Lue keskustelun säännöt.
Tindermiehet haluavat vain yhtä asiaa ja se ei ole parisuhde!
26.10.2026 |
Olen 26v sinkku nainen ja toiveissa olisi löytää mukava ja kiva mies. Itse urheilen ja tätä ominaisuutta haen myös miehessä. Tinderistä tulee paljon matcheja, mutta kaikki nämä miehet ovat hakemassa lähinnä vain seksiä, ei mitään parisuhdetta. Itse taas haluan ensi sijaisesti parisuhteen ja sen mukana tulee luonnollisesti myös seksi. Tämä ei taida olla Tinderissä kovin yleistä, koska miesten kiinnostus tuntuu olevan vain siinä yhdessä asiassa. Kiitos EI!
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten on aikaa tutstua jokaiseen henkilöön usean vuoden ajan :D
Lainaus ei toimiHankitaan sellainen tuttavapiiri, josta kumppani löytyy. Sillä tavalla jutut ja elämänvaiheet ovat jo tiedossa ennen ensimmäisillekään treffeille suostumista.
Kokeiletko sitten tuttavapiirisi sinkut läpi, kunnes se sopivin löytyy? Vai miten hoidat homman?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lainaus ei toimi. Ja tästä pitäisi rahaa maksaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten on aikaa tutstua jokaiseen henkilöön usean vuoden ajan :D
Lainaus ei toimiHankitaan sellainen tuttavapiiri, josta kumppani löytyy. Sillä tavalla jutut ja elämänvaiheet ovat jo tiedossa ennen ensimmäisillekään treffeille suostumista.
Kokeiletko sitten tuttavapiirisi sinkut läpi, kunnes se sopivin löytyy? Vai miten hoidat homman?
Varovasti tutusten vuosien saatossa, sarkasmia siis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten on aikaa tutstua jokaiseen henkilöön usean vuoden ajan :D
Lainaus ei toimiHankitaan sellainen tuttavapiiri, josta kumppani löytyy. Sillä tavalla jutut ja elämänvaiheet ovat jo tiedossa ennen ensimmäisillekään treffeille suostumista.
En todellakaan jaksa mitään piirileikkejä.
Jos jaksat paremmin lotota siellä Tinderissä ja pettyä aina uudestaan, niin puuhaapa sitten sitä. Valintojen maailma.
Yleinen syy yksin jäämiseen on oma epäaktiivisuus. Puhetta, puhetta ja puhetta , kuinka kovasti haluaisimme löytää vierellemme jonkun, mutta emme tee moniakaan konkreettisia tekoja asian eteen. Odotetaan ja toivotetaan, että jotain tapahtuisi, mutta ei aktiivisesti työskennellä tämän eteen. Samalla on kuitenkin selvää, ettei passiivinen odotus edistä seuran löytymistä. Kun teemme sitä, mitä tähänkin asti, saamme todennäköisesti samoja tuloksia kuin tähänkin asti. Jos olemme aidosti halukkaita löytämään seuraa, vaihtoehdot eivät ihan heti lopu kesken. Jos taas ainoastaan tavallaan haluamme seuraa, on helppoa jättäytyä epäaktiiviseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On siellä niitä kunnollisia miehiä, mutta ne ovat ikävä kyllä vähemmistö. Ja siinä ihan palaa loppuun, kun yrittää niitä kunnollisia sieltä tinderistä etsiä.
Itse löysin oman kumppanin harrastuksien kautta
Nämä "kunnolliset" miehet ovat myös ihan paskoja.
Mun miehessä paskaa on hän kokonaisuutena, mutta hänessä on myös ihan parasta hän kokonaisuutena. Siinä missä romanttinen käsikirjoitus on silkkaa auvoa, silmiin tuijottelua ja suudelmia, toisen pyyteetöntä palvomista, niin rakkaus aiheuttaa pettymyksiä, raivostuttaa ja pakottaa hyväksymään vähemmän mairittelevia ominaisuuksia kumppanissa ja varsinkin itsessä.
