Tuntuu, että naapurini saattaa olla yksinäinen
Ulkona liikkuu aina yksin. Tänään tuli vastaan kaupassa ja sielläkin yksin. Kävin katsomassa naapurin postiluukun, niin vain yksi sukunimi on. Tajusin myös, ettei naapurin asunnosta kuulu ikinä mitään. Onkohan mahdollisesti myös masentunut, kun ei pidä normaaleja elämänääniä. Olisiko teistä ok, jos pyytäisin naapurin kahville ja koittaisin tutustua? Olisi naapurilla, sitten edes joku ystävä
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Kuulosta mukavalta, ei yhtään huono idea!
Olen samaa mieltä. Pelkään, että jos jotain pahaa tapahtuu, jos on oikeasti masentunut
Ap
Älkää ikinä lähestykö masentunutta tai ahdistunutta ihmistä niin että te säälitte ja haluatte auttaa, se työntää vaan sellasen ihmisen kauemmas. Kiertäkää fiksusti asioita, esim kysymyllä sen mielipidettä johonkin asiaan mistä se saa tunteen että silläkin on väliä.
Enpä tuosta vielä masennusta päättelisi :D mutta kiva idea pyytää kahville. Älä kuitenkaan ala tuputtaa hänelle ideaa, että olet varmaan yksinäinen ja masentunut.
Voi tanan tana kuulostat ihan naapuriltani. Uskokaa jo, että yksinäisyys voi olla myös ilon lähde, luovuuden lähde ja valinta! Älkää puuttuko toisten elämään.
Jeesustelu ja alentava asenne on yksi narsismin muoto. Ap kuvittelee itsensä enkeliksi. Ne ihmiset ovat pahimpia. Alentava ajattelu on silloin niin iskostettu aivorakenteeseen, että erilaisuuden ymmärrys ei ole mahdollista
Olen yksin, mutta en yksinäinen. En halua tutustua naspureihini.
- naapuri
Hyvä idea :). Osaahan hän kieltäytyä halutessaan. On tärkeää pitää toisista huolta.
Vierailija kirjoitti:
Älkää ikinä lähestykö masentunutta tai ahdistunutta ihmistä niin että te säälitte ja haluatte auttaa, se työntää vaan sellasen ihmisen kauemmas. Kiertäkää fiksusti asioita, esim kysymyllä sen mielipidettä johonkin asiaan mistä se saa tunteen että silläkin on väliä.
Mitäs, jos on masentunut yksinäisyydestä? Enkö sillon voisi olla avuksi?
Ap
Ei, anna mun olla rauhas. Viihdyn yksin 😎
Jos se on mies kiin annat olla!!! Miehet ei ansaitse mitään hyvää tässä maailmassa niin kauan kun ei suostu elämään meidän naisten ehdoilla meitä varten mikä on miehen olemassaolon ainoa tarkoitus. Miehet on naisia varten mutta naiset ei ole koskaan miehiä varten kun naiset on vain itseään varten
Vierailija kirjoitti:
Olen yksin, mutta en yksinäinen. En halua tutustua naspureihini.
- naapuri
Jos muutat mielesi, niin aina saa tulla kertomaan
Ap
Mulle kävi juuri noin. Utelias naapurin täti kyseli ja kyseli ja vaati tietää kaiken elämästäni, kunnes ahdistus purkaantui ja lopetin hänen ystävystymisyrityksensä seinään. Kaiken lisäksi piti itseään jonkinlaisena kristittynä ja hyväntekijänä, vaikka selvästi sääli minua ja elämääni. Ihan törkeää käytöstä.
Ymmärtäkää te ekstrovertit, että meitä introverttejakin on! Yksinäisyys voi olla myös valinta - hyvin sanottu tuossa yläpuolella. Myös älyköt ovat usein yksin mielummin kuin seurassa. Todella alentuvaa mennä sölkkäämään toisen elämään, kun toinen vain elää rauhassa ja tekee itsenäisesti asioita.
Miksi Ap ei uskalla elää yksin ja tehdä asioita itsenäisesti? Voin tulla säälimään sinua ja esiinnyn enkelinä, joka "haluaa vain auttaa" (todellisuudessa haluaa tuntea olevansa onnellisempi kuin sinä vaikka ei ole).
Helvetin hullu!
