat toistensa käytökseen. Se, että joku puhuu kaveriporukassa tai netissä vaikka naisista miten sattuu, ei muutu hyväksyttäväksi sillä perusteella, että hän tietää sen olevan väärin. Jos muut nauravat, vaikenevat tai hyväksyvät puheen, he antavat sille hiljaisen luvan.
Tästä on muuten hyvä esimerkki se, että ihmiset saattavat omalla nimellään kirjoittaa netissä naisista todella halventavia asioita, mutta kun toimittaja soittaa ja kysyy, miksi he ovat niin tehneet, he saattavat pyytää anteeksi ja myöntää toimineensa väärin. He ovat siis koko ajan tienneet, ettei käytös ole hyväksyttävää. Silti he ovat tehneet niin, koska ympärillä oleva yleisö ja sen mahdollinen hyväksyntä ovat kannustaneet siihen. Kun joku puuttuu asiaan ja asettaa käytöksen kyseenalaiseksi, suhtautuminenkin muuttuu.
Sosiaalisella kontrollilla on merkitystä. Normeja ei ylläpidetä vain laeilla tai sillä, että jokainen tietää oikean ja väärän. Vaan myös sillä, että ihmiset ympärillä tekevät selväksi, millainen käytös on hyväksyttävää ja millainen ei.
tarvitaan isiä ja äitejä jotka kasvattavat poikiaan kunnioittamaan naisia. Ja tyttöjä miehiä. Ja miehiä, jotka uskaltavat sanoa toisille miehille, ettei tuo ole ok. Ei siksi, että pojat olisivat jotenkin lähtökohtaisesti rikollisia tai kykenemättömiä ymmärtämään oikeaa ja väärää, vaan siksi, että me kaikki omaksumme käyttäytymismalleja ympäristöstämme. Kasvatus ei ole turhaa siksi, että ihmiset tietävät jo, mikä on oikein. Sitä tarvitaan juuri siksi, että tieto näkyisi myös käytöksessä.
Ollaan kuitenkin opportunistisia apinoita, edelleen vaikka joku voisi muuta ajatella.
Vierailija kirjoitti:
Siihen ei kollektiivisesti puututa koska edelleen miehen väkivalta naista kohtaan nähdään jonkinlaisena yksityisasiana johon toisten miesten ei ole soveliasta puuttua.
Sairasta, mutta alitajuinen perusvire on tämä. Vaikka kuinka yritetään valistaa ja saarnata.
Suurin osa tuosta väkivallasta tapahtuu neljän seinän sisällä, todistajina korkeintaan lapset. Ikinä en ole yli kuudenkymmenen vuoden aikan kuullut kenenkään miehen ylpeilevän sillä, että on ollut väkivaltainen kumppaniaan kohtaan. Ja jos olemme siitä toisen käden kautta kuulleet, on sellaisiin kaverihin aina otettu etäisyyttä. Ihan sama tuttavapiirissä ja harrastusporukoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin pitäisi olla realismi mukana keskusteluissa. En vain pysty näkemään yhteiskuntaa missä ei tapahtu rikoksia. Mt-ongelmat luovat rikoksia, huumeisiin retkahtaminen luo rikoksia, huonot perheet eli kasvatuksen puute tai vääränlainen kasvatus. Monia muitakin syitä on sille miksi tapahtuu kaikenlaista. Sitten on ihmisen luonne. Historiaa luettuvaan voisi tulla johtopäätökseen, että meille on ominaista tappaakin, saati sitten lievempää.
Joten haluaisin että tunnustetaan tällainen tosiasia ja se että mihinkään 0-seksuaalirikosta tilanteeseen emme tule koskaan pääsemään. Pitää miettiä mikä olisi se minimitaso mihin voisimme olla tyytyväisiä ja sanoa että olemme onnistuneet.
Näissä keskusluissa on usein punainen lanka sen huutelu että kaikki johtuu pahuudesta eikä siitä että vanhemmat olivat juoppoja tai kasvattaneet siihen että länsimaisella naisella ei ole arvoa ja häntä voi kohdella miten vain. Eikä saa todeta että seksuaalirikoksen tehneellä miehellä oli vakava mielenterveysnogelma, vaan pitää vain todeta että pahuudesta ja se johtuu, koska kyseessä on sukupuolisota eikä oikea keskustelu.