No ei todellakaan tarvitse ottaa rakkauden nimissä sellaista miestä, joka raivostuttaa ja on varsin epämairitteleva luonteenpiirteiltään. Ja jos tuli jo otettua huono, eroonkin pääsee.
Kenessäkään meissä ei ole vain rakastettavia piirteitä. Minäkin olen epätäydellinen, inhimillinen nainen ja välillä kerrassaan rasittava ja pöhkö omien juttujeni kanssa.
Epätäydellisessä ja epätäydellisessä on ihan valtavia eroja. Ei tarvitse mennä yksiin raivostuttavan kanssa vain siksi, että itse on välillä vähän pöhkö. Ainakaan minä en menisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten on aikaa tutstua jokaiseen henkilöön usean vuoden ajan :D
Lainaus ei toimiHankitaan sellainen tuttavapiiri, josta kumppani löytyy. Sillä tavalla jutut ja elämänvaiheet ovat jo tiedossa ennen ensimmäisillekään treffeille suostumista.
En todellakaan jaksa mitään piirileikkejä.
Jos jaksat paremmin lotota siellä Tinderissä ja pettyä aina uudestaan, niin puuhaapa sitten sitä. Valintojen maailma.
En tykkää seurapiireistä, lautapeli- tai juomakerhoista. Tykkään olla kotona ja rauhassa, olen sellainen ihminen. En halua kumppania jolle kaverit on kaikki kaikessa.
Haluat siis lemmikkieläimen?
Vierailija kirjoitti:
Kun vapaus valita lisääntyy, yhä useampi uskaltaa sanoa suoraan, ettei halua parisuhdetta ja perhettä Yhteiskunnan väljentyneet normit eivät vapauta vain naisia, vaan antavat myös miehille enemmän tilaa valita. Miksi myös miehet eivät käyttäisi tätä mahdollisuutta?
Tottakai saa. Mutta miesten kannattaa sitten olla sinut valintojensa kanssa myös myöhemmin. Se tarkoittaa sitä, että kun 40-vuotiaana tajuaa, että monella omanikäisellä lapset aloittelevat jo koulua, niin itsellä ei sitten ole mitään merkkiäkään perheestä. Ja siinä vaiheessa sitä naista ei perheen perustamiseen enää löydäkään, koska ne suunnilleen samanikäiset, jotka vielä voisivat saada lapsen tai kaksikin, ovat joko lapsensa tehneet, eivät halua lapsia, tai heillä on asia jo vireillä ysin hedelmöityshoidoissa. Ja sitten näiden miesten täytyy 50-vuotiaina olla sinut sen asian kanssa, että perhe ja omat lapset jäivät saamatta. Kun omat ikätoverit juhlivat lastensa lakkiaisia, on itsellä sitten edelleen "vapaus". Toivottavasti se tuntuu hyvältä edelleen!
Asia ei itseäni koske, sillä olen jo melkein 50-vuotias nainen ja omat lapset juurikin lähestyvät aikuisuutta. Olen eronnut heidän isästään ja juuri deittaillessa on tullut kohdatuksia miehiä, jotka eivät ehkä sitten niin tyytyväisiä olekaan lapsettomuuteensa. Se saattoi tuntua hyvältä vielä 30-vuotiaana, mutta sitten 50-vuotiaana, kun miettii elämän tarkoitusta vähän eri tavalla, voikin tuntua yllättävän tyhjältä. En toki tarkoita tällä vela-ihmisiä, koska uskon tietenkin, että osalle lapsettomuus on ihan oikeasti itselle sopiva ratkaisu. Mutta ei se ole sitä kaikille niille, jotka kolmekymppisinä "käyttivät mahdollisuutta valita" kivan sinkkuelämän.