Ihminen saa olla yksin, ihmisen ei tarvitse olla yksinäisyyttä poteva.
Oletko sinä kyylä!
Olen yleensä aina yksin, mutta en ole yksinäinen. Itse asiassa vähän pakoilen uteliasta naapuria. Joten älä tuppaudu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulosta mukavalta, ei yhtään huono idea!
Olen samaa mieltä. Pelkään, että jos jotain pahaa tapahtuu, jos on oikeasti masentunut
Ap
Ite taidat olla se masentunut!
Olen yksinäinen. Elän yksin. Olen sinkku tai vanhapiika tai itsellinen nainen noin statukseltani. Rakastan itseäni ja elämääni, koska saan vihdoinkin viettää päivät yksin. Tästä syystä elän erakkona. Elämäntyylini on valinta. Ainut ahdistava ajatus olisi, että joku sieltä toisen kerroksen ikkunasta tuijottaisi ja miettisi, että taas se menee kauppaan yksin, taas se tulee kävelyltä yksin, vaikka on lauantai, minäpä alan ystäväksi sille.
Mua ainakaan ei saa tulla lähestymään säälimielessä. Sääli on sairautta. Siinä asetutaan toisen ihmisen yläpuolelle ja kuvitellaan että omasta maailmankuvasta löytyy parannuskeino toisen maailmankuvaan.
Luin näitä kommentteja ja joku näytti loukkaantuneen naapurinsa lähestymisyrityksestä. Voin sanoa, että kokisin sellaisen erittäin loukkaavana. Aivan kuin joku katsoisi minua ja elämääni yläpuolelta ja arvostelisi elämäntapaani, joka on valinta, siitä näkökulmasta, ETTÄ EN PYSTYISI YSTÄVYYSSUHTEISIIN. Olen introvertti ja erakkosielu ja vihdoinkin tässä elämänvaiheessa saan elää yksin. Tahdon myös etätyön.
Ainut onneni uhka on ekstrovertti joka tulee läähättämään ja heiluttamaan häntäänsä siihen. Onhan maailmassa kissoja ja koiriakin. Ekstrovertteja ja introverttaja.
NImim. Jättäkää erakkosielut rauhaan :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää ikinä lähestykö masentunutta tai ahdistunutta ihmistä niin että te säälitte ja haluatte auttaa, se työntää vaan sellasen ihmisen kauemmas. Kiertäkää fiksusti asioita, esim kysymyllä sen mielipidettä johonkin asiaan mistä se saa tunteen että silläkin on väliä.
Mitäs, jos on masentunut yksinäisyydestä? Enkö sillon voisi olla avuksi?
Ap
Tuossa oli pointti se, että älä lähesty säälien. Ei se, ettet voisi auttaa.
En tiedä mikä oon, ambivertti varmaan. On ollut elämänvaiheita joissa on niitä nk. ystävyyksiä - joista olen onneksi päässyt, ja nk. rakkauksia - joista olen onneksi päässyt myös, irti. Sääli on sairautta. Sellaista sairautta jossa on piilonarsismin vahva mauste.
Uskon, että Ap on jotenkin luonnehäiriöinen, koska hän jatkaa auttajan rooliaan tässä ketjussa, eikä tunnu uskovan, että hänen asenteensa on ylimielinen ja hän on sokea erilaisille ihmisille kuin itse on, ja jotenkin aivan luonnostaan säälii, aivan kuin sääliminen olisi hänellä geeneissä.
Jos Ap on yksinäinen, eikä myönnä sitä itselleen hän projisoi yksinäisyytensä autettavaan.
Jos Ap elää onnettomassa parisuhteessa ja tahtoisi olla onnellinen, hän projisoi onnettomuutensa naapurin onnelliseen sinkkuselviytyjään.
Jos Ap ei ole enää/vielä työelämässä, hän projisoi toimettomuutensa ja turhautumisensa elämäntilanteeseensa naapuriinsa.
Ap. Naapurisi on onnellinen, ettei elä samanlaisessa parisuhteessa kuin sinä. Hän on kenties sinua nuorempi eli onnellinen, kun ei ole vielä eläkkeellä. '
Ap. SInun naapurisi päivillä on tarkoitus. Toisin kuin sinulla.
En kaipaa seuraa!Ole ystävällinen ja jätä minut rauhaan!
Kuulosta mukavalta, ei yhtään huono idea!