Miten rauhoitat itsesi jos sinua jännittää jokin asia?

Jos jännitys on tosi voimakasta, en edes pysty keskittymään mihinkään rauhoittelukeinoihin. Sellaisissa tilanteissa kokemusmaailmani on sekasortoinen ja ainoastaan ajatus "pian (se jännittävä tilanne) on ohi" pitää minut joten kuten järjissäni.

Kouluaikoina ne päivät kun piti pitää esitelmä luokan edessä tuntuivat maailmanlopuilta. Aikuisena sain diagnoosin sosiaalisten tilanteiden pelosta, joka ilmenee erityisesti esiintymistilanteissa. Minulle tapaamiset, joissa ollaan kahden kesken sen toisen kanssa, eivät ole niin jännittäviä verrattuna tilanteisiin joissa pitää vaikka esittäytyä ryhmän edessä ja "kertoa itsestään jotain". Hyi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Propral

Nämä on näitä, jotka on aina opetettu että apu tulee ulkopuolelta: niksapusseista, tupakasta, bissestä, savuista, lääkkeistä, Olanzapiinistä, sossusta. Ei kannata kokeilla mitään limbisen järjestelmän rauhoittamista, kun aina ulkopuolelta vaan.

Ei. Ne voi olla ihmisiä, jotka on kaiken kokeillut mutta ei vaan pysty.

Joillakin kaikenlaiset keskittymisharjoitukset ja kehon maadoitukset ja rauhottamisyritykset vaan pahentaa tilaa, koska keskushermosto on virittynyt eri tavalla.

Itse sain paniikkikohtauksen ja dissosiaation päälle kun harjoiteltiin vagushermoston rauhoitusta ja kehon rauhoitusta raaja kerrallaan. Alkoi tuntua että ne raajat on irrallaan musta enkä ole kokonainen, se oli kamalaa.

Joo, oon niin ongelmainen et tarviisin terapiaa. Halusin vaan sanoa että se ei ole niin suoraviivaista ja mutkatonta kaikille, meidän kehot, mielet ja hermostot on rakentuneet eri tavoilla ja reagoidaan eri tavoin.

Ja lääkkeet on keksitty sen takia, että niillä voidaan auttaa ihmisiä. 

Rauhottavilla lääkkeillä. Ei siihen muu auta.

Minulle määrättiin yli 20 vuotta sitten Propralia rytmihäiriöihin ja itse sitten huomasin sen auttavan jännitykseen. Juuri esitelmien pitäminen ja pelkkä esittäytyminen sai mut ennen ihan sekaisin ja kyllä ne vieläkin jännittää normaalilla Propral-annoksella, joten otan tuplat eli 80 mg ennen tosi jännittäviä tapaamisia ym. Käyn sitten vähän hitaalla mutta parempi sekin kuin se, että koko kroppa on päästä jalkoihin ylivirittynyt. Olen siis parikymmentä vuotta käyttänyt Propralia päivittäin. 

Sanon itselleni kyllä selviät hyvin, tulta päin vaan.

Opamoxilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hengitä 4 sek sisään, 4 sek ulos. Armeijan kikka.

Noup, pidempi uloshengitys rsuhoittaa hermostoa ja sydämenlyöntejä. 4 sisään vähuntään 6 ulos. 

Tai kolmiohengitys on vielä parempi laske aluksi vaikka viiteen sisäänhengittäessä, 5 ulos, 5 hengittämättä, toista kunnes tunnet aika pian että voit laskea pidempään esim seitsemään tsi kahdeksaan, sitten jopa 10 sisään 10 ulos 10 hengittämättä. Itse olen päässyt kerran kotona selälläni maaten erittäin rauhoittavassa tilanteessa kun olin aloittamassa su iltana joogaa 15, 15, 15. 

Tai vielä parempi:

Hengitä sisään laskien neljään. Pidätä laskien neljään, uloshengitä neljään, pidätys neljään. Voi ajatella neliötä, joka muodostuu jokaisesta vaiheesta. Sisään ylös, oikealle pidätys, uloshengitys alas, pidätys vasemmalle.  Voit myös pidentää hengityksiä. Mutta yhtä pitkä aika joka vaiheessa.

Asetan tapahtuman/tilanteen mittakaavaan: kuinka tärkeä se on koko elämäni kannalta?

Muutkin ovat selvinneet, miksen minäkin?

Annan luvan mokata, tuntea tunteita, kaikkihan olemme vain ihmisiä, en ole ainut tässä tilanteessa ollut.

Sellainenkin asia voi jännittää, missä ei voi mokata koska kyse ei ole esiintymisestä. Itse jännitin nuorena aivan järkyttävästi gynekologille menoa. Aika piti silloin ensinnäkin varata puhelimitse, mikä oli puhelinkammoiselle ihan kamalaa. Sitten siitä alkoi jännitys ja viimeiset pari päivää ennen aikaa ihan levotonta. Kyllä siitä aina kuitenkin selvisi.