Mutta jokainen toki valitsee, mitä valitsee. Mutta jälkeenpäin kannattaa sitten olla sinut sen kanssa, mitä tuli valittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi seuran hakeminen olisi jotenkin monimutkaista. Jos seuran etsimistä miettii rationaalisesti, niin se on aika yksinkertaista. Pitää vaan löytää sellainen tyyppi, josta sä olet kiinnostunut ja pyytää sitä ulos. Mun vinkki parinhakuun on kaiken kiemurtelun ja ihmissuhdepelien lopettaminen. Kannattaa vaan kysyä kiinnostavalta tyypiltä suoraan, niin ei kuluta aikaa turhaan. Torjutuksi tulemista pelätään ihan turhaan.
Koska ihmiset eivät usein ole samanlaisia, niin sellaisen omanlaisen etsiminen voi olla yllättävän vaikeaa.
Vaikka ihmisiä on paljon maailmassa, niin yllättävän vähän on ihmisiä, joiden kanssa haluaisin olla parisuhteessa.
Vaikka olen tavannut (siis ystävänä myös ja esim töissä) satoja ellei tuhansia miehiä, niin silti olen tavannut tasan 2 miestä, joiden kanssa on synkännyt ihan aidosti. Kenestäkään muusta en ole ollut romantisessa mielessä kiinnostunut
Samoja kokemuksia miehenä. Ikää jo 50+, olen tavannut melkoisen määrän naisia harrastusten, töiden, tuttujen yms. kautta. Onnekseni löysin sopivan vastinkappaleen yli 25 vuotta sitten. Hänen lisäkseen olen myöhemmin tavannut työkuvioiden kautta yhden naisen, josta olen ajatellut, että jos en olisi parisuhteessa, olisin voinut hänestä kiinnostua. Eli sen "oikean" löytäminen ei ole helppoa ja monet kiinnostavat naiset ovat nopeasti osoittautuneet sellaisiksi, joiden kanssa on ihan ok olla, mutta parisuhdetta ei voi harkita.
Kuvittelitko siitä panosovelluksesta muuta saavas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä saat parisuhteen, mutta jollet ole missi, älä yritä kuumimpia miehiä. Heitä yrittää niin moni nainen, jolloin ne jotka pysyy tinderissä haluavat vain seksiä.
Ne jotka ei pysy ovat pariutuneet.
Älä anna heti. Tylsä, mutta keino joka ajaa kohti parisuhdetta.
Mulla kolme poikaa jotka ovat hyvin kyllästyneitä tyttöihin. Jokainen tullut petetyksi pitkässä suhteessa. Eivät luota naisiin enää.
Miksi tulet tänne palstalle kylvämään jo seuraavan sukupolven naisvihaa?
Tosi monella miehellä lukee että hakevat "lyhyttä juttua, pitkäkin käy", mikä edes on "lyhyt juttu"? Joku kesäromanssi eli pelkkä seksisuhde joka kestää muutaman kuukauden? Itse haen pitkäaikaista kumppania mutta saan silti tykkäyksiä miehiltä jotka hakevat suoraan vaan hupia aka seksiä, eivätkö lue profiiliani?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On siellä niitä kunnollisia miehiä, mutta ne ovat ikävä kyllä vähemmistö. Ja siinä ihan palaa loppuun, kun yrittää niitä kunnollisia sieltä tinderistä etsiä.
Itse löysin oman kumppanin harrastuksien kautta
Nämä "kunnolliset" miehet ovat myös ihan paskoja.
Mun miehessä paskaa on hän kokonaisuutena, mutta hänessä on myös ihan parasta hän kokonaisuutena. Siinä missä romanttinen käsikirjoitus on silkkaa auvoa, silmiin tuijottelua ja suudelmia, toisen pyyteetöntä palvomista, niin rakkaus aiheuttaa pettymyksiä, raivostuttaa ja pakottaa hyväksymään vähemmän mairittelevia ominaisuuksia kumppanissa ja varsinkin itsessä.