Tunnistan tämänkin. Sinänsä se että aika lailla tavis mies voi olla oppinut huonoon käytökseen ja olla ihan normaali, ja ylittää rajat koska ei ole koskaan selkeästi kokenut painetta joka kontrolloisi heikkona hetkenä käytöstä tai se on jopa ollut oudosti rohkaistua olla ikävä naisia kohtaan. Sitten saattaa olla vaan pihalla oleva hullu, joka tekee seksuaalirikoksen. Nainenhan ei sukupuolena kovinkaan laajasti mene ja reiskaa (filtteriin jäävä sana) silloin kuin mieli pettää, mutta miehen kohdalla se on sitten todennäköisempää.
Naiset eivät reiskaa, koska ovat fyysisesti heikompia miehiä vastaan. Kun katsoo lapsiin kohdistuneita rikoksia, naiset tekevät niitä ihan yhtä paljon kuin miehet, koska naisilla on pieniin lapsiin nähden fyysinen yliote samaan tapaan kuin miehillä naisia kohtaan.
Sen lisäksi seksuaalirikosten taustalla on myös se että miehillä on suurempi seksivietti. Johtuen siitä että testosteroni, eli mieshormoni, on se joka joka luo seksuaalista halua (myös naisilla) ja miehillä sen määrä on paljon suurempi luonnostaan.
Onkohan nyt kuitenkaan niin että naiset ei reiskaa kun eivät pysty? Kyllä mä kutsuisin sut katsomaan tota argumenttia nyt itsekin vähän rehellisemmin.
WHO:n mukaan naiset voivat olla miehiä useammin lievän fyysisen kurituksen käyttäjiä, miehet yleisempiä vakavien/hengenvaarallisten esim pään ja pahoinpitelyvammojen aiheuttajia ja seksuaaliväkivallassa miehet ovat selvä enemmistö tekijöistä.
Oli syy mikä tahansa se perustuu ihan loogisiin asioihin. Ei siihen että mies on jotenkin "paha". Pahuus ei ole tieteellinen selitys yhdellekään syy-seuraussuhteelle. Olen kyllästynyt siihen että esim. reiskauksia käsitellään vain siitä näkökulmasta että "katsokaa miten paljon parempia naiset ovat ihmisinä kun eivät reiskaa". Eli tyhjää vastakkaiasettelua. Ovatko naiset parempia ja taivaastako se tulee ylimaallisena lahjana? Miksi se paremmuus häviää monissa muissa asioissa joilla moraalia voi mitata?
Joo en minäkään ajattele noin ja samaa mieltä, että se ei kyllä vie keskustelua minnekään. Ei yksikään ihminen ole mikään pyhimys, kai sitä voi vaan ajatella että jokaisen pitäisi pyrkiä olemaan toisia kohtaan kohtuullinen ihminen.
Koetko siis että miehiä pidetään pahoina? Mä sanoisin että oma kokemus on se että menetän turvallisuuden tunnetta miesten kanssa. Psyyke ei pysy mukana tilanteessa, jossa vaikka se sukujuhlien Repe saa dissata naisia ja yhtäkkiä se turvallinen joukko miehiä ei sanokaan mitään. Vaikka oma isä tms. Ei se ole mitään tietoista ajattelua että tuossa tuo on paha ja tuo, vaan että joku vähän heilahtaa sisällä, että hetkinen en pysty ennakoimaan tätä juttua. Ja kun se jatkuu koko elämän, niin se turva on loppujen lopuksi aika kateissa, ja sitä ottaa kuvia taksin kilvistä, laittaa viestillä oman sijainnin, jättää menemättä sinne tänne, puristaa puhelinta ja avaimia... kun ei tiedä kuka se sitten voisi olla se paha ja onko ketään joka siltä puolustaisi.
Itse ainakin pyrin kasvattamaan lapseni niin, että aikuisina kestävät, jos joku sanoo vähän tyhmästi. Eivätkä siis ole aina odottamassa suvunmiesten suojelusta.
Voi veljet :D Tiedätkö mitä siitä tulisi jos me ei kestettäisi? Kyllä meidät on se maailma siihen kasvattanut ja kaikista keskusteluista päätellen aika hitosti enemmän kuin kukaan mies voi edes ymmärtää. Kun eihän meitä siis tosiaan suojele kukaan. Nyt tässä on kyse siitä, että mitä jos ei enää tarvitsisi vaan kestää. Se ei ole kovin kivaa ja johtaa siihen että tietty joukko miehiä ajattelee että ei ole mitään seuraamuksia sillä, että naisia kohtelee huonosti ja sitten osa siitä porukasta tappaa, reiskaa ja hakkaa naisia.