Myös yksi opintoihin liittyvä vanhainkotiharjoitteluaamu jännitti ihan järkyttävästi, kun harjoiteltiin vuoteessa olevan ihmisen pesemistä. Enhän mä nukkunut koko yönä ja mietin lintsaamistakin. Onneksi mulla ei ole enää mitään muistikuvia koko aamusta. Jotenkin selvisin. Tai sitten se oli tuo aamu, kun melkein oksensin vanhainkodin vessaan kun en kestänyt paskanhajua. (En kestä nykyään aina omaakaan. Kaikista ei ole hoitajiksi).

Nuo kaksi nyt hirveimpiä jännityksen aiheita. Gyneä en jännitä enää, kun ikää on tullut eikä siellä edes tarvitse ravata joka vuosi. Ja luin lähihoitajaopintojen jälkeen vielä useamman tutkinnon, joten en ole hoitaja.

Kotona kuuntelen musiikkia se rauhoittaa. Tietysti tupakka auttaa ja niksapussit myös.

Joudun usein pitämään esitelmiä duunissa, ja kädet tärisevät ja ääni värisee nyt vielä 20v kokemuksellakin. 

Aloitan osuuteni sanomalla että vaikka ääneni kuulostaa siltä, että olen paniikissa ja kuolemaisillani sydänkohtaukseen, olen ihan ok, se on vain minun fyysinen reaktioni julkiseen puhumiseen. Heitän sitten jonkun pikku vitsin tyyliin "kysymyksiä saa kysyä, jos en tiedä vastausta heti otan selvää ja palaan asiaan, tai vaihtoehtoisesti ehkä purskahdan itkuun" Tässä vaiheessa yleisö on yleensä jo täysillä puolellani koska varmasti melkein kaikilla on jonkinlainen julkisen puhumisen arkuus tai kammo. 

En pidä käsissä mitään koska se tärinä näyttää tyhmältä. 

olen ollut vakavissakin tilanteissa ja opin sanomaan itsellen 'ei mitään hätää kaikki menee hyvin' samalla voi vaikka paijata itseään hieman. Rauhoittaa oikeasti jos on juku pelottava, vaarallinen asia meneillään. Sulkee pois sen mikä ahdistaa ja keskittyy siihen omaan ajatukseen, auttaa.

Kannabis rauhoittaa kehoa ja mieltä.

Ajattelen, että tunnin päästä tämä on ohi ja aika kuluu nopeasti.

Mä kävelen itseni aivan uuvuksiin, joko nopeasti tai pitkään. Sitten sauna, viileä suihku ja Kummeli Jackpot.  Propalin tai mikä se on saatan ottaa tunta ennen tapaamista.

Ylipäätään vältän kaikkea liian kuormittavaa. Vuosikymmenet kokeilin sitä ja tätä, mutta sitten havahduin. Kenelle mun pitää esittää vahvaa kovista? Kun en sellainen ole.  Jos vain pystyn välttämään jonkun aivan kaamean tilanteen niin vältän sen. Mikään ei ole tärkeämpää kuin mielenrauha. 

Täällä on yksi elämäänsä jännittänyt, paheni kun sairastuin n. 20v ärtyvän suolen oireeseen. Paska lensi niin että oli tuskaa käydä yhtään missään. Mutta niin vain taistelin koulun loppuun ja pääsin töihin myyntialalle. 20 vuotta taistelin ja peittelin oireitani, esitin itsevarmaa. Vasta nyt liki 50 vuotiaana olen sinut tämän kanssa, vieläkin tietyt tilanteet jännittävät, se on ihan normaalia. Suolisto voi paremmin, mikä tietenki helpottaa kun ei niin tarvitse stressata kestääkö vatsa tilanteita. Paljon on jäänyt elämättä ja kokematta nuoruudessa tämän takia, mutta sille ei enää voi mitään. Nyt elän simppeliä perhe-elämää,  liikun ja treenaan. Vietän aikaa mieluiten yksikseni kun sauma tulee.

Hakkaan itseäni tai nipistelen reidet mustelmille. Joskus poltan kättä ja lyön nyrkeillä täysiä betoniseinään. En useinkaan halua tavata muita tai tutustua ihmisiin. Ne on olleet pettymyksiä. Ei heidän itsensä takia, vaan energiapalkit ei riitä muihin. Ne riittävät hätäisesti vain perusteiden ylläpitoon: Ulostamiseen, syömiseen ja ravinnon hankintaan. Käyn niin kovia sosiaalisia keskusteluja pääni sisässä kuvitteellisten, mutta lähes oikeiksi muuttuneiden henkilöiden kanssa. Nämä vampyrit imee minut elääkseen, koska heitä ei oikeasti ole.Heitä ei ole, heitä ei ole ja nytkin ne kutsuu minua. 

Rauhoittava hengitys 6 sek sisään nenän kautta, pidätä 6 sek ja suun kautta uloshengitys 6 sek. Toista 4 kertaa.

Sedix

vapetan humalaa tai kamomillaa 0,3g