No ei todellakaan tarvitse ottaa rakkauden nimissä sellaista miestä, joka raivostuttaa ja on varsin epämairitteleva luonteenpiirteiltään. Ja jos tuli jo otettua huono, eroonkin pääsee.
Kenessäkään meissä ei ole vain rakastettavia piirteitä. Minäkin olen epätäydellinen, inhimillinen nainen ja välillä kerrassaan rasittava ja pöhkö omien juttujeni kanssa.
Epätäydellisessä ja epätäydellisessä on ihan valtavia eroja. Ei tarvitse mennä yksiin raivostuttavan kanssa vain siksi, että itse on välillä vähän pöhkö. Ainakaan minä en menisi.
Siihen mihin joskus ihastut, siihen joskus vihastut. Pitäisi olla aina pelkästään iloinen ja kokea vain kivoja asioita. Jos ei ole koko ajan kiva olo elämässäsi jotakin vikaa. Jos torjut toistuvasti omia tai toisten negatiivisia tunteita ja sokerikuorrutat ne epäaidolla myönteisyydellä se johtaa kulissi elämään. Tunteet eivät häviä itsestään, eivät myöskään kieltämäsi tunteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi seuran hakeminen olisi jotenkin monimutkaista. Jos seuran etsimistä miettii rationaalisesti, niin se on aika yksinkertaista. Pitää vaan löytää sellainen tyyppi, josta sä olet kiinnostunut ja pyytää sitä ulos. Mun vinkki parinhakuun on kaiken kiemurtelun ja ihmissuhdepelien lopettaminen. Kannattaa vaan kysyä kiinnostavalta tyypiltä suoraan, niin ei kuluta aikaa turhaan. Torjutuksi tulemista pelätään ihan turhaan.
Koska ihmiset eivät usein ole samanlaisia, niin sellaisen omanlaisen etsiminen voi olla yllättävän vaikeaa.
Vaikka ihmisiä on paljon maailmassa, niin yllättävän vähän on ihmisiä, joiden kanssa haluaisin olla parisuhteessa.
Vaikka olen tavannut (siis ystävänä myös ja esim töissä) satoja ellei tuhansia miehiä, niin silti olen tavannut tasan 2 miestä, joiden kanssa on synkännyt ihan aidosti. Kenestäkään muusta en ole ollut romantisessa mielessä kiinnostunut
Etsit siis jotain "täydellistä"? Jo ensimmäisestä yhteisestä decaf-kauramaito-lattesta lähtien olette erottamattomat, kun hän on = sinä? Sellaisen löytäminen on ehkä teoriassa mahdollista, mutta tuskin todennäköistä. Sen sijaan, että antaisimme itsemme kiinnostua lupaavasta, mutta myös inhimillisiä puutteita omaavasta henkilöstä, jäämme mieluummin odottamaan jotakuta täydellisempää. Tätä asennetta tukee jossain määrin myös nykyaikainen ympäristömme, tarjontaa on ainakin teoriassa yllin kyllin. Aina on teoriassa mahdollista tavata joku vähän parempi.
Ei se niin yksioikoista ole, että ryhdytään suhteeseen, koska toinen on ihan ok. Eihän se ole reilua kumpaakaan kohtaan. Mutta olen samaa mieltä, että jos hakee täydellisyyttä, niin sellaista ei löydy. Täydellinen kumppani ei tarkoita täydellistä ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten on aikaa tutstua jokaiseen henkilöön usean vuoden ajan :D
Lainaus ei toimiHankitaan sellainen tuttavapiiri, josta kumppani löytyy. Sillä tavalla jutut ja elämänvaiheet ovat jo tiedossa ennen ensimmäisillekään treffeille suostumista.
Kokeiletko sitten tuttavapiirisi sinkut läpi, kunnes se sopivin löytyy? Vai miten hoidat homman?
