Vauva tulossa, miestä ei kiinnosta?
Olen siis rv36, vauvan syntymään enää kuukausi aikaa... ehkä ei sitäkään. Tulevaa isää ei kiinnosta tippakaan, ei mun vointi ja jaksaminen tai vauvan tarpeet. Esikolta on onneksi jäänyt paljon tavaraa, ettei uutta nyt niin paljon tarvitse, mutta esim. vaunut tarvitaan. Olen nyt kuukauden verran puhunut, että lähdetäänkö vaunukaupoille, mutta ei, ei ole aikaa. Samoin olen pyytänyt, että kantaisi esikon vaatteet ullakolta alas, kun en itse pysty.... ei mitään... Pinnasängyn kokoaminen ja uuden patjan hankkiminenkin on liikaa vaadittu. Mies ei myöskään koskaan kysy miten jaksan, ja jos valitan kipuja, hän hermostuu ja sanoo, että itsehän tämän vauvan halusin. Ihan oli kyllä yhteinen päätös. Tuntuu jotenkin niin pahalta, ihan kuin yksin tätä vauvaa odottaisin. Muilla kokemuksia?
Kommentit (2)
raskaus raskaudelta miehen mielenkiinto väheni,
MUTTA pääasia kuitenkin on, että vauva sitten synnyttyään kiinnostaa!
Sillä erolla, että meille oli tulossa yllätyvauva, johon miehen oli hyvin vaikea suhtautua.
Mutta raskauden edetessä kyllä jotain edistystä tapahtui (kiinnostui voinnistani, piti huolta että syön oikein jne.) Sen sijaan ei kosketellut oma-alotteisesti vauvan liikkeitä, ei kysellyt mitä uutta neuvolassa sanottiin ja synnytykseen valmistautumisesta ei pystynyt keskustelemaan (kuitenkin varmaan mielessään kävi sitä läpi ja valmistui omalla tavallaan)
Kun tyttäremme syntyi, mies oli aivan myyty, ei ehkä ihan heti, mutta viimeistään siitä päivästä lähtien kun tulimme sairaalasta kotiin.
Nyt "vauvamme" on 1-vuotias ja parempaa isää ei lapsellamme voisi olla, tyttö on pyörittänyt isin pikkusormensa ympärille ;) Joka ilta mies käy ennen nukkumaan menoa katsomassa pientä tuhisijaa sängyssään, joka päivä hän kyselee päivän tapahtumat töistä tullessaan.
Että onneksi kävi kuitenkin näin. Aluksi pelkäsin tietenkin sitä pahinta vaihtoehtoa.