Paskapuhetta. Mies joutuu todennäköisesti kestämään paljon enemmän lapsesta alkaen. Tässäkin ketjussa naisten kamalimmat kokemukset on kohteliaita aloitteita ja imarteluita tai sitten viittauksia johonkin kaksimielisiin vitseihin. Mies joutuu suoran henkilökohtaisen pilkan ja jopa väkivallan kohteeksi useita kertoja elämässään. Siksi tämä naisten uhriulina herättääkin vain naisvihaa.
Osa naisista joutuu myös ihan todellisen väkivallan ja suhteen jälkeisen vainoavan piinan kohteeksi. Sitä vasten "tuo katsoi minua väärin ja/tai sai minut pelkäämään" vinkuminen tuntuu ihan pilkalta todellisia väkivallan traumatisoimia uhreja kohtaan.
Siis tarkoitan vaatimusta poistaa kaikki toisen sukupuolen epämiellyttävyys käytöksenä tai jopa pelkkänä ulkoisena habituksena. Ei tätä tule koskaan tapahtumaan, vaatimus on mahdoton. Etenkin yhteiskunnassa joka suhtautuu miehiin näin epäluuloisesti ja jopa pilkallisesti. Voisiko toisenlinen asenne edistää paremmin toivottua lopputulosta? Kuten vaikka miessukupuolta halveksivan puhetavan lopettaminen. Onnistuisiko vai joudutaanko luopumaan jostain aivan liian herkullisesta lohdusta?
Uskallan väittää että nämä vinkujat ovat yleensä itse yhtä vinksahtaneita kuin pahan tekijät. Kaipaavat huomiota ja sääliä. Yleensä näillä on vielä kaikki tyrkyllä ja kävelevä alasti kadulla.
Pieni lapsikin oppii että kun härnää tarpeeksi pitkään saa nenilleen. Mutta nämä naiset ei.
Ihmiset katsoo toisiaan, mummot kyylää ja papat ahdistelee. Ensin pitää korjata isompi kuva.. eli todellinen väkivalta ja kajoaminen sitten täydellisessä maailmassa voidaan puuttua katseisiin ja viheltelyyn.
Tämä taas on malliesimerkki ilmeisesti naisen sisäistämästä naisvihasta. Oma vika, kerjää sitä, haluaa huomiota..
Näin ei tietenkään esim ihmisellä joka haluaisi tehdä työnsä tai vaan olla ihminen toisten joukossa, ole. Ja loppujen lopuksi, mikään härnäys ei sitten myöskään oikeuta siihen vastamaan, niin persiistä kun me kaikki voinemme kollektiivisesti sellaisen olevan niin vastuu säilyy siinäkin tekijällä.
Vaikka ostat punainen kalliin urheiluauton niin sen varastaminen ei ole vastuullasi vaikka härnäsitkin mokomalla upeudella, jätit sen julkiselle paikalle etkä edes huutanut kun se varastettiin!
Tarkoitan nyt näitä jotka menee kyykkää punttikselle minivaatteissa ja kuvaa kun muut kyylää. Sitten jos joku edes vilkaisee niin alkaa vinkuu kovaa ääneen. Vinkuu vaikka ei vilkaise. Naisena minäkin kyylään, koska se on kuin pelle sirkuksessa.
En tarkoita ketään joka on asiallisesti ja menee arkeaan.
Miten sitten kaikki tyylikkäästi tai värikkäästi pukeutuneet. Ennen saatoi sanoa että vau onpas hienot hiukset ja vaatteet. Naisena naiselle. Tänä päivänä käänän katseeni pois enkä varmasti anna mitää komplementtia.
Ja se on sääli, koska osin todellakin pukeudutaan myös muita varten.
Tässäkin korostetaan liikaa sukupuolta uhrina. Joo, varmaan raiskausten osalta näin, mutta miehet taas joutuvat pelkäämään väkivaltaa yössä. Itsekin olen ainakin parisenkymmentä kertaa joutunut väkivallan kohteeksi ja niissä tilanteissa useimmiten myös puolustanut itseäni. Kuinka moni nainen voi sanoa samaa, jos nyt ei lasketa hiplailuja mukaan, vaan joko raiskaukset tai lyöminen?
Ja joo, valtaosa hyökkääjistä olleet kanssani samaa sukupuolta eli miehiä, mutta miten sen pitäisi vähentää pelkotilojani ja uhriuttani?