Ainoastaan yksi sopiva tarvitsee löytää, tarkoitus ei ole koeajaa eikä pyyhkiä ihmisiä oikeassa elämässä oikealle ja vasemmalle. Ja ainakin ennen ihmisillä oli ihan muuten vaan ystäviä ja tuttavia, se oli normaalia. Mitä ihmisten aivoille on tapahtunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi seuran hakeminen olisi jotenkin monimutkaista. Jos seuran etsimistä miettii rationaalisesti, niin se on aika yksinkertaista. Pitää vaan löytää sellainen tyyppi, josta sä olet kiinnostunut ja pyytää sitä ulos. Mun vinkki parinhakuun on kaiken kiemurtelun ja ihmissuhdepelien lopettaminen. Kannattaa vaan kysyä kiinnostavalta tyypiltä suoraan, niin ei kuluta aikaa turhaan. Torjutuksi tulemista pelätään ihan turhaan.
Koska ihmiset eivät usein ole samanlaisia, niin sellaisen omanlaisen etsiminen voi olla yllättävän vaikeaa.
Vaikka ihmisiä on paljon maailmassa, niin yllättävän vähän on ihmisiä, joiden kanssa haluaisin olla parisuhteessa.
Vaikka olen tavannut (siis ystävänä myös ja esim töissä) satoja ellei tuhansia miehiä, niin silti olen tavannut tasan 2 miestä, joiden kanssa on synkännyt ihan aidosti. Kenestäkään muusta en ole ollut romantisessa mielessä kiinnostunut
Samoja kokemuksia miehenä. Ikää jo 50+, olen tavannut melkoisen määrän naisia harrastusten, töiden, tuttujen yms. kautta. Onnekseni löysin sopivan vastinkappaleen yli 25 vuotta sitten. Hänen lisäkseen olen myöhemmin tavannut työkuvioiden kautta yhden naisen, josta olen ajatellut, että jos en olisi parisuhteessa, olisin voinut hänestä kiinnostua. Eli sen "oikean" löytäminen ei ole helppoa ja monet kiinnostavat naiset ovat nopeasti osoittautuneet sellaisiksi, joiden kanssa on ihan ok olla, mutta parisuhdetta ei voi harkita.
Sun on helppo sanoa noin, jos olet löytänyt itsellesi sopivan kumppanin verrattain nuorena. Ei silloin kuulukaan ajatella, että joku toinen olisi sittenkin parempi. Mutta jos ei ole sitä kumppania löytynyt, niin aika moni lopulta karsii omia kriteereitään ja aika moni alkaa kiinnostamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vapaus valita lisääntyy, yhä useampi uskaltaa sanoa suoraan, ettei halua parisuhdetta ja perhettä Yhteiskunnan väljentyneet normit eivät vapauta vain naisia, vaan antavat myös miehille enemmän tilaa valita. Miksi myös miehet eivät käyttäisi tätä mahdollisuutta?
Tottakai saa. Mutta miesten kannattaa sitten olla sinut valintojensa kanssa myös myöhemmin. Se tarkoittaa sitä, että kun 40-vuotiaana tajuaa, että monella omanikäisellä lapset aloittelevat jo koulua, niin itsellä ei sitten ole mitään merkkiäkään perheestä. Ja siinä vaiheessa sitä naista ei perheen perustamiseen enää löydäkään, koska ne suunnilleen samanikäiset, jotka vielä voisivat saada lapsen tai kaksikin, ovat joko lapsensa tehneet, eivät halua lapsia, tai heillä on asia jo vireillä ysin hedelmöityshoidoissa. Ja sitten näiden miesten täytyy 50-vuotiaina olla sinut sen asian kanssa, että perhe ja omat lapset jäivät saamatta. Kun omat ikätoverit juhlivat lastensa lakkiaisia, on itsellä sitten edelleen "vapaus". Toivottavasti se tuntuu hyvältä edelleen!
