Minkä ikäiselle voi alkaa lukea Harry Pottereita?

Morre:

Tokihan se vähän myötäilee ikääkin. Taatusti monia eskarilaisia pelottaisivat raa' at silpomisjutut ym. Eikä sellaisia sen ikäisille tarvitsekaan lukea.

Potter on pelottava, mutta se ei ole ihan noin raaka. Potterin laaja suosio perustuu varmasti siihen, että oma mielikuvitus on sopivasti rajoittava tekijä jännityksessä. Raakuuksia ja pelottavuuksia ei kuvata kovin yksityiskohtaisesti (vrt. King), joten lapsi voi varsin turvallisesti liikkua omalla jännitystasollaan.

Just luin kuudennen Potterin (Half-blood prince) loppuun. Ja se ON raaka. Verta roiskuu jne. Toki ei Kingin tms tasoa, mutta häkellyttävän raaka, varsinkin lopussa.

Mutta luen kyllä tuon ääneen tulevalle tokaluokkalaiselleni sitten kun pääsemme sinne asti, nyt olemme hänen kanssaan kolmannessa osassa.

Potterithan synkkenevät ja raaistuvat Harryn kasvaessa, saas nähdä millainen viimeinen osa on.

lapsia vaaralliseen suuntaan

olemassa tosi paljon vähemmänkin pelottavia, mutta silti jänniä kirjoja.



Kokeilkaa vaikkapa Narnia-sarjaa, jos fantasiakirjoista pidätte!

Lukeminen on siinä mielessä turvallista, että pelottavuus rajoittuu lapsen mielikuvitukseen.

Lapsi voi itse kuvitella pelottavat kohdat sellaisiksi kun on turvallista. Tämä ei onnistu esim. leffaa katsellessa, jossa mielikuvitukselle ei jää samalla tavoin sijaa.

Joka tapauksessa luin jo aivan normaalia kaunokirjallisuutta. Minun puolestani lapseni saavat tahtoessaan lukea Pottereita vaikka 5-vuotiaina, sallinhan heille Macbethinkin lukemisen heti kiinnostuksen riittäessä.



6

säädellä.



Mutta oikeasti, onko monikin teistä lukenut kaikki Potterit? Ne ovat todella pelottavia, jopa minusta, 40-vuotiaasta, joka työkseni käsittelen jatkuvasti oikean maailman raakuuksia, sotia ja kriisejä...



Tottahan pienemmätkin lapset ovat niitä voineet lukea, mutta onko se joku todiste siitä, että se on HYVÄ ja suositeltava asia?

Annatko lastesi katsella K-18 -leffojakin, " kun itse tahtovat" ?

Useaan otteeseen jopa.



Kyllä, ovat pelottavia. Mutta uskoisin, että mielikuvitukseni on raaempi kuin 5-6 -vuotiaan lapsen. Johtuen siitä, että olen nähnyt erilaisia elokuvia, lukenut kauhukirjallisuutta ym.



Eri asia on se, että ymmärtääkö 5-6 -vuotias loppupään osien monimutkaisia juonikuvioita.

Ensimmäiset pari Potteria sopivat varmasti hiukan alle kouluikäiselle.

Mutta juonen " raskaus" on minusta se kynnyskivi ennemmin kuin pelottavuus.

korostan silti, että EI OLE MITENKÄÄN ERITYISEN ANSIOKASTA JA HYVÄ ASIA KIIREHTIÄ. Ei lapsi sen parempi/varhaiskypsempi ole, vaikka vanhemmat pyrkivät tarjoamaan hänelle kaiken heti, mahdollisimman nuorena.



En nyt sano, että sinä Morre niin tekisit, tämä on yleisempi huomio.



Tuntuu siltä, että jotkut vanhemmat oikein kilpailevat sillä, miten varhain tuovat lapsilleen isommille ikäluokille tarkoitettuja virikkeitä. Ihan kuin olisi jotenkin lällyä tai tyhmää antaa niiden odottaa vielä hetkisen aikaa!



Eikö olisi sen sijaan parempi idea antaa lapsen edetä tyvestä puuhun eikä tylsistyttää häntä tarjoamalla heti maksimaalisia juttuja (jolloin vähemmän jännät kirjat eivät enää ehkä kiinnostakaan)?

niin 5-6v voisin ekan potterin lukea ja seurata samalla onko lapselle kumminkin liian pelottava. muuten tuollaiselle eka-toka luokkalaiselle jos alkaa osoittamaan kiinnostuksen merkkejä.

Tämä on vain kovin lapsikohtaistakin. Toisen mielestä muumi-sadut ovat hyvinkin kiinnostavia ja jänniä kouluiässäkin (niiden toisen arvon ymmärtää aikuisena :)), toinen taas nukahtaa ennen kuin ehdit sanoa " muumipappa" .

Tämä ei tarkoita sitä, että tämä nukahtava lapsi kaipaisi jotenkin " isompien" juttuja, vaan jotain erilaista. Se voi olla Potterit, mutta se voi olla Nalle Puh:kin. Kaikki kiinnostavuus ei ole jännityksestä, " aikuismaisuudesta" tai raakuudesta kiinni. Se on vain " se jonkin" mikä saa meidät kaikki kiinnostumaan erilaisista asioista.

kuten sanoin, minusta siinä ei niinkään mietitä lapsen kapasiteettia, vaan ajatellaan, että antamalla lapsen lukea mitä vain todistetaan samalla lapsen olevan varhaiskypsä, älykäs ja ties mitä. Joidenkin mielestä jopa " karaistaan" lasta.

Vierailija:

niin 5-6v voisin ekan potterin lukea ja seurata samalla onko lapselle kumminkin liian pelottava. muuten tuollaiselle eka-toka luokkalaiselle jos alkaa osoittamaan kiinnostuksen merkkejä.