Asia ei itseäni koske, sillä olen jo melkein 50-vuotias nainen ja omat lapset juurikin lähestyvät aikuisuutta. Olen eronnut heidän isästään ja juuri deittaillessa on tullut kohdatuksia miehiä, jotka eivät ehkä sitten niin tyytyväisiä olekaan lapsettomuuteensa. Se saattoi tuntua hyvältä vielä 30-vuotiaana, mutta sitten 50-vuotiaana, kun miettii elämän tarkoitusta vähän eri tavalla, voikin tuntua yllättävän tyhjältä. En toki tarkoita tällä vela-ihmisiä, koska uskon tietenkin, että osalle lapsettomuus on ihan oikeasti itselle sopiva ratkaisu. Mutta ei se ole sitä kaikille niille, jotka kolmekymppisinä "käyttivät mahdollisuutta valita" kivan sinkkuelämän.
Mutta jokainen toki valitsee, mitä valitsee. Mutta jälkeenpäin kannattaa sitten olla sinut sen kanssa, mitä tuli valittua.
Totta kai elämässä on tosi isoja valintoja jotka saattavat kaduttaa. Sekin on iso valinta, että tekee lapsia. Sekin voi kaduttaa, vaikka kukaan ei puhu siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten on aikaa tutstua jokaiseen henkilöön usean vuoden ajan :D
Lainaus ei toimiHankitaan sellainen tuttavapiiri, josta kumppani löytyy. Sillä tavalla jutut ja elämänvaiheet ovat jo tiedossa ennen ensimmäisillekään treffeille suostumista.
Kokeiletko sitten tuttavapiirisi sinkut läpi, kunnes se sopivin löytyy? Vai miten hoidat homman?
Ainoastaan yksi sopiva tarvitsee löytää, tarkoitus ei ole koeajaa eikä pyyhkiä ihmisiä oikeassa elämässä oikealle ja vasemmalle. Ja ainakin ennen ihmisillä oli ihan muuten vaan ystäviä ja tuttavia, se oli normaalia. Mitä ihmisten aivoille on tapahtunut?
Se, että istut tuttavapiirisi kanssa pelaamassa monopolia ja kevyesti juttelet muiden kanssa, ei anna vielä oikeaa kuvaa siitä, millaisia ihmisiä he todellisuudessa ovat. Erityisesti sinkut, joilla haku päällä, pyrkivät antamaan itsestään erittäin positiivisen kuvan. Sen perusteella et tiedä, millainen hän sitten parisuhteessa on. Eli jos/kun ei toimi, niin palaatko pelaamaan sitä monopolia niin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja alat iskemään seuraavaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi seuran hakeminen olisi jotenkin monimutkaista. Jos seuran etsimistä miettii rationaalisesti, niin se on aika yksinkertaista. Pitää vaan löytää sellainen tyyppi, josta sä olet kiinnostunut ja pyytää sitä ulos. Mun vinkki parinhakuun on kaiken kiemurtelun ja ihmissuhdepelien lopettaminen. Kannattaa vaan kysyä kiinnostavalta tyypiltä suoraan, niin ei kuluta aikaa turhaan. Torjutuksi tulemista pelätään ihan turhaan.
Koska ihmiset eivät usein ole samanlaisia, niin sellaisen omanlaisen etsiminen voi olla yllättävän vaikeaa.
Vaikka ihmisiä on paljon maailmassa, niin yllättävän vähän on ihmisiä, joiden kanssa haluaisin olla parisuhteessa.
Vaikka olen tavannut (siis ystävänä myös ja esim töissä) satoja ellei tuhansia miehiä, niin silti olen tavannut tasan 2 miestä, joiden kanssa on synkännyt ihan aidosti. Kenestäkään muusta en ole ollut romantisessa mielessä kiinnostunut
Etsit siis jotain "täydellistä"? Jo ensimmäisestä yhteisestä decaf-kauramaito-lattesta lähtien olette erottamattomat, kun hän on = sinä? Sellaisen löytäminen on ehkä teoriassa mahdollista, mutta tuskin todennäköistä. Sen sijaan, että antaisimme itsemme kiinnostua lupaavasta, mutta myös inhimillisiä puutteita omaavasta henkilöstä, jäämme mieluummin odottamaan jotakuta täydellisempää. Tätä asennetta tukee jossain määrin myös nykyaikainen ympäristömme, tarjontaa on ainakin teoriassa yllin kyllin. Aina on teoriassa mahdollista tavata joku vähän parempi.
Ei se niin yksioikoista ole, että ryhdytään suhteeseen, koska toinen on ihan ok. Eihän se ole reilua kumpaakaan kohtaan. Mutta olen samaa mieltä, että jos hakee täydellisyyttä, niin sellaista ei löydy. Täydellinen kumppani ei tarkoita täydellistä ihmistä.
"Sen sijaan, että antaisimme itsemme kiinnostua lupaavasta, mutta myös inhimillisiä puutteita omaavasta henkilöstä."
= ihan ok?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi seuran hakeminen olisi jotenkin monimutkaista. Jos seuran etsimistä miettii rationaalisesti, niin se on aika yksinkertaista. Pitää vaan löytää sellainen tyyppi, josta sä olet kiinnostunut ja pyytää sitä ulos. Mun vinkki parinhakuun on kaiken kiemurtelun ja ihmissuhdepelien lopettaminen. Kannattaa vaan kysyä kiinnostavalta tyypiltä suoraan, niin ei kuluta aikaa turhaan. Torjutuksi tulemista pelätään ihan turhaan.
Koska ihmiset eivät usein ole samanlaisia, niin sellaisen omanlaisen etsiminen voi olla yllättävän vaikeaa.
Vaikka ihmisiä on paljon maailmassa, niin yllättävän vähän on ihmisiä, joiden kanssa haluaisin olla parisuhteessa.
Vaikka olen tavannut (siis ystävänä myös ja esim töissä) satoja ellei tuhansia miehiä, niin silti olen tavannut tasan 2 miestä, joiden kanssa on synkännyt ihan aidosti. Kenestäkään muusta en ole ollut romantisessa mielessä kiinnostunut
Samoja kokemuksia miehenä. Ikää jo 50+, olen tavannut melkoisen määrän naisia harrastusten, töiden, tuttujen yms. kautta. Onnekseni löysin sopivan vastinkappaleen yli 25 vuotta sitten. Hänen lisäkseen olen myöhemmin tavannut työkuvioiden kautta yhden naisen, josta olen ajatellut, että jos en olisi parisuhteessa, olisin voinut hänestä kiinnostua. Eli sen "oikean" löytäminen ei ole helppoa ja monet kiinnostavat naiset ovat nopeasti osoittautuneet sellaisiksi, joiden kanssa on ihan ok olla, mutta parisuhdetta ei voi harkita.
Sun on helppo sanoa noin, jos olet löytänyt itsellesi sopivan kumppanin verrattain nuorena. Ei silloin kuulukaan ajatella, että joku toinen olisi sittenkin parempi. Mutta jos ei ole sitä kumppania löytynyt, niin aika moni lopulta karsii omia kriteereitään ja aika moni alkaa kiinnostamaan.
Onnellisesti pariutuneet eivät ymmärrä sitä, että hyvä parisuhteen löytäminen ei ole helppoa. Joillekin se käy ihan sattumalta ja sitten puhutaan, että helppoa kuin heinänteko.
Samoin sinä. Menepä yhdellä p:llä, ole hyvä. Aina naurattaa kun joku korjaa toisen kieltämättä huonoa kieltä ja tekee itse triviaalin virheen.