Mutta hyvin paljon siihen kiinnostavuuteen vaikuttaa se, missä järjestyksessä lapselle tarjotaan kirjoja. Jos heti läväytetään Potterit kehiin, niin aika todennäköistä onkin, ettei se Nalle Puh kiinnosta.

Morre:

Tämä ei tarkoita sitä, että tämä nukahtava lapsi kaipaisi jotenkin " isompien" juttuja, vaan jotain erilaista. Se voi olla Potterit, mutta se voi olla Nalle Puh:kin. Kaikki kiinnostavuus ei ole jännityksestä, " aikuismaisuudesta" tai raakuudesta kiinni. Se on vain " se jonkin" mikä saa meidät kaikki kiinnostumaan erilaisista asioista.

Xandris:

Jos heti läväytetään Potterit kehiin, niin aika todennäköistä onkin, ettei se Nalle Puh kiinnosta.

En tarkoita, että olisit väärässä (tai oikeassakaan). Olisi kiinnostavaa tietää miten tuohon oletukseen päädyit?

Tuolla logiikallahan voisi ajatella, että koska luin yläasteikäisenä S. Kingin kauhukirjoja, minua ei kiinnostaisi esim. historialliset " umpitylsät" romaanit.

miten esim. pojat lukevat. Jännittävyyteen haetaan aina vain enemmän vääntöä, koska a) se koetaan stimuloivaksi ja b) sen koetaan kuuluvan isoille pojille.



Tai siihen, miten tässäkin ketjussa on suhtauduttu " lasten kirjoihin" .



Eli, kun lapsi kasvaa, hänen makunsa muuttuu ja kehittyy. Pienemmille lapsille tarkoitetut kirjat koetaa lapsellisiksi ja koska ajatellaan, että lapsien jutut eivät enää NÄIN isolle kuulu, niin eihän noihin voi koskea...



Oikeasti hyvät lasten- ja nuortenkirjat ovat juuri niin hyviä, että niitä voi aikuinenkin häpeilemättä lukea. Itse esim. pidän todella paljon Muumeista, ovat loistavia kuvauksia ihmisluonteesta (kuten muutkin Janssonin kirjat).



Oikeastaan ei voi muuten verrata historiallisia romaaneja ja jännityskirjoja. Kyse on erilaisista tarpeista. Et sinä Morre katso esim. uutisia tai saippiksia telkusta samoihin tarpeisiin.

iaa yms. jo mahdollisimman pienenä. toiset vanhemmat vain tuntee lapsensa ja osaa katsoa sen missä iässä on hyvä hetki siirtyä sieltä pienten lasten kirjoista vähän isompien lasten kirjoihin ja koska lapsi on tarpeeksi kypsä käsittelemään esim. juuri sitä Harry Potterin maailmaa.



sinänsä jännä, että niin moni sanoo että lue vaikka narniaa jos tahdot jännitystä lapselle. päättymätön tarinakin on hyvä fantasiasta tykkääville. molemmat vaan ovat esim. itselle huomattavasti pelottavampia kuin Harry Potter paikka paikoin.



tosin itse olen tuota sukupolvea joka on kasvatettu " kauhuleffojen keskellä" joten meidän tapa käsitellä kirjoja/leffoja on hyvin erilainen kuin vuotta kahta nuorempien.

Vierailija:

tosin itse olen tuota sukupolvea joka on kasvatettu " kauhuleffojen keskellä" joten meidän tapa käsitellä kirjoja/leffoja on hyvin erilainen kuin vuotta kahta nuorempien.

Ps: vaikka olenkin jo 40-vuotias kalkkis, niin kyllä minäkin olen kauhuleffoja katsonut aika pienestä pitäen... en niitä vain halua lapselleni näyttää ennen aikojaan...

maailmaan vaan tarjotaan sitä jännittävänpääkin luettavaa. kyllähä lapsen kanssa voi palata silti takaisin muumeihin yms.

Xandris:

miten esim. pojat lukevat. Jännittävyyteen haetaan aina vain enemmän vääntöä, koska a) se koetaan stimuloivaksi ja b) sen koetaan kuuluvan isoille pojille.

Tai siihen, miten tässäkin ketjussa on suhtauduttu " lasten kirjoihin" .

Eli, kun lapsi kasvaa, hänen makunsa muuttuu ja kehittyy. Pienemmille lapsille tarkoitetut kirjat koetaa lapsellisiksi ja koska ajatellaan, että lapsien jutut eivät enää NÄIN isolle kuulu, niin eihän noihin voi koskea...

Oikeasti hyvät lasten- ja nuortenkirjat ovat juuri niin hyviä, että niitä voi aikuinenkin häpeilemättä lukea. Itse esim. pidän todella paljon Muumeista, ovat loistavia kuvauksia ihmisluonteesta (kuten muutkin Janssonin kirjat).

Oikeastaan ei voi muuten verrata historiallisia romaaneja ja jännityskirjoja. Kyse on erilaisista tarpeista. Et sinä Morre katso esim. uutisia tai saippiksia telkusta samoihin tarpeisiin.

Joten en oikein ymmärrä näitä jotka sen tuomitsevat, sillä jos lapsi ei vielä itse osaa lukea, aikuinenhan voi jättää lukematta ne kaikista pelottavimmat kohdat tai sanoa asiat jotenkin toisin. Mitä tuomittavaa siis siinä voisi olla?

Ollessani tämän yhden vuoden opena (yläkoulu), huomaisin poikienkin lukevan laidasta laitaan eikä vain jännitystä maksimoiden. Samalle pojalle saattoi kelvata niin King kuin Bert-kirjatkin. Jaksoivatpa kuunnella vanhoja suomalaisia kansansatujakin.